Kuntien ei pidä leikata hyvinvointipalveluista

Kunnan ei ole syytä leikata hyvinvointipalveluistaan tai korottaa asiakasmaksujaan. Kunnan kannattaa mieluummin ottaa lainaa ja/tai korottaa veroja. Ei toisteta 1990-luvun virheitä.

Kunnallisissa budjettineuvotteluissa kannattaa muistaa, ettei kuntien kannata korottaa asukkailta perimiään maksuja, eikä leikata hyvinvointipalveluistaan (mm. sosiaali-, terveys-, koulutus-, varhaiskasvatus-, kulttuuri-, taide-, liikunta- ja sivistyspalvelut). Kunnan kannattaa nyt mieluummin ottaa lainaa ja/tai korottaa veroja kuin lähteä leikkausten linjalle. On myös tärkeää, että valtio tukee kuntia ja mahdollistaa sen, että kaikkien kuntien on mahdollista tarjota asukkailleen laadukkaita hyvinvointipalveluita. On arvokysymys, mihin laitamme rahaa. Laitetaanko rahaa ihmisten hyvinvointiin vaiko esim. hävittäjähankintoihin?

Hyvinvointipalveluiden leikkaukset vaikuttaisivat etenkin paljon palveluita tarvitsevien pienituloisten, kuten lasten, nuorten, vammaisten ihmisten, ikäihmisten, päihde- ja mielenterveysongelmaisten, asunnottomien, työttömien ja pitkäaikaissairaiden, arkeen.

Emme saa toistaa 1990-luvulla tehtyjä virheitä. Hyvinvointipalveluiden leikkaukset heijastuisivat väistämättä kunnan asukkaiden ja työntekijöiden hyvinvointiin. Monet kunnat, kuten Vantaa, ovat jo pitkään ollut säästölinjalla. Kaikki turha on valtaosassa kuntia ehditty karsia pois.

Koronan aiheuttamat haasteet: on syytä panostaa työllisyyspalveluihin sekä ennaltaehkäisyyn ja matalan kynnyksen tukeen.

On syytä muistaa, että koronan takia on kaikkialla muodostunut hoito-, hoiva-, kuntoutus- ja oppimisvaje, joka on purettava. Tuo purkaminen vaatii ammattitaitoista henkilökuntaa ja rahaa.

Työttömien määrä on myös noussut merkittävästi koronan takia. Asukkaiden mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat myös räjähdysmäisesti lisääntyneet. Kuntien onkin syytä panostaa työllisyyspalveluihin. pk-yritysten tukemiseen, mielenterveys- ja päihdepalveluihin, lastensuojeluun, neuvoloihin, perhetyöhön sekä sosiaalityöhön. Kannattaa lisäksi panostaa matalan kynnyksen avun eri muotoihin ja ennaltaehkäiseviin palveluihin.

Päättäjien tulee tarkastella kunnan taloutta pitkällä tähtäimellä.

Kuntien kannattaa nyt valtion lailla elvyttää taloutta. Valtuustoilta vaaditaan malttia ja viisautta. Päättäjien pitää tarkastella kuntataloutta pitkällä tähtäimellä. Missään tapauksessa ei pidä lomauttaa tai irtisanoa hyvinvointipalveluiden työntekijöitä.

Laadukkaat hyvinvointipalvelut ovat kunnan pito- ja vetovoimatekijöitä. Mitä paremmat palvelut kunnassa on, sitä houkuttelevampi se on.

Ihminen ei valitse kotikuntaansa pelkästään kuntien erilaisten veroprosenttien perusteella, vaan myös asumisen hinnalla ja kunnan tarjoamien palveluiden laadulla on merkitystä. Ihmiset haluavat asua kunnassa, jossa palvelut toimivat. Ihmiset haluavat asua kunnassa, jossa esimerkiksi teiden kunnossapito toimii, pääsee helposti lääkäriin, koululaiset saavat hyvää opetusta sekä lapset, iäkkäät ja vammaiset ihmiset hyvää hoitoa.

Lainanoton lisäksi saattaa olla pakko korottaa kuntaveroa. Monet investoinneista ovat välttämättömiä. Niitä ei voi lykätä. Ne ovat sijoitus kuntalaisten hyvinvointiin ja työllisyyteen.

Ensisijaista on luoda lisää työpaikkoja kuntiin. Sitä kautta saadaan lisää verotuloja ja parannetaan kuntalaisten hyvinvointia. Tämä ei kuitenkaan tapahdu hetkessä. Tarvitsemme rahaa nyt ja tässä voidaksemme mm. purkaa koronan takia kertyneen oppimisvajeen sekä hoiva-, kuntoutus- ja hoitovelan.

Lainanoton lisäksi kuntien saattaa olla pakko korottaa väliaikaisesti kuntaveroa. Esimerkiksi 0,25 prosentin kuntaveron korotus toisi Vantaalle arvioilta 12 miljoonaa euron lisätulot. En kuitenkaan usko, että Vantaan tarvitsee lainaa ottaa tai korottaa veroja, teimmehän viime vuonna 54,6 euroa ylijäämäisen tilinpäätöksen. Vantaan taloustilanne ei siis ole kovin hankala. Toki tulemme ensi vuonnakin tarvitsemaan valtiolta tukea koronan aiheuttamien kulujen kattamiseen. Valtion tuki on kaikille kunnille tärkeä asia.

Investoinnit ovat panostuksia kuntalaisten hyvinvointiin ja työllisyyteen.

Investoimalla kunta sijoittaa kuntalaisten hyvinvointiin ja työllisyyteen. Mitä enemmän kunta työllistää, sitä pienempää on sen työttömyys. Usein kuntien investoinnit ovat lähinnä koulujen ja päiväkotien sekä muiden tilojensa uudis- ja korjausrakentamista. Sitä enemmän kunnassa ilmenee sisäilmasairauksia, mitä huonommassa kunnossa kunnat tilat ovat. Kuntien tekemät investoinnit ovat isolta osin sellaisia, ettei niitä voida lykätä tai jättää tekemättä.

Kunnan itse tuottamat palvelut ovat usein edullisempia kuin ostopalvelu- tai palvelusetelipalvelut. Niitä on myös helpompi valvoa. Palveluita kannattaakin tuottaa itse tai yhdessä erilaisten voittoa tuottamattomien tahojen kanssa.

Kunnan itse tuottamat palvelut ovat usein edullisempia kuin osto- tai palvelusetelipalvelut. Omaa tuotantoa on myös helpompi valvoa kuin osto- tai palvelusetelipalveluita. Yritys, toisin kuin kunta, hakee usein toiminnastaan voittoa. Kuntien onkin viisasta tuottaa palvelut itse tai yhteistyössä erilaisten voittoa tuottamattomien järjestöjen, osuuskuntien ja yritysten kanssa. Esimerkiksi, Vantaan kannattaa perustaa oma lastenkoti.

Kuntien on lopetettava alibudjetoimasta sosiaali- ja terveyspalveluihin: sote-palveluissa tulee olla asukkaiden tarpeisiin nähden riittävästi henkilökuntaa ja työntekijöillä on syytä olla tarpeeksi aikaa asiakkailleen.

Valtion ja kuntien on lopetettava alibudjetoimasta sosiaali- ja terveyspalveluihin. Kunnat eivät voi leikata sosiaali- ja terveyspalveluista, vaan pikemminkin niihin pitäisi panostaa nykyistä enemmän. Valtion tulisi tukea kuntia tässä.

Kaikki ihmiset eivät nytkään saa tarpeeksi apua. Jonotusajat terveysasemille ovat usein pitkiä ja lastensuojelu monessa kunnassa kriisissä. Kuntien tulee panostaa sekä laitos- että kotihoitoon.

Yhdyn Talentia ry:n budjettiriihen tavoitteisiin: ”1. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä on palkattava riittävästi asiakkaiden tarpeisiin nähden, 2. auttamiseen tarvitaan aikaa – sote-palvelut tulee resursoida tarpeita vastaaviksi, ja 3. Oikea asiakasmitoitus takaa asiakasturvallisuuden ja vähentää työntekijöiden kuormitusta. ” Sosiaalipalveluihin tulee ohjata riittävästi resursseja. Tarvitaan lisää työntekijöitä mm. vammais- ja vanhuspalveluihin. Vammaispalveluiden sosiaalityöntekijällä saattaa olla jopa 300 asiakasta yhdellä kertaa.

Sosiaali- ja terveysalan palkkoja tulisi korottaa (ehkä voidaan pois lukea lääkärit). Tulee parantaa sote-alan työntekijöiden työolojaan. Monessa kunnassa on pulaa etenkin sosiaalityöntekijöistä. Heitä ei vain meinaa löytyä mistään. Syy on varmasti paljolti alan palkkauksessa. Lisäksi: sosionomeja tulisi arvostaa enemmän ja palkata heitä kuntiin riittävästi. Sosionomi pystyy tekemään monenlaista työtä.

Kunnat eivät saa laiminlyödä sosiaali- ja terveyspalveluita odottaessaan sitä, että sote-palvelut siirtyvät hyvinvointialueille kunnilta. Tässä on vielä lähes 2 vuotta ennen kuin hyvinvointialueiden työ alkaa. Palveluiden pitää toimia myös vuonna 2022! Lisäksi: valtion tulee varata riittävästi rahaa siihen, että hyvinvointialueisiin siirtyminen tapahtuu hallitusti. Valmisteluun tarvitaan resursseja. Ja, hyvinvointialueiden väliaikaishallinnon pitää tehdä tiivistä yhteistyötä kuntien ja valtion kanssa.

Sote-palveluiden asiakasmaksuja tulee kohtuullistaa ja luopua terveyskeskusmaksuista.

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen korottaminen ei toisi kunnille paljoakaan lisätuloja. Asiakasmaksuilla katetaan arviolta vain 7,8 prosenttia kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden kuluista (lähde: THL), vaikka ne ovatkin Pohjoismaisittain katsottuna korkealla tasolla.

Kuntien on syytä luopua terveyskeskusmaksuista ja kohtuullistaa asiakasmaksuja. Kunta voi periä asiamaksulaissa säädetty maksuja alhaisempia maksuja. Esimerkiksi Helsinki luopui vuoden 2013 alussa kokonaan terveyskeskusmaksujen perimisestä. Terveyskeskusmaksujen perimisen ei nähty olevan kannattavaa. Terveyskeskusmaksun perimiskulut olivat Helsingissä suuremmat kuin maksuista saadut tulot.

Mitä korkeampia asiakasmaksut ovat sitä myöhäisemmässä vaiheessa ihmiset hakeutuvat hoitoon.

Jos asiakasmaksut ovat korkeita, eivät ihmiset hakeudu ajoissa hoitoon. Silloin vaivojen hoitamisesta tulee kallista. Kunta voikin säästää, jos se kohtuullistaa asiakasmaksujaan ja luopuu terveyskeskusmaksuista. Taloudellisesti esteettömässä yhteiskunnassa voivat kaikki, myös pienituloiset, käyttää palveluita.

Koulutuksesta ja varhaiskasvatuksesta ei voi leikata. Ryhmäkokoja ei voida kasvattaa. Tulee panostaa erityiseen ja tehostettuun tukeen.

Kunnat eivät voi leikata varhaiskasvatuksesta, koulutuksesta ja sivistyksestä. Koska kaikilla oppilailla on oikeus saada tarvitsemansa tuki opinnoissaan, ei ryhmäkokoja voi kasvattaa nykyisestä. Pikemminkin ryhmäkokoja on monessa kunnassa syytä pienentää. Kouluissa ja päiväkodeissa tulee olla tarpeeksi henkilökuntaa.

Kouluissa tarvitaan riittävästi opettajia, erityisopettajia, kuraattoreita, psykologeja, (erityis)nuorisotyöntekijöitä, kouluavustajia ja koulunkäynninohjaajia. Yleisopetuksen lisäksi tarjolla on oltava tukiopetusta sekä pienryhmä- ja erityisopetusta. Kuntien tulee panostaa nykyistä enemmän opintojen erityiseen ja tehostettuun tukeen. Inkluusio ei saa olla säästökeino.  Yhdyn Talentia ry:n terveisiin budjettiriiheen: ”1. Kuraattorin on oltava sosiaalihuollon ammattihenkilö. 2. Kuraattoreiden asiakasmitoitusta laskettava korkeintaan 500 oppilaaseen / kuraattori. ”

Oppilashuoltoon tulee siis panostaa. Yleisopetuksen lisäksi tarvitaan tukiopetetusta sekä pienryhmä- ja erityisopetusta. Ryhmien tulee olla kohtuullisen kokoisia.

Olisi hienoa, jos koulujen lisäksi päiväkoteihinkin palkattaisiin kuraattoreita ja psykologeja tukemaan lasten vanhempia, lapsia sekä päiväkodin henkilökuntaa.

Panostaminen harrastus- ja järjestötoimintaan sekä kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopalveluihin kannattaa. 

On syytä tukea kansalaisjärjestöjä sekä pienituloisten kulttuuri-, taide- ja liikuntaharrastuksia. Kulttuurin, taiteiden ja liikunnan harrastaminen parantaa ihmisen terveyttä, toimintakykyä ja hyvinvointia. Ne ovat mitä parhainta ongelmien ennaltaehkäisyä.

Harrastus- ja järjestötoiminnalla sekä kuntien liikunta- ja kulttuuripalveluilla on ihmisen terveyttä ja hyvinvointia edistävä rooli. Lisäksi niiden kautta saa uusia kavereita sekä oppii uusia tietoja ja taitoja. On tärkeää, että valtio ja kunnat ohjaavat liikunta- ja kulttuuripalveluihin riittävästi resursseja. Voisi ajatella, että etenkin kuntien liikunta ja urheilu ovat osa terveydenhuoltoa, eikä niiden tulisi tuottaa voittoa.

Etenkin lasten ja nuorten kohdalla on tärkeää muistaa, että he oppivat paitsi virallisen koulutusjärjestelmän piirissä myös vapaa-ajallaan. Harrastus- ja järjestötoiminnan kautta moni nuori oppii työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja sekä tulee osalliseksi omasta yhteisöstä ja yhteiskunnasta. Nuorisotyöstä sekä harrastus- ja järjestötoiminnasta ei pitäisi missään nimessä leikata.

Elina Nykyri

Varavaltuutettu, Vasemmisto, Vantaa

Kaupunkikulttuurilautakunnan jäsen, puoluevaltuutettu, Länsi-Vantaan vasemmiston pj.

#Budjettiriihi, #Budjetti2022, #HaluammeTekoja, #Kunnat

0
Elina Nykyri
Vasemmistoliitto Vantaa

(In English later). Hyvinvointi kuuluu kaikille - varavaltuutettu Vantaalta!
Olen vantaalainen haavoittuvassa asemassa olevien asialla oleva vasemmistolainen vammaisaktivisti ja Vasemmiston 2 varavaltuutettu Vantaalta. Olen mukana puolueemme päätöksenteossa kaikilla tasoilla, aina paikallistasolta aina valtakunnalliselle tasolle asti. Olen Vasemmiston puoluevaltuuston jäsen, Länsi-Vantaan Vas. ja puolueen vammaispoliittisen työryhmän pj. Olen myös Vantaan vas. kunnallistoimikunnan jäsen ja Uudenmaan vas. piirihallituksen jäsen. Lisäksi olen Vantaan kaupunkikulttuurilautakunnan jäsen. Asun Kaivokselassa. Olen iloinen, ahkera ja määrätietoinen haavoittuvassa asemassa olevien puolustaja. Minulla on omakohtaista kokemusta köyhän, tutkijan, eläkeläisen, omaishoitajan ja vammaisen ihmisen elämästä. Olen elänyt sekä vammattoman että vammaisen ihmisen elämää. Minun arvojani ovat yhdenvertaisuus, tasa-arvo, solidaarisuus, demokratia, inkluusio, itsemääräämisoikeus, esteettömyys, saavutettavuus, ympäristönsuojelu ja uskonnonvapaus. Kaikki ovat yhtä arvokkaita - ilman poikkeusta! Hyvinvointi kuuluu kaikille! Rakennetaan yhdessä yhdenvertainen, tasa-arvoinen ja esteetön Suomi, jossa kaikilla, myös heikko-osaisimmillakin on hyvä olla, ja kaikkien ihmisoikeuksia kunnioitetaan.

WELLFARE belongs go all - deputy member in Vantaa municipal council.
I am 43 years old and a resident of Kaivoksela, Vantaa. My positions of trust: deputy member in Vantaa municipal council, Left Alliance (vas.), Left Alliance party council member, Chair of vas. disability working group and vas. Länsi-Vantaa, Uusimaa vas. executive committee, Vantaa vas. executive committee, member in Cultural services Board Vantaa, HETA council member. I am a happy, hard-working, tenacious, qualified and skillful defender of the most vulnerable. I have personal experience of being poor, disabled, and a pensioner. I have known closely the daily life of being chronically ill and the hard work of a caregiver. I’m a statistician by training and have vast expertise in disability services. For more than 20 years, I have been active in various patient organizations. I am deeply involved in party decision-making from the local to the national level. My non-negotiable values are equity, equality, solidarity, democracy, inclusion, right to self-determination, sustainability and religious freedom. Let’s build a Finland where even the weakest do well. A Finland for all. Translation: Salla Sariola and Kazu Ahmed.
#Vantaa, #Elina2022, #Vasemmisto, #LeftAlliance

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu