Elpymisväline: menikö yhteisvastuun juna jo?

Eduskunta on aloittanut Euroopan unionin elpymisvälineen käsittelyn. Elpymispaketin ensisijainen hyöty on EU:n poliittisen yhtenäisyyden ja koronakriisistä eniten kärsineiden alueiden tukeminen. Sitä on vaikea perustella Suomen taloudellisten hyötyjen näkökulmasta. Toisaalta sen vastustaminen taloudellisen yhteisvastuun lisäämisen takia ontuu myös. 

Meidän tavoitteenamme on oltava paluu jäsenmaiden itsenäiseen velkavastuuseen. Siihen tarvitaan tulevaisuudessa velkajärjestelyitä tai merkittävää inflaatiota. Elpymisväline ei tätä asiaa ratkaise suuntaan jos toiseenkaan. 750 miljardin euron summa on suuri, mutta Euroopan keskuspankin (EKP) viime vuosina rakentamaan euromaiden taloudelliseen yhteisvastuuseen nähden elpymisvälineen vaikutus on maltillinen. Emme tee nyt valintaa yhteisvastuusta, jättivelkaantumisesta tai edes no bailout -periaatteen kunnioittamisesta. Nämä valinnat on tehty jo aikaa sitten. 

Eurossa otettiin ratkaiseva askel vuonna 2010, kun Maastrichtin sopimukseen kirjatusta no bailout -periaatteesta luovuttiin. Ensin tehtiin Kreikalle tukipaketti, sitten rahoitusvakausväline ERVV ja Euroopan vakausmekanismi EVM. Vuonna 2012 EKP lupasi pitää euron pystyssä hinnalla millä hyvänsä, mikä on tarkoittanut merkittävää yhteisvastuun lisäämistä eurojärjestelmän sisällä. EKP ostaa euromaiden lainapapereita taatakseen sen, että a) kaikki maat saavat lainaa ja b) vieläpä hyvin edullisesti. EKP:n taseen loppusumma on muutamassa vuodessa kasvanut 2000 miljardista eurosta yli 7000 miljardiin euroon.

Rahoitusmarkkinoilla läpinäkyvä ja riskiin pohjaava hinnanmuodostus olisi tärkeää. Sitä kutsutaan markkinakuriksi. Se on ainoa mekanismi, joka pitäisi huolen siitä, etteivät osapuolet ylivelkaannu. Jos ylilyöntejä tapahtuu, taakan kantavat sopimuksen osapuolet: sijoittajat ja lainanottaja. Jos taas riskiä voi ottaa muiden piikkiin, silloin helposti ottaa ylimitoitettua riskiä muiden piikkiin. Tätä kutsutaan moraalikadoksi.

Euroalueella olemme olleet tuossa tilanteessa jo pitkään. Italian ongelma ei ole niinkään se, että se olisi velkaantunut huimasti euron aikana; Suomikin on velkaantunut suhteessa nopeammin (!). Italian ongelma on, että sillä oli jo eurojäsenyyden alkaessa kestämätön velkataso: yksi maailman suurimpia. Italian velka ei viime vuosina ole ollut vain Italian – tai edes sen lainoittajien – vaan koko euroalueen ongelma. Mutta kuten oheisesta kuvaajasta nähdään, siitä huolimatta, että Italialla on enemmän velkaa kuin koskaan ja maan talous polkee paikallaan, Italian korkotaso on nyt alhaisimmillaan historiansa aikana. Se johtuu Euroopan keskuspankin rahapolitiikasta; elpymispaketin mittakaava on sen rinnalla hyvin pieni.

 

Italia kolmen vuoden korko
Italian kolmivuotinen korko

 

Viimeisen 10 vuoden aikana on taloudellinen yhteisvastuu euroalueella kasvanut merkittävästi. Muun muassa euron sisäinen maksujärjestelmä on tarjonnut velkaantumisväylän, ilman että yhdelläkään parlamentilla on siihen vaikutusvaltaa. Kirjoitimme tästä Jussi Lindgrenin kanssa syksyllä (Yhteisvastuu keskuspankeista voi maksaa Suomellekin miljardeja). Ilman EKP:n merkittäviä toimia vuodesta 2012 lukien euro olisi todennäköisesti jo hajonnut.

Vaikka elpymisrahastoa ei tehtäisi, yhteisvastuu ei loppuisi siihen. 

Euroopan tulevaisuus? Liittovaltioko? 

Otammeko elpymispaketilla askeleen kohti liittovaltiota? Se, että jäsenmaiden hallituksille tuodaan lisäbudjetti eurooppalaisilla rahoilla, ei tee EU:sta liittovaltiota. Muodollisesti jäsenmaat vastaavat yhteisvelasta (Suomen osuus 6,6 miljardia euroa) erittäin pitkällä maksuajalla. Nähtäväksi jää, ottaako keskuspankki tulevina vuosina tuon velan osin tai kokonaan kannettavakseen.

Olen vahvasti sitä mieltä, että Euroopalle ja erityisesti Suomelle olisi eduksi, jos voisimme laajentaa EU:n tehtäväkenttää niissä asioissa, jotka on järkevä hoitaa leveämmillä hartioilla: puolustus, turvallisuus, rajavalvonta, tutkimus, pandemian torjunta, päästökauppa jne. Vastaavasti ne asiat, joista on paras päättää lähellä ihmistä, tulisi entistä tiiviimmiin jättää lähidemokratian piiriin. 

Euroopan parlamenttia ja eurooppalaisten henkilökohtaista päätösvaltaa pitäisi vahvistaa, ei heikentää. Euroopan rakenteellinen talouskurimus heikentää maanosamme asemaa maailmanpolitiikassa. Yhteisen arvopohjamme – ihmisoikeuksien, demokratian, oikeusvaltion – puolustaminen edellyttäisi kuitenkin päinvastaista!

Toivoisin järeitä toimia sen eteen, että tekisimme euroalueesta nykyistä toimivamman valuutta-alueen: lisäisimme työmarkkinoiden joustoja, ihmisten liikkuvuutta, kannustavaa sosiaaliturvaa, tehostaisimme pääomamarkkinaunionia jne. Tukipaketeilla tai löysällä rahalla ei ratkaista rakenteellisia valuvikoja, vaikka kuinka satsattaisiin varojen valvontaan. 

Kokoomus on sitoutunut Euroopan unionin jäsenyyteen. Me haluamme käsitellä EU:n yhteisten varojen käytön rauhassa eduskunnan työjärjestyksen mukaisesti ja kuulla siihen asiantuntija-arviot. Arvioimme varojen käytön, paketin oikeusperustan, sen taloudelliset ja rakennepoliittiset vaikutukset sekä yhtä lailla myös Eurooppa- ja turvallisuuspoliittiset vaikutukset. 

Samalla haluamme ajaa Eurooppaan strategiaa, jolla palataan markkinakuriin ja siihen, että jokainen velallinen vastaa veloistaan itse. Nykyisellään jälkimmäinen ei ole mahdollista – kehitys on päinvastainen – tuli elpymispakettia tai ei. Markkinakuriin palaaminen tarkoittaa euroalueella todennäköisesti hyvin mittavaa velkajärjestelyä. Kokoomus onkin edellyttänyt velkajärjestelymekanismin luomista EVM:n yhteyteen.

Mikä on Suomen hallituksen suunnitelma tähän? Entä miksi Marinin hallitus käyttää elpymisvälineestä saadut varat erilaisiin pirstaleisiin hankkeisiin sen sijaan, että se satsaisi tuntuvasti osaamiseen ja esimerkiksi laskisi veroja lähemmäs eurooppalaisia tasoja? Palatakseni tämän artikkelin otsikkoon; vaikka taloudelliseen yhteisvastuuseen ei lyhyellä tähtäimellä voisikaan vaikuttaa, pitkällä tähtäimellä siihen voi, ja erityisesti siihen, miten Suomi itsensä tässä kaikessa asemoi.

Lopuksi. Euroopan parlamentti äänesti viime viikolla elpymisvälineestä seuraavasti: 582 puolesta, 40 vastaan. Muissa nettomaksajamaissa, esimerkiksi Ruotsissa, Itävallassa ja Saksassa, harva ajaa elpymisvälineen kaatamista. Perehdyn mielelläni pohdintoihin siitä, miten toimimme lähivuosina, jos Suomi yksipuolisesti irrottautuisi elpymisvälineestä. Neuvottelemmeko uudet EU-jäsenyysehdot? Jatkammeko ajopuuna? Irrottaudummeko eurosta tai jopa koko EU-jäsenyydestä? Kysyn vilpittömästi, sillä en ole nähnyt tällaisia suunnitelmia edes heiltä, jotka paketin kaatamista voimakkaasti ajavat.

+9
elepomaki
Kokoomus Espoo

Kansanedustaja, kokoomuksen varapuheenjohtaja ja äiti. Valtiovarainvaliokunnan ja verojaoston jäsen, ulkoasiainvaliokunnan ja Euroopan neuvoston varajäsen. Yli 10 vuotta rahoitusalalla, entinen koodari ja useita vuosia elämästä ulkomailla. Tietotekniikan diplomi-insinööri ja kauppatieteiden maisteri kansantaloustieteestä. Ihmisoikeudet, kansalaisyhteiskunta ja kansainvälinen yhteistyö!
Lue lisää: elinalepomaki.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu