Udmurtian lasten ansiosta NL voitti natsi-Saksan

 

Suomen M. A. Castrénin seurankin palkitsema kuuluisa udmurttilainen televisiojournalisti, juontaja ja ohjaaja Valeri Sidorov teki viime vuonna lyhyen dokumenttielokuvan eräästä toisen maailmansodan vähemmän tunnetusta mutta sitäkin merkityksellisemmästä uroteosta.

Teos tuli ulos Udmurtian televisiosta Valeri Sidorovin omassa ohjelmassa 12.8.2019. NL evakuoi asetehtaita Izhevskiin Natsi-Saksan rynnistäessä itää kohti. Tehtaat tarvitsivat raaka-aineita Uralilta. Jotta niitä voisi tuoda tehokkaasti izhevskiläisiin tehtaisiin, täytyi rakentaa Kazanin ja Permin radat yhdistävä rautatie Izhevskistä Balezinoon. Kun tänäkin päivänä matkustetaan itään, voidaan mennä joko eteläistä rataa Udmurtian eteläosien ja Agryzin läpi tai pohjoista rataa Glazovin kautta. Nämä radat yhdistettiin pakosta sodan aikana ja nyt esim. Izhevsk-Pietari juna käyttää tätä Izhevskistä pohjoiseen kulkevaa rataa.

146 km pitkän Izhevsk-Balezino radan rakentaminen alkoi tammikuussa 1942. Se halkoi 29 udmurttilaista piiriä. Paikalliset määrättiin ilmaiseen orjatyöhön, etupäässä 11-14 vuotiaat lapset, koska aikuiset olivat rintamalla. Kesällä päivänormi oli suurempi, talvella pienempi, esim. kaksi neliometriä jäätynyttä maata päivässä. Jos päivänormi ei tullut täyteen, ei saanut 400 gramman päivittäistä leipäannosta. Mitään muuta ruokaa ei ollut. Kaikki ylimääräinen meni ensisijassa rintamalle. Joskus lasten kotoa pystyttiin lähettämään jotain pientä. Keväällä oli helpompaa, kun syötiin ruohoa ja muita tuotteita luonnosta ja voitiin keittää perinteiseen udmurttilaiseen tapaan keittoa nokkosista.

Lapset asuivat pääasiassa havumajoissa. Hyvin harvoin päästiin saunaan tai taloon. Moni yritti paeta päiväksi saunaan tai kotikylään, mutta heidät saatiin yleensä tehokkaasti kiinni: heitä piestiin ja heiltä evättiin parin päivän ruoka-annos. Työpäivä oli 12 tuntia aamukuudesta iltakuuteen. Välissä ruokatauko, jolloin saattoi mahdollisesti tehdä jotain nuotiolla. Vaatteet eivät yleensä ehtineet kuivaa ennen kuin ne piti taas laittaa päälle.

Talvella saattoi mittari käväistä jopa 56 pakkasasteessa. Kaksia käsineitä ei voinut laittaa käsiin, koska silloin ei olisi saanut työvälineistä otetta. Kaikkein pahinta oli kuitenkin ruoan puute. Tapahtui kuolleen lapsen syöntiä ja itsemurhia. Muutenkin kuolleisuus oli kulkutautien, helvetillisten olosuhteiden ja onnettomuuksien vuoksi korkea.

Rataa oli rakentamassa samaan aikaan noin 30 000 ihmistä, kesällä 1942 parhaimmillaan jopa 40 000. Rata valmistui jo keväällä 1943. Henkiinjääneitä rakentajia palkittiin korkeimmilla kunniamerkeillä. Jakshur-Bodjassa sekä yhdessä izhevskiläisessä koulussa on museo, joka kertoo tästä kansallisesta uroteosta. Vuonna 1997 paljastettiin Izhevsk-Balezino radan rakentamisen muistomerkki.. Tilaisuuteen osallistuivat lapsena rataa rakentaneet. Ohjelmassa he ovat pääosassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Esa-Jussi Salminen

Painossa Murskautuneet tähdet, jossa noin 400 sivua suomentamiani udmurttilaisia novelleja. FM suomalais-ugrilaisesta kielentutkimuksesta. Olen työskennellyt opetustehtävissä Joshkar-Olassa, Kolozsvárissa ja Izhevskissä. Popularisoin sukukansoja yleistajuisilla kirjoituksilla. Vuodesta 2009 alkaen on ilmestynyt useita suomentamiani udmurttilaisen ja marilaisen kirjallisuuden teoksia, esim. Dorvyzhy, käännökset Volga-antologiassa ja Bjarmia-antologiassa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu