Hei muijat, kotiin sieltä! …Jos haluatte

Hesarin Virpi Salmen suusta saimme taas kuulla, mikä on sitä
virallista tasa-arvoa maassamme.
”Hei muijat, töihin sieltä”
-artikkelissa Salmi asettaa lasten
kotihoidon ja naisten tasa-arvon vastakkain. Lapsistaan huolehtivien äitien
haukkuminen on mielestämme jo itsessään rumaa, mutta Salmi vielä väittää
julkisen päivähoidon olevan myös yhteiskunnan taloudellinen etu. Tässä kohtaa
mennään pahasti metsään.

Päivähoitopaikka maksaa kunnalle noin tuhat euroa kuukaudessa. Tästä perheen
katettavaksi jää korkeintaan 250 euroa lasta kohden. Käytännössä
päivähoitomaksuilla katetaan esimerkiksi Espoossa kuitenkin vain reilu
kymmenys
päivähoidon kokonaiskuluista, sillä päivähoitomaksua suoritetaan
maksukyvyn mukaan.

Jokainen voi laskea kuinka paljon kotoa töihin palaava
kahden lapsen vanhempi ”joutuisi” tienaamaan jotta maksaisi
yhteiskunnalle lastensa päivähoidosta aiheutuvan kustannuksen (noin 1700 euroa)
veroina.

Lasten päivähoidon vaikutusta kansantalouteen on tutkittu
mm. Jouko Kajanojan toimesta VATT:in piikkiin. Tutkimuksen
johtopäätöksenä on päivähoidon ”todennäköinen ylijäämä” julkiselle taloudelle.

Kajanoja ei kuitenkaan ota johtopäätöksissään huomioon sitä, montako
päivähoitopaikkaa syntyisi ilman julkista tukea. Mikäli noin puolet vanhemmista
hoitaisivat päivähoidon ilman valtion tukea kääntyy näissäkin laskelmissa
päivähoidon vaikutus julkistalouteen heti alijäämäiseksi.

Olettama päivähoidon kansantaloutta hyödyttävästä vaikutuksesta on monella
tapaa ideologisen tarkoitushakuinen. Laskelmiin esimerkiksi sisältyy, että
lapselleen päivähoitopaikan saanut vanhempi aina työllistyy, mikä ei subjektiivisen
päivähoito-oikeuden maassa pidä tunnetusti paikkaansa.

Virpi Salmi puhuu kirjoituksessaan ”maailman korkeimmin koulutettujen naisten”
työttömäksi jäämisestä, vaikka tosiasiallisesti julkinen päivähoito houkuttaa
töihin ensisijaisesti matalapalkka-aloilla työskenteleviä. Korkeasti koulutetut
vanhemmat käyvät töissä myös siellä, missä valtio ei yritä viedä lapsia.

Heidän maksamansa verot suhteessa päivähoidon kustannuksiin tuottavat
yhteiskunnalle tappiota. Kun alempi palkkataso ja lyhyempi työaika otetaan
huomioon tippuu teoreettinenkin kansantalouden tuotto merkittävästi, yli
kolmevuotiaiden lasten vanhempien osalta jopa alijäämäiseksi.

Toisekseen pienituloisen ja kouluttamattoman lastenhoito kotona ei vähennä
kansantalouden tuloja, koska hänet on niin helppo korvata kenellä tahansa.
Työpaikka ei jää täyttämättä sen vuoksi, että kouluttamaton henkilö on kotona,
mutta hänen töissäkäyntinsä taas vie verovaroja.

Tällainen henkilö vieläpä usein työllistyy (tai jää työllistymättä) alalle, jossa
rakenteellinen työttömyys on tällä hetkellä suurinta. Parhaassa tapauksessa
yhteiskunta maksaa 1000 e / kk päivähoitopaikasta ja vielä lisäksi n. 500e /kk
tukea siitä, että henkilö saa olla työharjoittelussa vaikkapa kaupassa.

Yksin kansantaloudellisesta näkökulmasta olisikin perusteltua lakkauttaa
julkinen päivähoitojärjestelmä kokonaan.

Ja sitten se ideologinen puoli. Tutkijat ovat erimielisiä siitä mikä on alle
kouluikäisen (ja etenkin alle kolmivuotiaiden) sosiaalisten suhteiden tarve
perheen ulkopuolella. Tässäkään asiassa lapsia ei voi panna samaan muottiin:
mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle.

Vanhemmat ovat parhaat henkilöt itse päättämään mikä lapselleen on parasta.
Lapsi voi viettää hyvinkin sosiaalista elämää myös perinteisen päiväkodin
ulkopuolella esim. erilaisissa kerhoissa ja harrasteissa.

Mielestämme vanhemmille tulisi palauttaa valinnanvapaus liittyen lastensa
hoitoon. Alhaisempi ansiotulojen tasaverotus tarkoittaisi sitä, että molempien
vanhempien tarve työskennellä olisi pienempi. Jos vanhemmat kuitenkin
päätyisivät työskentelemään, heillä olisi mahdollisuus ostaa kaipaamiaan
lastenhoitopalveluita. Kilpailluilla markkinoilla olisi tilaa nykyistä
yksilöllisemmille – ja todennäköisesti myös edullisemmille – hoitopalveluille.

Nykyinen yhteiskuntamalli ei koskaan pysty tarjoamaan kaikkea tarvittavaa
hoitoa, yksinkertaisesti koska se olisi liian kallista. Perhe onkin
sosialistisen valtion pahin vihollinen, sillä se pystyy tarjoamaan paljon
parempaa apua, hoitoa ja tukea kuin valtio. Vieläpä huomattavasti edullisemmin.
Siksi nykyisessä ”hyvinvointivaltiossa” perheitä rangaistaan, kun he
tarjoavat hoitoa omilleen – samalla luopuessaan julkisen hoidon
”edusta”.

Virpi Salmen harmiksi vieläkään ei ole onnistuttu täysin tuhoamaan perhettä
itsenäisenä yksikkönä. Osa vanhemmista tekee yhteiskunnan painostuksesta
huolimatta Salmelle vastenmielisen ja itselleen taloudellisesti
epärationaalisen valinnan: ”puolet alle kouluikäisistä lapsista on
mutsiensa kanssa kotona”.

 

Tämä kirjoitus ei ole täysin omani, vaan se on tehty yhdessä Henri
Heikkisen
kanssa ja kirjoitettu me-muodossa. Tämän
vuoksi julkaisemme tänään saman kirjoituksen blogeissamme.

 

http://elinalepomaki.fi

elepomaki

Kansanedustaja, ajatuspaja Liberan hallituksen puheenjohtaja ja äiti. Valtiovarainvaliokunnan ja verojaoston jäsen, ulkoasiainvaliokunnan ja Euroopan neuvoston varajäsen. Yli 10 vuotta rahoitusalalla, entinen koodari ja useita vuosia elämästä ulkomailla. Tietotekniikan diplomi-insinööri ja kauppatieteiden maisteri kansantaloustieteestä. Kansalaisyhteiskunnan, kansainvälisyyden ja yksilönvapauksien kannattaja! Lue lisää: <a href="http://www.lepomaki.net/">lepomaki.net</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu