Demokratia kuuluu kaikille – myös vammaisille

Vammaisilla ihmisillä on oltava oikeus äänestää ja asettua ehdolle vaaleissa

YK:n vammaissopimuksen artikla 29 toteaa, että vammaisilla ihmisillä on oltava oikeus äänestää ja tulla valituiksi vaaleissa. Lisäksi YK:n vammaissopimuksen artiklan 29 mukaan valtion on varmistettava, että äänestysmenettelyt- ja järjestelyt ja aineistot ovat asianmukaisia, saavutettavia sekä helppotajuisia- ja käyttöisiä. Vammaisen ihmisen oikeutta äänestää salaisella lippuäänestyksellä tulee suojella. Tulee taata vammaisten äänestäjien vapaa tahdonilmaisu ja sallia sitä varten tarvittaessa heidän pyynnöstään valitsemansa henkilön avustaa heitä äänestyksessä. Tämä tarkoittaa sitä, että vammaisella henkilöllä on oikeus käyttää äänestyskopissa avustajaa. Ja vammaisella ihmisellä on oikeus itse päättää, kuka tuo avustava henkilö on.

Suomessa äänestyspaikkojen tulee olla esteettömiä ja kaikilla äänestyspaikoilla on oltava ns. yleisavustaja.  Jos vammainen henkilö tarvitsee äänestämisessä apua, voi hän ottaa mukaansa nimeämänsä avustavan henkilön, tai jos hänellä ei ole nimettyä avustajaa, voi hän käyttää äänestyspaikalla olevaa yleisavustajaa. Yleisavustaja ei saa olla kenenkään ehdolla olevan lähisukulainen. Jos äänestyspaikalle siirtyminen on vaikeaa, voi vammainen henkilö äänestää kotona, ns. kotiäänestyksen on oltava mahdollista. Kannustankin jokaista, myös vammaisia ihmistä, käyttämään äänioikeuttaan. Siten voit vaikuttaa siihen, ketkä päätöksiä tekevät.

On muistettava, että YK:n vammaissopimuksen mukaan vammaisella ihmiselläkin on oikeus äänestää salaisella lippuäänestyksellä vaaleissa ja kansanäänestyksissä ilman uhkailua Tämä tarkoittaa sitä, että kukaan muu ei saa nähdä, mitä vammainen henkilö äänestyslippuun kirjoittaa vaaleissa ja kansanäänestyksissä. Usein, äänestyspaikan esteettömyyden lisäksi, on ongelmana se, että vammaisille ihmisille tarkoitettu äänestyskoppi ei olekaan näkösuojassa. Olisikin hyvä, jos äänestyskopit olisivat sellaisia, että apuvälinettä käyttäväkin voisi niissä helposti äänestää. Äänestyskopit voisivat olla nykyistä matalampia ja leveämpiä. Niissä voisi olla istuimet, ja äänestäminen tapahtuisi istuen.

Julkisen vallan tulee kannustaa vammaisia ihmisiä perustamaan tai liittymään mukaan vammaisjärjestöihin ja yhdistyksiin. Lisäksi julkisen sektorin tulee kannustaa vammaisia henkilöitä mukaan puolueiden toimintaan.

YK:n vammaissopimuksen 29:s artikla toteaa. että julkisen vallan tulee edistää ympäristöä, jossa vammaiset henkilöt voivat tehokkaasti ja täysimääräisesti osallistua julkisten asioiden hoitoon ilman syrjintää ja yhdenvertaisesti muiden kanssa. Se tarkoittaa sitä, että vammainen henkilön pystyy toimimaan esimerkiksi kansanedustajana, kunnanvaltuutettuna taikka lautakunnan jäsenenä yhtä hyvin kuin vammatonkin. Tämä vaatii esimerkiksi sen, että valtuuston kokoukset järjestetään esteettömissä tiloissa.

Julkisen vallan pitää myös kannustaa vammaisia ihmisiä osallistumaan julkisiin asioihin, kuten erilaisten kansalaisjärjestöjen ja poliittisten puolueiden toimintaan ja hallintoon. Lisäksi julkisen vallan tulee kannustaa vammaisia ihmisiä perustamaan ja liittymään erilaisiin vammaisia edustaviin vammaisjärjestöihin, olivatpa ne sitten kansainvälisen, kansallisen, alueellisen tai paikallistason vammaisjärjestöjä.

Tulee taata vammaisten ihmisten oikeus osallistua yhteiskuntaan täysimääräisesti

• ympäristön on oltava esteetön, viestinnän saavutettavaa, monikanavaista ja selkokielistä
• apuväline-, tulkkaus- ja kuljetuspalveluiden sekä henkilökohtaisen avun tulee toimia

Jotta vammaiset ihmiset voivat täysimääräisesti osallistua yhteiskuntaan, on ympäristön oltava esteetön, viestinnän oltava monikanavaista, selkokielistä ja saavutettavaa sekä vammaisten henkilöiden tulee saada osallistumiseen tarvittava tuki. Se vaatii sitä, että vammainen henkilö saa tarvitsemansa apuvälineet, henkilökohtaisen avun sekä tulkkaus- ja kuljetuspalvelut. Lyhyesti sanottuna Kelan tulkkauspalveluiden, apuvälinepalveluiden sekö vammaispalveluiden on oltava toimivia. On väärin, että joskus vammaispalveluiden sosiaalityöntekijä ei huomioi päätöksenteossaan vammaisen ihmisen oikeutta osallistua täysimääräisesti yhteiskuntaan. Asiakkaalle saatetaan esimerkiksi myöntää liian vähän avustajatunteja tai kuljetuspalvelumatkoja.

Oikeus ilmaista itseään omalla äidinkielellään kuuluun demokratiaan.

Demokratiaan liittyy myös se, että voi ilmaista itseään omalla äidinkielellään, olipa se sitten suomi, ruotsi, saame taikka viittomakieli. Usein unohdetaan se, että viittomakielisiä on myös vammattomien keskuudessa, sillä on paljon sellaisia vammattomia, joiden molemmat vanhemmat tai toinen vanhemmista on kuuro. Viittomakielistä tietoa pitäisi olla paremmin saatavilla. Viittomakielen tulkkaus erilaisissa tilaisuuksissa ja Internetissä olevissa videoissa olisi tärkeää. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tarvittaisi myös videoiden tekstittämistä.  Ilmaisuvapauteen liittyy se, että moni vammainen henkilö saattaa tarvita tulkin apua tai jonkin kommunikaation apuvälineen ilmaistakseen itseään. Tulkkauspalveluiden toimivuus on turvattava.

Kannustan vammaisia ihmisiä ja heidän läheisiään lähtemään mukaan puolueiden toimintaan ja asettumaan ehdolle ensi sote-/aluevaaleissa 23.1.2022.

Demokratiassa on tärkeää, että kaikenlaiset väestöryhmät, myös vähemmistöt, ovat edustettuina kaikissa puolueissa. Olisi hyvä, että puolueet rohkaisisivat mukaan toimintaansa vammaisia ihmisiä ja heidän läheisiään.

Liian moni vamman omaava jää neljän seinän sisälle. Vammaisuus on muutoinkin vaiettu asia yhteiskunnassa. Kannustan vammaisia ihmisiä ja heidän läheisiään osallistumaan puolueiden toimintaan, ja asettumaan ehdolle sotevaaleissa.

Vammaisten ihmisten asioiden tulisi olla jokaisen puolueen agendalla

Vammaisten ihmisten asioiden pitäisi olla kaikkien puolueiden agendalla. Tuntuu siltä, että vasta sitten kun vammaiset ihmiset itse ja heidän läheisensä ovat toiminnassa mukana, otetaan vammaisten ihmisten asiat puolueessa isosti esille.

Vammais- ja vanhusneuvostoja on kuultava kaikissa tärkeissä asioissa

Olisi tärkeää, että jokaisella hyvinvointialueella on vammais- ja vanhusneuvostot, joilla on oikeata vaikutusvaltaa. Hyvinvointialueella tulisi olla velvollisuus kysyä vammaisneuvostoilta lausuntoa tehtäessä vammaisten elämään vaikuttavia päätöksiä. Vammaisneuvoston lausunto tulisi myös oikeasti huomioida päätöksenteossa.

Vammaisneuvostoille läsnäolo- ja puheoikeus valtuuston ja lautakuntien kokouksiin

Kuntien, tulevaisuudessa myös hyvinvointialueiden, vammais- ja vanhusneuvostoilla tulisi olla läsnäolo- ja puheoikeus valtuuston sekä lautakuntien kokouksissa. Sillä, kuten Noora Koponen hienosti on todennut, vammaisten ihmisten asiat kuuluvat kaikkiin pöytiin. Ei ole sellaista päätöstä, mikä ei vaikuttaisi jotenkin vammaisten ihmisten elämään. On kunnioitettava ei mitään meistä ilman meitä -periaatetta. Vain vammaiset itse, ja joskus myös heidän läheisensä, tietävät mikä on vammaiselle ihmiselle parhaaksi. Ei mitään meistä ilman meitä. Vammaisneuvostojen jäsenten edustajien olisi kaikkien syytä olla vammaisia ihmisiä tai heidän läheisiään. Olisi hyvä, että vammaisneuvostossa on edustaja mahdollisimman monesta eri vammaryhmästä.

Asenteet, ennakkoluulot ja syrjintä vaikuttavat

Vammaisten ihmisten arjessaan kohtaamilla asenteilla, ennakkoluuloilla sekä syrjinnällä on suuri vaikutus siihen, kuinka aktiiviesti vammainen ihminen halua osallistua yhteiskuntaan. Ei suotta sanotakaan, että asennevammaisuus on pahin vamma. Monesti vammaista ihmistä säälitään ja ajatellaan, että vammaisen henkilön pitäisi olla koko ajan nöyrä ja kiitollinen kaikesta saamastaan avusta ja tuesta.

Vammaiset ihmiset kohtaavat arjessaan holhoavan alentuvaa suhtautumista

Englannin kielen termi ”patronizing” tarkoittaa holhoavan alentuvaa suhtautumista. Sitä kohtaavat arjessaan paitsi maahanmuuttajat, myös vammaiset ihmiset. Ja vammaiselta ihmiseltä saatetaan, alkuperän sijasta, kysyä esimerkiksi miksi hän käyttää apuvälinettä, millainen vamma hänellä on tai onko hän ollut koko iän vammainen tms. Minulta on joskus kysytty sitä, että olenko koko ikäni liikkunut pyörätuolilla. On pitkän päälle raskasta joutua tuntemattomille ihmisille selittämään päivästä toiseen, miksi käyttää apuvälinettä. Eri asia on, jos joku ennalta tuttu henkilö kysyy tuota.

Osa ihmistä olettaa, että kaikki vammaiset ihmiset ovat olleet koko ikänsä vammaisia. Se ei pidä paikkansa. Esimerkiksi minä itse liikuin normaalisti vuoteen 2008 asti. Olen käynyt ihan tavallista päiväkotia ja koulua. Lopulta valmistuin yliopistosta.

Holhoavan alentuvaa kohtelua vammaiset ihmiset kohtaavat arjessaan aika usein. Se on kohtelua, jossa toinen ihminen asettuu toisen yläpuolelle. Vammaisten kohdalla se voi olla sitä, että puhutaan vammaisen kanssa olevalle vammattomalle ihmiselle, kuten vammaisen läheiselle, ystävälle tai avustajalle. Toisekseen se voi olla ns. kehuvaa/ylistävää suhtautumista tai sitä, että vammaiselle aikuiselle puhutaan kuin lapselle.

Kehuva puhe voi olla esimerkiksi: ”onpas hienoa, kun sinäkin olet tullut tänne”, ”oot tosi sinnikäs, kun oot tullut tänne meidän joukkoon” tai ”vammaisten pitäisi useammin tulla tänne muiden joukkoon”.  Siinä oletetaan, etteivät vammaiset ihmiset pysty osallistumaan kuin muut ja luodaan malli, jonka mukaan ns. hyvä vammainen käyttäytyy. Toki esteitä osallistumiselle on edelleen, mutta pitäisi pyrkiä niitä poistamaan.

Vammainen ihminen on ennen kaikkea yksilö, eikä sen parempi tai huonompi, kuin muutkaan

Vammaiset ihmiset ovat ihan yhtä lailla yksilöitä, kuin ketkä tahansa muutkin. Vammaisuus ei tee heistä sen erikoisempia, mutta ei sen huonompiakaan. Ja, kuka tahansa meistä voi vammautua milloin tahansa. Miten haluaisit, että sinulle itsellesi puhuttaisiin, jos joutuisit esimerkiksi liikkumaan pyörätuolilla sairauden tai tapaturman vuoksi?

On tärkeää, että myös vammaiset ihmiset itse ja heidän läheisensä itse osallistuvat päätöksentekoon.

Vammaisten ihmisten ja heidän läheistensä kannattaa aktivoitua ja lähteä ehdolle sotevaaleihin 23.1.2022. Toivon, että ensi vuoden sotevaaleissa joka alueella on ehdolla ainakin yksi vammainen ihminen, ja että ainakin osa heistä rikkoo lasikaton tulemalla valituksi hyvinvointialueensa valtuustoon. Sillä vammaisten ihmisten itse pitäisi olla tekemässä vammaisten elämään vaikuttavat päätökset.