Kuntien ja hyvinvointialueiden on syytä laatia vammaispoliittinen ohjelma ja käyttää vammaisvaikutusten arviointia
Kuntien, ja tulevaisuudessa myös hyvinvointialueiden, tulee ryhtyä käyttämään vammaisvaikutusten arviointia. Samaan tapaan, kun kunta arvioi ja seuraa päätöstensä vaikutuksia lapsiperheiden elämään, tulisi sen arvioida ja seurata päätöstensä vaikutuksia vammaisten ihmisten ja heidän läheistensä arkeen.
Vantaa, ja tulevaisuudessa myös Vantaan ja Keravan hyvinvointialue, tarvitsee konkreettisia toimenpiteitä sisältävän vammaispoliittisen ohjelman. Se on päivitettävä jokaisen valtuustokauden alussa. Vantaan kaupunki ei ole laatinut tälle valtuustokaudelle vammaispoliittista ohjelmaa, vaan se on vuodelta 2012. Ei riitä, että Vantaan kaupunki mainitsee vammaisuuden lyhyesti hyvinvointisuunnitelmassaan ja -ohjelmassaan.
Vammaispoliittisella ohjelmalla kunta tai hyvinvointialue vahvistaa vammaisten ihmisten yhdenvertaisten oikeuksien toteutumista ja näyttää mallia muille kunnille ja tuleville hyvinvointialueille. Ohjelma myös auttaa hyvinvointialuetta suunnittelemaan vammaisten ihmisten tarvitsemia palveluita. Vaikka vammaispalvelut siirtyvätkin kunnilta hyvinvointialueiden vastuulle, eivät vammaiset ihmiset häviä kunnista mihinkään. Käyttäväthän vammaiset henkilöt kaikkia kuntien palveluita, ei vain sote-palveluita. Esimerkiksi: vammainen lapsi käy koulua tai päiväkotia.
Vammaispoliittisessa ohjelmassa tulee kartoittaa vammaisten ihmisten tarvitsemien palveluiden ja tukien ongelmat. Ohjelmaan on myös kerättävä ongelmien ratkaisukeinoja. Parannettavaa on monin paikoin muun muassa esteettömyydessä ja saavutettavuudessa, palveluohjauksessa ja -neuvonnassa, työ- ja päivätoiminnassa sekä kuljetus-, asumis-, tulkkaus- ja apuvälinepalveluissa ja henkilökohtaisessa avussa. Kuntien ja hyvinvointialueiden tulee tuottaa selkokielistä tietoa palveluista ja tuista ja niiden hakutavoista.
Kuntien ja hyvinvointialueiden on parannettava toimintansa esteettömyyttä ja saavutettavuutta ja edistettävä vammaisten ihmisten yhdenvertaisia työllistymis-, osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Hyvinvointialueen pitää taata jokaiselle vammaiselle henkilölle hänen tarvitsemansa määrä kuljetuspalvelumatkoja, henkilökohtaisen avun tunteja, apuvälineitä ja muita tarvittavia palveluita ja tukia.
Tulee hälventää vammaisuuteen liittyviä asenteita ja ennakkoluuloja ja puuttua vammaisten ihmisten usein kohtaamaan syrjintään, väkivaltaan, häirintään ja yksinäisyyteen. On puututtava siihen, että vammaisella naisella tai tytöllä on tutkitusti 2–10 kertaa suurempi riski joutua väkivallan tai seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi kuin muilla naisilla ja tytöillä.
Kuntien ja hyvinvointialueiden on tärkeää vahvistaa vammaisneuvoston ja potilas- ja vammaisjärjestöjen mahdollisuuksia vaikuttaa kunnan päätöksentekoon. Vammaisneuvoston edustajalle tulisi myöntää läsnäolo- ja puheoikeus alueensa valtuuston, hallituksen ja lautakuntien kokouksissa.
Vammaispoliittisen ohjelman laatimiseen ja päivittämiseen on otettava mukaan kaikki tahot, joita asia koskettaa. On kuultava muun muassa paikallista vammaisneuvostoa ja vammaisalan työntekijöitä, potilas- ja vammaisjärjestöjä ja vammaisia ihmisiä ja heidän läheisiään. On tärkeää varmistaa, että vammaisneuvostossa on myös päihde- ja mielenterveyeysjärjestöjen edustus.
Vammaiset henkilöt ovat maailman suurin vähemmistö. He eivät siis ole pieni joukko. Joka kymmenes Suomessa asuva on vammainen. Pelkästään Vantaalla asuu ainakin 24 000 vammaista ihmistä. Jos huomioidaan myös vammaisten läheiset, koskettaa vammaisuus ainakin 70 000 vantaalaisen arkea.
Kuka tahansa voi, koska tahansa, vammautua. Vammainen ihminen on yksilö. Vammaisuus on vain yksi osa häntä. Vammainen henkilö on aktiivinen toimija, ei hoidon tai hoivan kohde.
Kommentit (0)