Suomesta Euroopan unilukkari

Finanssikriisi ei ole mennyt ohi, finanssikriisi on tässä ja nyt. Euroopassa on otettu maksukykyyn nähden liikaa velkaa, niin valtioiden, yritysten kuin kotitalouksien toimesta. On lopetettava amerikkalaisten asuntolainaajien syyttäminen. Heillä oli oma velkakuplansa, ja se puhkesi pari vuotta aikaisemmin. Viimeisten vuosikymmenten aikana suhdanteet ovat vaihdelleet Yhdysvaltain (kuluttajan) johdolla – ei mitään uutta auringon alla.

Asioiden välinen korrelaatio ei merkitse syy-seuraus-suhdetta. Jos Jenkeissä otettiin liikaa velkaa niin osattiin sama tehdä meilläkin. Yhteneväisyys piilee lepsussa keskuspankkipolitiikassa: liiallisessa ja siten väkisinkin liian halvassa rahassa jo vuosien ajan. Näihin talkoisiin osallistuivat sekä Yhdysvaltain Fed, Euroopan keskuspankki kuin myös monet muut kansalliset keskuspankit.

Ennen varsinaisen kriisin puhkeamista Kreikan lainoittajista yli puolet oli eurooppalaisia eläke- ja sijoitusrahastoja. Kreikan velkakuplaa rakennettiin siis pankkien lisäksi ensisijaisesti yksityishenkilöiden rahoilla. Olisikin paitsi virkistävää, myös loogista, kuulla perättävän eläkesäästäjien ja heidän salkunhoitajiensa sijoittajavastuuta.

Markkinat unilukkarina

Liikepankkien syyttäminen on välimiesten välisten suhteiden perkaamista. Pankkeja syyttäessä on hyvä muistaa että lopulta nekin ovat keskuspankkipolitiikan sekä kansainvälisen pankkisääntelyn armoilla. Kuka on sen järjestelmän takana joka salli kaikkien tarpeeksi hyvin luottoluokiteltujen (viime vuosiin asti käytännössä kaikkien) eurovaltioiden velan käyttämisen vakuutena keskuspankissa?

Peli olisi poliitikkojen toimesta voitu viheltää poikki jo vuosia sitten, kelpuuttamalla keskuspankkiluoton vakuudeksi esimerkiksi vain eurokriteerejä noudattavien jäsenvaltioiden lainaa luottoluokituksesta riippumatta. Pankkien suurimmat lainaushalut olisivat jääneet siihen. On hyvä muistaa, että nimenomaan EU-virkamiehet ja poliitikot ovat luoneet yhteisen rahajärjestelmämme pelisäännöt ja luovat käynnissä olevan keskustelun perusteella vastakin.

Ei sen vuoksi, että tässä olisi haettava syyllisiä koska se ei vie meitä yhtään eteenpäin. Vaan sen vuoksi, että oppisimme virheistämme tulevaisuutta varten. Ei markkinatalous ole kriisin syypää: jos eläisimme vapaassa markkinataloudessa eikä rahaa voisi printata ilmasta, emme nyt sosialisoisi ylivelkaantuneiden markkinaosapuolien velkoja, eivätkä maat sen puoleen olisi päässeet ylivelkaantumaan. Sijoittajien hermo olisi pettänyt jo huomattavasti aikaisemmin kuin monen eurosokean byrokraatin.

Koko Kreikan "kriisi" alkoi varsinaisesti vasta loppuvuonna 2009 kun markkinat alkoivat väläytellä punaista valoa maan talouspolitiikalle: Kreikan lainapapereiden jälkimarkkinahinnat laskivat nopeasti (eli Kreikan korot ja CDS:t nousivat). Näyttäkää minulle se virkamies tai poliitikko, joka tuota ennen oli huolissaan Kreikan talouden tilasta ja vaati maalta toimia talouden vakauttamiseksi.

Markkinarahaa vasta vuosien päästä

Olen huolissani Euroopan valtioiden nopeasta velkaantumisesta sekä tällä hetkellä käytössä olevasta pelastuskeinovalikoimasta. Portugali on nyt tilassa, jossa se päätyy pian kansainvälisten pelastusrahastojen asiakkaaksi. Lisävelat kansainväliseltä valuuttarahastolta IMF:ltä ja Euroopan vakausahastolta nostaisivat Portugalin velan suhteessa kansantuotteeseen huimalla 47 prosenttiyksiköllä 135 prosenttiin.

Säästöohjelmilla saavutetaan tuloksia vasta vuosien päästä, joten Portugali on väliaikaisen rahaston lisäksi myös takuuvarma pysyvän rahaston asiakas. Espanjan talous on hyvin riippuvainen naapurista: Portugali on Espanjan kolmanneksi tärkein vientimaa ja espanjalaisilla pankeilla on 60 miljardin saatavat Portugalista. Portugalin koko kansantalouden velkataakka (mukaan lukien kotitaloudet, pankit ja yritykset) on nyt yli 300 prosenttia BKT:sta. Se on enemmän kuin Kreikalla, mutta vähemmän kuin Irlannilla ja Espanjalla.

Näillä velkaluvuilla ei vapailta markkinoilta käytännössä ole mahdollista lainata. Markkinaehtoista lainarahan saantia haittaa muutaman vuoden päästä paradoksaalisesti sekin väline, joka nyt on pelastuskeino eli Euroopan pysyvä vakausmekanismi EVM. EVM toimisi parhaiten jos sitä ei koskaan pitäisi ottaa käyttöön – eli se onnistuisi "rauhoittamaan markkinat". Se näyttää kuitenkin epätodennäköiseltä.

EVM:n myöntämät velat ovat etuoikeusjärjesteyksessä heti IMF:n jälkeen. Eli jos valtio kykenee joskus jotain maksamaan, niin se maksaa ensin IMF:lle, sitten EU:lle ja lopuksi vasta kaikille muille (aikaisemmille) rahoittajille.Tämä kuulostaa impivaaralaisesta pelastajasta varmasti ensihätään hienolta, mutta tuo järjestys on kaksiteräinen miekka: jos vuonna 2015 Portugali yrittäisi lainata pääomamarkkinoilta, niin kenen luulette haluavan antaa uutta rahaa maalle jonka velka/BKT on yli 130 prosenttia ja jonka velkomisjärjestys on äsken mainittu? Kyseinen velkomisjärjestys myös laskee väistämättä Portugalin ulkoista luottoluokitusta, mikä ei lisää sijoittajien kiinnostusta.

Paluu markkinatalouteen

Kyseessä  on noidankehä, sillä ainoa tapa eurooppalaisille "pelastajille" on saada rahansa joskus takaisin on käytännössä se, että nyt pelastettavat valtiot kykenevät jonain päivänä rahoittamaan itsensä itsenäisesti. Tie markkinatalouteen näyttää sumuiselta.

Kellään ei ole eikä voi olla selkeää näkemystä siitä, milloin ja miten EVM:stä päästään eroon. Jos ja kun EVM:n yksi tehtävä on siirtää osa vastuista alkuperäisille sijoittajille, niin nyt olisi mielestäni kysyttävä miksei näin tehdä saman tien? Nyt odotamme muutaman vuoden, siirrämme velat toisiin taseisiin ja siten kauemmas sieltä missä vastuu tulisi kantaa. Ja lopuksi keskuspankki tulee ja inflatoi meidät ulos kriisistä – nykyisten nettosäästäjien kustannuksella.

Eurooppa kaipaisi vapaata kauppaa ja markkinaehtoista rahoitusta – eikä pelastuspaketteja jotka eivät lopulta tee muuta kuin syvennä moraalikatoa.

Aikaisempi kirjoitukseni aiheesta: Euroalueella vitsit vähissä

 

elepomaki

Kansanedustaja, ajatuspaja Liberan hallituksen puheenjohtaja ja äiti. Valtiovarainvaliokunnan ja verojaoston jäsen, ulkoasiainvaliokunnan ja Euroopan neuvoston varajäsen. Yli 10 vuotta rahoitusalalla, entinen koodari ja useita vuosia elämästä ulkomailla. Tietotekniikan diplomi-insinööri ja kauppatieteiden maisteri kansantaloustieteestä. Kansalaisyhteiskunnan, kansainvälisyyden ja yksilönvapauksien kannattaja! Lue lisää: <a href="http://www.lepomaki.net/">lepomaki.net</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu