Erilaiset todellisuudet – oma kupla vahvistuu kun arjen kontaktit vähenevät

Tukholmassa arki jatkuu koronarajoituksista huolimatta - Norrmalm 25.4.2020

Kuten monet, olen osallistunut koronakeskusteluihin viime viikkojen aikana. Näitä keskusteluja tuntuu ohjaavan yksilöllinen tunnetila. Kun ihmiset ovat pääosin omassa perhepiirissä, sosiaalisten kontaktien määrä on rajattu ja sosiaalisen median viestit valikoituvat kunkin oman kuplan sisäpuolelta, syntyy yksilöllinen todellisuus. Ihmisten kollektiivinen ymmärrys maailmasta heikkenee ja perspektiivi katoaa.

Vastaesimerkki erilaisesta todellisuudesta on vaikkapa rakennusala, missä töitä paiskitaan lähes normaalisti. Rakennusalan päättäjien pelkokerroin tuntuu olevan merkittävästi pienempi kuin kotona omassa kuplassa istuvalla koronapelkoa potevalla varovaisella etätyöläisellä, rakennusalan huolet ovat konkreettisia ja arkisia.

Oma maailmankuvani laajeni merkittävästi välttämättömällä työmatkalla Ruotsiin viime viikon perjantaina. Ruotsissa arki näyttää ja tuntuu normaalilta, mutta käytännössä siellä on tarkkaan harkittuja mittaviakin koronatoimia koko ajan käynnissä.

Yökerhot on suljettu ja ravintoloiden palvelu rajoitettu vain pöytiintarjoiluun, ts. tuoleihin, ravintoloissa on istumapakko. Hiihtokeskukset sulkivat itsenäisesti julkisen paineen alla. Hygienia-ala ja parturikampaamot ovat – kuten Suomessa – itsenäisesti ajaneet pääosan toiminnasta alas, kun kukaan ei käy niissä. Kuitenkin Ruotsissa ylläpidetty 50 henkilön kokoontumisraja on mahdollistanut mm. joukkuelajien treenien jatkumisen, joita on alusta asti pidetty lasten ja nuorten hyvinvoinnin kannalta tärkeinä. Peruskoulut ja liikuntapaikat ovat auki.

Suomessa on jo reilun kuukauden torjuntatoimien jäljiltä syntynyt erilaisia todellisuuksia. Pelokkaimmat kyyhöttävät kotona varautuen pahimpaan kuin maailmanlopun edellä. Sosiaalinen media ruokkii yksilön omaa näkemystä: Mitä enemmän paniikkiaiheisia viestejä luetaan, sitä enemmän algoritmit niitä ruudulle syytävät. Sama pätee myös toisinpäin, vapauden haikailijat saavat striimeihinsä Koronan vaikutuksia kyseenalaistavaa polttoainetta.

Ruotsissa Ihmiset hoitavat fiksusti sosiaalista eristymistä mm. väistämällä vanhuksia kadun toiselle puolelle ja rajaavat kontakteja omaan sosiaalisen piirinsä, jossa toimivat vapaammin, ja noudattavat sosiaalista eristymistä suhteessa ulkopuolisiin. Toisessa ääripäässä ovat toki nuoret seikkailijat, jotka koettelevat matkustuskieltojen rajoja, bailaavat Tukholman yössä ja opportunistisesti hyödyntävät riskiryhmien ulkopuolisen asemansa. Kaikkia yhdistää kuitenkin yhteinen kokemusmaailma. Yhteiskunta ei ole lamaantunut tai suljettu vaikka rajoituksia on.

Yksittäinen silmiinpistävä tekijä Ruotsin ja Suomen välillä on vanhusten kuolleisuus, ei prosenteissa vaan kokonaismäärinä. Tässä voimme olla merkittävästi parempia ja toimenpiteissä edellä, kun otamme käyttöön järeämmät suojaustoimet hoivahenkilöstön ja mm. siirtyvien potilaiden osalta. Se, onko koko taudin osalta Ruotsissa kuolleisuus myös prosenttiyksiköinä suurempi kuin Suomessa, selviää vasta jälkikäteen.

Kun arvioimme kokonaisuutta, Suomen ja muiden Euroopan maiden toimien välillä on hyvinkin pieniä eroja, toki poislukien täyssulut ja ulkonaliikkumiskiellot, joita nyt pikkuhiljaa puretaan. Etenemme kaikki samoin toimin muutamien viikkojen aikaikkunaerolla. Ruotsin toimien ero on kuitenkin toteutusmallissa. Siinä missä Suomessa on käsketty kansaa, ruotsalaisessa politiikassa on jouduttu pyytämään.

Tukholmassa on keväinen ja iloinen ilmapiiri, mutta missään nimessä siellä ei olla normaalioloissa, ja yhtä lailla siellä talous ottaa hittiä tästä kriisistä. Suurin ero on kuitenkin ihmisten kanssakäymisen ja normaalielämän kautta syntyvä kollektiivinen todellisuus: Ihmiset ovat arjessa yhdessä ja kokemusmaailmat eivät ole tarpeettomasti polarisoituneet.

Suomessa ihmisten asenteita ja reaktiota värittää vielä pitkään viikkojen eristyksen aikana vahvistunut yksilöllinen todellisuuskäsitys.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu