Huumepolitiikka vaati asennemuutoksen

Huumeiden käytöstä on tehty viimevuosina kyselyitä ja selvityksiä, ja eri paikkakuntien tilaa on tarkasteltu myös jätevesitutkimuksilla. THL:n mukaan huumeiden käyttäminen on kasvussa, ja ikäryhmässä 25-34 jopa lähes puolet (45%) 2018 väestökyselyyn vastanneista ilmoitti käyttäneensä jotain laitonta huumetta elämänsä aikana. Kannabista joskus kokeilleita oli 15-69 -ikäryhmässä jopa 24 prosenttia.

Näitä lukuja muistellen, en voinut kuin ihmetellä kuntavaaliehdokkaiden vaalikonevastauksia huumeiden käyttöä koskevissa kysymyksissä. Vastauksissa toistuivat ajatukset, että esimerkiksi valvotut käyttöhuoneet ja neulanvaihtopisteet kannustavat nuoria huumeidenkäyttöön ja niitä pitää näin ollen kategoristisesti vastustaa että huumeongelma vähenee – vaikka asia on päinvastoin.

Huumeongelma ei Suomesta hetkessä lopu, ja meidän on kansakuntana se hyväksyttävä ja siirryttävä nopeasti haittojen vähentämiseen. Nykyisin vain joillain poliitikoilla perimmäinen ajatus on, että koska huumekoukusta on niin vaikea irroittautua, olisi parempi että huumeidenkäyttäjät vain kaikki kuolisivat yliannostukseen niin lakkaisivatpa viemästä verorahoja. Siinä unohdetaan peruskoulutetun nuoren tuotto-odotuksen lisäksi myös valtava määrä inhimillistä kärsimystä mitä huumeidenkäyttäjän omaiset kokevat – joka ei suinkaan lopu sillä, että yhteiskunnan turvaverkko leikataan auki, koska henkilön sairaus sattuu olemaan huumeaddiktio.

Käytettyjen neulojen takia veriteitse tarttuvien tautien hoito on yhteiskunnalle erittäin kallista, jolloin puhtaiden neulojen tarjoaminen on vain kustannustehokkaampaa – eikä yliannostuksen aiheuttamien elinvaurioidenkaan hoitaminen ole halpaa. Neulanvaihtopisteillä ja valvotuissa käyttöhuoneissa on maailmalla tarjolla apua huumeista irtipääsyyn ja ohjausta muiden sosiaalipalveluiden piiriin, jotta henkilöllä on paremmat mahdollisuudet onnistua pääsemään irti huumeista.

Syrjäytyneet nuoret ovat massiivinen kuluerä valtiolle elinaikanaan, ja huumeriippuvaisen kustannukset ovat jopa moninkertaiset kun otetaan huomioon heihin käytetyt koulutusresurssit, menetetyt työansiot, sosiaaliturvakustannukset, sairaanhoitokulut ja huumeidenkäytöstä aiheutunut oheisrikollisuus. Enää rikollisia ei voi laivata Australiaan, joten järkevämpi vaihtoehto on auttaa huumeidenkäyttäjät takaisin yhteiskunnan jäseniksi – valvotut pistohuoneet ja huumeklinikat ovat yksi keino auttaa. Kukaan ei halua pohjalle, mutta harva voi sairauksiaan valita. Poliitikoilla sen sijaan on mahdollisuus valita toteuttavansa inhimillisempää huumepolitiikkaa.

 

Kirjoittaja on liberaali, joka haluaa Suomeen toimivampaa huumepolitiikkaa. 

 

 

+4
eliisakuusama

Kirjoittaja on turvallisuuden ja riskienhallinnan korkeakoulutettu, joka harrastaa intohimoisesti yhteiskunta- ja turvallisuuspolitiikasta väittelemistä internetissä. Poliittisesti liberaali.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu