Katse Viroon: Kapitalismi on parasta köyhäinapua

Virossa käytiin sunnuntaina parlamenttivaalit ja markkinaliberaali reformipuolue säilytti johtoasemansa. Tuoreella euromaalla ei ole juuri velkaa ja siellä on käytössä meillä keskusteluissa demonisoitu tasaveromalli. Taloudellisen vapauden indeksilistalla Viro asettuu sijalle 14, Luxemburgin jälkeen ja pari pykälää ennen Suomea.

Historian mudassa painimisen sijaan Virossa on viimeisten vuosien aikana pidetty katse tiukasti tulevaisuudessa. Maastrichtin kriteerien täyttämiseksi Virossa on elelty jämptiä budjettikuria. Joku sanoisi että analogian piirtäminen meille on turhaa, sillä Viro on kansainvälisen valuuttarahston IMF:n määritelmän mukaan kehittyvä talous ja sen kansantuote on meitä huomattavasti alhaisempi.

En väitä että suoraa oppia voi hakeakaan. Sillä näinhän se on: Viro on kehittyvä talous. Suomessa tuntuu, että kehitys kehittyi viimeksi 1990-luvulla, jonka jälkeen on keskitytty pikemminkin nakkaamaan euroja valtion pajatsoon.

Viro näyttää mallia siitä, miten vapaa talousjärjestelmä antaa kansalaisille tilaa tehdä ja onnistua. Virossa tuloerot ovat meitä suuremmat mutta kapitalistisen järjestelmän kriitikoille suosittelen vilkaisua CIA:n tilastoon: Siinä missä gini-indeksi on meillä pysynyt 1991-2008 jotakuinkin samana, niin Virossa indeksi on vajonnut kymmenessä vuodessa (1999-2009) kuusi pykälää Euroopan unionin keskitasolle. Samaan aikaan Viron ansiotulojen tasaveroprosenttia on laskettu viisi prosenttiyksikköä 26 prosentista 21:n. Viro on yksityistänyt valtionyhtiöt ja on käytännössä energiaomavarainen tarjoten sähköä myös vientiin. Yhteisöveroprosentti on 21.

Pienille vientitalouksille vuoden 2009 talouslama oli synkkä: Virossa BKT putosi reippaasti, jopa nopeammin kuin meillä. Työttömyys ampaisi kasvuun. Esimerkki on kuitenkin oivallinen siitä, miten velattomuus tuo vapautta: Virolla ei ennen talouslamaa ollut velkaa ja edelleenkin on julkinen velka suhteessa kansantuotteeseen vain muutaman prosenttiyksikön (EU-maiden alhaisin). Viro on sittemmin lähtenyt nopeasti nousuun: viime vuoden loppupuolella talous tuhisi menemään viiden prosentin kasvutahdilla.

Naapurimaa Latvia oli velkaantuneempi jo ennen kriisiä ja ajautui IMF:n syleilyyn. Meillä taas EMU-velka on puolet kansantuotteesta ja kasvuvauhti on nykyisellään noin 7 prosenttiyksikköä vuodessa.

Miten tämä liittyy mihinkään?

Jos supistamme julkista sektoria, meidän ei tarvitse kerätä yhtä paljon veroja (eikä ottaa velkaa!). Ihmiset saavat päättää itse miten elämäänsä elävät: kasvattavatko ostovoimaansa työnteolla vai nauttivatko laajemmin vapaa-ajasta. Ja ennen kaikkea: mitä ansaitsemillaan rahoilla tekevät ja keneltä palvelunsa ostavat. Ihmiset katsovat paremmin omiensa kuin toisten rahojen perään.

Alhainen ansiotuloverotus on köyhän mutta ahkerasti työtätekevän  ainoa mahdollisuus vaurastua. Tästä Viro näyttää esimerkkiä. Jos työssäkäyvää verotetaan raskaasti, keskittyvät pääomat entistä enemmän sinne missä niitä jo on. Voimakkaalla progressiolla – pyrkimyksellä estää tuloerot – varallisuus määräytyy suoraan iän tai perinnön perusteella. Siihen ei voi vaikuttaa omalla ahkeruudella.

Saamani palautteen perusteella tietty ihmisjoukko näkee menoleikkaukset ja valtion toimintojen karsimisen köyhien sorsimisena. Tämä on harhaa, jonka ylläpitämisestä kansalaisten mielissä myös moni puolue hyötyy. Ihan kuin ihmisten välinen solidaarisuus olisi keksitty 1980-luvulla. Silloin alkoi valtion räjähdysmäinen paisuttaminen. Vuodesta 1985 ovat tulonsiirrot euroissa kolminkertaistuneet. Ihan samaan tahtiin ei ole kuitenkaan tehty töitä: kansantuote on tuossa ajassa vain kaksinkertaistunut.

Se joka valittaa ettei hänellä ole tarpeeksi rahaa elämiseen, tarkoittaa sitä ettei joku tee tarpeeksi töitä. Joko henkilö itse tai sitten joku toinen joka tulonsiirrot kustantaa. Tämä on yksinkertaistettu selvitys siitä miten valtio toimii. Rahaa ei synny itsestään, vaan jonkun on ponnisteltava sen eteen.

Vapaassa taloudessa syntyvissä tuloeroissa ei pitäisi olla mitään paheksuttavaa, ovathan ne kannustin tehdä ja yrittää (tässä artikkelini aiheesta). Pöhöttynyt sosiaalivaltio on toki hieno keino tuloerojen suitsimiseen mutta samalla myös talouden näivettämiseen. Viron esimerkistä näemme että vapaa(mpi) talous hyödyttää kaikkia: paitsi että absoluuttinen köyhyys pienenee, jopa tuloerot voivat supistua.

Antaisin mielelläni lisää rahaa valtiolle, jos tietäisin että sillä saataisiin köyhyyttä poistettua – pahoinvoinnista puhumattakaan. Mutta päinvastoin tuntuu, että sillä on viime vuosina tuotettu molempia lisää. Julkisen sektorin työllisyys (vuonna 2010 0,6 milj. henkilöä) on nelinkertaistunut 1960-luvulta ja yksityinen työllisyys (1,8 milj.) on vastaavassa ajassa jopa hieman supistunut. Puhtaasti rahoituksen näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että kolmannes yksityisen sektorin työntekijän palkasta menee julkisen sektorin työpaikkojen kustantamiseen – ja muut julkiset menot tulevat siihen vielä päälle.

Velkaantuminen on lopetettava nyt

Tänä vuonna julkinen sektori on 56% kansantuotteesta. Tästä on vain poronkusema siihen yhteiskuntamalliin, jota suuri itänaapuri kokeili huonolla menestyksellä muutaman vuosikymmenen ajan.

En ole tarpeeksi ehtinyt seurata Virossa vaalien alla käytyä poliittista keskustelua mutta ainakin meillä soisin, että keskittyisimme suuriin linjoihin mikromanageeraamisen sijaan. Pakkoruotsi ja maahanmuutto ovat tärkeitä aiheita, mutta niillä ei velkaantumisen kurssia muuteta.

Perspektiivin vuoksi: Jos valtio lopettaisi maahanmuuttajien menojen kustantamisen kokonaan, olisimme Pauli Vahteran laskelmien mukaan supistaneet valtion budjettia noin prosenttiyksikön verran. Tämä on siis arvio. Valtion talousarviossa suorat maahanmuuttajamenot ovat vain 170 miljoonaa euroa, eli noin kaksi promillea valtion ja kuntien nettomenoista. Saman verran käytetään vuosittain Veikkauksen ja Raha-automaattiyhdistyksen hallintokuluihin.

Ja vielä selvyydeksi: Valtio ottaa nykyisellään vuosittain 10 miljardia lisävelkaa.

Jos valtion annettaisiin täysimääräisesti huolehtia heistä jotka apua tarvitsevat (sairaat, lapset ja vanhukset, sellaiset joilta oma tukiverkko puuttuu) sen sijaan että se tuottaa avuntarvitsijoita lisää, niin pärjäimme murto-osalla nykyisestä rahoituksesta. Ja kas, meillä ei olisi enää velkaa, jota siirtää lastemme murheeksi.

Koska lahjani eivät riitä asian yhtä ansiokkaaseen ilmaisuun, viittaan tässä lopuksi kollegani Henri Heikkisen kirjoitukseen samasta aiheesta: Annetaan talouskasvun hoitaa?

 

elepomaki

Kansanedustaja, ajatuspaja Liberan hallituksen puheenjohtaja ja äiti. Valtiovarainvaliokunnan ja verojaoston jäsen, ulkoasiainvaliokunnan ja Euroopan neuvoston varajäsen. Yli 10 vuotta rahoitusalalla, entinen koodari ja useita vuosia elämästä ulkomailla. Tietotekniikan diplomi-insinööri ja kauppatieteiden maisteri kansantaloustieteestä. Kansalaisyhteiskunnan, kansainvälisyyden ja yksilönvapauksien kannattaja! Lue lisää: <a href="http://www.lepomaki.net/">lepomaki.net</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu