Venäjä katkaisee kaiken yhteistyön?

23.4.
Venäjän federaation suomalais-ugrilaisten kansojen liiton AFUNin Ilmoitus

Viime aikoina on meidän mielestämme kansainvälisessä suomalais-ugrilaisessa liikkeessä tullut yhä kirkkaammin esille hajottavia, selvästikin politisoituja suuntauksia, jotka tulevat ilmi myös suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankogressien työssä, kun ”suomalais-ugrilaista karttaa” käytetään yhtenä välineenä jonkun maan painostamiseen ja etnisiä kysymyksiä käytetään tarkoituksellisesti etnopoliittiseen spekulointiin.

Kun ensimmäiset kongressit tietyllä tavalla aktivoivat suomalais-ugrilaista liikettä ja antoivat osallistujille tunteen yhteydestä sekä toivon siitä, että vaikeudet ja ongelmat voitaisiin voittaa nopeasti, on jo neljännen kongressin jälkeen ilmaantunut erilaisia eurooppalaisten tahojen päätöslauselmia ja esitelmiä suomalais-ugrilaisten kansojen ja heidän kulttuurinsa muka traagisesta tilasta. Eniten vastakaikua sai Euroopan parlamentin jäsenen Katrin Saksin puhe parlamentaarisen yleiskokouksen puolesta. Se sisältää puolueellisia arvioita etnisten, uskonnollisten ja kielellisten vähemmistöjen tilanteesta ja muodostaa vakavan esteen suomalais-ugrilaisen liikkeen kehittymiselle.
Todisteena tuollaisen lähestymistavan kielteisistä seurauksista voidaan pitää virolaisen delegaation käyttäytymistä viidennessä suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressissa Hanty-Mansijskissa, kun Viron presidentti yksiselitteisesti ehdotti Venäjän suomalais-ugrilaisille kansoille itsemääräämisoikeuden toteuttamista (muodostakaa omia valtioitanne Venäjän federaation sisällä, kuulemma). Mutta kun Venäjältä olevat delegaatit tyrmäsivät hänet, koko Viron delegaatio jätti istuntosalin.

Tämän lisäksi ei voi olla huomaamatta meidän läntisten suomalais-ugrilaisten partneriemme niin sanottua isällistä asennetta, joka perustuu suojelunhalulle, nuoremman kontrolloimiseen ja holhoukseen, kuin myös nuorempien alistumiseen vanhemmille. Tämä näkyy siinä, kun käytännössä kaikissa Suomen ja Viron delegaattien esityksissä kuuluu loputon kritiikki meidän maatamme ja Venäjän suomalais-ugrilaisten kansojen eloa kohtaan. Kongresseihin on muodostunut sitkeä suuntaus kiinnittää korostettua huomiota Venäjän federaation suomalais-ugrilaisten kansojen kielteisiin puoliin. Olemme sitä mieltä, että sellainen ei ole hyväksyttävää. Kongressit voivat olla tehokkaita ainoastaan tasa-arvoisuuden, avoimuuden ja keskinäisen kunnioituksen vallitessa.

Me tuemme suhteita Suomen, Viron ja Unkarin suomalais-ugrilaisten kansalaisjärjestöjen kanssa erilaisten projektien puitteissa, mutta emme silloin kun suhtautuminen on ”kaikkitietävien veljien ja siskojen”. Jokaisella Venäjän suomalais-ugrilaisella kansalla on monisatavuotinen historia ja me olemme keskenämme tasavertaisia. Jokaisella maalla on omat kansalliset erityispiirteensä, jotka on ilman muuta otettava huomioon silloin, kun puhutaan kansallisten kielten ja kulttuurien ongelmista, erityisesti sellaisessa monikansallisessa maassa, jollainen Venäjä on.
Me olemme yhä enemmän vakuuttuneita siitä, että maailmankongresseja ei järjestetä siksi, että suomalais-ugrilaisten kansojen ongelmia ratkottaisiin konstruktiivisesti, vaan ne ovat väline, jolla pyritään sekaantumaan Venäjän federaation ja meidän kansojemme sisäisiin asioihin. On nähtävissä, että eurooppalaisia suomalais-ugrilaisia edustavat käytännössä yhdet ja samat naamat, joista ei tiedetä, kuka heidät on valinnut delegaateiksi. Kongressista toiseen pyöritellään yksiä ja samoja kysymyksiä, mikä kielii foorumien työskentelyn tehottomuudesta. Kielteinen asenne on ilmennyt myös selvästi epäkunnioittavana käytöksenä Venäjältä tulleita edustajia kohtaan, esimerkiksi siinä, että hotelleista ei löytynyt tilaa kaikkein suurimmalle Venäjän delegaatiolle (mordvalaiselle), tai kun linja-autot ”sattumalta unohtivat” viedä delegaatiomme tapahtumapaikalle jne.

Tässä yhteydessä on tärkeää osata tunnistaa todellinen huoli Venäjän kansojen perinteiden, kielten ja kulttuurien säilymisestä. Se pitää erottaa kuvitteellisesta huolesta, joka on kaukana todellisesta asiaintilasta ja aidoista vaikeuksista. Suomalais-ugrilaisen yhteisön viimeajan kehityksen tarkastelu osoittaa, että siinä missä Venäjän suomalais-ugrilaiset kansat ennen noudattivat ulkomaisia ohjelmia, tänään johtajana tällä alalla on Venäjän federaatio, joka panostaa kehitykseen merkittävästi.
Keskeinen toimija suomalais-ugrilaisessa kansallisessa liikkeessä yleisvenäläisellä tasolla on Yleisvenäläinen liike ”Venäjän federaation suomalais-ugrilaisten kansojen liitto”. Tänä päivänä me olemme sen todistajia, miten asiakeskeisesti, rakentavasti ja tehokkaasti tämän liiton AFUNin neuvoston ja puheenjohtajiston istunnot sujuvat, kaiken lisäksi maamme eri puolilla, missä asuvat Venäjän suomalais-ugrilaisten kansojen ja samojedikansojen edustajat (Moskova, Pietari, Saransk, Izhevsk, Joshkar-Ola, Syktyvkar, Kazan, Uljanovsk, Nizhni Novgorod, Vologda, Murmansk, Salehard, Hanty-Mansijsk, Krasnojarsk jne.). Liiton neuvoston ja puheenjohtajiston istunnot Venäjän alueilla, kokoukset ja foorumit, jotka on järjestetty liiton suojeluksessa, kattavat aihepiireiltään Venäjän suomalais-ugrilaisten kansojen kaikkien elämänalueiden kysymykset. Liiton puheenjohtaja kuuluu Venäjän federaation presidentin kansainvälisten suhteiden toimikuntaan. Liitto on tiiviissä yhteistyössä Venäjän suomalais-ugrilaisten kansojen alueellisten ja yleisten kansalaisorganisaatioiden kanssa, jotka yhdistävät kansojen edustajia koko maassa ja maailmassa, kuin myös federaation ja subjektitason toimeenpanevan vallan elinten ja paikallisten itsehallintojen kanssa.

Vuodesta 2016 AFUNilla on ollut erityinen konsultatiivinen asema YK:n taloudellisen ja sosiaalisen neuvoston yhteydessä.  Tämä takaa avoimen yhteistoiminnan neuvoston, sihteeristön sekä muiden YK:n elinten kanssa kysymyksissä, jotka koskevat kestävää kehitystä, ja antaa mahdollisuuden edustaa Venäjän federaatiota suomalais-ugrilaisten kansojen ja samojedikansojen nimissä kansainvälisellä tasolla.

Kansainvälisen suomalais-ugrilaisen liikkeen todellinen asiaintila ylipäänsä osoittaa, että suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressien järjestelmä ei ole tuottava meidän kansojemme kannalta eikä täytä odotuksia.

Yhteenvetona edellä sanotusta ja ottaen huomioon koronavirukseen liittyvän epidemiologisen tilanteen me emme pidä Venäjän federaation suomalais-ugrilaisten kansojen edustajien osallistumista seuraavaan kahdeksanteen maailmankongressiin Virossa tarkoituksenmukaisena ja kyseenalaistamme kongressien järjestämisen välttämättömyyden tulevaisuudessa.

Tästä huolimatta Venäjän federaation suomalais-ugrilaiset kansat pysyvät edelleen avoimina kansainväliselle yhteistyölle.

 

Alkuperäinen julistus venäjäksi:

https://afunrf.ru/news/zayavlenie_afunrf_2021/?fbclid=IwAR1M15abhGKanK1diYwY8yLXhjmUD6EamR27zh7uZi6aSsZT_2xLgdMwvBY

+3
Esa-Jussi Salminen
Multia

Olen ammattimainen suomentaja Koneen Säätiön rahoittamassa kaksivuotisessa projektissa vuosina 2021-2022. Suomennan udmurttilaista rikoskirjallisuutta ja ensimmäisen udmurtinkielisen romaanin.

Sukukansojen ystävät ry:n hallituksen jäsen.
http://sukukansojenystavat.fi/index.php/jaseneksi/

Kirjoittamani matkaopas ja tietokirja Sankareitten Marinmaa ja Udmurtia julkaistaneen syksyllä 2021 Sankarimatkailijan matkakirjasarjassa.

Vuonna 2020 ilmestyi teos Murskautuneet tähdet, jossa 400 sivua suomentamiani udmurttilaisia novelleja.

FM suomalais-ugrilaisesta kielentutkimuksesta.

Olen työskennellyt opetustehtävissä Joshkar-Olassa, Kolozsvárissa ja Izhevskissä.

Popularisoin sukukansoja yleistajuisilla kirjoituksilla.

Vuodesta 2009 alkaen on ilmestynyt useita suomentamiani udmurttilaisen ja marilaisen kirjallisuuden teoksia, esim. Dorvyzhy, käännökset Volga-antologiassa ja Bjarmia-antologiassa. Viisivuotissuunnitelmissa mm. komilaisen, marilaisen ja ersäläisen kirjallisuuden novellikokoelmat.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu