Antifa ja sosialidemokratia

Antifaschistische Aktionin eli Antifan tunnuksia Saksan kommunistisen puolueen päämajalla, Karl-Liebknecht-Hausilla, vuonna 1932.

Usein tulee vastaan väittämä siitä, että antifasismi ja Antifa olisivat synonyymejä toisilleen. Mikäli väittämä pitäisi paikkaansa ei voisi identifioitua antifasistiksi identifioitumatta myös Antifaan. Pyrin tässä kirjoituksessa osoittamaan ettei Antifa ole synonyymi antifasismille ja toiseksi sen, että Antifa on sosialidemokratian vastainen liike.

Merkitykseltään Antifa, Antifaschistische Aktion, tarkoittaa antifasistista toimintaa.  Monen erehdys onkin Antifan käsittäminen vain sen kieliopillisessa merkityksessä, jolloin Antifa olisi vain yleisnimitys antifasistiselle toiminnalle. Nimityksen Antifaschistische Aktion (Antifa) historia on vuoden 1932 toukokuun lopulta, kun Saksan kommunistisen puolueen (KPD) äänenkannattaja Die Rote Fahne julkaisi nimityksen (1). Antifa aloitti toimintansa kommunistien fasismin vastaisena ulkoparlamentaarisena joukkoliikkeenä.

Saksan kommunisteille fasismin vastustaminen ei tarkoittanut ensisijaisesti kansallissosialismin vastustamista, sillä kommunistisen filosofian mukaan sosialidemokraatit olivat pahimpia fasisteja, “sosiaalifasisteja”,(2) joita vastaan he toimivat myös yhteistyössä kansallisosialistien kanssa. Esimerkiksi vuoden 1931 elokuussa kommunistit yhtyivät natsien epäonnistuneeseen yritykseen kaataa kansanäänestyksellä sosialidemokraattien johtama hallitus. Kansallisosialisteja ja sen militantteja katujoukkoja SA:n jäseniä kutsuttiin KPD:ssa tuolloin “työväentovereiksi”. (3)

Karl Kautsky, sosialidemokraattisen marxilaisuuden yksi merkittävimmistä teoreetikoista, kuvaa teoksessaan ‘Socialism and communism’ (1932) ― joka ansaitsisi suomenkielisen painoksen ― kommunistien järjetöntä vihaa sosialidemokraatteja kohtaan:

»Kansallissosialistit uhkaavat yhtälailla kommunisteja ja sosialisteja. Siitä huolimatta kommunistit jatkavat vanhaa politiikkaansa, jonka mukaan sosialistit ovat heidän pahimpia vihollisia, ja heidät tulee ensin tuhota ennen kuin hyökkäykset hitleriläisiä vastaan ​​päästetään valloilleen… 

… Kommunistit jatkavat fasistien tukemista tässä tasavallan kriisissä taistelemalla sosialisteja vastaan,  joita he vastustavat katkerammin kuin mikään muu puolue, toisinaan fasistien kanssa yhteistyössä.» (4)

Saksan sosialidemokraatit perustivat 23.12.1931 Eiserne Frontin, Rautarintaman, antifasistisen organisaation totalitaristisia liikkeitä vastaan. Sen tunnuksena olivat  kolme nuolta antidemokraattisia ideologioita vastaan: monarkiaa, kansallissosialismia ja kommunismia vastaan. Vastareaktiona Eiserne Frontille kommunistit perustivat toukokuun lopulla 1932 Antifaschistische Aktion (Antifa) joukkoliikkeen toimimaan Saksan sosialidemokraattista puoluetta, eli niin kutsumaansa “sosiaalifasismia”, ja natseja vastaan. Kommunistit itse väittivät Antifaa työväestön yhteiseksi rintamaksi fasismia vastaan.

Saksan sosialidemokraattisen puolueen vaalijuliste vuodelta 1932, jossa käytettiin Eiserne Frontin kolmen nuolen tunnusta.

Jopa kommunisti Lev Trotski kritisoi Antifaa teoksessaan “Der einzige Weg” (1932), jonka pääteesi on kommunistien ja sosialidemokraattien yhteistyön välttämättömyys fasismin voittamiseksi:

»Entiset sosialidemokraatit (nykyiset kommunistit) esittävät kysymyksiä, jotka todella liikuttavat sosialidemokraattisia massoja. He kysyvät ”Onko Antifaschistische Aktion kommunistisen puolueen haara?”. Thälmann (KPD:n puheenjohtaja) vastaa: ”Ei!”. Todisteet? “Antifaschistische Aktion ei ole organisaatio vaan joukkoliike.” Ikään kuin joukkoliikkeen järjestäminen ei olisi juuri kommunistisen puolueen tehtävä. … 

… Eikö sosialidemokraattisten työntekijöiden, jotka haluavat osallistua Antifaschistische Aktioniin, tarvitse lähteä puolueestaan? “Jos te vain tulette miljoonina rintamassa, otamme teidät mielellämme vastaan, vaikka mielestämme mielenne eivät ole vielä selkeät tietyissä kysymyksissä SPD:n (Saksan sosialidemokraattisen puolueen) arvioinnissa.” Kultaiset sanat!  Meidän mielestämme puolueenne on fasistinen, luulette sen olevan demokraattinen, mutta älkäämme kiistelkö pienistä asioista! Riittää, jos tulettte luoksemme ”miljoonina” poistumatta fasistisesta puolueestanne.»  (5)

Kautskyn mukaan kommunistien ja sosialidemokraattien välinen yhteistyö oli kuitenkin mahdotonta. Kautsky muotoilee edellä mainitussa ‘Socialism and communism’ (1932) teoksessaan:

»Proletariaatin joukkojen heikentyminen ja vihollisen vahvistuminen olivat seurausta Kommunistisen internationaalin politiikasta . Tämä ei ollut pelkästään onnettomuutta, tai satunnaisia virheitä, vaan väistämätön seuraus puolueen, valtion, internationaalisesta diktatuuripolitiikassa, jonka Lenin aloitti kolme vuosikymmentä sitten ja josta tuli hänen lahkonsa perusta.

Ei teoreettiset mielipide-erot ja hiusten halkominen, vaan diktatuurin ansiot ja sen väistämättömät seuraukset muodostavat esteen, joka tekee mahdottomaksi kommunistien ja sosialistien välisen yhteistyön. Trotski, joka puhuu nyt hitlerismin vastaisen yhteistyön välttämättömyydestä, ei kehottaisi siihen, jos hän ei pitäisi sitä, kuten hän suoraan itse sanoo, sopivana kommunistisena toimintona sosialistien tuhoamiseksi. Hän ei edes mainitsisi yhteistyön ajatusta, jos hän itse olisi edelleen vallassa diktaattorina. …

… Puolueensa luonteen ymmärtävät sosialistit eivät voi tehdä kompromisseja diktatuurin kanssa, koska diktatuuri vaatii ihmisen jatkuvaa ja täydellistä alistamista komennoilleen ilman pienintäkään epäröintiä ja kyseenalaistamista.» (6)

Antifa on siis ainakin näin sosialidemokraatin katsantokannasta itseään vastaan kääntyvä nimitys fasismin vastustamiselle. Poliittisesti vastakkaiset ääripäät, kommunistit ja fasistit, tai kuten Väinö Tanner osuvasti kutsui “bolshevikit” ja “oikeistobolshevikit”, voivat tehdä yhteistyötä, jos niillä on yhteinen vihollinen. Weimarin tasavallassa se oli sosialidemokratia ja demokraattinen valtiomuoto.

Nykyiset Antifan mielenosoittajat ja sen nimiset eri organisaatiot tuskin jakavat kaikkea 1930-luvun stalinistisen Antifan aatteesta, mutta he pitävät silti alkuperäisen ts. totalitaristisen Antifan logoa ja nimeä tunnuksenaan. Antifan tunnuksin esiintyvällä liikkeellä ei ole mitään uskottavuutta, sillä joko Antifan toimijat eivät tunne oman liikkeensä historiaa ollenkaan, tai sitten he vakavissaa tunnustavat liikkeensä totalitaristisen ideologian ja historian. Nykyisen Antifan useimmiten väkivaltaiset toimintatavat voivat varmasti viitata kumpaankin.

Koska Antifa ei ole yleisnimitys antifasismille, niin myös väittämä siitä, että antifasisti on myös loogisesti antifan tukija, ei pidä paikkaansa. Tietysti voi olla sekä antifasisti, että Antifan tukija, mutta looginen välttämättömyys se ei missään tapauksessa ole, sillä Antifa on vain yksi fasismia vastustava liike. Voi siis olla antifasisti ja samalla vastustaa Antifaa. Verrannollisina esimerkkeinä: kannatan kansanvaltaista demokratiaa, mutta vastustan kansandemokratiaa, eli kommunistista diktatuuria. Olen vasemmistolainen, mutta en tue vasemmistoliittoa tai vasemmistoa (siis Die Linke, Saksan vasemmistopuoluetta). On virheellinen päätelmä väittää loogiseksi seuraamukseksi kansanvaltaisen demokratian tukijaa myös kansandemokratian tukijaksi, tai vasemmistolaista välttämättömästi vasemmistoliittolaiseksi, joten miksi antifasisti olisi automaattisesti Antifan tukija?

 

Lähteet ja viittaukset:

  1. http://zefys.staatsbibliothek-berlin.de/index.php?id=dfg-viewer&set%5Bmets%5D=http%3A%2F%2Fcontent.staatsbibliothek-berlin.de%2Fzefys%2FSNP24352111-19320526-0-0-0-0.xml  
  2. https://www.marxists.org/deutsch/archiv/thalheimer/1929/04/sozfasch.html
  3.  http://www.marxist.com/germany-sewell-chapter-7.htm
  4. “The Idea of a Socialist-Communist Coalition”, Kappale 1: https://www.marxists.org/archive/kautsky/1932/commsoc/index.htm
  5. Fehler Thälmanns, kappale 4:  https://www.marxists.org/deutsch/archiv/trotzki/1932/09/04-21fehler.htm
  6. “Dictatorship in the International”, Kappale 5: https://www.marxists.org/archive/kautsky/1932/commsoc/index.htm
Ele Rantasalmi

Lukiolainen (abiturientti). Kiinnostuksenani on erityisesti sosialidemokraattisen työväenliikkeen filosofia ja historia.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu