Aluevaaleissa päätetään myös meidän vammaisten asioista!

Vammaisten pitää voida käyttää kaikille tarkoitettuja palveluita. On panostettava esteettömyyteen, saavutettavuuteen ja osallistamiseen.

Aluevaaleissa päätetään myös vammaisten tarvitsemien palveluiden tulevaisuudesta.  On tärkeää, että vammaiset ihmiset voivat käyttää yleisiä, eli kaikille asukkaille tarkoitettuja, sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluita.  Hyvinvointialueiden käyttämien tilojen ja niiden tarjoamien palveluiden ja tukien onkin oltava esteettömiä, saavutettavia ja osallistavia.

Vammaisten itsemääräämisoikeus on turvattava ja YK:n vammaissopimusta kunnioitettava.

Itsemääräämisoikeus on vammaispolitiikan lähtökohta. Vammaisen ihmisen on voitava itse päättää siitä, miten häntä hoidetaan. Vammaisten ja heidän läheistensä on voitava itse osallistua heitä koskevaan päätöksentekoon. Vammaisia ihmisiä on kuultava heitä koskevissa asioissa ja palveluissa. Ei mitään vammaisuudesta ilman vammaisia ja heidän läheisiään.

Kuljetus-, tulkkaus- ja apuvälinepalveluiden sekä henkilökohtaisen avun riittävyyden ja toimivuuden takaaminen on tärkeä tapa vahvistaa vammaisten ihmisten itsemääräämisoikeutta ja mahdollisuuksia päättää esimerkiksi omasta vapaa-ajastaan.

Kaikkien, myös tulevien hyvinvointialueiden, on kunnioitettava YK:n vammaissopimusta. Sopimus on osa Suomen lakia. Se painottaa yhdenvertaisuutta, esteettömyyttä, saavutettavuutta sekä meidän vammaisten itsemääräämisoikeutta ja osallisuutta. Sen tavoitteena on yhteiskunta, jossa meillä vammaisilla on muihin nähden yhtäläiset mahdollisuudet toimia ja vaikuttaa.

Palveluiden ja tukien ongelmat tulee kartoittaa ja korjata. On ohjattava vammaispalveluihin lisää resursseja ja kehitettävä palveluohjausta ja -neuvontaa.

Vammaisten ihmisten tarvitsemien palveluiden ja tukien ongelmat pitää kartoittaa ja korjata. Hyvinvointialueiden tulee ohjata vammaispalveluihin nykyistä enemmän resursseja ja palkata niihin lisää työntekijöitä. Etenkin palveluohjauksen ja -neuvonnan, kuljetus-, tulkkaus- ja apuväline- ja asumispalveluiden ja henkilökohtaisen avun toimivuudessa ja riittävyydessä on parannettavaa.

Hyvinvointialueille tulee palkata riittävästi palveluohjaajia ja -neuvojia eli ammattilaisia, jotka ovat erikoistuneet neuvomaan vammaisperheitä. Vammaisille henkilöille ja heidän omaisilleen on tarjottava selkokielistä tietoa siitä, millaisia palveluita ja tukia on olemassa ja miten niitä haetaan.  Tietoa pitäisi voida löytää muualtakin kuin verkostoa. Esimerkiksi Vantaa-infoissa voitaisiin jakaa tietoa.

Tehdään pysyviä päätöksiä. 

Vammainen ihminen ei tarvitse turhaa byrokratiaa, vaan oikeat palvelut oikeaan aikaan. On tehtävä pääasiassa toistaiseksi voimassa olevia eli pysyviä päätöksiä määräaikaisten sijaan. Vammaisen ihmisen ei pitäisi joutua jatkuvasti taistelemaan saadakseen välttämättömän tuen ja avun.

Lopetetaan vammaispalveluiden kilpailuttaminen ja pakkomuutot. 

Vammaisten henkilöiden tarvitsemien elinikäisten palveluiden, kuten asumispalveluiden, kilpailuttaminen tulee lopettaa. Kilpailutukset ovat heikentäneet hyvinvointiamme. Pakkomuutot tulee myös kieltää. YK:n vammaissopimus toteaa, että vammaisen ihmisen on voitava itse päättää, missä, miten ja kenen kanssa hän asuu.

Hyvinvointialueiden on tuotettava palvelunsa pääasiassa itse.

Hyvinvointialueiden tulee tuottaa vammaispalvelunsa pääasiassa itse tai yhteistyössä yleishyödyllisten toimijoiden kanssa. On myös parannettava sote- ja pelastusalan henkilöstön työoloja ja -ehtoja ja palkkausta sekä panostettava työntekijöiden perehdytykseen ja täydennyskoulutukseen. On vähennettävä ostopalvelu- ja palveluseteliriippuvaisuutta.

Yksityiset yritykset pyrkivät usein saamaan voittoa. Ne usein tinkivät palveluiden laadusta ja työntekijöiden määrästä.  Niin asiakkaat kuin työntekijätkin ovat kärsineet ulkoistamisista ja yhtiöittämisistä. Työntekijät eivät ole voineet tehdä työtään niin hyvin kuin osaisivat. Jos työntekijät voivat huonosti, eivät asiakkaatkaan voi hyvin. Hyvinvoiva henkilöstö on laadukkaiden palveluiden edellytys.

Alennetaan asiakasmaksuja ja lopetetaan yksityisten perintäyhtiöiden käyttäminen. 

Aluevaltuustot tulevat päättämään asiakasmaksuista. Korkeat asiakasmaksut ovat tällä hetkellä todellinen hoitoon hakeutumisen este pienituloisille. Valtaosa vammaisista ihmisistä on vähävaraisia. Onkin luovuttava terveyskeskusmaksuista, alennettava muita asiakasmaksuja ja lopetettava yksityisten perintäyhtiöiden käyttäminen asiakasmaksujen perinnässä.

Järjestetään hätäkeskuksiin riittävästi viittomakielen tulkkeja. 

Hätäkeskuksiin tulee palkata viittomakielen tulkkeja. Apua on voitava saada viittomakielellä kaikkina viikonpäivinä ja kaikkina vuorokauden aikoina.

Keskitetään vammaispalvelut osaamiskeskuksiin. Hyödynnetään etäpalveluita, kotikäyntejä ja ajoittain paikan päällä vierailevia ammattilaisia. 

Vammaispalvelut on syytä keskittää moniammatillisiin osaamiskeskuksiin. On syytä hyödyntää etä- ja puhelinvastaanottoja, kotikäyntejä ja toimipisteiden välillä kiertäviä ammattilaisia. Asiakkaat eivät silloin joudu matkustamaan pitkiä matkoja, työntekijöiden erityisosaaminen kehittyy ja monimammattillinen yhteistyö helpottuu. Otetaan mallia kotisairaanhoidosta. Osaamiskeskuksen työntekijä voisi tehdä kotikäyntejä tai kiertää alueen eri toimipisteissä. Sosiaalityöntekijä voisi esimerkiksi ottaa asiakkaita vastaan yhtenä päivänä Myyrmäessä, toisena Keravalla ja kolmantena Tikkurilassa.

Edistetään vammaisten mahdollisuuksia opiskella ja työllistyä. 

Harva vammainen ihminen käy palkkatöissä. Vammaisten ihmisten tulo- ja koulutustasokin on muita heikompi. Tuleekin edistää vammaisten ihmisten mahdollisuuksia opiskella ja työllistyä. Hyvinvointialueiden kannattaa näyttää mallia vammaisten henkilöiden työllistämisessä.

Kartoitetaan ja korjataan työtoiminnan ongelmat. Palkataan lisää työhönvalmentajia. 

Työhönvalmentajia on palkattava lisää ja työtoiminnan epäkohdat on kartoitettava ja korjattava. Ketään ei saisi pitää työtoiminnassa vuodesta toiseen, vaan työtoiminnan tulisi johtaa palkkatyöhön työllistymiseen. Kenenkään ei pitäisi joutua maksamaan työtoimintaan osallistumisesta. Työtoiminnan tulisi olla sisällöltään mielekästä.

Taataan kaikille sitä tarvitseville oikeus henkilökohtaiseen apuun ja parannetaan avustajien palkkausta ja työterveyshuoltoa. 

Myös vammaisella, joka ei tiedä millaista ja miten toteutettua apua hän tarvitsee, tulisi olla oikeus avustajaan. Henkilökohtaiselle avulle ei ole tällä hetkellä olemassa vaihtoehtoa. Ketään ei saa pakottaa toimimaan avustajan työnantajana, mutta se on mahdollistettava sitä haluaville ja siihen kykeneville.

Tulee parantaa henkilökohtaisten avustajien palkkausta ja työterveyshuoltoa ja kehittää henkilökohtaisten avustajien koulutusta. On myös tuettava nykyistä paremmin avustajien työnantajia. Työnantaja tarvitsee kunnollisen perehdytyksen.

Puututaan siihen, että vammaiset kohtaavat usein syrjintää, häirintää ja väkivaltaa.

Julkisen sektorin on puututtava jämäkästi siihen, että vammaiset henkilöt joutuvat valtaväestöä useammin syrjinnän, väkivallan, häirinnän, hyväksikäytön, epäinhimillisen kohtelun ja vapauden riiston kohteeksi. Vammaisten ihmisten koskemattomuuden suojaakin loukataan muita useammin. Vammaisella naisella on 2–10 kertaa suurempi riski joutua väkivallan tai hyväksikäytön uhriksi kuin muilla naisilla.

Turvataan oikeus vammaispalveluihin ja kuntoutukseen myös niille vammaisille, jotka ovat täyttäneet 65 vuotta. 

65 vuotta täyttäneellä vammaisella tulisi olla muihin nähden yhtäläinen mahdollisuus saada kuntoutusta ja vammaispalveluita. Vammaisuus ei katoa, kun ihminen täyttää 65 vuotta. 65 vuotta täyttänyttä vammaista ei saisi siirtää vanhuspalveluiden piiriin.

Perustetaan vammaisasioiden lautakunta, laaditaan vammaispoliittinen ohjelma ja käytetään vammaisvaikutusten arviointia.

Hyvinvointialueiden on syytä huomioida vammaiset ihmiset ja heidän läheisensä suunnitelmissaan ja strategioissaan. Niiden on myös syytä laatia vammaispoliittinen ohjelma. Se tulee laatia tiiviissä yhteistyössä kaikkien niiden tahojen kanssa, joita asia koskettaa. Mukaan on otettava muun muassa alueen työntekijät, vammaisneuvostot ja vammais- ja potilasjärjestöt. Vammaispoliittinen ohjelma tulee päivittää aina valtuustokauden alkaessa.

Hyvinvointialueiden tulee arvioida ja seurata päätöstensä vaikutuksia vammaisten ihmisten ja heidän läheistensä arkeen, ts. käyttää vammaisvaikutusten arviointia. Hyvinvointialueiden on myös syytä käyttää asiakaskyselyitä. Päättäjien ja virkamiesten on myös päästävä kokeilemaan asioiden hoitamista toimintakykyrajoitteisena.

Hyvinvointialueelle on myös tärkeää perustaa vammaisasioihin keskittyvä lautakunta.  Hyvinvointialueille tulee myös palkata aidosti riippumattomat potilas-, lapsi-, vanhus-, esteettömyys- ja vammaisasiamiehet huolehtimaan asiakkaiden eduista.

Hyvinvointialueen on tuettava järjestöjä ja tehtävä yhteistyötä paikallisten toimijoiden kanssa. 

Päätöksentekoon on otettava mukaan kaikki ne tahot, joita asia koskettaa. Hyvinvointialueen onkin syytä tehdä tiivistä yhteistyötä alueen kuntien, järjestöjen, asukkaiden, työntekijöiden ja vammaisneuvostojen kanssa.

Kuntien ja hyvinvointialueiden tulee tukea potilas- ja vammaisjärjestöjä. Ne voivat esimerkiksi myöntää järjestöille avustuksia ja antaa järjestöjen kokoontua tiloissaan maksutta.

Hyvinvointialueen vammaisneuvostolle on myönnettävä läsnäolo- ja puheoikeus hyvinvointialueen toimielimissä. 

Hyvinvointialueiden vammaisneuvostoille on myönnettävä läsnäolo- ja puheoikeus hyvinvointialueiden valtuustojen, hallituksien ja lautakuntien kokouksissa. Hyvinvointialueen valtuuston kokouksissa tulee olla viittomakielen tulkkaus. Valtuuston kokousten tallenteet on syytä tekstittää.

Maailman suurin vähemmistö – vammaiset!

Me vammaiset olemme maailman suurin vähemmistö. Ainakin 10 prosentilla Suomessa asuvista on jokin vamma. Meitä on Vantaalla ja Keravalla ainakin 24 000. Arkeemme vaikuttavat samat asiat kuin muidenkin elämään. Kuka tahansa voi koska tahansa vammautua.

Vammainen on aktiivinen toimija.

Vammainen ihminen on yksilö ja aktiivinen toimija, ei hoidon tai hoivan kohde. Vammaisuudesta johtuva tuen ja avun tarve on syytä erottaa iäkkään, lapsen tai sairaan tarvitsemasta avusta tai tuesta.

Elina Nykyri

Kirjoittaja on vantaalainen varavaltuutettu ja vammaisaktivisti. Hän on myös vasemmiston vammaispoliittisen työryhmän puheenjohtaja, puoluevaltuutettu ja aluevaaliehdokas #286 (Vantaan ja Keravan alue)

#Vanmaiset, #Vasemmisto, #VantaaJaKerava, #Aluevaalit, #Sotevaalit, #Elina2022

+3
Elina Nykyri
Vasemmistoliitto Vantaa
Ehdolla aluevaaleissa

ALUEVAALIEHDOKAS/CANDIDATE IN REGIONAL ELECTIONS
(In English later). Hyvinvointi kuuluu kaikille - varavaltuutettu Vantaalta!
Olen vantaalainen aluevaaliehdokas sekä haavoittuvassa asemassa olevien asialla oleva vasemmistolainen vammaisaktivisti ja Vasemmiston 2 varavaltuutettu Vantaalta. Olen mukana puolueemme päätöksenteossa kaikilla tasoilla, aina paikallistasolta aina valtakunnalliselle tasolle asti. Olen Vasemmiston puoluevaltuuston jäsen, Länsi-Vantaan Vas. ja puolueen vammaispoliittisen työryhmän pj. Olen myös Vantaan vas. kunnallistoimikunnan jäsen ja Uudenmaan vas. piirihallituksen jäsen. Lisäksi olen Vantaan kaupunkikulttuurilautakunnan jäsen. Asun Kaivokselassa. Olen iloinen, ahkera ja määrätietoinen haavoittuvassa asemassa olevien puolustaja. Minulla on omakohtaista kokemusta köyhän, tutkijan, eläkeläisen, omaishoitajan ja vammaisen ihmisen elämästä. Olen elänyt sekä vammattoman että vammaisen ihmisen elämää. Minun arvojani ovat yhdenvertaisuus, tasa-arvo, solidaarisuus, demokratia, inkluusio, itsemääräämisoikeus, esteettömyys, saavutettavuus, ympäristönsuojelu ja uskonnonvapaus. Kaikki ovat yhtä arvokkaita - ilman poikkeusta! Hyvinvointi kuuluu kaikille! Rakennetaan yhdessä yhdenvertainen, tasa-arvoinen ja esteetön Suomi, jossa kaikilla, myös heikko-osaisimmillakin on hyvä olla, ja kaikkien ihmisoikeuksia kunnioitetaan.

WELLFARE belongs go all - deputy member in Vantaa municipal council.
I am a 44 years old cadidate in regional elections and a resident of Kaivoksela, Vantaa. My positions of trust: deputy member in Vantaa municipal council, Left Alliance (vas.), Left Alliance party council member, Chair of vas. disability working group and vas. Länsi-Vantaa, Uusimaa vas. executive committee, Vantaa vas. executive committee, member in Cultural services Board Vantaa, HETA council member. I am a happy, hard-working, tenacious, qualified and skillful defender of the most vulnerable. I have personal experience of being poor, disabled, and a pensioner. I have known closely the daily life of being chronically ill and the hard work of a caregiver. I’m a statistician by training and have vast expertise in disability services. For more than 20 years, I have been active in various patient organizations. I am deeply involved in party decision-making from the local to the national level. My non-negotiable values are equity, equality, solidarity, democracy, inclusion, right to self-determination, sustainability and religious freedom. Let’s build a Finland where even the weakest do well. A Finland for all. Translation: Salla Sariola and Kazu Ahmed. #Vantaa, #Elina2022, #Vasemmisto, #LeftAlliance

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu