Hyvää YK:n vammaissopimuksen voimaantulon vuosipäivää 10.6. Suomi!

Hyvää YK:n vammaisten henkilöiden ihmoikeussopimuksen, lyhyesti YK:n vammaissopimuksen, ratifioinnin viidettä vuosipäivää Suomi. YK:n vammaissopimus tuli voimaan Suomessa tasan 5 vuotta sitten, 10.6.2016, pitkän taistelun jälkeen.  Vaikka emme voikaan runsain joukoin koronapandemian vuoksi kokoontua, voimme juhlia sopimuksen voimaantuloa etänä.

YK:n vammaissopimus turvaa kaikille ihmisille kuuluvat ja tunnustetut ihmisoikeudet myös maailman yli 650 miljoonalle vammaiselle ihmiselle. Suomessa meitä vammaisia on WHO:n arvion mukaan yli 850 000. Olemme maailman suurin vähemmistö. Meitä on noin 15 prosenttia väestöstä.

YK:n vammaissopimus on siitä erikoinen sopimus, että sen laatimisessa ovat olleet vahvasti mukana me vammaiset itse. YK:n vammaissopimus on huomioitava kaikessa päätöksenteossa, sillä se on osa Suomen lainsäädäntöä. Päätösten vammaisvaikutukset on aina arvioitava.  Meillä vammaisilla  tulee olla oikeus osallistua meitä itseään koskeviin päätöksiin. Ei voi olla niin, että muut tekevät päätöksiä meidän puolestamme. Tunnetun sanonnan mukaan ”ei mitään meistä ilman meitä”. Meidän vammaisten asioita käsitellään kaikilla politiikan osa-alueilla, vaikuttaahan koko ympäröivä yhteiskunta meidän arkeemme.

Vammais- ja potilasjärjestöjä on kuunneltava ja kuntien vammaisneuvostoja mielipide huomioida päätöksiä tehtäessä. Kuntalain mukaan jokaisessa kunnassa tulee olla vammaisneuvosto. Vammaisneuvostolla on myös oltava todellista vaikutusvaltaa. Olisikin hyvä, jos vammaisneuvostoilla olisi läsnäolo- ja puheoikeus kuntien valtuustojen ja lautakuntien kokouksissa. Vammaisneuvoston tulee koostua meistä vammaisista, meidän omaisistamme ja meidän kanssamme työtä tekevistä. Eli meistä, jotka olemme arjessamme tekemisissä vammaisuuden kanssa. En suosittele yhdistettyjä vammais- ja vanhusneuvostoja, vaan pienissä kunnissa pitää mieluummin muodostaa useamman kunnnan yhteinen vammaisneuvosto. Jos sote-uudistus tulee, niin jokaiselle hyvinvointialueelle tulee perustaa oma vammaisneuvostonsa ja kunnissa lisäksi olla omansa.

YK:n vammaissopimuksen voimaantulo muutti paljon ajattelua. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö olisi vielä paljon tehtävää. Meistä vammaisista tuli YK:n vammaissopimuksen myötä itsenäisiä toimijoita. Me emme enää olleet pelkkiä hoivan kohteita. Vammaisuus alettiin nähdä johtuvan yksilön toimintarajoitteen ja hänen ympäristönsä vuorovaikutuksena. Huomattiin se, että on tärkeää poistaa ja ehkäistä yhteiskunnassa esiintyviä esteitä meidän vammaisten yhteiskuntaan osallistumiselle.

YK:n vammaissopimuksen keskeiset periaatteet ovat ihmisen itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen, syrjimättömyys, esteettömyys, saavutettavuus, yhdenvertaisuus sekä vammaisten henkilöiden osallistuminen ja osallisuus yhteiskuntaan. YK:n vammaissopimus kieltää meihin vammaisiin kohdistuvan syrjinnän, häirinnän, väkivallan ja vihapuheen. Sopimus korostaa yhteiskunnan esteettömyyttä ja saavutettavuutta sekä meidän vammaisten itsemääräämisoikeutta, osallisuutta ja yhdenvertaisia osallistumis-, toiminta- ja vaikuttamismahdollisuuksia.

YK:n vammaissopimus korostaa, että meillä vammaisilla on oltava oikeus osallistua täysimääräisesti yhteiskuntaan. Meidän on oltava mahdollista työskennellä, opiskella, harrastaa, liikkua paikasta toiseen, perustaa perhe, tavata ystäviä ja sukulaisia sekä vaikuttaa yhteiskunnallisesti. Vammaisen henkilön on voitava päättää itse missä, miten ja kenen kanssa hän asuu. Häntä ei voida siis pakottaa minkään tietyn asumisjärjestelyn käyttöön.

YK:n vammaissopimusta rikotaan jatkuvasti, vaikka se on osa Suomen lainsäädäntöä. On lisättävä meidän vammaisten keskuudessa tietoisuutta oikeuksistaan ja eri oikeussuojakeinoista. On huolestuttavaa, että me vammaiset koemme joskus syrjintää jopa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa, eivätkä meidän vammaisten lakisääteiset oikeudet aina toteudu.

Meidän vammaisten ei pitäisi joutua jatkuvasti taistelemaan saadakseen oikeutta. Tulee perustaa vammasiasiavaltuutetun virka Suomeen. Tuleville hyvinvointialueille ja kuntiin tarvitaan aidosti riippumattomia esteettömyys- ja vammaisasiakoordinaattoreita/asiamiehiä tukemaan meitä vammaisia. Nykyiset vammais-, sosiaali- ja potilasasiamiehet eivät ole riippumattomia, sillä heidän palkkansa maksaa sosiaali- ja terveydenhuolto.

On tärkeää, että jokainen ihmisoikeusloukkaus tuodaan julkisuuteen. Meidän vammaisten arjen sujuvuutta on kartoitettava säännöllisesti. Tulee laatia erilaisia tutkimuksia, tilastoja ja kartoituksia vammaisten ihmisten arjesta kaikissa kunnissa.

Jotta me vammaiset voimme osallistua täysimääräisesti yhteiskuntaan, on meidän saatava osallistumisessa tarvitsemamme tuki. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että me saamme tarpeisiimme nähden riittävästi henkilökohtaista apua sekä kuljetus-, kuntoutus-, ja tulkkipalveluta ja apuvälineemme ovat toimivia. Tulee karsia turhaa byrokratiaa, esim. tekemällä toistaiseksi voimassaolevia päätöksiä määräaikaisten sijaan.

YK:n vammaissopimuksen toteuttamisessa käytäntöön on vielä paljon tehtävää. Nyt kun vammaispalvelulakia ollaan uudistamassa, on tärkeää kieltää laissa elämänmittaisten ja meille vammaisille välttämättömien vammaispalveluiden kilpailuttaminen. Yli 72 000 henkilöä allekirjoitti Ei myytävänä -kansalaisaloitteen. Tuon aloitteen tavoitteiden tulee vihdoin toteutua. Me vammaiset emme saa enää joutua olemaan nykyajan huutolaisia, eikä meidän pidä joutua pakkomuuttojen kohteeksi.

Yhdenvertaisuuden vuoksi on tärkeää varmistaa, että kaikki arjessaan toissen henkilön apua tarvitsevat vammaiset ihmiset ovat oikeutettuja henkilökohtaiseen apuun. Henkilökohtaisen avun voimavararajaus/-edellytys tulee poistaa vammaispalvelulaista. Nykykäytäntö on aiheuttanut sen, että vammaisilla lapsilla ja esimerkiksi kehitysvammaisilla ihmisillä sekä autisteilla on ollut vaikeuksia avustajapäätöksen saamisessa. On tärkeää kehittää tuettua päätöksentekoa ja puhetta tukevia sekä korvaavia menetelmiä.

Meidän kaikkien on hyvä jakaa tietoa YK:n vammaissopimuksesta eri kanavissa, koska sopimus tunnetaan edelleen huonosti. Tulee järjestää erilaisia koulutustilaisuuksia meille vammaisille ja meidän läheisillemme sekä meidän kanssaan työskenteleville, ja valtion, kuntien, sairaanhoitopiirien ja kuntayhtymien luottamushenkilöille sekä virkamiehille.

Kuntien olisi hyvä järjestää erilaisia tilaisuuksia, joissa kuntalaiset voisivat tutustua meidän vammaisten arkeen.  Sillä vain tiedon kautta voimme vähentää ennakkoluuloja ja muuttaa asenteita. Lakien, asetusten ja ohjeistusten lisäksi ihmisten asenteilla on suuri merkitys siinä, kuinka yhdenvertainen yhteiskuntamme on.  Mitä tutumpi jokin asia on, sitä vähemmän ihmisellä on sitä kohtaan ennakkoluuloja.

Työ- ja opiskeluelämällä on suuri rooli ihmisen elämässä. Töissä käyminen tai yrittäjänä toimiminen on muutakin kuin elannon hankkimista. Työ ja opiskelu tuovat sisältöä elämään. Monet meistä vammaisista pystyisivät tekemään osa tai kokoaikaista työtä. Silti, tutkimusten mukaan, vain 15-20 % meistä työikäisistä vammaisista käy töissä. Kaikista Suomessa asuvista työikäisistä työelämässä on mukana 70 %. Me vammaiset olemme myös keskimäärin vähemmän koulutettuja kuin valtaväestö. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) arvion mukaan 60 % meistä on suorittanut keski- tai korkea-asteen tutkinnon. Valtaväestöstä keski- tai korkea-asteen tutkinnon on suorittanut 78 %.

Vammaisuus ei useinkaan tarkoita työkyvyttömyyttä tai osatyökykyisyyttä. Toki osa meistä vammaisia on osatyökykyisiä. On tärkeää, että vammainen nuori kouluttautuu ja valitsee itselleen sopivan ammatin. Kouluilla ja oppilaitoksissa on suuri rooli tässä. Olisi sekä taloudellisesti että inhimillisesti järkevää, että mahdollisimman monet meistä vammaisista kävisivät töissä/toimisivat yrittäjinä. Vähentäisihän se sosiaaliturva- ja eläkemenoja sekä meidän vammaisten syrjäytymisriskiä. Se myös parantaisi meidän vammaisten hyvinvointia.

Kuntien kannattaisi tukea nykyistä paremmin meitä vammaisia työllistäviä tahoja ja työllistää meitä itsekin. Kuntien olisi lisäksi järkevää tukea vammaista yrityksen perustamisessa. Kuntien olisi tärkeää hyödyntää anonyymia rekrytointia sekä positiivista erityiskohtelua rekrytoinnissa. Positiivisella erityiskohtelulla rekrytoinnissa tarkoitetaan sitä, että kunta suosii vammaisia ja osatyökykyisiä valintaprosessissa. Esim. jos samaa työpaikkaa hakevat sekä vammaton että vammainen henkilö, ja molemmat ovat yhtä päteviä, palkkaa kunta vammaisen työnhakijan vammattoman sijaan.

Olisi hyvä, jos kunnat edellyttäisivät hankinnoissaan yrityksiltä osatyökykyisten ja meidän vammaisten palkkaamista. Se tarkoittaa sitä, että päästääkseen mukaan kilpailutukseen tulee esim. vähintään viidellä prosentilla yrityksen henkilöstöstä olla jokin vamma tai pitkäaikaissairaus. Ei pidä unohtaa sitäkään, että osa meistä vammaisista haluaa perustaa oman yrityksen. Kuntien tulisi tukea vammaisia yrittäjiä.

Työ- ja opiskelupaikkojen tulisi olla esteettömiä ja saavutettavia. Asenteilla ja ennakkoluuloilla on iso rooli siinä, että niin harva meistä vammaisista käy töissä tai on yrittäjä. Meitä vammaisia syrjitään työnhaussa sekä opiskelu- ja työelämässä. Siihen pitää puuttua määrätietoisesti.

Apuväline-, tulkkaus -, kuntoutus- ja vammaispalveluiden toimivuus vaikuttaa paljon siihen pystymmekö me vammaiset opiskelemaan tai käymään töissä. Jotta me vammaiset olisimme yhdenvertaisessa asemassa työ- ja opiskeluelämässä muihin verrattuna, pitäisi kuljetuspalveluita voida käyttää koko maassa, eli muullakin kuin asiakkaan kotiseudulla. Näin ei ole esimerkiksi Vantaalla.

Pitää muistaa, etteivät kaikki meistä vammaisista pysty käymään töissä tai opiskelemaan. Ihmisarvo ei saa olla kiinni siitä, onko mukana työelämässä vai ei. Pitää arvostaa myös vapaaehtoistyötä, luottamushenkilönä toimimista ja harrastuksia.

Monet meistä vammaisista osallistuvat työtoimintaan, jossa on paljon epäkohtia. Nuo epäkohdat tulee kartoittaa ja korjata. Kuntien on lopetettava kuntouttavan työtoiminnan väärinkäyttö ja huolehdittava siitä, että palveluissa on aina aidosti kyse kuntoutuksesta eikä vain palkattoman työn teettämisestä. Kuntouttavaan työtoimintaan osallistumisen tulee olla vapaaehtoista. Kuntouttavan työtoiminnan tulee tähdätä siihen, että ihminen työllistyy palkkatyöhön. Siinä ei pidä pitää ihmistä vuodesta toiseen. On tärkeää, että meidän vammaisten työllistämiseen panostetaan nyt kunnissa kun työllisyyden kuntakokeilut alkoivat. Jokaisella on oikeus työhön josta saa palkkaa.

Työtoiminnasta tulee saada korvaus, joka ylittää työtoimintaa osallistumisen kulut. Ei saa olla niin, että ihminen joutuu maksamaan siitä, että osallistuu työtoimintaan. Jos työ täyttää palkkatyön tunnusmerkit, on siitä maksettava oikeaa palkkaa. Kuntouttava työtoiminta ei ole tarkoitettu työkykyisille työnhakijoille, mutta palvelusta on tullut myös ilmaistyövoiman hyväksikäytön muoto.

Me vammaiset emme ole sen parempia, emmekä sen huonompia kuin muut. Me olemme kaikki omia yksilöitämme. Vammojen ja sairauksien yli, ali ja ohi on voitava nähdä. Yhteiskunnan on tärkeää hyödyntää meidän kykymme. Ei heitetä lahjakkuutta hukkaan. Meistä moni toimii henkilökohtaisten avustajiensa työnantajana. Se vaatii paljon osaamista. Vaikka #Vantaa on tehnyt paljon meidän vammaisten työelämään pääsyn eteen, on paljon työtä jäljellä.

Oikeus inhimilliseen toimeentuloon on ihmisoikeus. Siksi onkin iso ongelma, että valtaosa meistä vammaisista elää köyhysrajan alapuolella. Monet meistä vammaisista elävät vuosikymmenet takuueläkkeen ja eläkeläisen asumistuen varassa. Olisikin tärkeää korottaa minimietuuksia ja pieniä eläkkeitä, ja alentaa pienituloisten verotaakkaa. Nämä päätökset kuuluvat valtiolle. Kunnat voivat auttaa pienituloisia mm. kohtuullistamalla sote-palveluiden asiakasmaksuja sekä luopumalla terveyskeskusmaksujen perinnästä Helsingin lailla. Lisäksi kuntien olisi hyvä välttää yksityisten perintäyhtiöiden käyttöä maksujensa perinnässä. Tavoitteena tulee olla edullinen, toimiva ja esteetön julkinen liikenne. On lisäksi tärkeää, että kunnat tukevat vammais- ja potilasjärjestöjen toimintaa. Kaikille kuntalaisille, myös meille vammaisille, pitää olla olemassa edullisia vaihtoehtoja harrastaa kulttuuria, taiteita ja liikuntaa.

Vielä on paljon työtä edessä, että YK:n vammaissopimus toteutuu täysimääräisesti kaikkien vammaisten arjessa. Yhdenvertaisen Suomen rakentamistyössä tarvitaan meitä kaikkia.

Tietoa YK:n vammaissopimuksesta selkokielellä löydät sivulta https://verneri.net/selko/yhteiskunta/ihmisoikeudet/ykn-vammaissopimus/?fbclid=IwAR1zoLIWvQlKVu9WHs5yp4O70S7xVfYFbA545bn0R2WHgahVIplDbki_lPQ.

Meillä Vantaallakin on paljon tehtävää vammaisten ihmisten oikeuksissa, vaikka meillä moni asia onkin hyvin. Esim. Koivukodin asumisyksikössä asuneiden asukkaiden siirto Myyrinkotiin on tästä hyvä esimerkki. Samoin se, että vammaisten lasten ja nuorten oppimisen erityinen tuki ei kaikissa päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa toimi. Henkilökohtaisesta avusta teki Heta-liitto kantelun vuonna 2019. Henkilökohtaisten avustajien palkkausta tulisi korottaa ja työterveyshuoltoa parantaa. Tässä vain muutama esimerkki.

#Vammaistenoikeudet #Ihmisoikeudet #Vammaissopimus #Humanrights #Yhdenvertaisuus #Itsemääräämisoikeus #Eivoimavararajausta #Eimyytävänä #Vammaiset #Vammaisuus #Esteettömyys #Saavutettavuus #Osallisuus #YKLiitto #Vasemmisto #Vammaisasiamies #YKVammaissopimus #MaanantaiKuuluuKaikille #PalkkaaTyöstä

Elina Nykyri
Vasemmistoliitto Vantaa

KUNTA- ja ALUEVARAVALTUUTETTU, PUOLUEVALTUUSTON JÄSEN, UUDENMAAN VAS. VPJ (In English below).
Hyvinvointi kuuluu kaikille! Olen 47-vuotias vantaalainen kunta- ja aluevaravaltuutettu sekä haavoittuvassa asemassa olevien asialla oleva vasemmistolainen vammaisaktivisti. Olen Vasemmiston ryhmän 2. varavaltuutettu Vantaalta ja Vantaan ja Keravan hyvinvointialueelta. Olen myös mukana puolueemme päätöksenteossa kaikilla tasoilla, aina paikallistasolta aina valtakunnalliselle tasolle asti. Olen Vasemmiston puoluevaltuuston jäsen, Uudenmaan vasemmiston varapuheenjohtaja, Invalidiliiton liittovaltuuston jäsen, Heta-liiton valtuuston varajäsen, Länsi-Vantaan Vas. pj sekä Vas. vammaispoliittisen työryhmän pj. Olen myös Vantaan vas. hallituksen jäsen. Lisäksi olen Vantaan kaupunkikulttuurin ja hyvinvoinnin lautakunnan jäsen sekä Vantaan ja Keravan lähidemokratia- ja osallisuuslautakunnan jäsen. Asun Kaivokselassa. Olen iloinen, ahkera ja määrätietoinen haavoittuvassa asemassa olevien puolustaja. Minulla on omakohtaista kokemusta köyhän, tutkijan, eläkeläisen, omaishoitajan ja vammaisen ihmisen elämästä. Olen elänyt sekä vammattoman että vammaisen ihmisen elämää. Minun arvojani ovat yhdenvertaisuus, tasa-arvo, solidaarisuus, demokratia, inkluusio, itsemääräämisoikeus, esteettömyys, saavutettavuus, ympäristönsuojelu ja uskonnonvapaus. Kaikki ovat yhtä arvokkaita - ilman poikkeusta! Hyvinvointi kuuluu kaikille! Rakennetaan yhdessä yhdenvertainen, tasa-arvoinen ja esteetön Suomi, jossa kaikilla, myös heikko-osaisimmillakin on hyvä olla, ja kaikkien ihmisoikeuksia kunnioitetaan.

WELLFARE belongs go all - deputy member in Vantaa municipal council and depyty member in Vantaa and Kerava wellfare area council

I am a 47 years old resident of Kaivoksela, Vantaa. My positions of trust: deputy member in Vantaa municipal council, deputy member in Vantaa nad Kerava wellfare are council, Left Alliance (vas.), Left Alliance party council member, Chair of vas. disability working group and vas. Länsi-Vantaa, Vice-Chair of Left Alliance Uusimaa, Vantaa vas. executive committee, member in Cultural services Board Vantaa, HETA council deputy member and Invalidiliitto council member. I am a happy, hard-working, tenacious, qualified and skillful defender of the most vulnerable. I have personal experience of being poor, disabled, and a pensioner. I have known closely the daily life of being chronically ill and the hard work of a caregiver. I’m a statistician by training and have vast expertise in disability services. For more than 20 years, I have been active in various patient organizations. I am deeply involved in party decision-making from the local to the national level. My non-negotiable values are equity, equality, solidarity, democracy, inclusion, right to self-determination, sustainability and religious freedom. Let’s build a Finland where even the weakest do well. A Finland for all. Translation: Salla Sariola and Kazu Ahmed. #Vantaa, #vakehyva, #VantaaKerava, #Kerava, #Elina2025, #Vasemmisto, #LeftAlliance, #vasemmistoliitto, #vasemmisto, #kuntavaalit2025, #aluevaalit2025

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu