Tapaus Extinction Rebellion

Ympäristöliike Elokapinan lauantaina 3.10.2020 järjestetty mielenosoitus herätti mielenkiintoni: mikä oikeastaan on Extinction Rebellion? Tätä pohtiessani päädyin lukemaan kymmeniä artikkeleita, uutisia ja analyyseja sekä käytin ryhmän julkaisemien videoiden ja haastatteluiden katsomiseen ihan liikaa aikaa – tämä blogisarja on näiden pohdiskelujen kriittinen lopputulos. Mainittakoon vielä, että olen itse kiinnostunut ympäristöasioista ja pidän ilmastonmuutosta yhtenä suurimmista uhista ihmiskunnan jatkuvuudelle. 

Mikä on Extinction Rebellion?

Extinction Rebellion, lyhennettynä XR, on kansalaistottelemattomuutta ja massaprotesteja työkaluinaan käyttävä ilmastonmuutosta vastustava globaali kansanliike, joka on sitoutunut väkivallattomuuteen. Liikkeen ensimmäinen tempaus tapahtui elokuussa 2018 kun pieni joukko liikkeen jäseniä tukki kadun Trafalgar Squarella Lontoossa, mutta ryhmän perustajilla on pitkä historia erilaisista protestiliikkeistä kuten Compassionate Revolution, Occupy-liike ja Rising Up!. Ryhmä sai alussaan taakseen paljon julkisuuden henkilöitä ja tieteilijöitä. 

Extinction Rebellionin strategiaan kuuluu poliisin ja oikeuslaitoksen ylikuormittaminen massapidätyksillä – taktiikalla painostetaan hallitusta radikaalimpiin ympäristötoimiin. Toiminnan keskiössä on kansalaistottelemattomuus jolla haetaan mediahuomiota ilmastonmuutoksen uhan ottamiseksi todesta. Liike on lyhyen historiansa aikana onnistunut mobilisoimaan tuhansia ihmisiä osoittamaan mieltään ilmaston ja ympäristön puolesta ja osallistumaan erilaisiin tempauksiin kuten kadunvaltauksiin, performansseihin ja julkisiin nälkälakkoihin. 

“We are promoting mass “above the ground” civil disobedience – in full public view. This means economic disruption to shake the current political system and civil disruption to raise awareness. We are deeply sorry for any inconvenience that this causes.” – Iso-Britannian Extinction Rebellionin nettisivut

Tempaukset eivät aina ole olleet onnistuneita; esimerkiksi 2019 lokakuussa ryhmän jäsenet pysäyttivät metron kulun Lontoossa keskellä ruuhka-aikaa useilla asemilla. Aktivistit muun muassa kiipesivät vaunujen katolle ja liimasivat itsensä metron oveen ja sisätiloihin, ja lopulta metron työntekijöiden täytyi suojella heitä vihaisilta matkustajilta. Kiukkuisen julkisen palautteen jälkeen XR pahoitteli toimintaansa, ja kertoi, että metrotempauksen olivat suunnitelleet yksittäiset henkilöt. Liikettä kritisoitiin erityisesti siitä, että aktivistit olivat estäneet tavallisilta ihmisiltä ympäristöystävällisen kulkuvälineen käytön ja vielä asemilla, joiden ympäristössä asuu paljon alempiin tuloluokkiin ja etnisiin vähemistöihin kuuluvia. Tempaus herätti liikkeen sisällä kritiikkiä ja keskustelua siitä, mitä Extinction Rebellion on tulevaisuudessa.

XR:n strategian ja tavoitteiden takana on erikoisesti tulkittua tiedettä

Konkretian puute ja epätieteelliset kannanotot ovat karkoittaneet liikkeen piiristä sen aktivisteja: esimerkiksi Iso-Britannian XR:n entinen tiedottaja, pitkän linjan ympäristövaikuttaja sekä toimittaja Zion Lights lähti liikkeestä turhauduttuaan sen ydinvoimavastaisiin kantoihin. Nyt Lights vaikuttaa tiede- ja ydinvoimamyönteisessä Environmental Progress -liikkeessä, jonka perustaja Michael Shellenberger kampanjoi ilmastonmuutoksen torjuntaa puhtaamman energiantuotannon avulla ja tieteeseen perustuen. Extinction Rebellion ei myöskään tunnu ottavan teknologian kehittymistä varteenotettavana vaihtoehtona ilmaston lämpenemisen estämiseen.

Extinction Rebellion vaatii Iso-Britanniaan hiilineutraaliutta vuoteen 2025 mennessä, mitä on pidetty epärealistisena tavoiteaikatauluna: esimerkiksi ympäristöjärjestö The Energy and Climate Intelligence Unit sekä useat tieteilijät ovat kritisoineet XR-järjestöä vaatimuksestaan hiilineutraalista maailmasta vuoteen 2025 mennessä, koska esimerkiksi Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC:n konsensus realistisesta tavoiteaikataulusta on vuosikymmeniä kauempana. 2025 tavoitteeseen pääseminen tarkoittaisi Iso-Britanniassa miljoonien kotien lämmitysjärjestelmien uusimista ja olemassaolevan autokannan korvaamista vain neljässä vuodessa. 

“Despite the change, it is worth noting that the key message remains the same: global CO2 emissions need to fall to net-zero by mid-century to avoid 1.5C of warming.” – IPCC raportti

Extinction Rebellion perustelee kansalaistottelemattomuutta ja lain rikkomista sosiaalitieteellisillä tutkimuksilla, ja siteeraa usein tutkija Erica Chenowethiä: hänen tutkimuksensa mukaan yhteiskunnallisen muutoksen taakse tarvitaan vain 3,5% kansalaisista, ja väkivallattomat kampanjat onnistuvat 53% todennäköisyydellä verrattuna väkivaltaisten kampanjoiden 26% todennäköisyyteen. 

Teorioiden tulkintaa on kuitenkin kritisoitu: Muun muassa alusta saakka Extinction Rebellionin sisäpiirissä toiminut East Anglian yliopiston professori, filosofian tohtori Rupert Read korostaa, ettei Chenowethin teoria ole koskaan toteutunut modernissa länsimaisessa teollistuneessa yhteiskunnassa, ja liikkeen eniten käyttämät esimerkit eli kansanliikkeet Yhdysvaltojen rotuerottelun poistamiseksi, naisten äänioikeuskamppailu sekä liike Intian itsenäistymiseksi tavoittelivat muutosta olemassa olevaan järjestelmään, eivätkä järjestelmän kokonaista uudistusta. 

Read myös huomauttaa, että esimerkkeinä käytettävien onnistuneiden kansanliikkeiden eteen tehtiin vuosia ruohonjuuritason töitä, ja näissä kansanliikkeissä oli mukana erityisesti ihmisiä joihin halutut yhteiskunnalliset muutokset koskettivat suoraan (esimerkiksi mustien ja valkoisten rotuerottelu), toisin kuin ilmastonmuutos, joka on kaukana esimerkiksi pienituloisen ihmisen arjesta. Näin ollen nimenomaan julkiseen tilaan kohdistuva laajamuotoinen häirintä voi ärsyttää tavallista ihmistä, jonka elämässä on paljon akuutimpia huolia kuin ehkä kaukaiselta tuntuva ilmastonmuutos. Liikettä on myös kritisoitu liian valkoiseksi ja keskiluokkaiseksi. 

Extinction Rebellion on kiistämättä lisännyt Iso-Britanniassa julkista keskustelua ilmastonmuutoksesta, mikä on valtavan positiivista. Kesäkuussa 2019 maan silloinen pääministeri Theresa May paljasti uuden suunnitelman maan hiilidioksidipäästöjen leikkaamiseksi nollaan vuoteen 2050 mennessä, ja osa pitää tätä mielenosoitusten lisäämän tietoisuuden ansiona, vaikka Iso-Britannian määrittelemä tavoitevuosi onkin myöhäisempi kuin XR:n vaatima 2025. Liikkeen tulevaisuus on kuitenkin kysymysmerkki, ja ilmiössä on myös huolestuttavia piirteitä joita avaan seuraavassa kirjoituksessa

 

Kirjoittaja on liberaali, jonka mielestä avoimeen ja demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluu monenlaisia tapoja vaikuttaa – kohtuullisuuden rajoissa. Lisää keskustelua myös Twitterissä.

eliisakuusama

Kirjoittaja on turvallisuuden ja riskienhallinan korkeakoulutettu, jonka harrastaa intohimoisesti ammuntaa, eräilyä ja yhteiskunta- ja turvallisuuspolitiikasta väittelemistä internetissä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu