Kreikka-pokerissa kaivataan avoimia kortteja

 

Kreikkalaiset ansaitsevat paremman hallinnon. Sen perinne on synkkä. Mikään ei kokoa kansaa kuin ulkopuolinen vihollinen, jota voi osoitella. Tavan kansa ei välttämättä ymmärrä, ettei heitä pidä lieassa troikka, vaan korruptiota ja valehtelua vaalinut hallituseliitti. Tuon eliitin kanssa euroryhmälläkin on nyt ongelma, riippumatta siitä, että Syriza on verrattain uusi toimija. Miten rakentaa luottamusta, kun se on kansalaisten ja ulkopuolisten päättäjien silmissä huuhdeltu jo 10 kertaa viemäriin?

 

Euron ulkopuolella Kreikka olisi suvereenina valtiona saman ongelman edessä; siitä tuskin kellään on harhakuvitelmia. Markkinat ovat monta kertaa armottomammat kuin troikka. Luottamuksesta pyyhkiytyi suurin osa vuonna 2010, kun Kreikan kokonaisvelka paljastui – ja ne toimenpiteet, joilla valtio oli sumuttanut tiensä euroon vuonna 2001. Goldman Sachsin avulla hallitukset olivat eläneet valetta niin omien kuin ulkolaisten silmien edessä lähes 10 vuoden ajan. Joidenkin laskelmien mukaan Kreikka on viettänyt yli puolet viimeisen 200 vuoden ajasta maksukyvyttömyydessä tai sen rajamailla.

 

Euron ulkopuolelle siirtyminen ei ole Syrizan eikä kreikkalaisten intressissä juuri nyt. Syy on yksinkertainen. Aikaisemmat tukilainat eivät Kreikan kassaa vielä rasita. ERVV:n myöntämien lainojen ehdot ovat erittäin lievät, eikä takaisinmaksu ala ennen vuotta 2022. Kreikan tavoittelema velkajärjestely olisi sille euron sisällä paljon kivuttomampi kuin ulkopuolella. Kreikan pankit taas ovat pystyssä ainoastaan Kreikan keskuspankin tarjoaman hätärahoituksen (ELA) tukemana, kun EKP päätti Syrizan valtaannousun jälkeen, etteivät kreikkalaiset velkakirjat kelpaa vakuudeksi. Raha on toki samaa EKP:n rahaa, mutta nyt vakuuspaperit – eli Kreikan valtionlainat – jäävät muodollisesti Kreikan oman keskuspankin taseeseen. EKP kuitenkin kontrolloi tätä rahahanaa.

 

ELAn limiittiä on nostettu viikon aikana kaksi kertaa, toissa viikolla 5 miljardilla 65 miljardiin ja viime viikolla 68,3 miljardiin. Ohjelmaa jouduttaneen nostamaan lisää vielä jatkossakin, jos epävarmuus jatkuu ja talletuksia katoaa maan rajojen ulkopuolelle. Yksin viime perjantaina Kreikan pankeista katosi miljardin verran talletuksia. Ei ihme, että iltaan mennessä oli peliteoreetikko ja syrizalainen valtiovarainministeri Yanis Varoufakis pistänyt sovinnollisesti nimensä paperiin.

 

Niin kauan kuin isäntämaa pysyy pystyssä, ei ELAssa ole pankeille eikä maan keskuspankille ongelmaa, ja sen laajuutta voi EKP hampaat nitisten nostaa. Jos Kreikka kuitenkin syystä tai toisesta ajautuisi maksukyvyttömyyteen, sulaisi vakuuksien arvo hetkessä, pankkijärjestelmä romahtaisi ja keskuspankki kaatuisi EKP:n ja sitä kautta jäsenmaiden syliin. Kreikan maksukyvyttömyys aiheuttaisi merkittäviä luottotappioita myös suoraan EKP:ssa, ERVV:ssä, IMF:ssä ja Kreikkaa suoraan kahdenvälisesti rahoittaneissa euromaissa. Kreikalla on noin 315 miljardia euroa ulkoista velkaa.

 

Jos Kreikka eroaisi eurosta tänään, joutuisi maa nykyistä vielä radikaalimman talouskurin eteen – muuten sitä ei kukaan suostuisi markkinaehtoisesti rahoittamaan. Huomioiden, että Kreikan velka olisi 181 % bkt:sta – tai se olisi jättänyt edelliset lainojat nuolemaan näppejään velkajärjestelyssä. ”Markkinoiden” kanssa ei järjestettäisi viikonloppukokouksia, jos luottamus menisi. Ei välttämättä olisi kelle soittaa. IMF:lläkään ei olisi kiire hätiin, jos Kreikka juuri olisi vapaaehtoisesti jäänyt sille räätälöidystä sopeutusohjelmasta pois. Euroero merkitsisi Kreikan saatavien välitöntä leikkausta ja uudelleenjärjestelyä. Silti se voi olla ainoa vaihtoehto, jos ei vielä ihan nyt. Rinnakkaisvaluutta voisi myös olla Kreikan kaipaama siltaratkaisu.

 

Omassa valuutassa olisi Kreikalle pidemmän päälle etuja, vaikkei se pureutuisi Kreikan perimmäiseen ongelmaan eli heikkoon reaaliseen kilpailukykyyn ja järjestelmän haurauteen. Kilpailukyky ei voi pidemmän päälle rakentua valuutan devalvoitumisen varaan. Kilpailukyky syntyy siitä, että maassa kannattaa tehdä ja teettää työtä ja solmia sopimuksia. Toisaalta siitä, että Kreikan julkissektoriin pesiytynyt korruptio saadaan kitkettyä ja veronkanto elvytettyä. Jälkimmäinen olisi helpompaa, jos maan kansalaiset voisivat luottaa hallintoonsa. Kreikka oli viime vuonna Transparency Internationalin korruptiotilastossa sijalla 69 yhdessä Romanian ja Bulgarian kanssa.

 

Arvioiden mukaan Kreikka menettää vuosittain 20-30 miljardia veronkierron seurauksena. Syrizalle on nostettava hattua, että se tähtää radikaaleihin reformeihin, joista yksi on veronkierron kitkeminen. Puoluejohto toki ymmärtää, etteivät sen julkisten menojen kasvattamiseen tähtäävät ohjelmat – jopa 15 miljardin euron menolisäykset vuositasolla – myöskään toimisi ilman merkittävää nousua verokertymässä. Alhaisessa kokonaisveroasteessa ei sinällään ole mitään pahaa. Ongelma on siinä, ettei verotus nykyisellään kohtele kansalaisia yhdenvertaisesti eikä verokertymä aikaisempina vuosina ole riittänyt lähimainkaan kattamaan suuren julkissektorin menoja. Nyt pitäisi osata päättää – ellei tarkoitus ole jatkaa perinnettä, jossa elämiseen otetut velat jätetään säännöllisesti maksamatta. Ihmisten usko tulevaisuuteen edellyttäisi poliittiselta johdolta ja virkakoneistolta avoimuutta, selkeitä pelisääntöjä – ja rehellisyyttä. Jos maan tulevaisuudella nyt pelataankin pokeria, korttien tulisi olla avoimina kansalle.

 

http://www.lepomäki.net

 

elepomaki

Kansanedustaja, ajatuspaja Liberan hallituksen puheenjohtaja ja äiti. Valtiovarainvaliokunnan ja verojaoston jäsen, ulkoasiainvaliokunnan ja Euroopan neuvoston varajäsen. Yli 10 vuotta rahoitusalalla, entinen koodari ja useita vuosia elämästä ulkomailla. Tietotekniikan diplomi-insinööri ja kauppatieteiden maisteri kansantaloustieteestä. Kansalaisyhteiskunnan, kansainvälisyyden ja yksilönvapauksien kannattaja! Lue lisää: <a href="http://www.lepomaki.net/">lepomaki.net</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu