Köyhyyteen on puututtava kunnissa määrätietoisesti mm. asiakasmaksuja kohtuullistamalla ja kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja rakentamalla

Köyhyys on merkittävä ongelma. Joka kahdeksas Suomessa asuva on köyhä.

Köyhyys syrjäyttää yhteiskunnasta. Se vaarantaa ihmisen elämän perustarpeet, kuten ruoan, oikeusturvan, vaatteiden, sote-palveluiden ja lääkkeiden saamisen. Vuonna 2019 köyhyysraja oli 1280 euroa kuukaudessa (60 % väestön mediaanitulosta). Vuonna 2019 Suomessa elävistä 12 % oli köyhiä (669 000 ihmistä). Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä on noin 15 % väestöstä (856 000 ihmistä).

Köyhyyttä torjutaan korottamalla pieniä eläkkeitä ja sosiaaliturvaa sekä rakentamalla lisää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Lisäksi on luovuttava terveyskeskusmaksuista, kohtuullistettava asiakasmaksuja sekä panostettava työllisyyteen.

Köyhyyttä torjutaan parantamalla sosiaaliturvaa ja pieniä eläkkeitä sekä luopumalla terveyskeskusmaksuista ja kohtuullistamalla asiakasmaksuja. Sosiaaliturvan parantamisella tarkoitan perusturvan eli minimitason sosiaalietuuksien tason parantamista, en kaikkia sosiaalietuuksia. Perusturvan varassa elävät mm. mm. kansan- ja takuueläkettä, työmarkkina- ja opintotukea, peruspäivärahaa ja minimitason sairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahaa saavat. Minimitason sosiaalietuudet ovat kaikki alle 900 €/kk. Iso osa perusturvan varassa elävistä joutuu hakemaan asumis- ja toimeentulotukea pärjätäkseen. Se on turhaa byrokratiaa.

Työllisyyteen, etenkin vammaisten ja osatyökykyisten työllisyyteen, on panostettava. On sujuvoitettava eläkeläisten ja sosiaalietuuden varassa elävien työssäkäyntiä. Tulee rakentaa lisää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, etenkin suuriin ja keskisuuriin kaupunkeihin. Asumiskulut ovat aivan liian korkeita suurissa ja keskisuurissa kaupungeissa.

Terveyskeskusmaksuista on syytä luopua sekä kohtuullistaa sote-palveluista ja varhaiskasvatuksesta perittäviä maksuja sekä lääkkeiden ja Kela-kyytien omavastuita. Helsinki on todennut terveyskeskusmaksujen poistamisen olleen kannattavaa, ja luopui terveyskeskusmaksuista vuoden 2013 alussa. Mikseivät muutkin kunnat seuraisi Helsingin esimerkkiä? Kuntien on lisäksi lakattava käyttämästä yksityisiä perintäyhtiöitä asiakasmaksujensa perinnässä.

Suomessa sosiaali- ja terveyspalveluista perittävät korkeat maksut köyhdyttävät etenkin paljon sote-palveluita tarvitsevia pienituloisia ihmisiä, kuten vammaisia, pitkäaikaissairaita ja iäkkäitä. Monet pienituloiset ihmiset joutuvat tällä hetkellä valitsemaan terveytensä hoitamisen ja ruoan sekä vaatteiden välillä. Pidemmän päälle on siirryttävä verovaroilla rahoitettaviin kaikille maksuttomiin sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Kunnat voivat periä pienempiä maksuja, kuin asiakasmaksulaissa on säädetty. Asiakasmaksuja on syytä kohtuullistaa ja luopua terveyskeskusmaksuista. Pidemmän päälle on siirryttävä verovaroilla rahoitettuihin sote- palveluihin.

Kunta päättää asiakasmaksulain rajoissa sen, millaisia sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja se perii. Kunta voi periä alhaisempia maksuja, kuin asiakasmaksulaissa on säädetty. Kuntien on syytä luopua terveyskeskusmaksuista ja kohtuullistaa asiakasmaksuja. Esimerkiksi Helsinki luopui kokonaan terveyskeskusmaksujen perimisestä vuoden 2013 alussa.

Mitä korkeampia asiakasmaksut sekä lääkkeiden ja Kela-kyytien omavastuut ovat, sitä myöhäisemmässä vaiheessa ihmiset hakeutuvat hoitoon.

Jos asiakasmaksut ovat korkeita, eivät ihmiset hakeudu ajoissa hoitoon. Silloin vaivojen hoitaminen on kallista. Kunta voi säästää, jos se kohtuullistaa asiakasmaksujaan. Voidaan puhua taloudellisesta esteettömyydestä. Taloudellisesti esteettömässä yhteiskunnassa kaikki, myös pienituloiset, voivat käyttää palveluita.

Asiakasmaksuja ja maksukattoja tulee kohtuullistaa. Maksukatot ovat lähes 1600 € vuodessa. Tuki ei kata kaikkia reseptilääkkeitä ja julkisia sote-palveluita.

Asiakasmaksulain mukaan asiakkaan ei tarvitse maksaa laissa säädettyä vuotuista maksukattoa enempää julkisen terveydenhuollosta kalenterivuodessa. On olemassa kolme maksukattoa: terveydenhuollon maksukatto (683 €/vuosi), lääkekatto (579,78 €/vuosi) ja matkakatto (300 €/vuosi). Esimerkiksi, jos asiakkaan matkakatto on täynnä, ei häneltä peritä Kelan korvaamista terveydenhuollon matkoista omavastuuta, kunnes vuosi vaihtuu. Terveydenhuollon maksukatto, lääkekatto ja matkakatto ovat yhteensä 1562,78 €/vuosi. Takuueläke on 837,59 €/kk (joskus vähemmänkin, ns. varhennusvähennys). Maksukatot vastaavat siten lähes kuudesosaa takuueläkeläisen vuosituloista.

Iso ongelma on, että asiakas saattaa joutua maksamaan sosiaali- ja terveyspalveluistaan enemmän kuin maksukattojen (1562,78 €/v) verran vuodessa. Lääkekatossa ei huomioida sellaisia lääkkeitä, jotka eivät ole Kela-korvauksellisia. Terveydenhuollon maksukatto (683 €/v) ei sisällä pitkä- ja lyhytaikaista laitoshoitoa kokonaan, osastohoitojaksoja ja kotihoitoa- ja palvelua. Niistä joutuu siis maksamaan, vaikka terveydenhoidon maksukatto olisi täynnä. Onneksi ensi vuonna hammashoito tulee mukaan terveydenhuollon maksukattoon (asiakasmaksulain uudistus). Asiakas joutuu tällä hetkellä lain mukaan maksamaan lyhytaikaisesta laitoshoidosta enintään 22,50 €/vuorokausi, jos hänen terveydenhuollon maksukattonsa on täynnä. Tunnen hyvin maksukattoasiat, koska olen pitkäaikaissairas ja vammainen henkilö. Lisäksi olen ollut iäkkään äitini omaishoitaja. Hän asui pitkään palvelutalossa. Maksukatot eivät kata kaikkea julkista terveydenhoitoa. Mm. osastohoitojaksot, kotihoito- ja kotipalvelut sekä hammashoidon maksut ovat sellaisia, joista joutuu maksamaan vaikka olisi terveydenhuollon maksukatto täynnä. Ensi vuoden alusta alkaen terveydenhoidon maksukatossa huomioidaan hammashoito. Lääkekatto ei puolestaan kata lääkkeitä, jotka eivät ole Kela-korvauksellisia. Mielestäni maksukattojen tulisi kattaa kaikki julkinen terveydenhoito, Kela-kyydit ja reseptilääkkeet.

Pitäisi muodostaa yksi yhteinen enintään 600 € suuruinen vuotoinen maksukatto, ja sen lisäksi säilyttää enintään 300 € vuodessa suuruinen matkakatto. Asiasta lisää myöhemmin tässä blogissa. Pitkäaikaishoidossa olevilta, kuten tehostetussa palvelutalohoidossa asuvilta, saatetaan viedä jopa 85 % tuloista. Se on väärin. Katso lisää myöhemmin.

Tällä hetkellä asiakkaan tulee itse seurata terveydenhuollon maksukaton täyttymistä. Kuntayhtymien, sairaanhoitopiirien, kuntien, Kelan ja tulevien hyvinvointialueiden tulisi seurata terveydenhoidon maksukaton (683 €/vuosi) täyttymistä. Kun terveydenhoidon maksukatto on täynnä, tulee asiakkaalle olla automattisesti oikeus maksuttomiin terveyspalveluihin, mukaan lukien osastojaksot ja hammashoito.

Suomessa ovat sosiaali- ja terveydenhuollon maksut selvästi korkeampia kuin muissa Pohjoismaissa.

Esimerkiksi Ruotsissa peritään asiakkaalta sote-palveluista enintään 400 € vuodessa. Suomessa vastaava katto on 1652,78 €/vuosi. Suomen maksukatto eivät edes sisällä kaikkia julkisten terveydenhoidon maksuja (esim. kotihoito- ja palvelut tai osastohoitojaksot eivät tuohon sisälly, katso edellä).

Sote-palveluiden maksut painottuvat liikaa alkuvuoteen.

Sosiaali- ja terveydenhuollon maksukattojen takia sote-palveluiden maksut painottuvat paljolti alkuvuoteen. Se tekee etenkin vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja ikäihmisten elämästä hankalaa. Jos käy esimerkiksi kaksi kertaa viikossa fysioterapiassa Kelan korvaaman terveydenhuollon matkan avulla (Kela-kyyti), tulee matkakatto (300 €/vuosi) täyteen 3 viikossa. Tämän lisäksi joutuu mahdollisesti maksamaan esimerkiksi poliklinikkamaksuja ja lääkkeiden omavastuita. Matkakatto vastaa yhtä kolmasosaa takuueläkkeestä (837,59 €/kk, joskus vähemmänkin).

Pitkäaikaishoidosta perittävät maksut ovat villi viidakko.

Pitkäaikaishoidossa, kuten tehostetussa palvelutaloasumisessa, asuville tulisi jäädä riittävästi rahaa omaan käyttöön. Onneksi asiakasmaksulain uudistuksen myötä pitkäaikaishoidossa asuvilta perittävät maksut selkiintyvät. Pitkäaikaishoidossa olevilta, kuten tehostetussa palvelutalohoidossa asuvilta, saatetaan viedä jopa 85 % tuloista. Se on väärin. Pitkäaikaishoidossa asuvalle, ja hänen puolisolleen, tulisi jäädä enemmän rahaa omaan käyttöön (ainakin 300 €/kk pitäisi jäädä asukkaan omaan käyttöön). On väärin, että viedään 85 % tuloista. Pitkäaikaishoidosta perittävät maksut vaihtelevat paljon kunnasta toiseen. Maksut ovat villi viidakko. Niin ei saisi olla.

Toimeentulotuki terveydenhoidon kuluihin.

Moni ei tiedä, että on mahdollista saada toimeentulotukea sosiaali- ja terveydenhuollon kuluihin. Toimeentulotukipäätöksen mukana tulee aina maksusitoumus lääkkeisiin. Asiakas ei joudu maksamaan reseptilääkkeistään mitään, ellei maksusitoumuksessa ole rajattu joitain lääkkeitä pois.

Asiakkaalle maksettavan toimeentulotuen suuruuden arvioinnissa huomioidaan kaikki asiakkaan terveydenhoidon kulut. Toimeentulotuessa huomioidaan myös reseptilääkkeet, jotka eivät ole Kela-korvattavia. Onneksi ensi vuoden alusta lähtien myös sellaiset asiakasmaksut, joiden maksamiseen asiakas on saanut toimeentulotukea, kerryttävät asiakkaan terveydenhuollon maksukattoa. Joskus on mahdollista saada toimeentulotukena Kelalta maksusitoumus lääkkeisiin, vaikkei saisi Kelalta rahallista toimeentulotukea. Tämä on mahdollista erityisesti silloin, jos asiakkaan lääkekatto täyttyy yhden kuukauden aikana.

On turhaa byrokratiaa, että useat ihmiset joutuvat hakemaan toimeentulotukea terveydenhuollon kuluihin. Vaikka Kela toimeentulotuen maksaakin, osallistuvat kunnat rahoittamiseen.

Asiakasmaksulain 11 pykä on huonosti tunnettu niin asiakkaiden kuin viranomaisten keskuudessa. Hakeminen on monimutkaista. Kuntien välillä on suuret erot siinä, miten hyvin mahdollisuudesta hakea asiakasmaksusta huojennusta tai vapautusta ja, miten tätä haetaan.

Asiakkaalla on asiakasmaksulain 11 pykälän mukaan oikeus saada kunnalta huojennus tai vapautus asiakasmaksusta, jos maksun periminen vaarantaa hänen toimeentulonsa tai elatuskykynsä. Tämä velvollisuus koskee kuitenkin vain tulosidonnaisia asiakasmaksuja. Kuntien ja tulevien hyvinvointialueiden on silti syytä myöntää tarpeen vaatiessa alentaa tai jättää tasasuuruinen maksu perimättä.

Asiakasmaksun alennusta tai perimättä jättämistä anotaan kunnan sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavalta lautakunnalta tai muulta vastaavalta taholta (mm. lautakunnan alaiselta yksilöasioiden jaostolta). Moni ihminen ei kuitenkaan tiedä oikeudestaan saada asiakasmaksuun huojennus tai vapautus. Saatikka siitä, miten maksun alennusta tai maksun perimisestä luopumista haetaan. Aina eivät kunnan virkamiehetkään osaa asiassa neuvoa. Kuntien tulee parantaa viestintää sekä palveluohjausta- ja neuvontaa. On tiedotettava paremmin, miten ja mistä voi hakea asiakasmaksun alentamista tai perimättä jättämistä.

On syytä olla käytössä vähemmän byrokraattisia keinoja millä pienituloinen saisi huojennusta maksuihinsa. Jos sote-palvelut rahoitettaisiin pääasiassa verotuloilla, ei kenenkään tarvitsisi hakea maksuihin alennusta tai huojennusta. Tuolloin eri kunnissa asuvat olisivat keskenään yhdenvertaisessa asemassa, eivätkä korkeat asiakasmaksut olisi este hoitoon hakeutumiselle. Hoitoon hakeuduttaisiin nykyistä varhaisemmassa vaiheessa. Hoitaminen olisi nykyistä helpompaa ja edullisempaa.

On muodostettava yksi yhteinen maksukatto (matkakatto säilyttäen) ja pidemmän päälle tulee siirtyä verovaroilla rahoitettaviin sote-palveluihin.

Vasemmiston lyhyen ajan tavoite on (Vasemmiston vammaisenverkoston aloitteesta) se, että otetaan käyttöön yksi yhteinen enintään 600 € suuruinen vuosikohtainen maksukatto lääkkeille, terveydenhuollon matkoille ja asiakasmaksuille. Asia on mainittu puolueen tavoiteohjelmassa 2020–2023. Yhteisen maksukaton on sisällettävä kaikki julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut, kuten lääkärikäynnit, matkat, lääkkeet, osastojaksot, kuntoutus ja lääkärinlausunnot.

Yhteisen katon lisäksi on syytä jättää voimaan enintään 300 € vuotuinen matkakatto. Kun asiakkaan matkakatto on täynnä, ei häneltä saa periä Kela-kyydeistä maksua loppuvuoden ajan. Matkakatto tulee huomioida yhteistä kattoa laskettaessa. Kela-kyydin omavastuuta on syytä kohtuullistaa nykyisestä. Omavastuu saa olla enintään 8 €/matka.

Perusturvan varassa elävillä ihmisillä on oltava oikeus maksuttomiin sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Perusturvan varassa elävällä ihmisellä tarkoitan esimerkiksi kansan- tai takuueläkkeen, työmarkkinatuen, opintotuen, kodinhoidontuen, omaishoidontuen, pienimpien sairaus- ja äitiyspäivärahan saajia. Kelan tulorekisterin avulla saataisiin helposti selville, ketkä elävät perusturvan varassa.

Pidemmän päälle on siirryttävä kaikille maksuttomiin verovaroilla kustannettaviin julkisiin sote-palveluihin. 

Vammaisen henkilön köyhyysriski on 4–5 kertainen muihin verrattuna.

Iso osa meistä vammaisista elää köyhyysrajan alapuolella. Köyhyysriskimme on i 4–5 kertainen valtaväestöön verrattuna. Meidän köyhyytemme on usein luonteeltaan pysyvää. Köyhyys on paitsi eläkkeellä olevan, myös monen työssäkäyvän vammaisen ongelma. Meidän korkeaan köyhyysasteeseemme vaikuttaa paljolti alhainen työllisyysasteemme ja ansaitsemiemme eläkkeiden alhainen taso. Me lisäksi tarvitsemme paljon sosiaali- ja terveyspalveluita ja asumiskulumme ovat korkeat.

Tutkimusten mukaan 15–20 % meistä vammaisista käy töissä. Me maksamme usein muita enemmän asumisesta. Tarvitsemme usein keskeisellä paikalla sijaitsevan esteettömän asunnon. Käytössämme olevat apuvälineet ja hoitotarvikkeet vievät tilaa.

On parannettava palveluiden esteettömyyttä ja saavutettavuutta.

Ihmisillä on oltava yhdenvertainen oikeus päästä sosiaali- ja terveyspalveluiden piriin. Tulee parantaa palveluiden esteettömyyttä ja saavutettavuutta sekä Kela-kyytien toimivuutta. On syytä kartoittaa hoito-, tutkimus- ja seulontapaikkojen esteettömyys, ja puuttua ongelmakohtiin.  Jos lähin hoito-, tutkimus- tai seulontapaikka ei ole esteetön, tulee kohtuullisena mukautuksena Kelan korvata matkat esteettömään paikkaan. On myös tarvittaessa saatava lähete yksityiselle.

Ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon menoon on saatava käyttää kuljetuspalveluita.

Ennaltaehkäisevään terveydenhoitoon tulee voida matkustaa kuljetuspalvelukyydillä. Kela-kyytiä siihen ei, ainakaan vielä, saa käyttää. Ennaltaehkäisevällä terveydenhoidolla tarkoitan mm. rokotuksia, seulontoja, mammografiaa ja papaan. Pidemmän päälle Kelan pitää sallia Kela-kyydit ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon. Tulee myös kohtuullistaa Kela-kyydin omavastuuta.

#Vantaa, #kuntavaalit2021, #Elina2021, #Vasemmisto, #Köyhyys, #Pienituloiset

Lähteet:

Nykyinen asiakasmaksulaki: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920734

Terveydenhuollon maksukatosta:  https://stm.fi/terveydenhuollon-maksukatto

Lääkekatto: https://www.kela.fi/laakkeet_laakekatto

Matkakorvaukset. Terveydenhuollon matkoista eli Kela-kyydeistä: https://www.kela.fi/matkakorvaus-omavastuu

Asiakasmaksulain uudistuksesta: https://stm.fi/-/asiakasmaksulaki-uudistuu-lakimuutokset-voimaan-1.7.2021-

1.7.2021 voimaan tuleva asiakasmaksulaki: https://finlex.fi/fi/esitykset/he/2020/20200129

https://www.kela.fi/toimeentulotuki-terveydenhuoltomenot

https://www.kela.fi/toimeentulotuki-laakkeet-ja-maksusitoumus-apteekkiin

Länsi-Vantaan Vasemmiston köyhyysilta, Jouko Karjalainen (THL, köyhyystutkija): Lansi Vantaan Vasemmiston koyhyysilta 20.1.2021 – YouTube

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/10/02/koyhyyden-anatomia-talta-nayttaa-suomalainen-koyhyys-tilastoissa

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006168099.html

0
Elina Nykyri
Vasemmistoliitto Vantaa
Ehdolla kuntavaaleissa

(In English later). Hyvinvointi kuuluu kaikille - ehdokkaasi kuntavaaleissa Vantaalla!
Olen vantaalainen haavoittuvassa asemassa olevien asialla oleva vasemmistolainen vammaisaktivisti ja kuntavaaliehdokas Vantaalta. Olen mukana puolueemme päätöksenteossa kaikilla tasoilla, aina paikallistasolta aina valtakunnalliselle tasolle asti. Olen Vasemmiston puoluevaltuuston jäsen, Länsi-Vantaan Vas. ja puolueen vammaispoliittisen työryhmän pj. Olen myös Vantaan vas. kunnallistoimikunnan jäsen ja Uudenmaan vas. piirihallituksen jäsen. Lisäksi olen Vantaan sote-lautakunnan varajäsen ja käräjäoikeuden lautamies. Olen 43-vuotias ja asun Kaivokselassa. Olen iloinen, ahkera ja määrätietoinen haavoittuvassa asemassa olevien puolustaja. Minulla on omakohtaista kokemusta köyhän, tutkijan, eläkeläisen, omaishoitajan ja vammaisen ihmisen elämästä. Olen elänyt sekä vammattoman että vammaisen ihmisen elämää. Olen ehdolla Vasemmiston listalla Vantaalla vuoden -21 kuntavaaleissa. Jos haluat mukaan tukijoukkoihin, niin otathan yhteyttä. Yhdessä saamme paljon aikaan! Minun arvojani ovat yhdenvertaisuus, tasa-arvo, solidaarisuus, demokratia, inkluusio, itsemääräämisoikeus, esteettömyys, saavutettavuus, ympäristönsuojelu ja uskonnonvapaus. Kaikki ovat yhtä arvokkaita - ilman poikkeusta! Hyvinvointi kuuluu kaikille! Rakennetaan yhdessä yhdenvertainen, tasa-arvoinen ja esteetön Suomi, jossa kaikilla, myös heikko-osaisimmillakin on hyvä olla, ja kaikkien ihmisoikeuksia kunnioitetaan.

WELLFARE belongs go all - your Vantaa candidate for the council elections!
I am 43 years old and a resident of Kaivoksela, Vantaa. My positions of trust: Left Alliance (vas.) party council, Chair of vas. disability working group and vas. Länsi-Vantaa, Uusimaa vas. executive committee, Vantaa vas. executive committee, Social and Health Services Board, deputy member, Lay judge and HETA, council deputy member. I am a happy, hard-working, tenacious, qualified and skillful defender of the most vulnerable. I have personal experience of being poor, disabled, and a pensioner. I have known closely the daily life of being chronically ill and the hard work of a caregiver. I’m a statistician by training and have vast expertise in disability services. For more than 20 years, I have been active in various patient organizations. I am deeply involved in party decision-making from the local to the national level. My non-negotiable values are equity, equality, solidarity, democracy, inclusion, right to self-determination, sustainability and religious freedom. Let’s build a Finland where even the weakest do well. A Finland for all. Translation: Salla Sariola and Kazu Ahmed.
#Vantaa, #Elina2021, #Vasemmisto, #LeftAlliance, #Kuntavaalit2021, #CouncilElections, #MunicipalElections2021

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu