Sukupuolineutraalit eurot

Tähän aikaan vuodesta on tapana tehdä analyysiä tulonjaosta,
palkkaeroista ja niin sanotusta naisten eurosta.  Lähtökohtavirhe on tässä asiayhteydessä usein
käytetyssä termissä tulonjako. Ikään kuin tulo olisi pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle
siunaantunut luonnonvakio, joka eduskunnan tulee jakaa oikeudenmukaisesti,
sukupuolineutraalisti , ekologisesti ja ennen muuta ehdottoman tasan kaikkien
kansalaisten kesken.  Keskustelussa
unohtuu, että ansiot ovat pääsääntöisesti seurausta työstä ja sen aikaansaannoksista.
Ne muodostuvat karkeasti ottaen tehdyn työn määrästä ja kyseisen työn arvosta.

”Samasta työstä sama palkka” -keskustelussa päädytään
hakoteille kun ei ymmärretä että tuskin kahta samanlaista  työtä on olemassa. Kuvitellaan että sama työ
on yhtä kuin sama ammattinimike tai pahimmillaan sama koulutus. Hämmästyttävän
harvalle palkkaerokommentaattorille on selvää että maalarille joka tekee
ensiluokkaista jälkeä joutuisasti ja kerralla kannattaa maksaa enemmän kuin ”mä
olen vaan töissä täällä” -asenteella laikukasta kattoa sutivalle.

Työn tuloksilla
merkitystä, ei titteleillä

Viikonvaihteen Iltasanomissa Anne Moilanen peräänkuulutti täydellistä palkkatietojen avoimuutta
työpaikoilla lääkkeeksi palkkasyrjintään. Nähdäkseni palkkatietojen avoimuudella
ei yksityisyyden suojan loukkaamisen lisäksi saada kuitenkaan kovin paljon
aikaiseksi, ellei työpanosten ja tulosten julkista mittaamista liitetä tähän
yhtälöön.

Hyvä esimerkki laiskasta uutisoinnista oli myös elokuun
lopun Aamulehden artikkeli nais- ja miestohtorien välisistä palkkaeroista
(”Naistohtori saa samanlaisen hatun, mutta vähemmän palkkaa”).  Jutun pohja putoaa jo siinä että eri alojen
välinen palkkataso on kovin erilainen. Naistutkimuksen tohtorille on yksinkertaisesti
työmarkkinoilla vähemmän ns. kovan rahan kysyntää kuin tekniikan tohtorille.  Miesten ja naisten väliset palkkaerot
selittyvätkin suurelta osin sillä, että miehet ja naiset hakeutuvat edelleen
eri aloille ja osittain sen seurauksena eri sektoreille. 

Toisaalta mitä korkeammin koulutetuista ammateista on
kysymys, sitä hankalammaksi työn arvon mittaaminen muuttuu.  Erityisesti korkeammin koulutetuille kahta
keskenään vertailukelpoista tehtävää on vaikea löytää.  Nais- ja miesekonomien ansioiden vertailu on
täysin tyhjänpäiväistä koska työtehtävät voivat olla mitä hyvänsä.

Valtion teettämille
töille kunnon palkat

Jos sukupuolten välinen tilastollinen samapalkkaisuus
halutaan saavuttaa, on ensimmäiseksi 
pidettävä huoli siitä että molemmat sukupuolet  hakeutuvat kaikkiin ammatteihin samassa
suhteessa. Onko tämä sitten järkevää, on toinen asia. Jokaisella tulisi olla vastuu
omasta osaamisestaan ja siten markkina-arvostaan.

Sen sijaan että kannettaisiin huolta yksityisen sektorin
palkanmuodostuksesta tulisi kiinnittää huomiota julkisen sektorin
kilpailukykyyn työnantajana.  Nähdäkseni valtion tärkeimmät tehtävät ovat
turvallisuuden takaamisen lisäksi terveydenhuolto ja koulutus. Muilta osin
julkista sektoria voidaan karsia merkittävästi. Jotta mainittuihin töihin
kyetään houkuttelemaan päteviä työntekijöitä, tulee palkkauksen olla
kilpailukykyistä, ja työsuhteissa pitää noudattaa parempaa käytäntöä.
Kätilöille ja opettajille on maksettava kunnollista, nykyistä suurempaa palkkaa
ja heidän työsuhteidensa tulee olla vakinaisia.

http://www.elinalepomaki.fi

elepomaki

Kansanedustaja, ajatuspaja Liberan hallituksen puheenjohtaja ja äiti. Valtiovarainvaliokunnan ja verojaoston jäsen, ulkoasiainvaliokunnan ja Euroopan neuvoston varajäsen. Yli 10 vuotta rahoitusalalla, entinen koodari ja useita vuosia elämästä ulkomailla. Tietotekniikan diplomi-insinööri ja kauppatieteiden maisteri kansantaloustieteestä. Kansalaisyhteiskunnan, kansainvälisyyden ja yksilönvapauksien kannattaja! Lue lisää: <a href="http://www.lepomaki.net/">lepomaki.net</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu