Rahoitusmarkkinavero: jälleen yksi naula Euroopan arkkuun

EU:n kaavailema rahoitusmarkkinavero panisi pankkien ja
muiden rahoituslaitosten väliset osake-, johdannais- ja joukkovelkakirjakaupat verolle.
EU ei ole asiasta yksituumainen muun muassa Britannian ja Ruotsin vastustaessa, joten on
mahdollista että euroalue ottaa tämän kamikazen ohjaimiinsa yksin.

YLE:n
eilisessä uutisessa
mennään jo ingressissä metsään: ”Vero ei siis
koskisi kuluttajia tai muita yrityksiä kuin rahoituslaitoksia.” Mielenkiintoista
olisi kuulla toimittajan näkemys siitä, että ilmastako pankit tuon ylimääräisen
rahan taikovat. Olisi ymmärrettävä se, että oli pankeille asetettavista
lisäkustannuksista mitä mieltä hyvänsä, niin ensisijaisesti ne nostavat
palvelumaksuja ja heikentävät pankkien lainanantokykyä nimenomaan yrityksille
ja yksityishenkilöille. Pankit myös tekevät suuren osan kaupoistaan
vastakauppoina omille asiakkailleen.

On tragikoomista että EU kaavailee tällaista uudistusta
tilanteessa, jossa se on vaarassa ajautua muutenkin syvään ja pitkäkestoiseen
lamaan. Kun ei osata nöyrtyä todellisen ongelman edessä, kabineteissa
kehitellään keppihevosia. ”Pisteestä spekulaatiolle” ja
”lisäkurista rahoitusmarkkinoille” kun on helppo puhua ilman että
äänestäjät kohahtavat. Pääsee helpolla kun ei joudu perustelemaan edes
alkeellisesti miksi jotain ehdotetaan ja miten se liittyy käsillä olevaan
velkakriisiin. Ei nimittäin mitenkään.

Kansalainen hyötyy tehokkaista markkinoista

Jos jotain niin sanottu spekulaatio on jokaisen pulliaisen
etu. Toisin kuin poliitikot ja media mielellään antavat ymmärtää, spekulaatioon
itsessään ei liity mitään rikollista. Spekulaatio käytännössä tarkoittaa sitä,
että ottaa kantaa markkinoiden tulevaisuuden suunnasta. Esimerkki tällaisesta
on että alkaa epäillä vuonna 2008 ettei Kreikka pysty suoriutumaan
valtionvelastaan ja ostaa vastaavan sijoitustuotteen. Pelissä voi voittaa tai
hävitä.

Mitä enemmän markkinoilla käydään kauppaa, sitä enemmän
niillä on likviditeettiä, sitä vakaammat ne ovat, niille voi osallistua myös
muut kuin suursijoittajat, väärinkäytösten mahdollisuus katoaa ja sitä
tehokkaammin muodostuu jokaiselle hyödykkeelle oikea hinta. Mitä vähemmän tätä
luonnonlakia sotketaan esimerkiksi poliitikkojen rakastamalla positiivis- tai
negatiivisluontoisella sääntelyllä, sitä harvemmin ajaudutaan tilanteisiin
joissa joku allaoleva on joko täysin yli- tai aliarvostettu (eli ns. kupliin).

Jos joku kokee nyt ongelmaksi sen, että ensin Kreikalle ja
kumppaneille lainattiin kuin viimeistä päivää ja nyt ei lainata kun viimeinen
päivä meni jo, niin rahoitusmarkkinaverolla tätä kehitystä ei olisi käännetty
suuntaan eikä toiseen. Suunnan olisi voinut kääntää poliittisesti esimerkiksi
niin että aluperinkään ei olisi kannustettu pankkeja varaamaan kaikkien
euromaiden velkaa tasa-arvoisina taseisiinsa ilman pääomapuskuria eikä
valjastettu EKP:ta raha-automaatiksi kaikille euromaiden veloille.

Lisää veroja, vähemmän tulevaisuutta

Lopultahan tämä on vain yksi pyrkimys lisää periä veroja
valtioiden ylivelkaantuneisiin kirstuihin. Veronmaksajille se markkinoidaan tietenkin
pankkiireiden kuohimisena. Vaikea on kuitenkaan nähdä, että lopputulos olisi
verokertymän nousu. Palvelubisnestä katoaa alueelta väistämättä,
kaupankäyntivolyymi laskee, ja vero on mahdollista kiertää täysin laillisesti.Jos rahansaanti investointeihin vaikeutuu, on talouskasvu vaikeuksissa.

Suomen partiopoikamaista intoa tässä asiassa ei voi kansalainen
jälleen kuin ihmetellä hikinoroja otsaltaan pyyhkien. Suomen pankeilla kun ei
ole 1990-luvun jälkeen ollut ongelmia maksuvalmiudessa tai vakavaraisuudessa –
toki suomalaisia pankkeja on olemassa enää kovin vähän ja pian ilmeisesti vielä
vähemmän. Mitään erityistä pankkikaunaa täällä ei pitäisi olla eikä meidän
pitäisi osallistua rahoittamaan muiden maiden pankkeja.

Alhaisempi markkinavolyymi myös tarkoittaa sitä, että yhä
harvempi pennonen suuntautuu meille tänne Suomeen. Pääomat keskittyvät suuriin
taseisiin, suuriin maihin, turvallisena pidettyihin valuutoihin, ja alueisiin
joissa käytetään vähemmän poliittista mielivaltaa.

Finanssialan keskusliiton toimitusjohtaja Piia-Noora
Kauppi
sanoi asian aamu-tv:ssä
tänään niin kuin se on: pahin tilanne Suomen kannalta olisi juuri se, että
tästä tehdään euroalueen eikä EU:n laajuinen laki, sillä silloin naapurimaa
Ruotsi veisi viimeisetkin pankkibisneksen pisarat tästä maasta. No, eipä ole
sitten mitä verottaa eikä säädellä, ja goodbye, vähäinen suomalainen pääoma.

Tiivistelmä

Rahoitusmarkkinaveron väistämättömiä seurauksia ovat
pankkien asiakkaiden kustannustason nousu, markkinoiden likviditeetin
supistuminen ja volatiliteetin (suurten markkinaliikkeiden) kasvu, suomalaisten
/ euromaiden / eurooppalaisten pankkien entisestään kärsineen kilpailukyvyn
heikentyminen,  finanssitransaktioiden
kiertäminen alueen rajojen ulkopuolelta, pankkien toimintojen ulosliputtaminen sekä
kannustimet räätälöidä uudenlaisia veroa kiertäviä johdannaisinstrumentteja. Näistä
kohdista yksikään ei paranna tavallisen kansalaisen asemaa – eikä heikennä
pankkiirien asemaa. Vaikka vasemmisto ei perinteisesti tavallisen kansalaisen
puolta pidäkään, niin sentään pääomien keskittymisestä sielläkin luulisi
oltavan huolissaan.

elepomaki

Kansanedustaja, ajatuspaja Liberan hallituksen puheenjohtaja ja äiti. Valtiovarainvaliokunnan ja verojaoston jäsen, ulkoasiainvaliokunnan ja Euroopan neuvoston varajäsen. Yli 10 vuotta rahoitusalalla, entinen koodari ja useita vuosia elämästä ulkomailla. Tietotekniikan diplomi-insinööri ja kauppatieteiden maisteri kansantaloustieteestä. Kansalaisyhteiskunnan, kansainvälisyyden ja yksilönvapauksien kannattaja! Lue lisää: <a href="http://www.lepomaki.net/">lepomaki.net</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu