"Suosi suomalaista" vie ojasta allikkoon

Venäjän pakotteiden ja vastapakotteiden innoittamana on kuluttajapatriotismi nostanut päätään. Tänään Helsingin Sanomat kirjoittaa miten ostamalla suomalaisia tuotteita voi luoda maahamme työpaikkoja. Olen itsekin huolissani suomalaisista työpaikoista ja maamme tulevaisuudesta, mutta vahvasti sitä mieltä, etteivät tällaiset suosi suomalaista –kampanjat vie kuin ojasta allikkoon. Pienikin askel protektionismin tiellä on päinvastoin erittäin huolestuttava kehitys, suorastaan nurinkurinen pienen vientivetoisen maamme kannalta. Kaipaako joku vielä 1980-luvulle kun kaupasta ei saanut valkosipulia tai tuoremehu oli luksustuote?

Kaupan vapautuminen ja globaalien markkinoiden avautuminen ovat hyödyttäneet viimeisten vuosikymmenten aikana määrättömästi kaikkia – Suomea etunenässä. Ei kukaan maailmalla osta Koneen hissiä siksi, että se on suomalainen, vaan siksi että se on laadukas suhteessa siitä maksettavaan kokonaishintaan. Suomen markkina on niin pieni, ettei kovinkaan moni tuotantoyritys pärjää keskittymällä vain tänne. Päinvastoin, jokaisen kasvuun tähtäävän yrityksen tulisi pyrkiä tuottamaan sellaista laatua, joka käy kaupaksi maailman eri markkinoilla, suomalaisuudesta huolimatta. Jos Violalla oli hyvä menekki Venäjällä niin ehkä Valio seuraavaksi vie Oltermannia Saksaan? Länsimarkkinoilla kuluttajien mieltymykset ovat toki monessa asiassa erilaiset kuin itänaapurissa tai Suomessa – se nähtiin jo Neuvostoliiton kaupan romahtamisen yhteydessä.

Jokaisen suomalaisen kannattaa ostaa suomalaisia tuotteita, mikäli niiden hinta-laatusuhde on hyvä. Sama pätee kaikkialla muualla tuotettuihin tuotteisiin. Laatuun luen tuotteen ilmeisten ominaisuuksien lisäksi myös esimerkiksi tuotanto-olosuhteet kuten lihantuotannossa käytettyjen menetelmien eettisyyden tai kuljetuksen ympäristöjäljen. Näitä ulottuvuuksia kuluttaja voi painottaa mielensä mukaan ja tehdä valinnan suhteessa hintaan ja omaan budjettiinsa.

Jos kuluttaja antaa tuotteiden ”suomalaisuudelle” ylipainon, vastaa se käytännössä markkinoiden vääristymistä ja ylimääräistä hintapreemiota, joka käy kuluttajan kukkarolle ilman että laatu sitä kompensoi. Jos tuottajat saavat myytyä tuotantonsa kotimaahan ylihintaan, he saattavat unohtaa maan rajojen ulkopuolelle ulottuvat kasvuhaaveensa. Sama tuote ei käykään muualla kaupaksi tai vain huomattavasti halvemmalla. Suomalaisuudesta kun ei olla (välttämättä) valmiita muualla maksamaan. Se myös hidastaa laadun kehitystä kotimarkkinoillamme, kun tuottaja ei saa kompensaatiota esimerkiksi paremmasta mausta tai uudesta tuotantoinnovaatiosta, vaan lähinnä tuotantolaitoksen sijainnista.

Protektionismi on myös huono keino ruokaomavaraisuuden saavuttamiseen. Avoimessa taloudessa ruokaomavaraisuudesta pidetään pitkällä tähtäimellä parhaiten huolta keskittymällä sellaiseen raaka-ainetuotantoon ja jalostukseen, josta myös Suomen ulkopuolella ollaan valmiita maksamaan. Siitä pitävät parhaiten avoimet ja vapaat markkinat huolen. Lyhyellä tähtäimellä taas varmuusvarastot ovat tehokkaampi tapa varautua kuin sotkemalla markkinoita suorilla tai epäsuorilla kaupan esteillä jo käytössä olevien EU:n laajuisten maataloustukien lisäksi.

Yksisilmäisen suomalaisuuden suosimisen sijaan kuluttajan soisi muuttuvan yhä laatu- ja hintatietoisemmaksi ja osaavan vaatia laatua laaja-alaisella, yksilöllisiä mieltymyksiämme kuvastavalla skaalalla. Ruokatuotteiden osalta parasta valistusta tuo makumatka Espanjaan, kun katsoo mitä paikallismarketista saa ostettua 50 eurolla. Tätä kehitystä tukisi maamme hyväksi myös vähemmän keskittynyt kaupanala. Kuluttaja hyötyisi paremmasta hinta-laatusuhteesta ja tuottajilla olisi kannustimet kehittää laadukkaita tuotteita jo kotimarkkinoita tyydyttääkseen.

Jopa yksi suosikkidemareistani, Erkki Tuomioja, on todennut olevan kansantaloustieteen perustotuuksia, että protektionismi haittaa sitä harjoittavaa maata, ja siksi siitä kannattaa luopua jopa yksipuolisesti. Suomen rakennemurroksessa vähiin käyvä aika olisi käytettävä hyväksi kilpailuedellytystemme parantamiseen sen sijaan että yritetään kääntää kelloa pari vuosikymmentä taaksepäin. Tehdään laatua, viedään laatua ja ostetaan tuotoilla meillä ja muualla tehtyä laatua. Sitä sanotaan vapaakaupaksi, ja siitä ovat elintasomme nousu sekä kestävät uudet työpaikat tehty.

PS. Päivittäistavaroiden tai muiden tuotteiden suojelemisen sijaan olisi tehokkaampaa tehdä palveluyritysten menestymisedellytykset järkeviksi tässä maassa. Se tarkoittaisi oleellisesti pienempää verokiilaa. Ihmiseltä ihmiselle tehtäviä palveluita kuten siivousta ja puutarhatöitä kun on vaikeampi viedä tai tuoda, sen lisäksi että ne ovat erittäin työllistäviä elinkeinoja. Toimivammat palvelumarkkinat, eli suurempi palveluiden tarjonta ja kysyntä, myös parantaisivat niiden laatua kaikkien eduksi. Tässä esimerkkilaskelma verokiilasta kotitalouspalveluiden osalta ja syy sille miksi Suomessa lääkärinkin kannattaa ajaa nurmikkonsa itse.

http://lepomäki.net/

elepomaki

Kansanedustaja, ajatuspaja Liberan hallituksen puheenjohtaja ja äiti. Valtiovarainvaliokunnan ja verojaoston jäsen, ulkoasiainvaliokunnan ja Euroopan neuvoston varajäsen. Yli 10 vuotta rahoitusalalla, entinen koodari ja useita vuosia elämästä ulkomailla. Tietotekniikan diplomi-insinööri ja kauppatieteiden maisteri kansantaloustieteestä. Kansalaisyhteiskunnan, kansainvälisyyden ja yksilönvapauksien kannattaja! Lue lisää: <a href="http://www.lepomaki.net/">lepomaki.net</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu