Tuhansien uusien vaihtoehtojen maa

Sopimusvapaus on keskeinen osa sivistynyttä oikeusvaltiota. Kun yritämme ennaltaehkäistä sitä, että ihmiset solmivat itselleen välillä myös epäedullisia sopimuksia, ennaltaehkäisemme paitsi ihmisten omaa vastuunkantoa omista tekemisistään, myös työsuhteiden, kaupan ja elinkeinojen syntymistä. Olemme kulkeneet tällä tiellä jo turhan pitkään. Kehitys on ollut hiipivää, eikä sitä oikein voi mitata. Valitettavasti meillä ei ole tilastoa niistä työpaikoista, joita koskaan ei luotu.

Moni pelkää työperäistä maahanmuuttoa siksi, ettei halua joutuvansa kilpailemaan muun maalaisen ammattimiehen kanssa. Tosiasiassa jokainen meistä kilpailee minkä tahansa maalaisen ammattilaisen kanssa jo nyt. Rajat ovat auki, ja vaikkeivat ihmiset liiku läheskään yhtä hanakasti rajojen yli kuin tuotteet ja pääomat, määräävät nuo samat ihmiset ostopäätöksillään minne – ja välillisesti myös kenelle – nuo työpaikat syntyvät. Siinä missä venäläinen huippukoodari tai thaimaalainen marjanpoimija "vie jonkun duunin", saattaa hän tuottamallaan arvolla luoda ympärilleen kymmeniä uusia työpaikkoja.

Sosiaaliturvan pitäisi hyvinvointivaltiossa koskettaa kaikkia välittömästi, konstailematta ja syrjimättä silloin kun ihminen sitä tarvitsee. Ensisijaisen tarveharkinnan tulisi olla aina ihmisellä itsellään ja sen tulisi mahdollistaa riittävä perusturva jokaisessa tilanteessa.  Perusturvan päälle pitäisi voida ansaita lisätoimeentuloa työskentelemällä tai yrittämällä perusturvaansa menettämättä. Dynaamisessa hyvinvointitaloudessa sosiaaliturva on vahva peruskallio. Ei luola, josta ei pääse ulos tai kivenmurikka, johon kompastuu.

Silloin meillä ei pitäisi olla ensimmäistäkään vaikeutta vapauttaa työmarkkinat siitä sääntelystä, joka nyt estää synnyttämästä osa-aikaista tai erityisesti nuorille työehtosopimusten vähimmäispalkkaa alittavaa työtä. Lopulta palkansaajan asemaa ei aja mikään paremmin kuin korkea työllisyys ja mahdollisuus kartuttaa omaa osaamista – ja siten palkkatasoa – jo varhaisesta lähtien. Mikään yritys ei voi pidemmän päälle maksaa tuottavuutta korkeampaa palkkaa. Sitä tosiasiaa ei päätetä työmarkkinapöydissä, vaan siitä päättää lopulta vain asiakas.

Ansioihin sidottujen tulonsiirtojen tulisi olla laajemmin vapaaehtoisuuden varassa. Nyt jo noin 70 % tulonsiirroista kohdistuu keskiluokalta keskiluokalle, mikä tarkoittaa tehotonta rahankäyttöä ja hölmöjä kannustinloukkuja. Niin kauan kuin meillä kuitenkin on lakisääteinen ja julkisesti rahoitettu ansiosidonnainen työttömyysturva, tulisi sen koskea jokaista suomalaista siinä suhteessa kuin tämän palkasta on maksettu työttömyysvakuutusmaksuja. Ilman välikäsiä ja tekemättä eroa sen välille, hankkiiko henkilö muuta toimeentuloa yrittämällä palkkasuhteen rinnalla tai työttömäksi jäätyään.

Kotitalouksien – lapsiperheiden, sinkkujen ja vanhusten – tulisi voida nykyistä vaivattomammin ja edullisemmin "vaihtaa työtä työksi". Jos lääkäri joutuu ansaitsemaan 430 euroa maksaakseen 100 euroa puutarhurille, on selvää, että moni ajaa nurmikkonsa itse tai teettää sen pimeästi. Sen sijaan, että yritämme estää tätä ilmiötä lisäämällä rehellisten yrittäjien hallintotaakkaa tai valtuuttamalla asiakkaat kyttäämään kuitteja, tulisi kannustimet kääntää lain pykälän noudattamiseen. Miksei toisen ihmisen työllistäminen omasta palkasta voisi olla täysin verovähennyskelpoista? Toimivassa kansantaloudessa ihmiset tekisivät keskimäärin enemmän niitä töitä, joissa ovat hyviä, ja ostaisivat muut työt palveluina toisiltaan. Se lisäisi samaan aikaan sekä tuottavuutta että työllisyyttä. Taloustieteilijät puhuvat tehokkaasta työnjaosta, jonka korkea verokiila estää. Minä puhun perustilistä – ratkaisuna tähän ja muihin tässä mainittuihin pulmiin.

Hyvinvointivaltio ei tee kaikkea, mutta sen minkä se tekee, se tekee hyvin. Silloinkin kun julkinen maksaa, yhä suurempi osa asioista tulisi jättää ihmisten omaan päätäntävaltaan. Tehokasta kilpailua ei luo se, että 20 000 hengen kunta ulkoistaa terveyspalvelun yksityiselle toimijalle määräajaksi, vaan se, että 20 000 ihmistä saa kerta kerralta arvioida itse julkisten, yksityisten ja kolmannen sektorin toimijoiden joukosta, mistä itselleen parhaan perusterveydenhuollon palvelun saa. Kolmen vuoden aikana syntyy karkeasti 20 000 kilpailutusta yhden sijaan. Jokainen voi päätellä, kumpi toimintamalli synnyttää laatua, potilastyytyväisyyttä ja uusia innovaatioita paremmin.

Entä jos korkeakoulutus osittain muutettaisiin maksulliseksi siten, että lukukausimaksut olisivat vähennyskelpoisia myöhemmistä ansiotuloveroista? Korkeakouluopinnot olisivat ilmaisia kaikille, jotka myöhemmin tekevät Suomessa töitä. Valtio takaisi tarvittaessa jokaiselle riittävän pehmeän opintolainan, jolloin kaikilla suomalaisilla olisi yhdenvertainen pääsy opintojen pariin. Se kannustaisi valmistumaan nopeammin ja lisäisi opintojen arvostusta sekä tuottavien, muun muassa teknillistieteellisten opintojen, laatua, mikä on keskeinen edellytys kansainvälisen huippuosaamisen synnyttämiselle. Näillä aloilla olemme jääneet 10 vuodessa jo pahasti Ruotsin, saati muun maailman, jalkoihin. Ulkomailta voisi tulla vapaasti opiskelemaan meille, eikä valtio menettäisi mitään myöskään silloin, jos henkilö opiskeltuaan lähtisi pois. Päinvastoin, meidän kannattaisi samana päivänä lyödä kaverille työlupa kouraan, vaikka hän tulisikin EU:n ulkopuolelta.

Meillä ei ole mitään ongelmia säilyttää vaikka kaikki nykyiset kuntamme – tai luoda uusia! – jos lakisääteisiä tehtäviä puretaan ja siirretään yhä enemmän markkinoiden hoidettavaksi. Silloin palveluiden syntymisessä eivät kuntarajat ole esteenä, vaan taivas. Kuntademokratia on kömpelö tie asukkaiden toiveiden täyttämisessä, monessa asiassa pikemminkin umpikuja, jos 97 % kuntien tehtäväkentästä on normitettu ylhäältä.

Kilpailu ei sulje pois, vaan uusien, pienten, vanhojen ja suurten toimijoiden pitää voida tarjota palveluitaan yhdenvertaisesti haluamassaan toiminnossa. Suomen pitäisi myös kiiruusti vähentää suljettujen toimialojen määrää. Monopoleille on yhä harvemmin perusteita – esimerkiksi raideliikenteessä ainoa luonnollinen monopolin osa ovat raiteet, joita ei kannata vetää rinnakkain useita Kolariin saakka. Kalustokin voi olla julkisessa omistuksessa, mutta sitä pitäisi minkä tahansa palveluntarjoajan voida vuokrata yhtäläisin ehdoin. VR:n kaluston käyttöaste on Euroopan alhaisimpia toisen monopolimaan Kreikan kanssa – se kertoo tehottomuudesta, johon vain suojatuilla yhtiöillä ja vaiteliailla veronmaksajilla on varaa.

Ei pelkästään suorilla monopoleilla, elinkeinovapautta ja sitä kautta kuluttajan valinnanvapautta rajoitetaan tuntuvasti myös monimuotoisella sääntelyllä. Jos uuden erikoisravintolan perustamiseen vaaditaan 28 eri lomaketta, on selvää, että toimipisteen avaamisen kynnys on alhaisempi jo pitkään markkinoilla toimineella ketjulla, jolla on mahdollisesti myös oma lakimiesosasto. Jos joku ihmettelee, miksi Suomessa saa jokaisesta kahvilasta 80 %:n todennäköisyydellä samaa leipää, kannattaa tutustua elintarvikelakiin ja sitä soveltavien ja valvovien viranomaisten ohjeisiin. Samalla voimme pohtia poistaako vai ylläpitääkö kansallista alkoholitraumaa se, ettei konsertissa saa anniskelualueelta olla esteetöntä näköyhteyttä esiintymislavalle.

Yhä harvempi suomalainen tunnistaa itseään enää siitä lokerosta, johon julkinen valta meidät asettaa. Joko juot tai nautit elämästäsi. Joko olet työtön tai töissä. Joko bisnestä syntyy tai se menee Viroon. Tästä järjestelmän ylläpitämästä mustavalkoisuudesta olisi nyt päästävä eroon: Suomi on joka päivä tuhansien uusien vaihtoehtojen maa.

 

http://lepomäki.net/

elepomaki

Kansanedustaja, ajatuspaja Liberan hallituksen puheenjohtaja ja äiti. Valtiovarainvaliokunnan ja verojaoston jäsen, ulkoasiainvaliokunnan ja Euroopan neuvoston varajäsen. Yli 10 vuotta rahoitusalalla, entinen koodari ja useita vuosia elämästä ulkomailla. Tietotekniikan diplomi-insinööri ja kauppatieteiden maisteri kansantaloustieteestä. Kansalaisyhteiskunnan, kansainvälisyyden ja yksilönvapauksien kannattaja! Lue lisää: <a href="http://www.lepomaki.net/">lepomaki.net</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu