Junamatkustamisen yhdenvertaisuudessa on kehitettävää!
Juna-asemien ja junalla matkustamisen esteettömyyttä on kehitettävä. Apuvälineillä tulisi päästä kaikilta asemilta junaan. Konduktööriä tarvitaan kaikissa kauko- ja lähijunissa.
Kaikkien junavaunujen tulisi olla esteettömiä, jotta apuvälineellä pääsee kaikkiin vaunuihin. Vähintäänkin joka vaunussa pitää olla pyörätuoliramppi, jota asiakas pystyy käyttämään. Jos junassa on vain yksi esteetön vaunu, tulee sen pysähtymispaikka merkitä.
Juniin tarvitaan enemmän apuväline- ja vaunupaikkoja sekä polkupyörätelineitä. Asiakkaat on velvoitettava kaukojunissa varaamaan paikka vaunuille ja rattaille, tai nostamaan ne matkatavarahyllylle. Kaukojunassa on kaksi pyörätuolipaikkaa ja kaksi paikkaa vaunuille tai rattaille. Se on liian vähän. Joskus on ollut kahdeksatkin vaunut yhdessä junassa.
Konduktöörin tulee varmistaa, ettei pyörätuolipaikalle asetu kukaan, joka ei ole paikkaa varannut. Muuten pyörätuolipaikan ostaneen asiakkaan paikalla voi olla asiakkaan saapuessa jonkun vaunut tai rattaat, eikä niiden omistajaa löydy helposti junasta.
Pitäisi olla mahdollista varata sekä istuma- että pyörätuolipaikka. On raskasta matkustaa pitkään pyörätuolissa, koska tuolissa ei ole aina selkänojaa tai käsitukia.
On ikävää, ettei vaunuille ja rattaille ole varattu lainkaan paikkoja Pendolino-jumissa, ja siksi vaunut ja rattaat olisi hyvä aina Pendolinossa matkustaessa laittaa kasaan. Tämä ei kuitenkaan aina onnistu.
Kaikissa junissa pitäisi olla tarpeeksi paikkoja apuvälineille sekä vaunuille ja rattaille. Ja myös vaunujen ja rattaiden kanssa kulkevalla pitäisi voida olla velvollisuus varata vaunuille tai rattaille paikka, tai sit kasata ne ja esim. nostaa ne matkatavarahyllylle. Missään tapauksessa en halua mitään vastakkainasettelua polkupyöräilijöiden, lapsiperheiden ja vammaisten välillä. Meidän kaikkien palveluissa on paljon kehitettävää.
Vammaisenkin on voitava matkustaa työskentely-, eläin- tai allergiahytissä. Konduktöörille tulee tiedottaa, jos joku on varannut junasta pyörätuolipaikan. Asiakas saattaa nimittäin tarvita konduktöörin apua. Esim. Pendolinoon pääsee vain hissillä, ja vain konduktööri saa junan hissiä käyttää.
Junan ravintolavaunuun tulee päästä myös pyörätuolilla. Internetin kautta pitää voida olla mahdollista varata avustus- tai ramppipalvelu ja ostaa saattajalippu.
Elina Nykyri, FM, vammaisaktivisti, varavaltuutettu (Vantaa) #Juna, #VR, #Vammaiset, #Saavutettavuus, #Esteettömyys
Vaikka vammaisten osallistumisen mahdollistaminen ja heidän palvelujen saavutettavuus tuleekin huomioida, niin tuleeko yhteiskunnan toimia täysin vammaisten ehdolla?
Hyviä ehdotuksia vammaisten huomioimiseksi ovat muutokset toimintatapoihin, jotka on kohtuullista toteuttaa, esim. jos tunnistautuu teoreettiseen VR:n sovellukseen vammaiskäyttäjäksi, niin se kautta voi tilata tarvittsessa apua. Tai sitten kysyy apua muilta matkustajilta, jotka yleensä auttavat myös mielellään jos pystyvät.
Sellaiset ehdotukset taas, jotka lisäävät muiden käyttäjien kustannuksia kohtuuttomasti, kuten kaiken kaluston muuttaminen pyörätuolin käyttäjille sopivaksi, kuulostaa äkkiseltään siltä, että halvemmaksi yhteiskunnalle tulee kustantaa ne matkat vaikka taksilla.
Esimerkiksi pääsy ravintolavaunuun? Junat on muutenkin niin ahtaita kulkea, eli jos ne käytävät mitoitettaisiin pyörätuoleille, niin kuinka paljon tavallisia asiakaspaikkoja menettäisiin sen vuoksi, ja millaisiksi matkakustannukset nousisivat sitten?
Useimmat matkustajat eivät edes käytä ravintolavaunua matkan aikana, ja se on mitoitettu sen mukaan.
Sitten jos matkustaminen muuttuu sellaiseksi, että junaan tuodaan yleensä mukaan jonkinlainen henkilökohtainen istuttava last mile liikkumiväline, niin silloin on toki aiheellista miettiä myös junien mitoitusta uudelleen.
Ilmoita asiaton viesti
Ongelma ovat kustannukset. Meillä on Suomessa yhä vähemmän näiden ilmaisten etujen maksajia.
Vasemmisto kunnostautuu näuden vaatimusten tekemisessä. Heidän teemansa on naivisti yhdenvertaisuus. Emmehän me edes voi olla yhdenvertaisia tai tasa-arvoisia. Ajatus on niin reaalimaailman vastainen että kutsun sitä absurdiksi.
Olemme kaikin tavoin erilaisia ja eriarvoisia yhteiskunnassa. Atvomme määrittää milloin kukin. Se voi olla lapsemme, puolisomme, työnantaja, yhteiskunta tai kuka tahansa. Joiltakin saamme paremman arvostuksen kuin toisilta.
Jos meillä on vamma tai iän tuomia ongelmia niin emme voi vaatia, että meille on kaikki yhtä mahdollista kuin nuorille ja terveille. Se ei vain onnistu. Jossain menee raja, jonka muut suostuvat maksamaan ja toteuttamaan.
Ilmoita asiaton viesti