Harvinaissairaiden oikeuksien joulukalenterin 9. luukku: hyvä elämä ja inhimillinen toimeentulo kuuluu kaikille, myös harvinaissairaille

Inhimillinen toimeentulo on myös harvinaissairaiden oikeus

Inhimillinen toimeentulo kuuluu kaikille, myös harvinaissairaille. Hyvä elämä kuuluu kaikille, myös haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille. Inhimillinen toimeentulo ja toimivat hyvinvointipalvelut ovat edellytyksiä hyvälle elämälle.

Köyhyys syrjäyttää yhteiskunnasta. Noin joka kahdeksas Suomessa asuva on köyhä. Meillä harvinaissairailla on muita suurempi köyhyysriski.

Köyhyys syrjäyttää yhteiskunnasta. Se vaarantaa ihmisen elämän perustarpeet, kuten ruoan, oikeusturvan, vaatteiden, sote-palveluiden ja lääkkeiden saamisen. Valtion, hyvinvointialueiden, kuntien ja muiden julkisten toimijoiden onkin puututtava köyhyyteen määrätietoisesti. Suomi on saanut varoituksiakin sosiaaliturvan liian alhaisesta tasosta.

Vuonna 2020 köyhyysraja oli 1277 euroa kuukaudessa (60 % väestön mediaanitulosta). Suomen Tilastokeskuksen mukaan: ”Vuonna 2020 yksinelävä henkilö oli tilastollisesti köyhä silloin, kun hänen kuukausitulonsa oli 1 277 euroa tai vähemmän. Kahden aikuisen ja kahden lapsen perheessä köyhyysraja oli 2 681 euroa kuukaudessa. Kokonaan perusturvan varassa olevien lukumäärä kasvoi vuonna 2020. Kokonaan perusturvan varassa oli 261 500 henkilöä, kun vuotta aiemmin heidän määränsä oli 235 400 (eli 4,8 prosenttia väestöstä).” Lähde: https://www.stat.fi/til/tjt/2020/03/tjt_2020_03_2021-12-16_tie_001_fi.html ja https://stat.fi/julkaisu/cl9dol7c8ab380bvv4ph5pv0x .

On muistettava, että edellä kerrotut luvut ovat vuodelta 2020. Köyhiä ja köyhyysriskin alla eläviä on varmasti nyt tuota enemmän. Nyt kun hinnat ovat nousseet, todennäköisesti yhä isommalla osalla väestöstä on vaikeuksia maksaa elämisensä kustannukset. Valtaosa pienen eläkkeen tai perusturvan varassa elävistä ihmisistä joutuu hakemaan esimerkiksi asumis- ja toimeentulotukea pärjätäkseen. Se on turhaa byrokratiaa.

EAPN Suomen laatiman Köyhyysraportin perusteella köyhyysrajan alapuolella elää Suomessa 12,5 prosenttia väestöstä (eli 678 800 ihmistä).  EAPN Suomen raportti toteaa: ”Vuonna 2020 köyhyys- tai syrjäytymisriskissä oli noin 773 000 henkilöä eli 14 prosenttia väestöstä. Suurin osa köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevista on ainoastaan pienituloisia.

Perusturvan varassa olevien tulotaso on puolet koko väestön tulotasosta. Tutkijat arvioivat vuoden 2022 jälkipuoliskolla, miten siihen mennessä toteutunut hintojen nousu on vaikuttanut köyhyyteen. Se nosti köyhyysastetta 2,5 prosenttiyksikköä, mikä merkitsee noin 62 000 kotitaloutta lisää köyhyydessä.

Köyhyysaste on noussut erityisesti yhden aikuisen lapsiperheillä. Hintojen nousu tiputti köyhyyteen yhteensä noin 16 000 lapsiperhettä.

Toiseksi eniten hintojen nousu köyhdyttää yksinasuvien kotitalouksia. Suurin riski joutua köyhyyteen on yksinasuvalla, joka menettää työn. Kahden työssä käyvän talous näyttää kestävän hintojen nousun ilman köyhyysrajan alle putoamista.

Eläkkeiden pienuutta pitää ongelmana 44 prosenttia 55-84-vuotiaille tehtyyn kyselyyn vastanneista. Eläkkeiden pienuuden vuoksi suuri osa eläkkeensaajista on pulassa hintojen viimeaikaisen nousun takia. Tilanne on pahin yksinasuvilla, kun kustannuksia ei voi jakaa kenenkään kanssa. Hintojen ja korkojen nousu iskee pahasti velkaantuneisiin ihmisiin.”.  Lähde: https://www.eapn.fi/wp-content/uploads/2022/10/EAPN-FIN_Koyhyysvahti-2022_nettiin-valmis.pdf.

Pientä eläkettä saavan tai perusturvan varassa elävän ihmisen nettotulot ovat alle 1000 euroa kuukautta kohti. Esimerkiksi takuueläke on vuonna 2022 ollut 885,63 euroa kuukaudessa. Se on tätä vähemmän, jos käytössä on ns. varhennusvähennys. Vuonna 2023 takuueläke tulee olemaan 922 euroa kuukaudessa. Lähde: https://www.aamulehti.fi/uutiset/art-2000009160103.html.

Paitsi alhaiset tulot, myös suuret menot aiheuttavat köyhyyttä. Korkeat asumiskustannukset ja sote- ja pelastuspalveluiden maksut aiheuttavat paljon köyhyyttä Suomessa. Siksi onkin tärkeää huomioida ihmisen saamien tulojen lisäksi se, miten paljon hän joutuu maksamaan elämisestään.

Noin 190 000 kotitaloutta (6,6 % väestöstä) koki rahojen riittävyydessä vaikeuksia tai erittäin suuria vaikeuksia.  Monilla kotitalouksilla oli vaikeuksia varautua yllättäviin menoihin. ”Vajaat 37 prosenttia kotitalouksista ilmoitti, ettei niillä jää rahaa juuri lainkaan säästöön kaikkien menojen jälkeen.”  Lähde: https://stat.fi/til/eot/2021/01/eot_2021_01_2022-04-01_tie_001_fi.html .

Vammaisten henkilöiden, kuten harvinaisia vammoja sairastavien, köyhyysriski on 4–5 kertainen muihin verrattuna. Myös harvinaissairaan köyhyysriski on muihin verrattuna korkeampi.

Meillä harvinaisia sairauksia ja vammoja sairastavilla on muita korkeampi köyhyysriski. Iso osa meistä on vammaisia ihmisiä. Vammaisten ihmisten, kuten harvinaisia vammoja sairastavien, köyhyysriski on 4–5 kertainen valtaväestöön verrattuna.

Meidän vammaisten korkeaan köyhyysasteeseen vaikuttaa paljolti alhainen työllisyysasteemme ja ansaitsemiemme eläkkeiden alhainen taso. Tutkimusten mukaan vain 15–20 % meistä vammaisista käy töissä.

Vammaisen, pitkäaikaissairaan tai harvinaissairaan köyhyys on usein luonteeltaan pysyvää. Köyhyys näyttää olevan niin eläkkeellä olevan kuin myös monen työssäkäyvän vammaisen tai harvinaissairaan ongelma.

Me harvinaissairaat käytämme usein paljon sosiaali-, pelastus- ja terveyspalveluita. Meiltä peritään siksi paljon asiakasmaksuja ja ne voivat johtaa köyhyyteen. Saatamme myös käyttää myös kalliita lääkkeitä. Ne ovat harvoin Kela-korvauksellisia. Korkeat lääkekulut voivat johtaa köyhyyteen. Tosin suurimpaan osaan harvinaisista sairauksista ja vammoista ei ole olemassa lääkehoitoa.

Me harvinaissairaat, jotka olemme vammaisia, joudumme usein maksamaan muita enemmän asumisestamme. Tarvitsemme usein keskeisellä paikalla sijaitsevan esteettömän asunnon. Käytössämme olevat apuvälineet ja hoitotarvikkeet vievät tilaa. Lisäksi henkilökohtaisen avustajan tarve saattaa johtaa lisätilan tarpeeseen.

Korotetaan perusturvaa ja pieniä eläkkeitä

Hyvä sosiaaliturva on ihmisoikeus- ja ympäristöteko. Se on parasta yhteiskunnallisten ongelmien ennaltaehkäisyä. Sosiaaliturvan sekä palkkojen ja eläkkeiden on oltava inhimillisellä tasolla.

Seuraavan eduskunnan pitääkin korottaa perusturvaa ja pieniä eläkkeitä, etenkin nyt kun inflaatio laukkaa sekä ruoan, bensiinin ja sähkön hinta noussut. Perusturvalla tarkoitan Kansaneläkelaitoksen (Kela) maksamia minimietuuksia, kuten kansan- ja takuueläkettä, työmarkkina- ja opintotukea, peruspäivärahaa ja minimitason sairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahaa.

Siirrytään perustuloon asteittain

Uskon, että ihminen haluaa luonnostaan hyödyttää yhteiskuntaa, ei siihen tarvitse pakottaa. Emme tarvitse sanktioita, vaan kannusteita. Puretaan byrokratialoukkuja ja vähennetään köyhyyttä. Hyviä keinoja siihen ovat perustuloon siirtyminen sekä pienten eläkkeiden korottaminen.

Kannatan vasemmiston perustulomallia. Perustulon on oltava vastikkeeton ja sen on oltava suuruudeltaan inhimillisellä tasolla. Perustulolla korvattaisiin perusturvaetuudet, kuten peruspäiväraha, työmarkkinatuki, opintotuki sekä minimitason perhevapaaetuudet ja sairauspäiväraha.

Perustulo huomioitaisiin tulona verotuksessa. Jos eläisi pelkän perustulon varassa, ei joutuisi maksamaan lainkaan veroja. Suurituloisilta perustulo verotettaisiin pois.

Perustulon on oltava vähintään 900 euroa kuukaudessa. Sillä on tultava toimeen. Perustulon lisäksi voisi, tarpeen tullen, saada Kelalta tukea toimeentulotukea sekä tukea asumis- ja sairauskulujen maksamiseen (asumistuki ja vammaisetuudet). Hyvinvointialueelta voisi saada ennaltaehkäisevää tai täydentävää toimeentulotukea, jollei muuten tule toimeen.

Perustuloon on siirryttävä asteittain. Seuraavalla hallituskaudella on toteutettava laaja perustulokokeilu. Aiemmin toteutetussa perustulokokeilussa havaittiin, että perustulon saajat voivat paremmin kuin muut. Perustuloon siirtyminen siis todennäköisesti parantaisi sen varassa elävien ihmisten, kuten työttömien, hyvinvointia. Perustulokokeilussa oli mukana työttömiä henkilöitä.

Riittävän suuren perustulon käyttöönottaminen vähentäisi byrokratiaa ja kannustaisi itsensä kehittämiseen ja yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen. Se helpottaisi muun muassa työttömien, opiskelijoiden, sairaiden, yrittäjien sekä pätkä- ja osatyöntekijöiden elämää. Se kannustaisi opiskelemaan, yrittäjäksi ryhtymiseen, osa-aika- tai pätkätyön vastaanottamiseen ja vapaaehtoistöiden tekemiseen.

Rakennetaan lisää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja

Julkisten toimijoiden tulee rakentaa lisää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, etenkin suuriin ja keskisuuriin kaupunkeihin. Asumiskulut ovat aivan liian korkeita suurissa ja keskisuurissa kaupungeissa.

Puututaan asunnottomuuteen

On puututtava asunnottomuuteen muun muassa ottamalla käyttöön asuntotakuu ja välivuokrausmalli sekä panostamalla asunnottomien ja asunnottomuusriskin alla olevien moniammatilliseen tukemiseen. Pitää myös laatia asunnottomuuden vähentämisen valtakunnallinen ohjelma ja ohjattava sen toteuttamiseen riittävästi resursseja. On syytä huomioida sisäilma-asunnottomat omana ryhmänään. Osa heistä on harvinaissairaita ja heidän läheisiään.

Panostetaan työllisyyteen, etenkin osatyökykyisten kohdalla

Julkisten toimijoiden on panostettava työllisyyspalveluihin. Työnteko tuo ihmiselle taloudellista turvaa ja elämään sisältöä. Mitä paremmalla tolalla työllisyys on, sitä enemmän saa yhteiskunta verotuloja ja sitä vähemmän työttömyysetuuksia joudumme maksamaan.

Julkisten toimijoiden on ohjattava resursseja etenkin osatyökykyisten ja vammaisten ihmisten, kuten meidän harvinaissairaiden, työllistämiseen.  On myös puututtava ennakkoluuloihin asenteisiin ja syrjintään työpaikoilla ja työnhaussa.

Pitää sujuvoittaa pätkä- tai osa-aikatyön vastaanottamista sekä osatyökykyisten, vammaisten, eläkeläisten ja perusturvan varassa elävien työssä käymistä. Eläkkeen ja palkan yhteensovittamisen on oltava sujuvampaa.

Julkisten toimijoiden on palkattava itse osatyökykyisiä ja vammaisia ihmisiä sekä kannustettava muita tahoja palkkaamaan heitä. Tulee kouluttaa ja palkata lisää työhönvalmentajia.

On kartoitettava ja korjattava työtoiminnan ja työhönvalmennuksen ongelmat. Työtoiminnan on oltava mielekästä ja tähdättävä palkkatyöhön työllistymiseen. Työosuusrahan tulee kattaa työtoimintaan osallistumisen kulut.

Kriminalisoidaan alipalkkaus ja puututaan vastentahtoiseen osa-aikatyöhön

Palkalla on tultava toimeen. On kriminalisoitava alipalkkaus sekä puututtava vastentahtoisen osa-aikatyön tekemiseen.

Alennetaan lääkkeiden, Kela-kyytien, varhaiskasvatuksen ja sote- ja pelastuspalveluiden asiakasmaksuja, omavastuita ja maksukattoja.

Suomessa perittävät korkeat sosiaali-, pelastus- ja terveyspalveluiden, lääkkeiden ja Kela-kyytien asiakasmaksut, omavastuut ja maksukatot köyhdyttävät etenkin paljon sote-palveluita tarvitsevia pienituloisia ihmisiä, kuten meitä harvinaissairaita, vammaisia, pitkäaikaissairaita ja ikäihmisiä. Monet pienituloiset ihmiset joutuvat tällä hetkellä valitsemaan tarvitsemansa avun ja tuen sekä ruoan ja vaatteiden välillä.

Seuraavan eduskunnan tulee uudistaa asiakasmaksulaki ja -asetus. On alennettava entisestään niin tasa- kuin tulosidonnaisiakin sosiaali-, pelastus- ja terveyspalveluiden asiakasmaksuja ja niiden maksukattoja. Pitää myös alentaa reseptilääkkeiden ja Kela-kyytien omavastuita ja maksukattoja. Lisäksi on alennettava varhaiskasvatuksesta perittäviä maksuja. Julkisten toimijoiden, kuten Kelan ja hyvinvointialueiden, on lisäksi lakattava käyttämästä yksityisiä perintäyhtiöitä asiakasmaksujensa perinnässä.

Lyhytaikaisen laitos- tai kotihoidon on oltava maksutonta sille, jonka terveydenhoidon maksukatto on täyttynyt. Terveydenhuollon maksukaton on syytä kattaa kaikki asiakkaan terveyspalveluiden maksut, myös hammashoidon toimenpiteet ja lyhytaikaisen laitos- ja kotihoidon. Lääkekaton tulee kattaa kaikki asiakkaan reseptilääkkeet ja terveydenhuollon maksukaton.

Pitkäaikaishoidon maksuja on alennettava.

Pitkäaikaishoidossa asuvalle on syytä jäädä ainakin 300 euroa kuukaudessa omaan käyttöön. On ikävää, että pitkäaikaishoidon maksut vaihtelevat paljon hyvinvointialueesta toiseen. Pitkäaikaishoidon maksun määrittelyssä pitää huomioida asukkaalta perittävät reseptilääkkeiden ja Kela-kyytien omavastuut ja sote- ja pelastuspalveluiden asiakasmaksut. Myös asukkaan hoitotarvikekulut on syytä huomioida asukkaan pitkäaikaishoidon maksun määrittelyssä.

Pidemmän päälle on siirryttävä verovaroilla rahoitettuihin reseptilääkkeisiin, Kela-kyyteihin sekä sote- ja pelastuspalveluihin.

Pidemmän päälle on asteittain syytä siirtyä verovaroilla rahoitettaviin ja asiakkaille maksuttomiin varhaiskasvatus-, sote- ja pelastuspalveluihin. Se vähentäisi byrokratiaa ja olisi taloudellisesti ja inhimillisesti kannattavaa. Silloin ei julkisten tahojen tarvitsisi periä asiakasmaksuja, eikä kenenkään asiakkaan tarvitsisi hakea maksun alennusta tai huojennusta. Eri hyvinvointialueilla asuvat olisivat keskenään yhdenvertaisessa asemassa, eivätkä korkeat asiakasmaksut olisi este tai hidaste palveluiden piiriin hakeutumiselle. Avun ja tuen piiriin hakeuduttaisiin nykyistä varhaisemmassa vaiheessa. Vaivojen hoitaminen olisi nykyistä helpompaa ja edullisempaa.

Olen kirjoittanut tässä joulukalenterissa jo aiemmin enemmän maksukatoista, sote- ja pelastuspalveluiden asiakasmaksuista, Kela-kyydeistä ja lääkkeistä perittävistä maksuista.

Sote- ja pelastuspalveluiden, lääkkeiden ja Kela-kyytien maksut kasautuvat liikaa alkuvuoteen, etenkin paljon palveluita käyttävien kohdalla. Tähän on puututtava esimerkiksi maksuja alentamalla.

Sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluiden, lääkkeiden ja Kela-kyytien asiakasmaksujen kasautuminen alkuvuoteen tekee pienituloisen paljon palveluita tarvitsevan ihmisen, kuten harvinaissairaan, alkuvuodesta taloudellisesti vaikean. Maksujen kasautuminen alkuvuoteen johtuu maksukattojen kalenterivuosisidonnaisuudesta.

Jos asiakkaalla on käytössään ainakin yksi kallis lääke, joutuu hän maksamaan apteekkiin kerralla lääkekaton verran (lähes 600 euroa). Jos asiakas taas käy Kela-kyydillä kaksi kertaa viikossa fysioterapiassa, joutuu hän maksamaan matkakattoa vastaavan summan kolmessa viikossa (300 euroa). Matkakatto (300 euroa vuodessa) vastaa yhtä kolmasosaa kuukauden takuueläkkeestä. Lääkekatto (lähes 600 euroa vuodessa) taas vastaa kahta kolmasosaa kuukauden takuueläkkeestä.

Jos asiakas joutuu maksamaan sekä matka- että lääkekaton kuukauden kuluessa, vastaa se yhden kuukauden takuueläkkeen suuruista summaa. Lääke- ja/tai matkakaton maksamisen lisäksi asiakas saattaa joutua maksamaan esimerkiksi poliklinikkamaksuja. Matkakaton ja/tai lääkekaton maksaminen yhden kuukauden kuluessa on suuri asia pienituloiselle ihmiselle.

Asiakasmaksuja on syytä alentaa ja luopua terveyskeskusmaksuista. Pidemmän päälle on siirryttävä verovaroilla rahoitettuihin reseptilääkkeisiin, Kela-kyyteihin sekä sote- ja pelastuspalveluihin.

Suomessa korkeat sosiaali- ja terveyspalveluista perittävät maksut köyhdyttävät etenkin paljon sote-palveluita tarvitsevia pienituloisia ihmisiä, kuten harvinaissairaita, vammaisia, pitkäaikaissairaita ja ikäihmisiä. Monet pienituloiset ihmiset joutuvat tällä hetkellä valitsemaan tarvitsemiensa palveluiden ja ruoan ja vaatteiden ostamisen välillä.

Terveyskeskusmaksuista on syytä luopua. Pitää myös alentaa sote- ja pelastuspalveluista sekä varhaiskasvatuksesta perittäviä maksuja ja lääkkeiden ja Kela-kyytien omavastuita. Julkisten toimijoiden, kuten Kelan ja hyvinvointialueiden, on myös lakattava käyttämästä yksityisiä perintäyhtiöitä asiakasmaksujensa perinnässä.

Hyvinvointialue voi päättää, asiakasmaksulain ja -asetuksen rajoissa, millaisia sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja se perii. Hyvinvointialue voi periä alhaisempia maksuja kuin asiakasmaksulaissa ja -asetuksessa säädetään. Se voi myös luopua kokonaan asiakasmaksujen perimisestä.

Helsinki on todennut terveyskeskusmaksujen poistamisen olevan taloudellisesti ja inhimillisesti kannattavaa ja luopui terveyskeskusmaksujen perimisestä vuoden 2013 alussa. Mikseivät muut hyvinvointialueet seuraisi Helsingin esimerkkiä?

Pidemmän päälle on siirryttävä verovaroilla rahoitettaviin kaikille maksuttomiin reseptilääkkeisiin, Kela-kyyteihin sekä sosiaali-, pelastus- ja terveyspalveluihin.

Jos sote-palvelut rahoitettaisiin pääasiassa verotuloilla, ei kenenkään tarvitsisi hakea maksuihin alennusta tai huojennusta. Tuolloin eri hyvinvointialueilla asuvat olisivat keskenään yhdenvertaisessa asemassa, eivätkä korkeat asiakasmaksut olisi este tai hidaste palveluiden piiriin hakeutumiselle. Avun ja tuen piiriin hakeuduttaisiin nykyistä varhaisemmassa vaiheessa. Vaivojen hoitaminen olisi nykyistä helpompaa ja edullisempaa.

Lähteet

#sosiaaliturva, #palvelut, #asiakasmaksut, #maksukatot, #omavastuut, #Kelakyydit, #lääkekatto, #terveydenhuollonmaksukatto, #matkakatto, #sote, #sotepalvelut, #terveydenhuolto, #terveyspalvelut,  #yhteiskunta, #yhdenvertaisuus, #tasaarvo, #harvnaissairaudet, #harvinaisvammat, #harvinaiset, #harvinaisetsairaudet, #harvinaisetvammat, #vammaiset, #vammaiset

Elina Nykyri
Vasemmistoliitto Vantaa

KUNTA- ja ALUEVARAVALTUUTETTU, PUOLUEVALTUUSTON JÄSEN, UUDENMAAN VAS. VPJ (In English below).
Hyvinvointi kuuluu kaikille! Olen 47-vuotias vantaalainen kunta- ja aluevaravaltuutettu sekä haavoittuvassa asemassa olevien asialla oleva vasemmistolainen vammaisaktivisti. Olen Vasemmiston ryhmän 2. varavaltuutettu Vantaalta ja Vantaan ja Keravan hyvinvointialueelta. Olen myös mukana puolueemme päätöksenteossa kaikilla tasoilla, aina paikallistasolta aina valtakunnalliselle tasolle asti. Olen Vasemmiston puoluevaltuuston jäsen, Uudenmaan vasemmiston varapuheenjohtaja, Invalidiliiton liittovaltuuston jäsen, Heta-liiton valtuuston varajäsen, Länsi-Vantaan Vas. pj sekä Vas. vammaispoliittisen työryhmän pj. Olen myös Vantaan vas. hallituksen jäsen. Lisäksi olen Vantaan kaupunkikulttuurin ja hyvinvoinnin lautakunnan jäsen sekä Vantaan ja Keravan lähidemokratia- ja osallisuuslautakunnan jäsen. Asun Kaivokselassa. Olen iloinen, ahkera ja määrätietoinen haavoittuvassa asemassa olevien puolustaja. Minulla on omakohtaista kokemusta köyhän, tutkijan, eläkeläisen, omaishoitajan ja vammaisen ihmisen elämästä. Olen elänyt sekä vammattoman että vammaisen ihmisen elämää. Minun arvojani ovat yhdenvertaisuus, tasa-arvo, solidaarisuus, demokratia, inkluusio, itsemääräämisoikeus, esteettömyys, saavutettavuus, ympäristönsuojelu ja uskonnonvapaus. Kaikki ovat yhtä arvokkaita - ilman poikkeusta! Hyvinvointi kuuluu kaikille! Rakennetaan yhdessä yhdenvertainen, tasa-arvoinen ja esteetön Suomi, jossa kaikilla, myös heikko-osaisimmillakin on hyvä olla, ja kaikkien ihmisoikeuksia kunnioitetaan.

WELLFARE belongs go all - deputy member in Vantaa municipal council and depyty member in Vantaa and Kerava wellfare area council

I am a 47 years old resident of Kaivoksela, Vantaa. My positions of trust: deputy member in Vantaa municipal council, deputy member in Vantaa nad Kerava wellfare are council, Left Alliance (vas.), Left Alliance party council member, Chair of vas. disability working group and vas. Länsi-Vantaa, Vice-Chair of Left Alliance Uusimaa, Vantaa vas. executive committee, member in Cultural services Board Vantaa, HETA council deputy member and Invalidiliitto council member. I am a happy, hard-working, tenacious, qualified and skillful defender of the most vulnerable. I have personal experience of being poor, disabled, and a pensioner. I have known closely the daily life of being chronically ill and the hard work of a caregiver. I’m a statistician by training and have vast expertise in disability services. For more than 20 years, I have been active in various patient organizations. I am deeply involved in party decision-making from the local to the national level. My non-negotiable values are equity, equality, solidarity, democracy, inclusion, right to self-determination, sustainability and religious freedom. Let’s build a Finland where even the weakest do well. A Finland for all. Translation: Salla Sariola and Kazu Ahmed. #Vantaa, #vakehyva, #VantaaKerava, #Kerava, #Elina2025, #Vasemmisto, #LeftAlliance, #vasemmistoliitto, #vasemmisto, #kuntavaalit2025, #aluevaalit2025

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu