Verta ja vääryyttä Venäjällä

Uuden vuoden lähestyessä on tapana tehdä lupauksia. Ihan ensimmäiseksi voisit vaikka luvata lopettaa valehtelemisen ja olla rehellinen ainakin itsellesi. Sinä nimittäin et ole kiinnostunut sukukansoista Venäjällä, vaikka esittäisit olevasi. Katsokaamme eräitä todisteita väitteeni tueksi.

Ihmisoikeuskysymyksistä puheen ollen ihmisiä kiinnostaa ilmeisesti eniten, sopiiko poliitikkojen ja luterilaisen kirkon suhtautua nuivasti seksuaalisuuden eri muotoihin vai ei ja sivuuttaa mielipiteissään nykytieteen löydöt. Kun television homoillassa poliitikko laukoo yksioikoisia näkemyksiään, sinä tartut pyhästi raivostuneena läppäriisi samanaikaisesti yhdessä 50 000 muun ihmisen kanssa ja klikkaat itsesi pois luterilaisesta kirkosta. Sinänsä teollasi on korkeintaan 1/50000 verran merkitystä klikkausmielenosoituksen onnistumisessa. Muuten se vaikuttaa sekä myönteisesti että kielteisesti itse asiaan: eihän kyseinen poliitikko edes edustanut kirkkoa.

Mistä sait tuollaisen polttavan innon tehdä edes jotain? Vaikka tekosi oli mitätön, voit kertoa siitä koko ikäsi, hehkuttaa sitä somessa ja vielä lapsenlapsillekin riittää tarinoita legendaarisesta illasta, jolloin päätit toimia. Entä mikset saa sellaista intoa toimia useammin? Olisi nimittäin aiheita saada.

Miksi joissain asioissa kannattaa mielestäsi olla aktiivinen, mutta toisissa uskot vanhoja narisijoita, joiden mukaan mistään ei ole mitään hyötyä. Tasa-arvoasiat ovat kokonaisuuksia, joita ei voi erottaa toisistaan. Kuulin hyvän radio-ohjelman, jossa perusteltiin havainnollisesti tätä sidosta. Epätasa-arvoisuus perustuu tiukoille dikotomioille, jotka ovat keskenään vuorovaikutuksessa: ei voi kannattaa tasa-arvoa toisaalla ja vastustaa sitä toisaalla, koska sorrolla on kaikkialla samankaltainen syntymekanismi. Käytännön tasa-arvotyössä tämä ei aina valitettavasti näy. Yleinen oikeudentaju näyttää valikoivalta: kun jotain moitittavaa on Kiinassa tai Venäjällä, demonstraatioista katoaa kärki, laajuus ja virallisuus. Yhteiskunnallinen aktiivisuus on kovin valikoivaa. Tasa-arvon sateenkaaressa ei oikein näy kovin leveää marien tai Kiinan uiguurien raitaa… Sen sijaan kuuluu hyväksyvää hyminää, kun Matti Klingen tapaiset ihmiset latelevat löysää pseudotieteellistä sepustustaan alkuasukkaista votjakeista yms. …

Suuria kaloja kannattaa pyydystää, vaikka niitä ei saisikaan. Luuletko, että orjuuden lakkauttamisen, yhtäläisen äänioikeuden tai muun puolesta taistelleet ovat valittaneet myöhemmin, että ei olisi kannattanut uhrata asialle voimiaan? Tai Robinin Kipinän hetken sanoin:

Heittäydy täysii
Siihen mikä on tärkee
Ja tee sitä missä sulle on järkee
Silmissä kipinän hetki
Tee mitä se vaatii
Vaik et pääsis ees maalii

Olin onneksi säilyttänyt vuodelta 2005 Helsingin Sanomien kirjoituksen siitä, miten marilaisia tuolloin tapettiin ja hakattiin Venäjällä poliittisissa vainoissa. Tarvitsin sitä aineistoksi viimeistellessäni tietokirjaani Sankareitten Marinmaa ja Udmurtia. Kyseisessä artikkelissa on myös kuva hakatuksi tulleesta Vladimir Kozlovista, jonka synti oli olla marilainen ja vaatia rehellisiä vaaleja. Asia tuotiin kyllä suomalaisten tietoisuuteen, muutamat järjestöt ja EU laativat kannanottojaan, mutta siihen se jäi. Kuinka moni tuolloin vaikkapa liittyi mielenosoituksellisesti johonkin alan järjestöön ja vaivautui kenties maksamaan pari euroa jäsenyydestä? Käsi pystyyn vaan rohkeasti.

Maanantaina Dmitri Jurijev sai 15 vuoteen pidennetyn vankeusrangaistuksen tekaistuista syistä. Eilen vuorostaan ihmisoikeusjärjestö Memorial sai tuomion, jonka mukaan se on määrätty lakkautettavaksi. Näistä tapahtumista on uutisoitu suomeksikin, mutta reagoivatko poliitikkomme mitenkään, tavallisista kansalaisista puhumattakaan?

Jos et alusta tunnistanut itseäsi, vaan sen sijaan tunnistat ristiriidan sukukansakiinnostuksesi ja yleisen oikeudentajusi todellisen olemassaolon ja konkreettisten toimiesi välillä, lupauksesi uudelle vuodelle ovat tässä:

I Liityn sukukansoja tukeviin järjestöihin ja maksan niiden jäsenmaksun. Voin ehkä jättää pitkään harkittuani tammikuussa kaksikin olutta juomatta ja näin säästyneillä rahoilla voin osoittaa olevani oikeuden puolella.

Valitsen järjestöni alla olevista neljästä. Liityn varojeni ja kiinnostukseni laadun perusteella joko yhteen tai useampaan. Lisäksi levitän muillekin tietoa näiden järjestöjen sukukansoja tukevasta toiminnasta ja kehotan muitakin liittymään näihin. Kaiken kukkuraksi voin varata itselleni peräti mahdollisuuden osallistua näiden järjestöjen toimintaan (sic!) ja ehkäpä jopa vaikuttaa siihen?! (Olenpa siitäkin tietoinen, että kuolemantapauksen sattuessa tai rikkautta minulle jo eläessäni toivottavasti karttuessa nämä ovat järjestöjä siinä missä muutkin järjestöt, ja niin ollen myös niille voin testamentata ja lahjoittaa omaisuuttani, vaikka ne eivät itse yhtä hävyttömästi tätä mahdollisuutta mainostakaan kuin esimerkiksi jotkut uskonnolliset järjestöt…) Kannattamani järjestöt ovat ikäjärjestyksessä alla lyhyine luonnehdintoineen. Jos ihmettelen, miksi en ole ehkä kuullutkaan kaikista aikaisemmin, voin syyttää vain itseäni: Aktiivisuuteni olisi buustannut järjestön näkyvämmäksi jo aiemmin ja, jos osaisin käyttää google-hakua, olisin löytänyt ainakin Sukukansojen ystävät ry:n. netitse. Ei tarvitse olla kauhea ruudinkeksijä oivaltaakseen, että tuontyyppinen nimi voi alan järjestöllä olla. Mutta siis tässä ne ovat minulle valmiiksi pureskeltuina ne järjestöt, joihin nyt liityn:

1. Suomalais-Ugrilainen Seura on perustettu 1883. Tämä seura on tiukan tieteellinen. Se harjoittaa tieteellisten tutkimusten ja tutkimusaineistojen julkaisutoimintaa, tutkimusta, tutkimuksen tukemista ja tutkimuksesta tiedottamista. Sen säännölliseen ja aktiiviseen toimintaan kuuluvat mm. kuukausittaiset asiantuntijoiden pitämät esitelmät jostain sukukansoihin liittyvästä yleisestä suomalais-ugrilaisesta aiheesta tai sukukansojen perinteisen tutkimuksen piiristä. Voi kuulostaa siltä, että tällä ei ole käytännön merkitystä, mutta kaikella on. Jo tieteellinen kiinnostus, tutkiminen ja tieteellisen tiedon karttuminen sukukansoista luo osaltaan pohjaa niiden tukemiselle. Tällainen kiinnostus myös kohottaa luonnollisesti heidän omanarvontuntoaan. Tutkimus voi olla jo sinänsä luonteeltaan varsin ajankohtaista ja käytännönläheistä, kuten kielipesätutkimus. Tämän seuran lehdessä Finnisch-Ugrische Forschungen on ilmestynyt vuonna 2016 tutkimus em. Marinmaan tilanteesta vuosisadan alussa: An ethnopolitical conflict in Russia’s Republic of Mari El in the 2000s: The study of ethnic politics under the authoritarian turn

https://www.sgr.fi/fi/items/show/415

Liityn jäseneksi:   https://www.sgr.fi/fi/jasenlomake

 

2. Suomi–Venäjä-Seura (alunperin nimellä Suomi–Neuvostoliitto-Seura) on perustettu vuonna 1944. Sen toimintaan kuuluu tosin Venäjä kokonaisuudessaan, mutta yhtenä tärkeänä osana sillä on suomalais-ugrilainen toiminta. Seura on järjestänyt monia suomalais-ugrilaisia tapahtumia Suomessa. Kyse on ollut esimerkiksi konserttikiertueista. Seura järjestää paljon myös sukukansapäivien tapahtumia lokakuussa. On myös huomattava, että juuri Suomi–Venäjä-Seuralla on vastuullaan korkein virallinen poliittinen suomalais-ugrilainen yhteistyö. Seura on ollut alusta asti Suomalais-ugrilaisten kansojen konstultatiivikomitean päämaja. Kyseinen konsultatiivikomitea on elin, joka vastaa suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressien järjestämisestä. Seuraan on varsinkin menneinä vuosina liitetty suomettuneisuuden sävyjä ja sen saamia tukia on kritisoitu, mutta jäsenenä voit vaikuttaa näihin asioihin ja tukien menemiseen hyviin tarkoituksiin, kuten suomalais-ugrilaisiin.

Liityn jäseneksi: https://suomivenajaseura.fi/liity-seuraan/

 

3. M. A. Castrénin seura on perustettu 1990. Sen perustaminen liittyy ensimmäisen vuonna 1989 Joškar-Olassa pidetyn suomalais-ugrilaisen kirjailijakongressin ja yleisen poliittisen avautumisen herättämään innostukseen sukukansoista. Se on perustettu nimenomaan sukukansojen tukemiseksi ja yhteyksien luomiseksi. Tämä tarkoittaa aivan konkreettisesti sellaisten sukukansojen kieltä ja kulttuuria hyödyttävien projektien tukemista, joihin Venäjältä sukukansat eivät saa riittävästi rahoitusta. Kyseeseen tulevat ennen kaikkea omakieliset julkaisuhankkeet eli omakielisen kirjallisuuden ja journalistiikan tukeminen. Tämän asian tärkeyttä ei voi kyllin painottaa: useinhan sukukieliä kyllä puhutaan, mutta jos niitä ei kirjoiteta ja lueta, ei ruusuista tulevaisuutta voi nykymaailmassa niille luvata.
Vuosina 1994–2012 M. A. Castrénin seura toimi opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman sukukansaohjelman vastuullisena toteuttajana. Sen tilalle tuli vuonna 2012 hakumenettely Suomalais-ugrilainen kulttuuriyhteistyö Venäjän kanssa. M. A. Castrénin seura delegoi hakumenettelyn kautta myös suomalaisille toimijoille suunnattuja projektikohtaisia apurahoja.
Seura on perinteisesti vastannut suomalais-ugrilaisiin kirjallisuuskongresseihin osallistumisesta sekä niiden järjestämisestä Suomen osalta. Kongressihan liittyy seuran syntyynkin. Jos olet kirjallisuusihminen, tämä seura on todellakin juuri sinulle räätälöity.
Seuraan liittyminen antaa mahdollisuuden seurata sukukansojen asioita tiiviisti: Seura julkaisee vuosittain muutaman kerran jäsentiedotteen, jossa kerrotaan ajankohtaisista sukukansoihin liittyvistä tapahtumista. Seura tiedottaa sukukansoihin liittyvistä asioista aktiivisesti myös sähköpostilistan ja somen kautta.

Liityn jäseneksi: http://www.macastren.fi/jaseneksi/index.html

 

4. Sukukansojen ystävät ry. on perustettu vuonna 1999. Myös sen perustaminen liittyy ajanjakson suomalais-ugrilaisen innostuksen ja yhteistyön leviämiseen. Yhdistys oli tarpeen suomalais-ugrilaisten kansojen nuorten liiton MAFUNin toiminnan koordinoimiseksi Suomessa ja jotta suomalaiset yhdistykset voisivat osallistua MAFUNin toimintaan. Toisinaan sukukansa-aktiivit Helsingin yliopistosta siirtyivät sukukansavaliokunnan (nyttemmin lakkautetun) toiminnan piiristä Sukukansojen ystävät ry:n toimintaan mukaan.
Yhdistyksen toiminta keskittyy sukukansojen tunnetuksi tekemiseen monin tavoin. Se on mukana jokavuotisessa suomalais-ugrilaisen kulttuuripääkaupungin hakuprosessissa. Se pyrkii luomaan yhteisiä toimintamuotoja sukukansojen aktiivien kanssa. Yksi perinteinen toiminnan muoto on vierailut suomalaisissa kouluissa. Vierailuille voidaan yleensä saada yhdistyksen edustajan lisäksi joku sukukansojen edustaja, jolloin tapaaminen tulee elävämmäksi.
Luonnollisesti Sukukansojen ystävät ry osallistuu sukukansapäivien tapahtumien järjestämiseen. Toimintaa rajoittaa yhdistyksen koko. Itse hallituksen jäsenenä tänä vuonna ollessani olen huomannut, kuinka takkuista kansanvalistusrintamalla saattaa olla. Tämä yhdistys on juuri esimerkki sellaisesta tahosta, joka voi hakea hakumenettelyistä rahoitusta hyviin sukukansojen asiaa edistäviin hankkeisiin, joihin ei yksityishenkilö kelpaa hakijaksi.

Liityn jäseneksi: http://sukukansojenystavat.fi/index.php/jaseneksi/

 

II Lainaan ja luen kirjallisuutta alalta. Tietenkään mikään ei estä minua myöskään ostamasta kyseisiä kirjoja! Aina kun käyn kirjastoissa ja niihinhän teen nyt alkavana vuonna alvariinsa asiaa vaikka tikusta, otan selvää heti sisään tullessani, onko kyseisen kirjaston valikoimissa kohta erikseen julkaistavassa yleistajuisen suomalais-ugrilaisen kirjallisuuden luettelossa (päivittyy jatkuvasti) mainittuja teoksia. Lainaan heti ne kaikki, mitkä löytyy. Jos jotain en löydä, kysyn virkailijalta kovaäänisesti esim. näin sanoen: ”Missä Teillä mahtaa olla SANKARIMATKAILIJAN JUGRA?” Sitten kun asiaa selvitetään, lisään hiukan hiljempaa, mutta niin kovaa ja merkityksellisesti kuiskaten että vähän kauempanakin olevat kuulevat: ”Tässä kun on siitä ihmeellisestä Siperian kultanaisesta… Ja mistä meidän kaikki öljy tulee…”

Viivyn kirjastossa hetken. Nyt voin harkintani mukaan jo palauttaa osan mainituista kirjoista, jos esimerkiksi en ehdi niitä kaikkia oletettavasti vielä lukea. Teen itselleni selväksi, että lainaaminen ei pakota minua lukemaan mitään. Tärkeää on jo se, että tiedostan lainaustoimintani tukevan sukukansoja ja edistävän niitä koskevan tiedon tulemista esille. Jokaisesta lainauskerrasta kertyy lainauskorvauksia, jotka edistävät vastaavien teosten ilmestymistä jatkossa.

Loput kirjat otan mukaani. Niitä luen itse, mainostan kaikille ja kaikkialla ja näyttelen ahkerasti.

 

III Vähintään yhtä innokkaasti lainaan sukukansojen suomennettua kaunokirjallisuutta ja samoista painavista syistä. Näen pakolliset lainattavat kirjat oheisesta listasta kohta erikseen julkaistavasta suomalais-ugrilaisen suomennoskirjallisuuden luettelosta (päivittyy jatkuvasti).

 

 

 

+4
Esa-Jussi Salminen
Multia

Olen ammattimainen suomentaja Koneen Säätiön rahoittamassa kaksivuotisessa projektissa vuosina 2021-2022. Suomennan udmurttilaista rikoskirjallisuutta ja ensimmäisen udmurtinkielisen romaanin.

Sukukansojen ystävät ry:n hallituksen jäsen.
http://sukukansojenystavat.fi/index.php/jaseneksi/

Kirjoittamani matkaopas ja tietokirja Sankareitten Marinmaa ja Udmurtia julkaistaneen syksyllä 2021 Sankarimatkailijan matkakirjasarjassa.

Vuonna 2020 ilmestyi teos Murskautuneet tähdet, jossa 400 sivua suomentamiani udmurttilaisia novelleja.

FM suomalais-ugrilaisesta kielentutkimuksesta.

Olen työskennellyt opetustehtävissä Joshkar-Olassa, Kolozsvárissa ja Izhevskissä.

Popularisoin sukukansoja yleistajuisilla kirjoituksilla.

Vuodesta 2009 alkaen on ilmestynyt useita suomentamiani udmurttilaisen ja marilaisen kirjallisuuden teoksia, esim. Dorvyzhy, käännökset Volga-antologiassa ja Bjarmia-antologiassa. Viisivuotissuunnitelmissa mm. komilaisen, marilaisen ja ersäläisen kirjallisuuden novellikokoelmat.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu