Ei vesitetä vammaispalvelulakia

En kannata Orpon hallituksen esitystä vammaispalvelulain soveltamisalan tarkentamiseksi ja sosiaalihuoltolain muuttamiseksi. Toivon, että vammaispalvelulaki tulee 1.1.2025 voimaan eduskunnan huhtikuussa 2023 asettamassa muodossa. Mikäli Orpon hallituksen lakiesitys hyväksytään, vaarantuvat meidän vammaisten perus- ja ihmisoikeudet. Ei ole oikein säästää meidän vammaisten palveluista ja tuista. Vammaisella henkilöllä on oltava oikeus tarvitsemaansa tukeen ja apuun.

Orpon hallituksen esittämä vammaispalvelulain soveltamisalan muutos muuttaa koko vammaispalvelulain hengen. Mikäli Orpon hallituksen lakiesitys hyväksytään, on vammaispalvelulaki jatkossa sellainen, että todennäköisesti vain harva meistä vammaisista pääsee vammaispalvelulain mukaisten tukien ja palveluiden piiriin. Monet meistä vammaisista joutuvat vammaispalvelulain mukaisten palveluiden ja tukien ulkopuolelle. Meistä monet siirretään sosiaalihuoltolain mukaisten tukien ja palveluiden piiriin. Joudumme silloin maksamaan vammastamme tai sairaudestamme johtuvasta avun ja tuen tarpeesta. Asiakkaan edun pohdinnassa ei saa enää huomioida palveluista mahdollisesti perittäviä asiakasmaksuja tai palveluiden saatavuutta. Se on väärin ja johtaa meidän vammaisten ja perheidemme köyhtymiseen entisestään.

Mikäli Orpon hallituksen lakiesitys hyväksytään, lisää se meidän elinikäisesti yhteiskunnan palveluita ja tukia tarvitsevien vammaisten maksutaakka. Se kasvattaa vammaisen henkilön kynnystä hakeutua yhteiskunnan palvelujen ja tukien piiriin.

Jos vuonna 2023 hyväksytyn vammaispalvelulain soveltamisala onkin laaja, niin nykyinen hallitus menee toiseen ääripäähän ja kaventaa vammaispalvelulain soveltamisalan todella pientä joukkoa koskevaksi. Pelkään, että esim. vammaispalvelulain mukainen asumisen tuki jää kuolleeksi kirjaimeksi, kun suurin osa meistä vammaisista tullaan todennäköisesti siirtämään sosiaalihuoltolain mukaisten asumispalveluiden piiriin. Se tarkoittaa yhä laitosmaisempia palveluita ja kotihoitoa. Se vaarantaa meidän vammaisten itsemääräämisoikeuden sekä oikeuden osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnassa. Se on päinvastoin sitä, että on ollut tarkoitus päästä eroon vammaisten henkilöiden laitosasumisesta kokonaan.

On väärin, että Orpon hallituksen lakiesityksen takia monet meistä vammaisista siirrettäisiin maksullisten ja epätarkoituksenmukaisten sosiaalihuoltolain mukaisten palveluiden ja tukien piiriin. On väärin, että jotkut meistä vammaisista jäisivät täysin vaille tarvitsemiaan palveluita ja tukia.

Sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut ja tuet eivät turvaa meidän vammaisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista yhtä hyvin kuin vammaispalvelulain mukaiset palvelut ja tuet, etenkin henkilökohtainen apu, asunnon muutostyöt ja kuljetuspalvelut. Koska lakiluonnoksessa ja perusteluissa painotetaan voimakkaasti sosiaalihuoltolain ensisijaisuutta, on selvä riski siihen, että vammaisten henkilöiden perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen taso heikkenee. Orpon hallituksen lakiesitys on näin ollen perus- ja ihmisoikeuksien heikennyskiellon vastainen.

Koska meidän terveydenhuoltojärjestelmämme ei ole maksuton, on täysin vastuutonta olla huomioimatta asiakkaiden taloudellista tilannetta palvelujen tarjoamisessa. Jos järjestelmä olisi oikeasti kattava ja oikeudenmukainen, niin meillä tarjottaisiin täydet sote-palvelut kaikille maksutta ja mukisematta.

Vammaispalvelulain mukaiset palvelut ovat pääosin maksuttomia ja sellaisia, joita on asiakkaille pakko myöntää, riippumatta hyvinvointialueen rahatilanteesta. Niihin on palvelun tai tuen myöntämiskriteerit täyttävällä asiakkaalla ns. subjektiivinen oikeus. Sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut ja tuet ovat puolestaan harkinnanvaraisia, määrärahasidonnaisia (eli hyvinvointialueen rahatilanteesta riippuvaisia) sekä maksullisia.

Sosiaalihuoltolain mukaisten palveluiden asiakasmaksut ovat sidoksissa asiakkaan ja hänen perheensä tuloihin. Sosiaalihuoltolain mukaisten palveluiden ja tukien asiakasmaksut ja omavastuut eivät kerrytä asiakkaan terveydenhuollon maksukattoa (noin 700 euroa vuodessa). On väärin, että vammainen henkilö joutuisi maksamaan vammastaan tai sairaudestaan johtuvasta välttämättömästä avun ja tuen tarpeesta. Vammaisen henkilön avun ja tuen tarve on pitkäaikaista, usein jopa elinikäistä.

On väärin, että Orpon hallituksen esittämän lakimuutoksen takia jotkut vammaiset henkilöt siirrettäisiin sosiaalihuoltolain mukaisten palveluiden piiriin. He joutuisivat silloin maksamaan vammastaan tai sairaudestaan johtuvasta välttämättömästä ja pitkäaikaisesta (usein elinikäisestä) avun ja tuen tarpeesta. Se sotii yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa vastaan sekä asettaisi meidät vammaiset eriarvoiseen asemaan verrattuna vammattomiin henkilöihin. Se vaarantaisi vammaisten ihmisten oikeuden osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnassa. Myös meidän vammaisten itsemääräämisoikeus vaarantuisi.

On ymmärrettävää, että Orpon hallitus haluaa varmistaa, ettei vammaispalvelulaista tule kaikkia ikääntyneitä koskevaa yleislakia. Nyt ehdotetut ratkaisut kuitenkin leikkaavat liian suuren palan vammaispalveluita välttämättä tarvitsevien vammaisten palveluista. Ehdotus vammaispalvelulain soveltamisalan muuttamisesta ei ole YK:n vammaissopimuksen mukainen, sillä se heikentäisi itsenäisen elämän ja osallisuuden toteutumisen tasoa. Ehdotus on myös vastoin hyväksytyn vammaispalvelulain 1 §:n tavoitteita esim. yhdenvertaisuuden ja yksilöllistä tarvetta vastaavien palveluiden turvaamisesta.

Mielestäni on mieluummin syytä pitää vammaispalvelulain soveltamisala ennallaan kuin muuttaa sitä Orpon hallituksen esittämällä tavalla. Huhtikuussa 2023 eduskunnassa hyväksytyn vammaispalvelulain 2. pykälässä on mainittu se, että vammaispalvelulaki on toissijainen laki, eli ensi sijassa tulee noudattaa esimerkiksi sosiaalihuoltolakia. Eli vaikka eduskunta ei nyt muuttaisi uuden vammaispalvelulain soveltamisalaa, on vammaispalvelulaki ns. toissijainen laki.

Uusi vammaispalvelulaki tulee joka tapauksessa voimaan vuoden 2025 alussa. Se ei riipu siitä, kuinka Orpon hallituksen lakiesitykselle käy eduskunnassa.

Vuoden 2023 huhtikuussa eduskunta hyväksyi uuden vammaispalvelulain. Syksyllä 2023 eduskunta siirsi lain voimaantuloa ja päätti, että se tulee voimaan 1.1.2025. Uusi vammaispalvelulaki tulee joka tapauksessa voimaan 1.1.2025. Vuoden 1987 vammaispalvelulaki kumoutuu silloin uudella vammaispalvelulailla.

Mikäli eduskunta ei Orpon hallituksen lakiesitystä hyväksy, tulee uusi vammaispalvelulaki voimaan eduskunnan vuoden 2023 huhtikuussa säätämässä muodossa.  Jos taas Orpon hallituksen esitys hyväksytään eduskunnassa, muuttuvat sekä sosiaalihuoltolaki että 1.1.2025 voimaan tulevan vammaispalvelulain soveltamisala. Siispä vammaispalvelulain soveltamisalapykälää lukuun ottamatta uusi vammaispalvelulaki tulee voimaan 1.1.2025 eduskunnan vuonna 2023 säätämässä muodossa.

Vammaispalvelulakia on pyritty uudistamaan jo 20 vuoden ajan. Tällä hetkellä voimassa oleva vammaispalvelulaki on vuodelta 1987. Uuden vammaispalvelulain takana on siis iso ja kauan kestänyt työ. Vammaispalvelulain uudistuksen yksi tärkeä tavoite oli yhdistää kehitysvamma- ja vammaispalvelulait. Tämä ei ole täysin toteutunut.

Vammaisten ihmisten toimeentulo on heikentynyt viimeisen kahden vuoden aikana.

Meidän vammaisten toimeentuloon ovat viimeisen kahden vuoden kuluessa vaikuttaneet heikentävästi esimerkiksi yleisen asumistuen leikkaukset, eläkeläisen asumistuen leikkaukset, työttömyysturvan leikkaukset ja invalidivähennyksen poistaminen verotuksesta. Työttömyysturvan suojaosan poistaminen sekä se, ettei palkkatyö enää kerrytä työttömyysturvaa, vaikeuttavat ansiotyön ja työttömyysturvan yhdistämistä. Myös eläkkeen ja ansiotyön yhdistäminen on vaikeutunut. Vammaisen henkilön on entistä vaikeampi osallistua työelämään.

Vammaiset ovat yksi maailman suurimmista vähemmistöistä.

Vammaisia henkilöitä on ainakin 842 000 (WHO:n arvio). Työkyvyttömyyseläkeläisiä oli vuoden 2022 lopussa 182 000. Suomessa on noin 300 000 osatyökykyistä henkilöä koko ajan työsuhteessa. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyy vuosittain noin 19 000 henkilöä. Mukana on myös osatyökyvyttömyyseläkkeen saajat. (Lähde: Vates).

Suomessa oli helmikuussa 2024 noin 31200 vammaista tai pitkäaikaissairasta työtöntä työnhakijaa. Työhön tai työmahdollisuuksiin oman arvionsa mukaan sairaus tai vamma vaikuttaa 600 000 henkilön kohdalla. Heistä työssä on 400 000 ja työelämän ulkopuolella 200 000. Työelämän ulkopuolella olevista 65 000 haluaisi työskennellä ja arvioi myös olevansa kykeneviä tähän. (Lähde: Vates).

Vammainen henkilö on usein pienituloinen. Hän joutuu jo nyt maksamaan monista palveluistaan

Vammaiset henkilöt, kuten muutkin ihmiset, joutuvat maksamaan asiakasmaksuja terveydenhuollosta sekä omavastuita lääkkeistä ja terveydenhuollon matkoista (Kela-kyydit erityisesti). Terveydenhuollosta, terveydenhuollon matkoista ja Kela-korvauksellisista lääkkeistä joutuu asiakas maksamaan lain mukaan enintään 1600 euroa vuodessa (mikäli kaikki maksukatot täyttyvät). Tämä vastaa lähes kahden kuukauden takuueläkettä, eli takuueläkeläisen tuloista maksukattojen maksaminen vie 1/6. Maksukatot eivät siis ole mikään pieni asia.

Me vammaiset joudumme jo nyt maksamaan paljon tarvitsemistamme terveyspalveluista. Edellä mainitut maksukatot eivät sisällä kaikkia ihmisen tarvitsemia julkisesti tuotettuja terveys- ja sosiaalipalveluita, vaan esimerkiksi potilas joutuu maksamaan osastohoidostaan vuorokausimaksuja, vaikka hänen asiakasmaksukattonsa olisi täynnä. Lisäksi Kela ei korvaa kaikkia reseptilääkkeitä. Nämä lääkkeet eivät sisälly lääkekattoon.

Vain 15–20 % vammaisista työikäisistä henkilöistä on mukana työelämässä, ja valtaosa heistä on työkyvyttömyyseläkkeellä tai työttömänä. Vammaisen ihmisen köyhyys- ja syrjäytymisriski on suuri verrattuna valtaväestöön. Monet meistä vammaisista ovat pienituloisia. Olemme usein työkyvyttömyyseläkeläisiä, työttömiä työnhakijoita taikka osa-aikaisesti työssä käyviä.

Orpon hallituksen lakiesityksen takia monet meistä vammaisista joutuisivat jatkossa maksamaan yhteiskunnalta tarvitsemastaan avusta ja tuesta. On väärin lisätä entisestään elinikäisesti yhteiskunnan palveluita ja tukia tarvitsevien vammaisten maksutaakkaa. Mikäli vammainen henkilö joutuisi sosiaalihuoltolain mukaisten palveluiden tukien ja palveluiden piiriin, joutuu hän maksamaan vammastaan tai sairaudestaan johtuvasta välttämättömästä ja pitkäaikaisesta (usein elinikäisestä) avun ja tuen tarpeesta. Se sotii yhdenvertaisuutta vastaan. Se asettaisi meidät vammaiset eriarvoiseen asemaan verrattuna vammattomiin henkilöihin. Se vaarantaisi meidän vammaisten ihmisten oikeuden osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnassa. Myös meidän vammaisten itsemääräämisoikeus vaarantuisi.  Vammaispalvelulain soveltamisalan muuttaminen Orpon hallituksen esittämällä tavalla soti myös YK:n vammaissopimuksen henkeä vastaan.

Vammaispalvelulain mukaisten palveluiden ja tukien piirissä olevat ihmiset ovat sellaisia, joiden vamma tai sairaus on pitkäaikainen tai pysyvä.

Vamma tai sairaus rajoittaa vammaisen henkilön elämää jopa vuosikymmenien ajan. Mikäli vammainen henkilö joutuu maksamaan vammansa tai sairautensa takia tarvitsemastaan tuesta ja avusta, estää se hänen täysimääräisen osallistumisensa yhteiskuntaan. Se taas on vastoin YK:n vammaissopimusta, joka on voimassa Suomessa lain tasoisena.

Orpon hallituksen esitys on tulossa lähetekeskusteluun tiistaina 24.9.2024. Vastustamme Orpon hallituksen esitystä sosiaalihuoltolain sekä vammaispalvelulain soveltamisalan muuttamiseksi – se sotii YK:n vammaissopimusta vastaan.

Vasemmistoliiton lisäksi myös monet vammaisjärjestöt vastustavat Orpon hallituksen lakiesitystä vammaispalvelulain soveltamisalan ”tarkentamiseksi” ja sosiaalihuoltolain muuttamiseksi. Myös monet hyvinvointialueet ovat asiasta huolissaan. Uskomme, että Orpon hallituksen lakiesityksen takana on halua säästää meidän vammaisten palveluista, vaikka itse lakiesityksessä ei sitä suoraan sanotakaan. Meidän vammaisten tarvitsemasta avusta ja tuesta ei saa missään nimessä säästää.

Soveltamisalalla tarkoitetaan sitä, ketkä pääsevät lain piiriin, eli keitä laki koskee.  Orpon hallituksen lakiesitys tiukentaisi vammaispalvelulain soveltamisalaa. Se tarkoittaisi sitä, että entistä harvempi meistä vammaisista pääsisi vammaispalvelulain piiriin. Vammaispalvelulaista tulisi vain rajatun joukon laki. Vain harvat meistä vammaisista pääsisivät vammaispalvelulain mukaisten palveluiden ja tukien piirin ylipäätään. Yleisesti ottaen riskinä on epätasa-arvon, pahoinvoinnin ja eriarvoisuuden kasvu yhteiskunnassa.

Orpon hallituksen esittämä vammaispalvelulain soveltamisala on epätarkka ja tulkinnanvarainen, ja sen soveltaminen riippuisi paljon hyvinvointialueen käyttämistä soveltamisohjeista ja sosiaalityöntekijästä itsestään. Vaarana on, että vammaispalvelulain soveltamisalan epätarkkuuden ja tulkinnanvaraisuuden takia monet vammaiset henkilöt joutuvat vammaispalveluiden ulkopuolelle.

Orpon hallituksen lakiesityksessä ei ole määritelty sitä, kuka on vammainen henkilö. Lakiesityksessä ei ole kerrottu myöskään sitä, mitä tarkoitetaan palveluiden välttämättömyydellä ja ikävaiheessa tavanomaisesti esiintyvillä avun ja tuen tarpeilla (tavanomainen ikävaiheessa esiintyvä tuen ja avun tarve).

Toivon, että kansanedustajat äänestävät Orpon hallituksen esitystä vastaan. Ainakin Vasemmistoliitto sekä 25 suurta valtakunnallista vammais- ja sote-alan järjestöä on kanssani samaa mieltä. Joukossa ovat: Adhd-liitto, Aivoliitto ry, Autismiliitto ry, Diakonissalaitos, Downiaiset ry, Finlands Svenska Synsskadade (FSS), Hengitystuki ry, Heta-liitto (Henkilökohtaisten avustajien työnantajien liitto), Jaatinen ry, Kehitysvammaliitto ry, Kehitysvammaisten Tukiliitto ry, Kuuloliitto ry, Kuurojen Liitto, Kynnys ry, Leijonaemot ry, Lihastautiliitto ry, MLL, Muistiliitto ry, Psykologiliitto ry, Samarbetsförbundet kring funktionshinder rf är en intresseorganisation som arbetar för de finlandssvenska funktionshinderorganisationerna (SAMS), Suomen Tourette- ja OCD-yhdistys (STOry), Tukena, Vailla vakinaista asuntoa ry (VVA) sekä Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö (Vamlas).

Orpon hallituksen lakiesitys korostaa sosiaalihuoltolain ensisijaisuutta. On huomioitava, että sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut ovat määrärahasidonnaisia sekä asiakkaille maksullisia. Sosiaalihuoltolain mukaisten palveluiden maksut määräytyvät asiakkaan ja hänen perheensä tulojen mukaan. Koska sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut ovat harkinnanvaraisia, ei kaikilla hyvinvointialueilla ole tarjolla kaikkia sosiaalihuoltolain mukaisia palveluita ja tukia. Lisäksi osa palveluista on tarjolla vain todella pienituloisille (esim. kotipalvelut ja kuljetuspalvelut eli SHL-kyydit).

On väärin, että pitkäaikaisesti (joskus elinikäisestikin) yhteiskunnan apua ja tukea tarvitseva vammainen henkilö joutuisi maksamaan palveluistaan. Se vaarantaisi hänen toimeentulonsa. Se voisi johtaa köyhyysloukkuun vammaisten henkilöiden kohdalla.  Lisäksi on vaarana, että osa vammaisista henkilöistä joutuisi kokonaan palveluiden ulkopuolelle, koska ei pysty maksamaan tarvitsemistaan palveluista.

Mikäli Orpon hallituksen lakiesitys hyväksytään, aiheutuu siitä lisää maksutaakka pitkäaikaisesti taikka jopa elinikäisesti yhteiskunnan palveluita ja tukia tarvitseville vammaisille henkilöille. Tuolloin he joutuvat joka päivä miettimään talouttaan, luoden kynnystä hakeutua palvelujen piiriin, koska odotettavissa oleva kulu voi johtaa siihen, että joudutaan tinkimään ruoasta tai asumisesta. Tätä pahentaa se, että palveluiden saaminen altistaisi vammaiset ihmiset ja heidän perheensä entistä enemmän virkamiesten mielivallalle, tehden tilanteesta epävarmemman. Se myös johtaisi varmasti sekä alueelliseen eriarvoisuuteen että palveluiden epäämiseen eri ikäryhmiltä (erityisesti vammaisilta lapsilta, nuorilta ja vanhuksilta).

On muistettava myös työllisyysnäkökulma. Osa vammaisista henkilöistä ei pystyisi enää käymään töissä, kun ei saisi siihen tarvitsemaansa tukea ja apua yhteiskunnalta. Lisäksi moni vammaisen henkilön omainen saattaisi ajautua omaishoitajaksi ja joutua työelämän ulkopuolelle. Suomessa on kuulemma työvoimapula. Ei olisi hyvä, että entistä enemmän vammaiset ja heidän läheisensä eivät voi käydä töissä. Omaishoidon palkkiot ovat pieniä. Sen takia moni omaishoitaja ajautuu köyhyyteen.

Vammaispalvelulaissa on palveluita, joita ei sosiaalihuoltolaissa ole. Lisäksi sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut ovat maksullisia, määrärahasidonnaisia ja harkinnanvaraisia. Sosiaalihuoltolain mukaisten palveluiden asiakasmaksujen suuruus siis riippuu asiakkaan ja hänen perheensä tuloista.

On väärin, että osa sosiaalihuoltolain mukaisista palveluista on tulosidonnaisia. Nuo palvelut ovat sellaisia, joita ei myönnetä kaikille apua ja tukea tarvitseville, vaan pelkästään todella pienituloisille asiakkaille. Esimerkiksi kotipalvelut ja sosiaalihuoltolain mukaiset kuljetuspalvelut (SHL-kyydit) ovat tulosidonnaisia sosiaalihuoltolain mukaisia palveluita, eli niitä voidaan myöntää vain todella pienituloisille asiakkaille.

Mikäli eduskunta hyväksyy Orpon hallituksen lakiesityksen, eivät kaikki vammaispalvelulain mukaisia palveluita ja tukia tarvitsevat ihmiset enää pääsisi vammaispalvelulain piiriin. Erityisesti tämä koskisi vammaisia lapsia ja nuoria sekä iäkkäitä vammaisia henkilöitä.

Mikäli eduskunta hyväksyy Orpon hallituksen esittämän vammaispalvelulain soveltamisalan tarkentamisen, niin vain harva vammainen henkilö enää pääsee vammaispalvelulain mukaisten palveluiden ja tukien piiriin. Hallituksen esittämä vammaispalvelulain soveltamisalan muutos on niin merkittävä, että se muuttaa koko vammaispalvelulain hengen. Asiakkaan edun pohdinnassa ei saa enää huomioida palveluista mahdollisesti perittäviä asiakasmaksuja tai palveluiden saatavuutta. Se on väärin ja johtaa vammaisten ihmisten ja heidän perheidensä köyhtymiseen entisestään.

On väärin, että tämän lakiesityksen hyväksymisen takia jotkut vammaiset henkilöt siirrettäisiin vammaispalvelulain piiristä sosiaalihuoltolain mukaisten palveluiden ja tukien piiriin. Vammaiset ihmiset joutuvat silloin maksamaan vammastaan tai sairaudestaan johtuvasta välttämättömästä ja pitkäaikaisesta (usein elinikäisestä) avun ja tuen tarpeesta. Se sotisi yhdenvertaisuutta vastaan ja vaarantaisi vammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeudet. Se myös asettaisi vammaiset henkilöt eriarvoiseen asemaan verrattuna vammattomiin henkilöihin. Se lisäksi vaarantaisi vammaisten ihmisten oikeutta osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnassa. Myös vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeus vaarantuisi. Vammaispalvelulain soveltamisalan muuttaminen lakiesityksessä kuvatulla tavalla on myös YK:n vammaissopimuksen hengen vastaista.

Suuri osa vammaispalvelulain mukaisista palveluista ja tuista on ennaltaehkäiseviä toimia, ja niistä tinkiminen tulee kostautumaan suurempina kuluina myöhemmin. Lakiesityksen laatijoilla ei selvästikään ole käsitystä siitä, kuinka paljon arkinen apu voi merkitä vammaisen henkilön kunnon ylläpitämiselle. Lisäkuluja tulee jo lyhyelläkin aikavälillä, kun sosiaalitoimi (sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut) saa lisäkuormitusta, ja kun vähävaraisten vammaisten resursseja karsitaan, yllyke rikollisuuteen kasvaa.

Muutosehdotus avaa myös oven palvelujen saamisen tulosidonnaisuudelle, eli sille, että palveluita saavat vain pienituloiset asiakkaat (esim. sosiaalihuoltolain mukaiset kotipalvelut). Yleisesti ottaen epätasa-arvo yhteiskunnassa kasvaisi entisestään.

Orpon hallituksen lakiesityksen vaarana on, että osa vammaisista henkilöistä rajautuu kokonaan yhteiskunnan palveluiden ulkopuolelle, kun heillä ei ole varaa maksaa niistä perittäviä asiakasmaksuja ja omavastuita. Tämä voi johtaa yhteiskunnan lisäkustannuksiin, kun vammaiset henkilöt joutuvat raskaampien palveluiden piirin (esim. erikoissairaanhoidon piiriin), koska he menevät huonompaan kuntoon. Mitä pidempään asiakas joutuu odottamaan hoitoon pääsyä, niin sitä huonompaan kuntoon hän voi mennä. Ja se tuo merkittäviä lisäkustannuksia yhteiskunnalle.

Jos vammaispalvelulain soveltamisalaa halutaan jotenkin muuttaa, niin tulisi vähentäisimme ensisijaisten lakien mukaisten palveluiden käyttämisen velvoitetta YK:n vammaissopimuksen mukaisen vammaisuuden määritelmän täyttävien henkilöiden kohdalla.

Tavanomaisen elämän käsitteen käyttäminen johtaa välilliseen ikäsyrjintään – lasten, nuorten ja ikäihmisten on muita vaikeampi päästä vammaispalvelulain mukaisten palveluiden ja tukien piiriin.

Orpon hallituksen lakiesitykseen sisältyy kaksi koskevaa rajausta: 2. pykälän 1. momentin mukaan ”vammaispalveluja järjestetään niille vammaisille henkilöille, jotka tarvitsevat vamman tai sairauden aiheuttaman pitkäaikaisen toimintarajoitteen johdosta välttämättä apua tai tukea tavanomaisessa elämässä. Toisaalta: vammaispalveluja kuuluisi järjestää vain, jos vammaisen henkilön välttämätön avun ja tuen tarve poikkeaa siitä, mikä on henkilön elämänvaiheessa tavanomainen tarve.” Nämä saattavat olla käytännön tilanteissa jännitteisessä suhteessa keskenään ja ratkaisu on vaikeaselkoinen.

Tavanomaisen elämän käsitettä ei pidä käyttää vammaispalvelulaissa ainakaan niin, että sillä rajataan vammaispalveluiden käyttöä. Näin on kuitenkin tässä lakiehdotuksessa tapahtumassa. Käsite on liian tulkinnanvarainen ja vastoin mm. YK:n vammaissopimuksen periaatteita.

Todennäköisesti Orpon hallituksen ehdottamaa sääntelyä sovellettaisiin siten, että mitä enemmän ikää henkilöllä olisi, sitä enemmän painotettaisiin, että tuohon elämänvaiheeseen kuuluu kotona tai palvelutalossa ”hoidettavana” oleminen ja myönnettäisiin esim. kotihoitoa. Samoin on riski, että vammaisten lasten ja nuorten on nykyistä vaikeampi saada vammaispalveluita. Tässä vedottaisiin huoltajien vastuuseen lapsistaan.

Orpon lakiesityksen hyväksyminen johtaisi välilliseen syrjintään ikään liittyvien olettamusten perusteella. Orpon lakiesitys vastaa käytännössä pitkälti edellisen hallituskauden ikääntymisrajausta. Nyt ehdotettu lisäys vammaispalvelulain soveltamisalaan toimisi käytännössä aiemmin ehdotetun ikääntymisrajauksen tavoin.

Sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut ovat määrärahasidonnaisia, harkinnanvaraisia.

Sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut ja tuet ovat maksullisia sekä harkinnanvaraisia, määrärahasidonnaisia. On myös muistettava, että osaa sosiaalihuoltolain mukaisista palveluista ja tuista tarjotaan vain hyvin pienituloisille asiakkaille (esim. kotipalvelut ja sosiaalihuoltolain mukaiset matka (SHL-kyydit). Koska sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut ja tuet ovat harkinnanvaraisia, ei kaikilla hyvinvointialueilla ole tarjolla kaikkia sosiaalihuoltolain mukaisia palveluita ja tukia.

Orpon hallituksen lakiesitys johtaisi eriarvoisuuteen hyvinvointialueiden välillä, kun hyvinvointialueiden vammaispalvelulain soveltamisohjeet saattaisivat poiketa toisistaan. Jos hyvinvointialueiden tavat tulkita vammaispalvelulakia poikkeavat kovasti toisistaan, niin se vaarantaa vammaisten ihmisten perusoikeudet, keskinäisen yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon. Silloin vammaisia ihmisiä ei enää kohdella tasa-arvoisesti.

Koska Orpon hallituksen lakiesityksen takia osa vammaisista henkilöistä jäisi vaille tarvitsemiaan palveluita ja tukia, niin osa vammaisten läheisistä saattaisi ajautua omaishoitajiksi ja pois työelämästä. Orpon hallituksen mukainen lakiesitys myös vaikeuttaisi vammaisten henkilöiden työssäkäyntiä ja opiskelua. Lakiesityksellä ei olisi siis suotuisa vaikutus työllisyyteen.

Jo nyt omaishoitajana toimivien työtaakka saattaa kasvaa entisestään, kun omaishoidettava ei olekaan enää oikeutettu vammaispalveluihin ja tukiin. Kun vammainen henkilö ei saa apua ja tukea mistään muualta on omaisen riennettävä apuun. Omaishoitajien saama korvaus on pieni, ja on hyvin todennäköistä, että he ajautuvat köyhyyteen. Jos omaishoitaja väsyy työhönsä, näkyy se hänen omaisensa arjessa ja turvallisuudessa. Silloin vammainen jää vaille tarvitsemaansa apua ja tukea. Erityisesti tämä vaikuttaa yksinhuoltajaperheisiin, joissa on vammainen lapsi tai nuori.

Suuri osa vammaispalveluista on ennaltaehkäiseviä toimia, ja niistä tinkiminen tulee kostautumaan suurempina kuluina myöhemmin. Lakiesityksen laatijoilla ei selvästikään ole käsitystä siitä, kuinka paljon arkinen apu voi merkitä vammaisen henkilön kunnon ylläpitämiselle. Lisäkuluja tulee lisää jo lyhyelläkin aikavälillä, kun sosiaalitoimi (sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut) saa lisäkuormitusta.

 Se johtaisi todennäköisesti sekä alueelliseen eriarvoisuuden lisääntymiseen että palveluiden epäämiseen tietyiltä ikäryhmiltä (erityisesti vammaisilta lapsilta, nuorilta ja vanhuksilta). Orpon hallituksen lakiesityksen hyväksyminen voi johtaa eriarvoisuuteen hyvinvointialueiden välillä, koska hyvinvointialueiden soveltamisohjeet voivat poiketa toisistaan. Myös sosiaalityöntekijöiden välille voi muodostua eroja siinä, kuinka he lakia tulkitsevat.

Orpon hallituksen lakiesityksen hyväksyminen avaisi oven palvelujen saamisen tulosidonnaisuudelle, eli sille, että palveluita ja tukia saisivat jatkossa vain pienituloiset asiakkaat (esim. sosiaalihuoltolain mukaiset kotipalvelut).

Hallituksen ja eduskunnan on syytä ottaa inhimilliset näkökulman huomioon. Pelkään, että mikäli Orpon hallituksen lakiesitys hyväksytään sellaisenaan, niin monet vammaiset henkilöt tippuvat kokonaan yhteiskunnan ulkopuolelle. Yleisesti ottaen ihmisten luottamus yhteiskuntaan tulee laskemaan, kun he näkevät vammaisten ja heidän omaistensa kärsivän. Moni vammaisen omainen voi päätyä omaishoitajaksi, ja pois työmarkkinoilta, joilla kuulemma on työvoimapula, eivätkä palveluita paitsi jäävät vammaiset ihmisetkään pysty tekemään töitä. Lakiesitys torpedoi vammaisten henkilöiden autonomian ja itsemääräämisoikeuden.

Orpon hallituksen lakiesityksessä mainittu “elämänvaiheessa tavanomainen avun ja tuen tarve” on todella mielivaltainen ja epäselvä käsite. Kuka on tämä “elämänvaiheessaan tavanomainen” ihminen, jonka mukaan tämä määritellään? Onko kyseessä mediaani, keskiarvo, vai jokin muu keino selvittää “tavanomaisuus”? “Tavanomainen” vaihtelee yhteiskuntaluokan, asuinpaikan, kulttuurin ja monen muun asian suhteen, joten näin ylimalkainen määritelmä kuin tässä säädösehdotuksessa on, on täysin absurdi ja kelvoton.

On hyvä, ettei Orpon hallitus lähtenyt esittämään suurempaa muutosta vammaispalvelulain palveluita koskeviin pykäliin. Erityisen hyvä on, ettei hallitus esitä vammaispalvelulain muutoksen yhteydessä ikääntymisrajausta vammaispalvelulakiin. Kuitenkin lakiesityksen mukaisessa soveltamisalan muutoksessa mainittu elämänvaiheen tavanomainen avun ja tuen tarve (lain pykälä, 3. momentti) on mielestämme epäsuora ikääntymisrajaus. Se rajaa paljolti lapset, nuoret ja ikäihmiset pois vammaispalveluiden piiristä. Jopa keski-ikäinen vammainen ihminen saattaa joutua pois vammaispalveluiden piiristä. Laissa pitäisi määritellä se, mitä tarkoitetaan henkilön elämänvaiheessa tavanomaisella avun ja tuen tarpeella. Määritelmän pitäisi olla selkeä ja kansanomainen

Mielestäni vammaispalvelulain soveltamisala pitäisi pitää ennallaan. Samoin sosiaalihuoltolaki tulisi pitää ennallaan. Jos vammaispalvelulain soveltamisalaa halutaan jotenkin muuttaa, niin vähentäisimme ensisijaisten lakien mukaisten palveluiden käyttämisen velvoitetta YK:n vammaissopimuksen mukaisen vammaisuuden määritelmän täyttävien henkilöiden kohdalla. Uudessa vammaispalvelulaissa pitäisi määritellä se, ketkä ovat vammaisia henkilöitä. Tässä tulisi käyttää YK:n vammaissopimuksen vammaisuuden määritelmää.

Eduskunta edellytti vammaispalvelulain uudistamisen lykkäämisen yhteydessä esitetyssä lausumassa vammaispalvelulain ensisijaisuuden kehittämistä: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto ryhtyy toimenpiteisiin vammaispalvelulain soveltamisalan, lain ensisijaisuuden ja lain yksittäisten säännösten tarkkuuden kehittämiseksi siten, että kaikki vammaiset pääsevät tosiasiallisesti heille kuuluviin palveluihin.” Tässä Orpon hallituksen lakiesityksessä mennään ihan toiseen suuntaan kuin mitä eduskunta on halunnut.

Jokaisella hyvinvointialueella tulisi olla pätevä, puolueeton ja sote-palveluista riippumaton vammaisasiavastaava, joka ajaisi vammaisten henkilöiden etua ja tasapuolista kohtelua. Suomeen pitäisi perustaa vammaisasiavaltuutetun virka ja toimisto katsomaan asiaa koko Suomen tasolla. Yhdenvertaisuusvaltuutettu ja hänen toimistonsa ei ehdi perehtyä kaikkeen.

Vasemmistoliiton lausunto löytyy kokonaisuudessaan sivulta https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/2e9d9afe-2b21-4176-b418-548e8d5709f0/3ddb3383-e915-42ce-a0db-dfcf5fbac3b2/LAUSUNTO_20240530212708.PDF

#vammaispalvelulaki, #vammaispalvelut, #vammaisuus, #vammaiset, #eduskunta, #hallitus, #laki, #sosiaalihuoltolaki, #sosiaalipalvelut, #vasemmistoliitto, #vasemmisto, #Vasemmisto, #Vasemmistoliitto

Tämä teksti sisältää suoraan tai muokattuna tekstiä Heta-liiton lausunnosta Orpon hallituksen lakiesitykseen vammaispalvelualan soveltamisalan muuttamisesta (siltä osin kuin olen Hetan kanssa samaa mieltä). Olen myös käyttänyt hyväkseni Vasemmistoliiton lausuntoa asiasta. Tämän lisäksi teksti sisältää omaa pohdintaa. Lämmin kiitos Heta-liitolle sekä Vasemmistoliiton vammaispoliittiselle työryhmälle lausunnoistanne. Vasemmistoliiton lausunnon luonnoksen laati Vasemmistoliiton vammaispoliittinen työryhmä.