Udmurttilainen professori piti hieman Turusta!

Professori Valei Kelmakov (14.01.1942 – 28.12.2023) oli Suomessa udmurtin kielen lehtorina Helsingin ja Turun yliopistoissa kaksi lukuvuotta vuosina 1992-94, etäsukukielen vierailevana lehtorina. Virallisimmalta nimeltään hän oli toki Valentin Kelmakov, mutta udmurttilainen versio on ollut myös usein käytössä eri yhteyksissä.

Kelmakov oli etäsukukielen lehtoritoiminnan kolmas lehtori. Sanomattakin on selvää, että toiminta ylipäänsä pystyi alkamaan vasta idän ideologisten intohimojen viilettyä. Tämä tapahtui vuonna 1988, jolloin Suomeen kutsuttiin Nina Adushkina opettamaan ersää. Hänen jälkeensä opetti niittymaria Valentin Vasiljev (1949-2008) vuosina 1990-92, jonka aikana minäkin opintoni aloitin. Kelmakovin jälkeen etäsukukielen syntyperäisenä lehtorina, komin lehtorina oli Jevgeni Tsypanov vuosina 1994-96 sekä kevätlukukauden 1997 ja lukuvuoden 1997-98 mokshan lehtorina Valentina Markina.

Kaikenlaiset käsittämättömät rahoituskriisit tai mitkä lie tuhosivat tämänkin hienosti toimineen järjestelmän jo parikymmentä vuotta sitten. Viimeinen etäsukukielen lehtori, toinen niittymarin lehtori oli Svetlana Elembajeva vuosina 2000-02.

Lehtori asui pääasiassa Helsingissä, mutta kävi joka viikko kahtena päivänä opettamassa Turunkin yliopistossa. Professori Kelmakov, joka sanoi aina tiiviisti ja kärjistäenkin mitä ajatteli, totesi viihtyvänsä Turussa paremmin, mikäli ylipäänsä Suomessa viihtyi. Viihtyminen ei toki ensisijainen tavoite olekaan vaan toiminta.

Koska udmurtin ulkomaalaisopetukseen tai ylipäänsä opetukseen vieraana kielenä ei tuolloin ollut kovinkaan paljon kunnon materiaalia, Kelmakov alkoi tehdä sellaista itse. Komin lehtori ja marin lehtori käyttivät Venäjällä tehtyjä oppikirjoja, jotka olivat sinänsä ihan kelvollisia apuneuvoja, mutta niissä tietysti apukieli oli venäjä, minkä vuoksi ne eivät sovellu suomalaisten opiskelijoiden itsenäiseen työskentelyyn. Kelmakov kertoi usein, kuinka hän ensimmäisten oppituntien jälkeen syynäsi huolella kaikki käsillä olevat suomen kielen ulkomaalaisopetuksen oppineuvot. Niiden perusteella hän alkoi saada käsityksen siitä, miten udmurtin kielen U2-teos olisi laadittava. Tulos julkaistiin vuonna 1999 yhteistyössä Sara Hännikäisen kanssa: Udmurtin kielioppia ja harjoituksia. Siitä on otettu vuonna 2008 jo toinen painos. Kirja on suosittu klassikkoteos. Tosin en tiedä, ketkä sitä käyttävät ja missä, koska udmurttia ei opeteta Suomessa kuin satunnaisia teoreettisia lyhytkursseja yliopistoissa.

Kelmakovilla on vielä 80-luvun alusta kirjoitus, jossa hän vertaa unkarilaisten ja suomalaisten fennougristien permiläisiä aiheita käsitteleviä julkaisuja ja eritoten niiden määriä. Unkarilaisilla oli tarkasteluvälillä kolme kertaa enemmän julkaisuja kuin suomalaisilla, minkä Kelmakov selittää johtuvat kommunismin Unkarissa luomista otollisista olosuhteista suomalais-ugrilaiselle tutkimustyölle. Sattui kirjoittajalta unohtumaan se pikku seikka, että unkarilaisia on kolme kertaa enemmän kuin suomalaisia…

Mutta heti kun ajat muuttuivat, Kelmakov oli innokkaasti luomassa suhteita Suomeenkin. Hän tutki Suomessa säilyneitä udmurtteja koskevia materiaaleja. Vuosien 1991-2000 välisenä aikana hän julkaisi peräti seitsemän julkaisua suomeksi. Niistä yksi on em. oppikirja. Ensimmäinen on saatesanat vuoden 1991 Yrjö Wichmannia käsitelleen permistiikan symposiumin julkaisuun. Julkaisuissa on toinenkin kirja nimenomaan suomalaisille: Udmurtin murteet vuodelta 1994. Se sisältää painavan teorin lisäksi myös kansatieteellisesti kiehtovia tarinoita eri puolilta udmurttien murrealueita, kaikki suomeksi! Laajalle yleisölle sopivat artikkelit ilmestyivät eri lehdissä: vuonna 1993 Udmurtia, Venäjän suomalais-ugrilainen tasavalta (Futura 2/1993), samana vuonna Udmurtit (Kieliposti 3/1993) sekä vuonna 2000 Udmurttien nykytilanteesta (Castrenianumin toimitteita 57). Tutkimusartikkeli I. Lytkin ja permiläisten kielten historian kysymykset ilmestyi vuonna 1997, kun Lytkinin syntymän satavuotismuistoa juhlittiin asiaankuuluvasti.

Udmurttiprofessori teki teräviä huomioita suomalaisten fennougristien ja fennistien ominaislaadusta: Suomessa keskitytään niin väitöskirjoissa kuin muissakin teoksissa pieniin yksityiskohtiin, laajoja tieteellisiä yleisteoksia ei tehdä. Turussa professori oli jo käynyt paljon ennen kuin oli professori. Se tapahtui vuonna 1980, kun Suomen Turku tai sen yliopisto järjesti historiallisen tapahtuman eli fennougristikongressin. Kelmakov kehui tätä kongressia aina siitä, että se oli demokraattinen: kaikki osanottajat oli majoitettu samoihin paikkoihin ja samanlaisiin olosuhteisiin (ilmeisesti lähinnä ylioppilaskylään) riippumatta lähtömaasta. Toisin oli ollut kuulemma Budapestissä, missä neuvosto-osallistujat oli erotettu muista ja kongressiaineistoa oli kateissa.

En muuten ikinä olisi voinut kouluaikoinani kuvitella 80-luvulla itse peruskoulun käyneenä, että etäsukukansojen edustajat olisivat todella käyneet vuonna 1980 Suomessa, kun äidinkielen oppikirjoihinkinhan kirjoitettiin vain sitä moskaa, mitä NL käski, eli yli sadan vuoden takaisia juttuja, ikään kuin sukukansat olisivat tuolloin kadonneita alkuasukkaita. Kaikki muu oli totaalisesti sensuroitu. Niitä aikoja en ymmärrä eikä minun tarvitsekaan. Tuolloinhan vuonna 1980 eräs Atamanov oli myös osallistujana ja salakuljetti matkatavaroissaan Suomesta rajan yli sellaista kuumaa tavaraa kuin Raamatun!

Vappuna Suomessa Kelmakov kaiketi irtautui kuin irtautuikin töistään ja tarkasteli juhlamenoja. Hän teki huomion kansallisista ominaispiirteistä: jos nämä olisivat venäläisiä, kaikki tappelisivat, jos udmurtteja kaikki, kaikki laulaisivat, mutta suomalaiset vain juovat. Lisäksi häntä ihmetytti, miksi suomalaiset raahautuvat lopuksi vaikka nelinkontin koteihinsa. Venäjän kansalaiset nimittäin eivät näin toimisi, vaan jäisivät kaverien luo tai kadulle nukkumaan.

Vanhoista ihmisistä puhuttaessa Kelmakov sanoi, että jos ihmisellä on kovin vahva terveys, se loppuu yhtäkkiä. Jos ihmisen terveys horjuu, hän sinnittelee pitkään. Kelmakov puhui varmaan itsestään: hän teki töitä vielä kuolemaansa edeltävänä päivänä.