Meidän kaikkien kunta – myös vammaisia varten!

Vastauksiani Kehitysvammaisten Tukiliton sivuilla kuntavaaliehdokkaille esitettyihin kysymyksiin. Olen sitoutunut Kehitysvammaliiton kuntavaalitavoitteisiin.  Ne ovat hyviä tavoitteita. Meidän kaikkien kunta turvaa palvelut, ei tee lyhytnäköisiä säästöpäätöksiä ja mahdollistaa jokaisen osallistumisen.

Meidän kaikkien kunta turvaa palvelut!

1. Miten edistäisit sitä, että kehitysvammaisia ja vastaavaa tukea tarvitsevia ihmisiä perheineen kuunnellaan palveluita kehitettäessä?

Tämä on tärkeä kysymys. Meidän vammaisten, pitkäaikaissairaiden, lasten, nuorten ja muiden paljon tukea tarvitsevien ihmisten, on päästävä vaikuttamaan omien palveluidemme suunnitteluun. ”Ei mitään meistä ilman meitä”.

Me vammaiset emme välttämättä pysty vaikuttamaan asioihin, jos kunta ei ole aidosti esteetön ja saavutettava. Lisäksi me vammaiset saatamme tarvita tukea mielipiteemme kertomiseen. Kunnissa onkin turvattava se, että meillä vammaisilla on toimivat apuvälineet sekä riittävästi kuljetuspalvelumatkoja ja henkilökohtaista apua.

Myös tulkkauspalveluiden toimivuus on tärkeää. Mitä toimivammat meidän vammaisten palvelut ovat, sitä paremmin me vammaiset pystymme asioihimme vaikuttamaan.

Ohessa mieleeni tulevia keinoja meidän vammaisten (etenkin kehitysvammaisten) ja muiden vastaavaa tukea tarvitsevien ihmisten osallisuuden parantamiseksi kunnissa:

• a) Päätöksenteon yhteydessä olisi syytä tehdä yhdenvertaisuusvaikutusten arviointi (YVA), ja muistaa siinä meidät vammaiset ja meidän perheemme. Antamalla vammaisneuvostoille enemmän vaikutusvaltaa, mm. myöntämällä niille puhe- ja läsnäolo-oikeus valtuuston ja lautakuntien kokouksissa.
• b) Kun kunta kehittää meidän vammaisten ja muiden paljon palveluita tarvitsevien kuntalaisten palveluita, on sen syytä järjestää eri vaiheissa keskustelut- ja kuulemistilaisuuksia. Keskustelutilaisuuksissa kuntalaiset voivat ilmaista vapaasti mielipiteensä ja kunnan edustajat kuuntelevat. Virkamiesten, valtuutettujen sekä lautakuntien jäsenten on syytä kuunnella kuntalaisten mielipiteitä herkällä korvalla.
• c) Kunta voisi säännöllisesti laatia kyselyn meille vammaisille ja muille paljon tukea tarvitseville. Kyselyllä kunta voisi selvittää, miten palvelut meidän asiakkaiden mielestä toimivat. Kyselyn yhteydessä voitaisiin myös kerätä asiakkaiden kehittämisideoita. On tärkeää, että asiakkailta tuleva palaute otetaan vakavasti. Ei mitään näennäiskuulemisia.
• d) Kuntien vammaisneuvostoille tulee olla antaa nykyistä enemmän vaikutusvaltaa ja niiden mielipidettä tulee kysyä kaikissa tärkeissä asioissa (muissakin kuin sosiaali- ja terveyspalveluissa). Jokaisessa kunnassa tulee olla oma tai useamman kunnan yhteinen vammaisneuvosto. Sen perustaminen on pakollista kuntalain mukaan. On tärkeää, että kunta kuuntelee aidosti vammaisneuvostoa. Vammaisneuvostolle tulee myöntää läsnäolo- ja puheoikeus kunnan valtuuston, kunnanhallituksen ja lautakuntien kokouksissa. Kaikenlaisten vammaryhmien, esimerkiksi kehitysvammaisten, tulee olla edustettuna vammaisneuvostossa. Vammaisneuvoston jäsenten on tärkeää olla henkilöitä, jotka ovat arjessaan tekemisisissä vammaisuuden tai pitkäaikaissairauksien kanssa. Vammaisneuvoston on syytä koostua vammaisten ja pitkäaikaissairaiden kanssa työtä tekevistä sekä vammaisista ja pitkäaikaissairaista ja heidän omaisistaan. Vammaisneuvostolta tulee pyytää aina lausuntoa asioissa, jotka vaikuttavat vammaisten ja pitkäaikaissairaiden arkeen.
• e) Kunnan työntekijöiden ja luottamushenkilöiden pitää olla helposti tavoitettavissa. On tärkeää, että kuntalaiset kertovat heille avoimesti ajatuksiaan.
• f) Me vammaiset ja muut paljon tukea tarvitsevat voimme lähteä itse ehdolle kuntavaaleissa ja muissakin vaaleissa. Suomi on demokratia, jossa kuka tahansa täysi-ikäinen voi lähteä ehdolle. Vaikka ei tulisikaan valituksi valtuutetuksi, saattaa tulla valituksi johonkin luottamustehtävään, kuten lautakuntaan. Lautakunnissa päätetään tärkeistä asioista. Vammaiset ihmiset ja muut paljon tukea tarvitsevat kuntalaiset voivat myös lähteä mukaan puolueiden toimintaan.
• g) Meidän vammaisten ja muiden paljon tukea tarvitsevien kuntalaisten edustajia tulee ottaa mukaan kunnan palveluiden suunnitteluun alusta lähtien. Kehittämisprosessissa tulee olla alusta lähtien mukana meidän vammaisten ja muiden paljon palveluita tarvitsevien ihmisten ääni. Tämä ei koske pelkästään sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämistä, vaan ihan kaikkea kunnan toimintaa. esteettömyys ja saavutettavuus on huomioitava kaikkialla.
• h) On tärkeää parantaa paikallisten vammais- ja potilasjärjestöjen sekä kunnan yhteistyötä. Kunnassa tulee kuunnella paikallisia potilas- ja vammaisjärjestöjä herkällä korvalla ja kysyä niiden mielipidettä kunnan palveluista. Olisi myös syytä kuunnella paikallisia kokemusasiantuntijoita ja vammaisaktivisteja

Lyhyesti. Kunnissa voidaan parantaa meidän vammaisten ja muiden paljon palveluita tarvitsevien kuntalaisten osallisuutta: a) antamalla vammaisneuvostoille enemmän vaikutusvaltaa (mm. myöntämällä niille läsnäolo-oikeus- ja puheoikeus valtuuston ja lautakuntien kokoukissa), b) järjestämällä kuntalaisille suunnattuja avoimia keskustelu- ja kuulemistilaisuuksia, c) tekemällä asiakkaille suunnattuja kyselyitä, d) suorittamalla kaikkien tärkeiden päätösten yhteydessä yhdenvertaisuusvaikutusten arviointi (YVA), e) ottamalla mukaan meidän vammaisten ja muiden paljon palveluita tarvitsevien edustus mukaan kunnan palveluiden kehittämiseen heti alusta asti, f) rohkaisemalla meitä vammaisia ja muita paljon palveluita tarvitsevia lähtemään mukaan puolueiden toimintaan ja ehdolle eri vaaleissa ja g) parantamalla kunnan virkamiesten ja luottamushenkilöiden tavoitettavuutta ja h) parantamalla kunnan sekä paikallisten potilas- ja vammaisjärjestöjen välistä yhteistyötä sekä kuuntelemalla paikallisia järjestöjä, vammaisaktivisteja ja kokemusasiantuntijoita herkällä korvalla.

2. Miten monenlaisten kommunikaatiokeinojen käyttäminen on mahdollista kuntamme sosiaali- ja terveyspalveluissa tällä hetkellä? Millä konkreettisilla keinoilla parantaisit tilannetta?

Puhetta korvaavien kommunikaatiomenetelmien käyttäminen on mahdollista tulkin tai henkilökohtaisen avustajan tuella. Vantaalla ei sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö välttämättä osaa kaikenlaisia puhetta tukevia ja korvaavia kommunikaatiomenetelmiä. On tärkeää varmistaa, että puhe- ja kuulovammaisille on tarjolla heidän tarvitsemansa tulkkauspalvelut (mm. viittomakielen tulkkaus ja kirjoitustulkkaus) sekä apuvälineet.

Olisi myös syytä kouluttaa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä erilaisten puhetta korvaavien ja tukevien kommunikaatiomenetelmien käytössä. Tuettu päätöksenteko pitäisi saada lakiin sitovaksi. Se parantaisi meidän vammaisten itsemääräämisoikeutta.

3. Millaisia kuntalaisten kuulemisen ja osallistamisen tapoja haluaisit kehittää tai edistää kuntapäättäjänä?

Minulle ovat avoimuus, läpinäkyvyys, demokratia sekä osallisuus sydämen asioita. On tärkeää, mahdollistaa kuntalaisten osallistuminen.  Aito kuntalaisten kuuleminen ovat todella tärkeää. Muuten demokratia ei toteudu. On myös äärimmäisen tärkeää, että kuntalaiset voivat aidosti osallistua päätöksentekoon. Olisi upeaa, jos syntyisi aitoa keskustelua kuntalaisten, virkamiesten ja kuntapäättäjien välillä.

Koronapandemian takia on ollut pakko kehittää uusia tapoja osalistaa kuntalaiset päätöksentekoon. On myös kehitettävä uusia tapoja kuulla kuntalaisia. Tarvitaan erilaisia tapoja osallistua keskusteluun etänä. On tärkeää, että kuntalaiset kokevat, että he voivat vapaasti ottaa yhteyttä valtuutettuihin, varavaltuutettuihin sekä lautakuntien jäseniin ja varajäseniin. Minuun ainakaan saa olla ihan vapaasti yhteydessä sosiaalisen median avulla, sähköpostilla tai puhelimella. Sähköpostiosoitteeni on elina.nykyri(at)gmail(.)com.
Somessa ja netissä on oltava kanavia, joiden kautta kuntalaiset voivat vaikuttaa. Kuntapolitiikkaa varten on Vantaalla erilaisia Facebook-ryhmiä, joissa voivat kuntalaiset keskustella ajankohtaisista asioista kuntapäättäjien kanssa. Käytetään niitä aktiivisesti! Kuntapäättäjien pitäisi olla FB-ryhmissä läsnä säännöllisesti. Kunnassa käytössä oleviin keskusteltukanaviin pitää olla helppo päästä ja niiden on oltava saavutettavia (mm. niitä on voitava käyttää ruudunlukuohjelmilla).

Olisi tärkeää, että kunta järjestää enemmän erilaisia keskustelutilaisuuksia ajankohtaisista aiheista. Nyt korona-aikana näitä tilaisuuksia voidaan järjestää etänä. On tärkeää, että tilaisuudet järjestetään helppokäyttöisellä ja saavutettavalla alustalla. Pitää olla mahdollisuus osallistua keskusteluun, vaikka näkisi tai kuulisi huonosti.

On hyvä, että Internetistä, Vantaa-kanavalta, näkee suorana tai tallennettuna kaikki valtuuston kokoukset. On tärkeää, että nuo valtuuston kokousten verkkolähetysten tallenteet tekstitettäisiin (on tosin hyvä, että jokaisesta kokouksesta on tehty Vantaa-kanavalle erillinen dokumentti, ja sitä voi käyttää apua, jos kuulee huonosti) tai kokouksiin järjestetään viittomakielen tulkkaus. Silloin myös j huonokuuloiset voivat seurata keskustelua. Kuntalainen ei voi osallistua päätöksentekoon, jos hän ei pysty seuraamaan valtuuston kokouksia.

Sosiaalisen median kanavissa voitaisiin järjestää erilaisia kyselyitä kuntalaisille. Kyselyiden avulla päättäjät saavat nopeasti tietää, mitä mieltä kuntalaiset ovat eri asioista. Voidaan esim. laatia kysely Google Forms -sovelluksella. On tärkeää, että kyselyt ovat saavutettavia ja niissä käytetään selkokieltä. Kaikkien kuntalaisten pitää olla mahdollista vastata kyselyihin. Joskus voisi olla aiheellista järjestää postikysely.  Sen laatisi kunta, ja kunta myös vastaisi kustannuksista.

Kuntapäättäjän on tärkeää olla avoin erilaisille uusille ideoille. Päättäjät voisivatkin kysyä itse kuntalaisilta, mikä helpottaisi heidän osallistumistaan päätöksentekoon. Jos sinulle vantaalainen tulee ideoita, niin kerro minulle 🙂.

4. Miten kuntaa lain tasoisena velvoittava YK:n vammaissopimus voitaisiin tuoda nykyistä vahvemmin mukaan vammaisia ihmisiä koskevaan päätöksentekoon?

Tällä hetkellä YK:n vammaissopimus, eli YK:n vammaisten henkilöiden ihmisoikeussopimus, tunnetaan kunnissa huonosti, eikä se toteudu käytännössä. Tämä tieto perustuu Vammaisfoorumin vuonna 2018 tekemään meille vammaisille ihmisille suunnattuun kyselyyn. Olisi hyvä, että virkamiehet ja luottamushenkilöt tuntevat YK:n vammaissopimuksen. Se ei kuitenkaan pelkästään riitä. Virkamiesten ja luottamushenkilöiden on sisäistettävä sopimuksen taustalla olevat arvot (osallisuus, yhdenvertaisuus, itsemääräämisoikeus, esteettömyys ja saavutettavuus). Tarvitaan siis asennemuutos ja lisää tietoa.

Kuntapäättäjien ja virkamiesten on sisäistettävä se, ettemme me vammaiset ole pelkkiä hoidon tai hoivan kohteita. Olemme aktiivisia toimijoita, joilla on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, myös vammaisille. On tärkeää sisäistää se, että kuntalaisten, meidän vammaistenkin, etu on aina ensisijalla talouteen verrattuna. Päätöksiä ei pidä tehdä talous edellä.

On tärkeää, että paitsi kuntapäättäjät ja kunnan virkamiehet, myös me vammaiset ihmiset tunnemme YK:n vammaissopimuksen hyvin. On tärkeää, että kunnan virkamiehet, luottamushenkilöt ja me vammaiset sisäistämme YK:n vammaissopimuksen taustalla olevat arvot.  Kun me vammaiset tunnemme YK:n vammaissopimuksen, osaamme vedota sopimukseen tarvittaessa, esim. hakemuksia tehdessämme. Osaamme tehdä oikaisuvaatimuksia ja valituksia, jos saamme kielteisen päätöksen.

On tärkeää, että:

• a) Kunta järjestää virkamiehille ja luottamushenkilöille suunnattuja koulutustilaisuuksia YK:n vammaissopimuksesta. Meidän vammaisten ja meidän omaistemme edustajien on tärkeää olla mukana näiden koulutustilaisuuksien suunnittelussa. Koulutustilaisuuksien on syytä sisältää kokemuskouluttajien, vammaisneuvoston ja paikallisten vammaisjärjestöjen puheenvuoroja. Meidän vammaisten pitää päästä koulutustilaisuuksissa ääneen. On tärkeää, että äänessä ovat myös vammaispalveluiden työntekijät ja meidän vammaisten asioita tunteva lakimiehet. Koulutustilaisuudessa on myös hyvä olla ns. käytännön osuus. Käytännön osuudessa pääsevät koulutukseen osallistujat kokeilemaan millaiselta tuntuu hoitaa asioita, jos on vammainen. Osallistujat voisivat kokeilla esimerkiksi sitä, miltä tuntuu, kun ei näe tai kuule taikka kädet tai jalat eivät toimi normaalisti (apuvälineiden kanssa liikkuminen). Koulutustilaisuuksia voivat järjestää myös erilaiset järjestöt, kunnan tuella. On tärkeää, että koulutustilaisuuksia järjestetään paitsi kuntapäättäjille, myös kunnan virkamiehille ja muille kunnan työntekijöille.
• b) Vammaisjärjestöt ja vammaisaktivistit tiedottavat kunnan virkamiehille ja luottamushenkilöille YK:n vammaissopimuksesta. Heille voi lähettää YK:n vammaissopimuksen tekstin sekä muita aiheeseen liittyviä erilaisia materiaaleja. Aiheesta on tehty hyviä tekstejä ja videoita.
• c) Äänestää kunnanvaltuustoon sekä valita lautakuntiin meidän vammaisten ja meidän perheidemme edustajia. Ei mitään meistä vammaisista ihmisistä ilman meitä. Kannattaa äänestää ehdokasta, joka on arjessaan tekemisissä vammaisuuden kanssa. Jotta vammaista tai hänen omaistaan voi äänestää, pitää heitä olla ehdolla. Kannustankin meitä vammaisia ja meidän perheenjäseniämme lähtemään ehdolle vaaleissa. Vain äänestämällä voit vaikuttaa. Jos et äänestä, päättävät muut asioista puolestasi. Mitä enemmän eduskunnassa, kunnanvaltuustossa, lautakunnissa on YK:n vammaissopimuksen ja meidän vammaisten arjen tuntevia ihmisiä, sitä enemmän meidän vammaisten asioista ja YK:n vammaissopimuksesta puhutaan.
• d) Järjestää meille vammaisille ja läheisillemme suunnattuja koulutuksia YK:n vammaissopimuksesta. Näitä koulutustilaisuuksia voisivat järjestää kunnan tuella sekä kunnan vammaisneuvosto että paikalliset vammaisjärjestöt.

5. Miten kuntapäättäjien tietoisuutta YK:n vammaissopimuksen sisällöstä ja oikeusvaikutuksista voidaan lisätä?

Tämä on todella tärkeä asia, sillä YK:n vammaissopimus on osa Suomen lakia. Suomi ratifioi sopimuksen 10.6.2016. Vammaisfoorumin tekemässä selvityksessä vuodelta 2018 on havaittavissa, että YK:n vammaissopimus on valitettavan huonosti tunnettu kunnissa. YK:n vammaissopimus ei siksi toteudu kaikkien vammaisten ihmisten arjessa. Niin ei saisi olla.

Jotta YK:n vammaissopimus tunnettaisiin paremmin kunnissa, pitää:

• a) Kunnan järjestää YK:n vammaissopimusta käsitteleviä koulutustilaisuuksia kunnan virkamiehille, työntekijöille ja kuntapäättäjille. Meidän vammaisten ihmisten ja perheidemme on tärkeää olla mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa näitä koulutustilaisuuksia. Koulutustilaisuuksissa on syytä olla mukana kokemuskouluttajien, vammaisneuvoston ja paikallisten vammaisjärjestöjen puheenvuorot. Meidän vammaisten pitää päästä näissä tilaisuuksissa ääneen. On tärkeää, että koulutustilaisuuksissa äänessä ovat myös kunnan vammaispalveluiden työntekijöiden edustaja ja vammaisten asioita tunteva(t) lakimies/lakimiehet. Koulutustilaisuuksissa on hyvä myös olla ns. käytännön osuus. Siinä koulutukseen osallistujat pääsevät itse kokeilemaan sitä, millaista on hoitaa asioita vammaisena ihmisenä. Osallistujat voivat kokeilla esim. sitä, miltä tuntuu, kun ei näe tai kuule. YK:n vammaissopimusta käsitteleviä koulutustilaisuuksia voisivat järjestää paitsi kunnat, myös erilaiset vammaisjärjestöt. Kuntien pitäisi myöntää järjestöille tukea tilaisuuksien järjestämiseen.
• b) Paikallisten vammaisjärjestöjen ja vammaisaktivistien on syytä tiedottaa paremmin kuntien virkamiehille ja luottamushenkilöille YK:n vammaissopimuksesta. Heille voi lähettää YK:n vammaissopimuksen tekstin sekä muita aiheeseen liittyviä erilaisia materiaaleja. Aiheesta on tehty hyviä tekstejä ja videoita.
• c) Äänestää eduskuntaan, kuntien valtuustoihin sekä valita lautakuntiin meitä vammaisia ihmisiä ja meidän omaisiamme. Ei mitään meistä vammaisista ihmisistä ilman meitä vammaisia. Kannattaa äänestää ehdokasta, joka on arjessaan tekemisissä vammaisuuden kanssa. Jotta ihmiset voivat äänestää vammaisia ihmisiä ja heidän omaisiaan, pitää heitä olla ehdokkaiden joukossa. Kannustankin meitä vammaisia ja meidän perheenjäseniämme lähtemään ehdolle vaaleissa. Äänestäminenkin on tärkeää. Vain äänestämällä voit vaikuttaa. Jos et äänestä, päättävät muut asioista puolestasi. Mitä enemmän eduskunnassa, kunnanvaltuustossa ja lautakunnissa on YK:n vammaissopimuksen tuntevia ihmisiä, sitä enemmän YK:n vammaissopimuksesta puhutaan. Ja, mitä enemmän YK:n vammaissopimuksessa puhutaan, sitä tietoisemmaksi kunnan virkamiehet ja kuntapäättäjät tulevat YK:n vammaissopimuksesta. Ja mitä paremmin virkamiehet sekä päättäjät tuntevat YK:n vammaissopimuksesta, sitä paremmin he osaavat huomioida sen päätöksenteossa. Ja mitä paremmin kunnassa huomioidaan YK:n vammaissopimus, sitä paremmalla tolalla ovat meidän vammaisten asiat kunnassa.

6. Mikä on käsityksesi: onko vammaisten ihmisten palveluihin varmistettu kunnassamme riittävät resurssit ja järjestetäänkö palvelut tarpeenmukaisesti? Miten tilannetta voitaisiin parantaa?

Meidän vantaalaisten vammaisten arjesta tiedetään hyvin vähän. Vantaa on laatinut hyvinvointiohjelman. Se on laadittu 9.4.2018 ja on voimassa vuoteen 2022 asti. Hyvinvointiohjelman toteutumista seuraa ja edistää hyvinvointiryhmä. Vantaa laatii myös vuosittain hyvinvointikatsauksen. Siinä kuvataan vantaalaisten hyvinvointia ja terveyttä yleisellä tasolla. Muutaman vuoden välein laaditaan laajempi hyvinvointikertomus, mutta ei siinäkään meidän vammaisten tilannetta ole tuotu esille.

Suurimmassa osassa kuntia ei vammaispalveluihin ole ohjattu tarpeeksi resursseja. Niin on Vantaallakin. On todettavissa, että Suomessa on laajasti vammaispalveluissa henkilöstöpula. Yhdellä vammaispalveluiden työntekijällä on liikaa työntekijöitä. Lakiin tulisikin kirjata rajat sille, kuinka monta asiakasta yhdellä vammaispalveluiden työntekijällä voi olla. On myös havaittu, että me vammaiset emme aina saa tarpeeksi kuljetuspalvelumatkoja tai henkilökohtaista apua. Vammaryhmien välillä on tässä suuret erot. Niillä, joilla on jokin epätyypillinen, harvinainen tai ulospäin näkymätön vamma (esim. neurokirjon häiriö tai kognitiivinen vamma), on suurimmat vaikeudet saada tarvitsemansa tuki ja palvelut. Vammaispalvelulaissa olevan voimavararajauksen vuoksi eivät kehitysvammaiset, autistit ja lapset sekä nuoret saa välttämättä tarvitsemaansa henkilökohtaista apua.

Laadin viime vuonna epävirallisen kyselyn vantaalaisille vammaisille ihmisille ja heidän läheisilleen. Kysely oli verkkokysely. Siihen vastasi 118 vantaalaista. Vastausprosentti oli noin 0.5 (mikäli arvioidaan, että 10 prosentilla vantaalaisista on jokin vamma).

Kaikkein tyytymättömimpiä oltiin Vantaan kaupungin tiedottamiseen meille vammaisille meidän asioistamme. Näyttää myös siltä, että iso ongelma on se, että me vammaiset emme aina tiedä mihin palveluihin ja tukiin meillä on oikeus ja vaikka tietäisimmekin, emme osaa hakea tukia ja palveluita mihin meillä pitäisi olla oikeus. Kunnan tuleekin tehostaa neuvontaa ja ohjausta. Aina ei asiakas näytä tietävän, millainen päätös hänelle on tehty, ja onko hänelle laadittu palvelusuunnitelma.

Tiedottamisessa on siis erityisesti parantamisen varaa. Myös siinä on parantamisen varaa, kuinka helposti palveluita ja tukia saa. Monesti me vammaiset joudumme taistelemaan saadakseen meille kuuluvat palvelut ja tuet. Vain joka kymmenes kyselyyn vastannut koki, että palveluiden ja tukien saaminen on Vantaalla helppoa. Odotusajat ovat myös pitkiä, ja joskus siitä koituu rahallistakin vahinkoa asiakkaalle. Monesti asiakas tai hänen edustajansa joutuu tekemään oikaisuvaatimuksen tai jopa kantelemaan oikeuteen, koska on saanut hylkäävän päätöksen. Iso osa vastaajista oli joutunut valittamaan ainakin kerran, ja oli ainakin kerran saanut hylkäävän päätöksen.

Jos Vantaalla palveluiden piiriin pääsee, niihin ollaan Vantaalla usein tyytyväisiä. Se on hieno juttu. Vastaajat toivovat, että Vantaa auttaisi heitä enemmän henkilökohtaisen avustajan löytämisessä, koska avustajan löytäminen ei ole helppoa. Yksi selitys voi olla se, että Vantaa maksaa alle 9 euron perustuntipalkkaa avustajalle. Palkkausta tulisi siis parantaa.

Vaikuttaa siltä, ettemme me vammaiset aina itsekään tiedä, mitä mikäkin palvelu tai tuki tarkoittaa. Monet vastaajat valitsivat en osaa sanoa -vaihtoehdon. Oli hälyttävä uutinen, etteivät monet tiedä, onko heille tehty päätös määräaikainen vai toistaiseksi voimassaoleva. Kaikki eivät tiedä sitäkään, onko heille tehty palvelusuunnitelmaa. Tulisikin parantaa asiakkaille tiedottamista. Kyllä asiakkaan pitäisi tietää, millaisia palveluita hänelle on myönnetty ja kuinka pitkäksi aika.

Rikkinäisen puhelimen efekti on totta Vantaalla: aina ei tiedetä, kuka vastaa mistäkin, ja keneen tulisi olla yhteydessä. Asiakkaat toivovat sitä, että jokaisella olisi oma työntekijä, joka vastaa palveluista. Toivottiin työntekijöiden perehdyttämistä ja kokemusasiantuntemuksen hyödyntämistä. Päättäjien pitäisi asettua vammaisen asemaan ja kokeilla vammaisen arkea (esim. pyörätuolilla asioimista).

Muutamassa vastauksessa penättiin sitä, että pitää noudattaa YK:n vammaisten henkilöiden ihmisoikeussopimusta sekä Suomen lakeja ja asetuksia. Pakkomuuttoja ei saisi olla. Jos vammaisen lapsen tai nuoren vanhemmat asuvat eri osoitteissa, on palvelut saatava molempiin osoitteisiin, etenkin, jos molemmat vanhemmat asuvat Vantaalla. Tämä koskee erityisesti koulukyytejä. Tästä on koulukyytejä koskien tehty valtuustoaloite, mutta se ei mennyt läpi. Seuraavan valtuuston kannattaa yrittää uudelleen.

Avovastauksista kävi selville, että terveydenhoitoon ollaan tyytymättömiä. On vaikeaa saada aikaa lääkärille, ja lääkäri vaihtuu usein. Jokaisella vammaisella pitäisi olla oma lääkäri, joka on perehtynyt vammaisuuteen. Vantaan kehitysvammapolilla on vain yksi lääkäri ja hoitaja, eikä se toimi.

Koulusta ja päivähoidosta ei vastauksissa kummemmin puhuttu. Vammaisten lasten omaishoitajien asema vaatii parannusta, kaupunki tuntuu keskittyvän iäkkäiden omaishoitajiin. Moni jää vaille omaishoidon tukea. Lisäksi koetaan, että omaishoidon palkkioiden taso on liian pieni.

Vastaajista moni oli sellainen, ettei heille ollut myönnetty vain vähän palveluita. 78 % vastaajista ei ollut tyytyväinen saamaansa tukeen. Lähes 40 % vastaajista oli kuultu huonosti, näennäisesti tai ei lainkaan. 66 % vastaajista kokee, että lisäapu helpottaisi arkea. Huonoin tilanne on niillä 13 % vastaajista, jotka eivät koe saavansa lainkaan apua ja tukea.

37 % vastaajista totesi, ettei heille ollut laadittu palvelusuunnitelmaa. Se pitäisi kuitenkin laatia kaikille.  78 % vastaajista kokee joutuneensa näkemään vaivaa saadakseen heille kuuluvan tuen ja avun. Vain 1/10 vastaaja kokee, että hänen on ollut helppoa saada hänelle kuuluvat tuet ja palvelut.

Lähes 70 % vastaajista kokee, että kaupunki tiedottaa huonosti asiakkaille asioista. Vain 4 (3 %) vastaajaa kokee, että kaupunki tiedottaa hyvin. Samoin lähes 70 % vastanneista kokee, ettei vammaispalveluihin yhteyden saaminen ole helppoa. Vain 19 % vastaajista kokee, että vammaispalveluihin yhteyden saaminen on helppoa. Vain 36 % vastaajista ei ollut kertaakaan saanut hylkäävää päätöstä vammaispalveluista. 48 % vastanneista on joutunut kantelemaan tai tekemään oikaisuvaatimuksen vammaispalveluiden päätöksestä (ainakin kerran).

Tyytymättömien osuudet: Kuljetuspalveluissa 20 %, henkilökohtaisessa avussa 5 %. päivätoiminnassa 24 %, työtoiminnassa 22 %., apuvälineissä 5 %, hoitotarvikkeissa 12 %, perhehoidossa 14 %, asumispalveluissa 13 %, ja kotihoidossa- ja palveluissa 26 %, Vapaa-ajan matkojen määrään tyytymättömien osuus 35 %. Vastaajista 35 % kokee, ettei saa riittävästi avustajatunteja. Vastaajista 49 % kokee, että avustajan löytäminen on vaikeaa. 67 % ei ollut tyytyväinen työtoiminnasta saamaansa korvaukseen. Kaikkein tyytymättömimpiä oltiin kotihoitoon- tai palveluun ja päivä- sekä työtoimintaan. Vähiten tyytymättömiä oltiin apuvälineisiin.

Tyytyväisten osuudet: kuljetuspalveluissa 58 %., henkilökohtaisessa avussa 67 %, päivätoiminnassa 62 %, työtoiminnassa 44 %, apuvälineissä 71 %, hoitotarvikkeissa 63 %, perhehoidossa 71 %., asumispalveluissa 31 %. ja kotihoidossa- ja palvelussa 37 %.

Vastaajista 65 % kokee saavansa riittävästi vapaa-ajan matkoja. Vastaajista 65 % kokee saavansa riittävästi avustajatunteja. Vain 19 % vastaajista kokee, että avustajan löytäminen on helppoa. 33 % vastaajista oli tyytyväisiä saamaansa korvaukseen työtoiminnassa. Kaikkein tyytyväisempiä oltiin apuvälineisiin, perhehoitoon ja henkilökohtaiseen apuun. Vähiten tyytyväisiä oltiin asumispalveluihin sekä kotihoitoon- ja palveluihin.

Valtaosaan palveluita oltiin siis tyytyväisiä. Kuitenkin kehitettävää on erityisesti asumis- ja kotipalveluissa sekä kotihoidossa sekä päivä- ja työtoiminnassa. Moni koki avustajan löytämisen vaikeaksi, samoin tiedottamisessa ja tukien ja palveluiden saamisen helppoudessa kehitettävää.

Valtaosa aikuisista vastaajista asui yksin tai perheensä kanssa. Ryhmämuotoisesti asui harva. Vammaiset lapset ja nuoret asuivat vanhempiensa kanssa. Valtaosa aikuisista vastaajista oli saanut itse valita miten ja missä asuu.

Vaikuttaa siltä, ettemme me vammaiset itsekään aina tiedä, mitä mikäkin palvelu tarkoittaa. Monet vastaajat valitsivat en osaa sanoa -vaihtoehdon. Oli hälyttävä uutinen, etteivät monet tiedä, onko heille tehty päätös määräaikainen. Kaikki eivät tiedä sitäkään, onko heille tehty palvelusuunnitelmaa. Läheskään kaikki omaisiaan päivittäin auttavat eivät saa omaishoidontukea.

Kyselyyn vastanneet edustivat hyvin meidän vammaisten kirjoa (oli mukana eri ikäisiä ja eri vammaryhmiä). Eniten vastaajissa oli liikunta- ja kehitysvammaisia. Yli 60-vuotiaita vastaajia oli paljon, samoin lasten ja nuorten vanhempia.

Vantaalla näyttää olevan erityisiä ongelmia omaishoidon tuen saamisessa. Läheskään kaikki omaisiaan päivittäin auttavat eivät saa omaishoidontukea. Se selittyneet sillä, että omaishoidontuki on harkinnanvarainen tuki. Omaishoidontuki koetaan myös liian alhaiseksi. Sen tasoa tulisikin korottaa. Yhdessä avovastauksessa todettiin, ettei tuki saisi katketa vammaisen lapsen kouluun menoon. Muutenkin vammaisten lasten ja nuorten omaishoitajien asemaan pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Kaupunki näyttää keskittyvän iäkkäiden omaishoitajiin, eikä huomioi vammaisten omaishoitajia niin paljoa.

Kyselyn lisäksi otin selvää siitä, millaista tietoa Vantaan vammaispalveluista löytyy Internetistä. Tietoa oli vaikea löytää. Löysin kuitenkin ohjeistuksen vammaispalveluiden asiakkaille ja työntekijöille (47 sivuinen sosiaali- ja terveyslautakunnan hyväksymät teksti nimeltään Vammaisten henkilöiden palveluohje, vuodelta 2019.).

Vantaan vammaispalveluista on tehty kantelu oikeusasiamiehelle. Kantelija oli Henkilökohtaisten avustajien työnantajien liitto (Heta-liitto). Kantelu koski asiakkaiden saamia tuntimääriä. Kantelu tehtiin elokuussa 2019.

Meidän vammaisten hyvinvointia voitaisiin Vantaalla parantaa:

• a) lisäämällä resursseja vammaispalveluihin, asumispalveluihin, terveydenhoitoon sekä laitos-, apuväline-, perhe- ja kotihoitoon sekä kotipalveluihin. Parantamalla alan työntekijöiden työoloja sekä palkkausta.
• b) panostamalla kolmiportaiseen tukeen kaikille opintoasteilla, aina varhaiskasvatuksesta toisella asteella. Inkluusio ei saa olla säästökeino. Tarvitaan erityis- ja pienryhmäopetusta yleisryhmien lisäksi. Toisena asteen oppilaitoksissa tarvitaan lisää resursseja erityisopetukseen. Kouluissa tarvitaan lisää henkilökuntaa. Opettajien lisäksi on oltava koulupsykologeja ja kuraattoreita, eritysopettajia, nuorisoyöntekijöitä, koulukäynninohjaajia ja henkilökohtaisia avustajia.
• c) järjestämällä lapselle koulukyyti molempien vanhempien luota, jos hän sitä tarvitsee.
• d) ryhtymällä tekemään etsivää vammaistyötä ja ottamalla käyttöön anonyymi rekrytointi sekä yhdenvertaisuusvaikutusten arviointi.
• e) parantamalla kuljetuspalveluiden toimivuutta.
• f) parantamalla henkilökohtaisten avustajien palkkausta ja työterveyshuoltoa.
• g) parantamalla omaishoidon tuen tasoja. Järjestämällä omaishoidettaville hyviä tilapäis- ja sijaishoidon paikkoja
• h) parantamalla asumisyksiköiden ja palvelutalojen valvontaa. Yllätyskäyntejä pitää tehdä sekä omiin että ostopalvelupaikkoihin.
• i) lopettamalla kehitysvammaisten ihmisten pakkomuutot.
• j) tekemällä toistaiseksi voimassaolevia päätöksiä määräaikaisten sijaan.
• k) tekemällä päätöksiä asiakkaan etu edellä. Talous ei saa olla se, mikä on ensisijaista.
• l) kouluttamalla työntekijöitä ja virkamiehiä vammaisten oikeuksista, erityisesti YK:n vammaissopimuksesta.
• m) kohtuullistamalla sote-palveluiden asiakasmaksuja. lopettamalla käyttämästä yksityisiä perintäyhtiöitä sote-palveluista perittävien maksujen perimisessä.
• n) parantamalla kaupungin tiedotusta ja viestintää.
• o) nimeämällä vammaispalveluihin kaikille niille omatyöntekijä, jotka tarvitsevat useampaa eri palvelua.
• p) laatimalla kaikille vammaisille vantaalaisille palvelusuunnitelma. Sen tulee olla sitova asiakirja.
• q) lyhentämällä palveluiden myöntämisen odotusaikoja. Ei ole kohtuullista, että ihminen joutuu odottamaan jotain vammaispalvelua kuukausia. Kyse on välttämättömistä palveluista.

7. Miten varmistaisit, että kunnassa kukaan ei jää väliinputoajaksi, jonka palvelutarpeisiin sopivaa tukea ei ole tarjolla?

Tärkeä kysymys. Jokaiselle vammaispalveluiden asiakkaalle tulee tehdä palvelusuunnitelma. Tuon suunnitelman pitäisi olla sitova. Palvelusuunnitelman teko varmistaa sen, että kaikkien asiakkaiden kanssa pohditaan sitä, millaista apua ja tukea he tarvitsevat. Jos asiakkaalle ei palvelutarpeita vastaavaa tukea kunnassa löydy, on kehitettävä uusi palvelu. Kaikilla on oikeus tarvitsemaan tukeen ja apuun.

Henkilökohtainen budjetointi ja yhteistyön tekeminen kolmannen sektorin kanssa voivat auttaa kehittämään uusia palvelu- ja tukimuotoja. Vantaalla onkin menossa henkilökohtaisen budjetoinnin kokeilu.

Vantaan pitäisi ryhtyä tekemään etsivää vammaistyötä. Sillä tarkoitan sitä, että vammaispalveluista ohjattaisiin resursseja siihen, että vantaalaisiin vammaisiin ihmisiin ja heidän perheisiinsä otetaan aktiivisesti yhteyttä, ja selvitetään, millaista apua ja tukea he tarvitsevat. Tarkoitus on löytää ne vammaiset ihmiset, jotka ovat jääneet täysin vaille apua ja tukea. Tärkeää on myös löytää ne vammaiset ihmiset, jotka ovat jääneet täysin vaille sosiaalisia kontakteja, ja tuoda heidät aktiivisesti sosiaalisten kontaktien piiriin. Etsivä vammaistyö voi ottaa mallia etsivästä nuorisotyöstä ja etsivästä vanhustyöstä.

Meidän kaikkien kunta ei tee lyhytnäköisiä säästöpäätöksiä.

8 Miten kuntamme sosiaali- ja terveyspalvelujen palvelupolut mielestäsi toimivat? Onko niissä parannettavaa, ja jos, mitä?

Sosiaali- ja terveyspalveluissa on palvelupolku hajanainen monessa kunnassa, Vantaallakin. Tieto ei aina kulje paikasta toiseen. Perusterveyden- ja erikoissairaanhoidon välillä on selkeä ero, eikä viesti aina kulje niiden välillä. Samoin terveyspalveluiden ja sosiaalityön välillä on selkeä ero. Olisi tärkeää, että jokaisella vammaisella ihmisellä olisi nimetty omatyöntekijä, joka pitäisi kokonaisuudesta huolta. Vantaalla on ollut käytössä tiimikohtainen malli, eikä meillä vammaisilla ole ollut nimettyä työntekijää, ns. omatyöntekijää. Asiakkaat eivät siksi aina tiedä kuka tai ketkä mistäkin vastaavat.

Ns. rikkinäisen puhelimen efekti on totta Vantaalla. On tärkeää, että jokaiselle vammaiselle vantaalaiselle nimettäisiin omalääkäri terveydenhuollossa ja omatyöntekijä sosiaalityön puolella. On tärkeää, että vastuutyöntekijät ovat koulutettuja ammattilaisia. Monesti vammaisen ihmisen tilanne on niin monimutkainen, että omalääkärin ei ole hyvä olla kandidaatti, ja sosiaalityön vastuutyöntekijän on syytä olla koulutukseltaan sosiaalityöntekijä.

Sekä terveydenhoitoon että sosiaalipalveluihin tarvitaan riittävästi henkilökuntaa. Työntekijät myös tarvitsevat täydennyskoulutusta vammaisten ihmisten asioista.

9 Mikä merkitys on mielestäsi sillä, että palvelut järjestyvät oikea-aikaisesti? Millä keinoilla tämä varmistetaan?

Jokaisella ihmisellä pitäisi olla oikeus tarvitsemiinsa palveluihin oikeaan aikaan. On tärkeää, että apua saa ilman viivytystä. Palveluiden piirin on päästävä heti, kun avun tarve ilmenee.  Odotusaika ei saa olla liian pitkä. Apua tulee tarjota aktiivisesti. Ei saa olla niin, että asiakas joutuu vaatimalla vaatimaan, että saa tarvitsemansa tuen ja palvelut. Sekä terveydenhoitoon että sosiaalipalveluihin tarvitaan riittävästi henkilökuntaa. Työntekijät myös tarvitsevat täydennyskoulutusta meidän vammaisten asioista.

10 Miten varmistaisit, että vammaisten lasten perheet saavat ajoissa tukea perheen jaksamiseen?

Kunnissa on syytä ryhtyä tekemään etsivää vammaistyötä (vertaa etsivä nuorisotyö). Vantaalla on päätetty ryhtyä tekemään etsivää vanhustyötä. Etsivän vammaistyön olisi tarkoitus tavoittaa sellaiset vammaiset ihmiset ja heidän perheensä, jotka ovat vailla apua ja tukea. Vammaiset ja heidän perheensä, joissa ollaan esimerkiksi ylikuormitettuja.

Olisi tärkeää, että heti kun todetaan, että perheessä on vammainen lapsi tai aikuinen, saa perhe apua ja tukea. Terveydenhuollosta tulisi ohjata sopeutumisvalmennukseen ja antaa neuvoja. Moniammatillinen yhteistyö on avainasemassa. On tärkeää, että terveydenhuollosta ohjataan perhe kunnan vammaispalveluiden piiriin. Perheelle on kerrottava siitä, millaisiin tukiin ja paleluihin heillä on oikeus. Perhettä on autettava tukien ja palveluiden hakemisessa kädestä pitäen. Tämä kaikki vaatii sitä, että vammaispalveluissa on tarpeeksi henkilökuntaa, On tärkeää, että me vammaiset ja meidän perheemme löydämme helposti tietoa siitä, millaisia tukia ja palveluita on saatavilla.

11 Pidätkö hankintalain mukaisia kilpailutuksia hyvänä tapana hankkia vammaisten ihmisten elämänmittaisia ja yksilöllisiä palveluita? Miksi / miksi et?

Hankintalain mukaiset kilpailutukset eivät ole hyvä tapa hoitaa meidän vammaisten elämänmittaisia ja yksilöllisiä palveluita. Parempi tapa järjestää meidän vammaisten ihmisten elämänmittaiset ja yksilölliset palvelut on, että kunta järjestää palvelut itse tai yhdessä yleishyödyllisten järjestöjen kanssa, taikka käytössä on palveluseteli tai suorahankinta.

Hankintalain mukaisissa kilpailutuksissa on usein hinnalla liian suuri merkitys, ja palveluiden laatu kärsii. Meille vammaisille tarkoitetun palvelun saa hankintalain mukaisessa kilpailutuksessa järjestää se taho, joka asian lupaa halvimmalla järjestää.  Me vammaiset olemmekin nykyajan huutolaisia. Pahimmillaan kilpailutukset johtavat pakkomuuttoihin. Siihen, että vammainen ihminen menettää hänelle tutun ympäristön ja tutut ihmiset.

Hankintalain mukainen kilpailutus ei ole välttämättä kunnallekaan paras palveluiden järjestämistapa. Yksityiset yritykset hakevat aina voittoa toiminastaan, kunnat eivät.

12 Mitä palveluiden hankkimisen tapoja vammaisten ihmisten elämänmittaisten, yksilöllisten palveluiden hankkimisessa tulisi mielestäsi suosia kunnassamme?

Vantaan on mielestäni järkevää järjestää palvelut itse tai yhteistyössä järjestöjen kanssa. Tarvittaessa voidaan käyttää suorahankintaa ja myöntää asiakkaille palveluseteleitä.

13 Millaisena pidät yhdistysten roolia kunnassa tehtävän hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kannalta? Millaista yhdistysyhteistyötä haluaisit kehittää kuntapäättäjänä?

Yhdistysten rooli on äärimmäisen tärkeä, etenkin kuntalaisten hyvinvoinnin (mm. mielenterveyden) kannalta. Järjestöjen tekemä työ on mitä parhainta matalan kynnyksen työtä, joka edistää kuntalaisten hyvinvointia ja terveyttä.

Sosiaali- ja terveysjärjestöt tekevät välttämätöntä ennaltaehkäisevää työtä ja hoitavat niille julkiselta sektorilta ulkoistettuja palveluja ja muita yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta olennaisia tehtäviä. Järjestöistä saa apua, neuvontaa ja vertaistukea. Lisäksi ne järjestävät kuntoutusta ja sopeutumisvalmennusta. Apua saavat kaikki, muutkin kuin yhdistyksen jäsenet.

Järjestöt tarjoavat tietoa ja vertaistukea meille vammaisille, mutta myös lapsille, nuorille, pitkäaikaissairaille, iäkkäille, päihde- ja mielenterveysongelmaisille, vähemmistöihin kuuluville, eläkeläisille ja työttömille. Erityisesti koronaviruskriisin aikana yhä useampi ihminen tarvitsee järjestöjen apua. Koronavirusepidemian aiheuttamat eristystoimet ovat kuormittaneet muun muassa meitä vammaisia, vanhuksia, riskiryhmäläisiä sekä omaishoitajia.

Esimerkiksi viime keväänä erilaisissa vammaisten ja iäkkäiden asumisyksiköissä oli poistumis- ja tapaamiskielto, eivätkä asukkaat voineet tavata läheisiään. Omaishoitajat joutuivat hoitamaan omaisiaan ympäri vuorokauden, kun päivätoimintapaikat oli suljettu.

Järjestöt ja yhdistykset ovat olleet mukana organisoimassa kauppa-apua, vertaistukea ja muuta riskiryhmäläisten tarvitsemaa julkisen sektorin ulkopuolista apua. Tällaista kriisivalmiutta tarvitaan yhä enemmän tulevaisuudessa.

Kunnat ovat ulkoistaneet erilaisia lakisääteisiä tukipalveluita järjestöille, ja jos niiden toimintaa heikennetään leikkauksilla, siirtyy kyseisten palveluiden hoito takaisin kunnille.

14 Miten kuntamme huomioi kotiin järjestettävien palvelujen ensisijaisuuden? Miten tilannetta voitaisiin parantaa?

En osaa sanoa, huomioidaanko kotiin järjestettävien palveluiden ensisijaisuus Vantaalla. Tiedän, että Vantaalla on mahdollista saada palveluasumispäätös omaan kotiin ja pärjätä kotonaan sen turvin. Silloin kotiin järjestetään apua ja tukea ympäri vuorokauden. Silloin voi saada runsaasti henkilökohtaista apua sekä kotihoitoa- ja kotipalvelua. Olisi tärkeää, että kaikilla niillä vammaisilla olisi oikeus henkilökohtaiseen apuun, jotka sitä tarvitsevat – iästä tai diagnoosista riippumatta. Voimavararajaus tulisi poistaa vammaispalvelulaista. Kotiin tuotavia palveluita voitaisiin parantaa suuntaamalla niihin lisää resursseja. Olisi tärkeää palkata lisää henkilökuntaa kotihoitoon- ja palveluihin. Vantaan tulisi myös parantaa henkilökohtaisten avustajien palkkausta ja työoloja.

Avustajia on tällä hetkellä vaikea löytää, kun kunta maksaa avustajille niin huonoa palkkaa. Kunnan pitäisi ruveta jälleen välittämään avustajia. On tärkeää myös panostaa omaishoitoon.

Omaishoidon tukea tulisi korottaa ja mahdollistaa omaishoitajille lakisääteisten vapaapäivien pitäminen. Omaishoidettaville tulee olla olemassa hyviä sijais- ja tilapäishoitopaikkoja. Paitsi iäkkäiden ihmisten omaishoitajat, pitää kunnan huomioida lasten omaishoitajat. Nyt huomio on iäkkäiden omaistensa hoitajissa.

15 Miten suhtaudut vammaisten ihmisten palveluihin kohdistuviin leikkauksiin?

Vastustan kaikkia leikkauksia, jotka kohdistuvat meidän vammaisten palveluihin. Niihin pitäisi pikeeminkin panostaa nykyistä enemmän. Vastustan myös kaikkia muita kuntalaisten hyvinvointipalveluihin kohdistuvia leikkauksia. Sipilän hallitus leikkasi meidän vammaisten palveluista. Lisäksi Vantaalla oli useamman vuoden ajan voimassa kasvu- ja tuottavuusohjelma. Sen nimissä Vantaa leikkasi kuntalaisille välttämättömistä palveluista, kuten meidän vammaisten palveluista. Vantaalla ei ole enää mitään mistä leikata.

On muistettava, että kunnan tulee noudattaa lakia. Kunta ei voi siis leikata ihan mistä tahansa. On huomioitava, että Suomen lain lisäksi myös YK:n vammaissopimus on osa Suomen lainsäädäntöä, eikä Vantaa voi olla sitä noudattamatta. Kunnan on syytä ottaa mieluummin lainaa tai korottaa kuntaveroa kuin leikata peruspalveluista. Toimivat palvelut on yksi kunnan pito- ja vetovoimatekijä. Ihmiset haluavat asua kunnassa, jossa on toimivat palvelut. Kuntaveron suuruus ei vaikuta niinkään siihen, missä ihminen haluaa asua.

16 Miten suhtaudut kouluympäristöön kohdistuviin leikkauksiin?

Koulutuksesta ja sivistyksestä ei pidä leikata, vaan siihen pitää Vantaalla panostaa nykyistä enemmän. Koulutukseen panostaminen on tulevaisuuteen panostamista. Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus. Suomi ei pärjää, jos meillä ei ole laadukasta koulutusta. Jokaisella oppilaalla tulee olla oikeus terveelliseen ja turvalliseen oppimisympäristöön. Oppilaitoksissa ei saisi olla sisäilmaongelmia. Kukaan ei saisi sairastua siksi, koska oppilaitoksessa on sisäilmaongelmia. Kunnan pitää korjata sisäilmaongelmaiset tilat. Korjausten ajaksi oppilaat ja henkilöstö tulee siirtää väistötiloihin. Jos koulua tai oppilaitosta ei kannata korjata, tulee rakentaa uusi.

Vantaalla on todella paljon sisäilmaongelmaisia kouluja ja päiväkoteja. Kunnan tulee tehdä suunnitelma siitä missä järjestyksessä ja koska sisäilmaongelmaiset koulut ja päiväkodit korjataan.

Avoimet oppimisympäristöt eivät ole hyviä kenellekään. Niissä on rauhatonta. Seinissä ei voi säästää. Lähikoulu on alueen kokoontumispaikka.

Koululakkautuksia ei pidä tehdä harkitsematta. Mitä pidemmät koulumatkat oppilailla ovat, sitä suuremmat ovat kunnan koulumatkakulut. Vantaalle muuttaa satoja paljon lapsia ja nuoria joka vuosi. Tulemme seuraavina vuosikymmeninä tarvitsemaan paljon uusia kouluja ja päiväkoteja.

Peräänkuulutan pitkäjänteisyyttä päätöksissä. Koulutusleikkaukset eivät tuo pitkällä tähtäimellä säästöä kunnalle. Vantaan kannattaa ohjata nykyistä enemmän resursseja koulutukseen, erityisesti kolmiportaiseen tukeen sekä erityis- ja pieniryhmäopetukseen.

Jokaisella oppilaalla on oikeus saada tarvitsemansa tuki opinnoissaan. Kouluissa tulee olla riittävästi aikuisia paikalla. Kouluissa on oltava tarpeeksi erityisopettajia, koulunkäynninohjaajia, kouluavustajia, kuraattoreita, psykologeja ja nuorisotyöntekijöitä. Opetusryhmät eivät saa olla liian suuria. Suuressa ryhmässä ei oppilas saa aina tarvitsemaansa tukea, ja on myös levotonta.

Meidän kaikkien kunta mahdollistaa jokaisen osallistumisen.

17 Onko sosiaali- ja terveyspalveluita koskeva päätöksenteko kunnassamme ymmärrettävää ja saavutettavaa kehitysvammaisten ja vastaavaa tukea tarvitsevien asiakkaiden ja potilaiden näkökulmasta? Millaisia ongelmia tunnistat? Millä keinoilla päätöksenteon ymmärrettävyyttä voitaisiin parantaa?

Päätöksenteko ei ole aina ymmärrettävää ja saavutettavaa kunnassani. Kaikkialla taitaa olla asiassa parantamisen varaa. Palveluiden esteettömyyttä ja saavutettavuutta tulisi kehittää. Olisi myös syytä yksinkertaistaa palvelupolkuja ja vähentää byrokratiaa. Uuteen vammaispalvelulakiin tulisi säätää tuettu päätöksenteko ja kouluttaa kuntiin erikseen sen hallitsevia ihmisiä.

Tiedotuksen, ohjauksen ja neuvonnan selkokielisyyttä tulisi parantaa – tiedotteista voisi esimerkiksi tehdä selkokieliset versiot. Kunnan nettisivujen tulisi olla helppokäyttöiset, saavutettavat ja selkokieliset. On tärkeää, että kehitysvammaisella on joku omainen tai muu tukihenkilö mukanaan, kun hän asioi sosiaali- ja terveydenhuollossa. Kehitysvammaisten ihmisten ja heidän perheidensä tulee vaatia tietoa selkokielisessä muodossa.

18 Tukeeko kuntamme vammaisten ihmisten oikeutta päättää itse omista asioistaan? Miten kunta voi toteuttaa ja edistää vammaisten ihmisten oikeutta tuettuun päätöksentekoon?
Itsemääräämisoikeus on todella tärkeä asia, ja kaikilla tulee olla oikeus päättää itse asioistaan. Kaikissa kunnissa on tässä varmasti kehittämisen paikka. Kunta voi kouluttaa työntekijöitä tuetussa päätöksenteossa ja myöntää siihen resursseja. Työntekijöillä tulee olla aikaa tuetulle päätöksenteolla. On tärkeää, että me vammaiset ihmiset saamme päättää itse asioistamme, ja tämä pitää kunnan tuoda kaikessa esille. Kunnan ja järjestöjen tulee rohkaista meitä vammaisia mukaan päätöksentekoon. On tärkeää, että meitä vammaisia ihmisiä on ehdokkaina vaaleissa ja mukana puolueiden toiminnassa.

Vammaisneuvostoissa olisi myös hyvä olla erilaisten vammaryhmien edustajia, myös kehitysvammaisia. Kehitysvammaistenkin äänen tulee kuulua, kun vammaisneuvostossa tehdään päätöksiä.

19 Mahdollistetaanko monenlaisten kommunikointitapojen käyttäminen ja esimerkiksi avustajan mukanaolo kaikissa kuntamme palveluissa? Pidätkö tätä tärkeänä?

Pidän tärkeänä sitä, että kunnan palveluissa voi käyttää monenlaisia eri kommunikaatiotapoja ja esimerkiksi avustajaa. On tärkeää, että kuntalaiset voivat yhdenvertaisesti käyttää palveluita.

Puhetta korvaavien kommunikaatiomenetelmien käyttäminen on Vantaalla mahdollista lähinnä tulkin tai henkilökohtaisen avustajan tuella. Olisi myös syytä kouluttaa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä erilaisten puhetta korvaavien ja tukevien kommunikaatiomenetelmien käytössä. Tuettu päätöksenteko pitäisi saada lakiin sitovaksi. Se parantaisi meidän vammaisten itsemääräämisoikeutta.

Vantaalla ei sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö välttämättä osaa kaikenlaisia puhetta tukevia ja korvaavia kommunikaatiomenetelmiä. On tärkeää varmistaa, että puhe- ja kuulovammaisille on tarjolla heidän tarvitsemansa tulkkauspalvelut (mm. viittomakielen tulkkaus ja kirjoitustulkkaus) sekä apuvälineet.

Henkilökohtaiseen apuun pitäisi kaikilla sitä tarvitsevilla olla oikeus. Käytännössä näin ei kuitenkaan aina ole Vantaalla. Vaan vammaispalvelulaissa olevasta voimavararajauksesta johtuen, jotkut meistä vammaisista jäävät avun ulkopuolelle. Etenkin kehitysvammaiset, lapset, nuoret, puhevammaiset sekä ne, joilla on jokin kognitiivinen vamma jäävät helposti henkilökohtaisen avun ulkopuolelle. Se on väärin.

Vaikka kunta myöntäisikin vammaiselle ihmiselle avustajan, saattaa olla, ettei henkilökohtaisen avun tunteja myönnetä riittävästi. Toinen ongelma on avustajan löytäminen – pääkaupunkiseudulla on pulaa hyvistä avustajista. Kunnalla ei myöskään ole omaa avustajien välitystoimintaa.

Laadin viime vuonna epävirallisen kyselyn vantaalaisille vammaisille ihmisille ja heidän läheisilleen. Kysely oli verkkokysely. Siihen vastasi 118 vantaalaista. Vastausprosentti oli noin 0.5 (mikäli arvioidaan, että 10 prosentilla vantaalaisista on jokin vamma).  Kyselyyn vastanneista 65 % koki saavansa riittävästi avustajatunteja.  Joka kolmas vastannut ei siis kokenut saavansa riittävästi avustajatunteja. Vain 19 % vastaajista koki, että avustajan löytäminen on helppoa.

2o Miten vammaiset ihmiset perheineen pitäisi mielestäsi osalistaa kunnan kehittämiseen ja päätöksentekoon?

Kunta on kuntalaisia varten, eivät kuntalaiset kuntaa varten. Kaikkien on voitava yhdenvertaisesti vaikuttaa kunnan kehittämiseen ja päätöksentekoon, esimerkiksi vammasta, terveydentilasta, sairauksista tai tulotasosta riippumatta. Osallisuus on minulle hyvin tärkeää. Kuntapäättäjän tehtävä on viedä kuntalaisten viestiä eteenpäin valtuustoon, lautakuntiin ja kunnanhallitukseen. Me olemme kuntalaisten palvelijoita. Jos, ja kun, minut valitaan valtuustoon, lupaan ajaa meille vammaisille ja meidän perheillemme tärkeitä asioita eteenpäin. Minuun saa olla pienellä kynnyksellä yhteydessä (sähköpostiosoitteeni on elina.nykyri(at)gmail(.)com).

Kunnissa voidaan parantaa meidän vammaisten ja muiden paljon palveluita tarvitsevien kuntalaisten osallisuutta:

• a) antamalla vammaisneuvostoille enemmän vaikutusvaltaa (mm. myöntämällä niille läsnäolo-oikeus- ja puheoikeus valtuuston ja lautakuntien kokouksissa),
• b) järjestämällä kuntalaisille suunnattuja avoimia keskustelu- ja kuulemistilaisuuksia,
• c) tekemällä meille vammaisille ja meidän läheisillemme suunnattuja kyselyitä,
• d) suorittamalla kaikkien tärkeiden päätösten yhteydessä yhdenvertaisuusvaikutusten arviointi,
• e) ottamalla mukaan meidän vammaisten ja muiden paljon palveluita tarvitsevien edustus mukaan kunnan palveluiden kehittämiseen heti alusta asti,
• f) rohkaisemalla meitä vammaisia ja muita paljon palveluita tarvitsevia lähtemään mukaan puolueiden toimintaan ja ehdolle eri vaaleissa,
• g) parantamalla kunnan virkamiesten ja luottamushenkilöiden tavoitettavuutta ja
• h) parantamalla kunnan sekä paikallisten potilas- ja vammaisjärjestöjen välistä yhteistyötä sekä kuuntelemalla paikallisia järjestöjä, vammaisaktivisteja ja kokemusasiantuntijoita herkällä korvalla.

Kunnan olisi syytä säännöllisin välein kysyä meiltä vammaisilta ja perheiltämme sitä, miten meillä menee, ja mitä me toivomme tulevaisuudessa. Kuntien kannattaa tehdä säännöllisesti kysely meille vammaisille ja meidän perheillemme. Lisäksi kannattaa järjestää meille suunnattuja keskustelu- ja kuulemistilaisuuksia. Ei pidä järjestää mitään näennäiskuulemisia, vaan kunnan on kuunneltava meitä aidosti. Ja sillä mitä sanomme, pitää olla oikeasti vaikutusta päätöksiin. Ja kun palveluita kehitetään, on meidät otettava mukaan alusta lähtien.

Vammaisneuvostojen roolia pitäisi vahvistaa. Niille tulisi myöntää puhe- ja läsnäolo-oikeus valtuustojen ja lautakuntien kokouksissa. En suosittele yhdistettyjä vanhus- ja vammaisneuvostoja.

On hyvin tärkeää, että kunnan päätöksenteossa ovat edustettuina kaikenlaiset eri väestöryhmät, esimerkiksi eri ikäryhmät ja vähemmistöt. Haluankin rohkaista muita vammaisia ja meidän vammaisten omaisia tulemaan rohkeasti mukaan puolueiden toimintaan. Kannattaa myös harkita asettumista ehdolle vaaleissa. Annetaan ääni vaiennetuille. Rikotaan lasikatot.

21 Millaisia ongelmia tunnistat kuntamme viestinnän saavutettavuudessa? Miten näitä ongelmia voidaan ratkoa?

Viestinnän tulisi olla saavutettavaa. Muuten eivät kaikki kuntalaiset voi vaikuttaa päätöksentekoon ja saa heitä koskeva tietoja heitä hyödyttävässä muodossa. Saavutettavuus ja esteettömyys ei ole mielipidekysymys, vaan ihmisoikeus.

Vantaan kaupungin viestintä ei ole aina saavutettavaa. Kunnan verkkosivut ovat hankalat käyttää. Tiedottamisessa ja viestinnässä ei aina käytetä selkokieltä Vantaalla. Selkokielen käyttämisestä hyötyisivät meidän vammaisten lisäksi myös vieraskieliset, eli muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvat ihmiset. Vieraskielisten osuus on Vantaalla noin 22 %. Voidaan arvioida, että vähintään joka kymmenes vantaalainen on vammainen. Meitä vammaisia on siis Vantaalla yli 23 000. Voidaankin sanoa, että joka kolmas vantaalainen on vammainen tai vieraskielinen.

Miten sitten viestinnän saavutettavuudessa olevia ongelmia voidaan ratkoa? Vantaa voisi kouluttaa työntekijöitä selkokielen käyttöön. Myös verkkosivujen käytettävyyttä voitaisiin kehittää. Verkkosivujen kehittämiseen on nyt hyvä tilaisuus, kun verkkosivuja ollaan parhaillaan uudistamassa Vantaalla. Olisi hyvä ottaa viestinnän kehittämiseen mukaan meidän vammaisten edustajia sekä meidän vammaisten läheisten edustajia. On myös tärkeää kysyä vammais- ja vanhusneuvostojen sekä paikallisten vammais-, eläkeläis- ja potilasjärjestöjen kantaa. Järjestöt kannattaa ottaa myös mukaan kehittämistyöhön.

Olisi hyvä, että aluksi meiltä vantaalaisilta vammaisilta kysyttäisiin, miten haluaisimme kunnan viestintää kehittää. Mikä toimii ja mikä ei toimi? Ja miksi? Aluksi on kartoitettava ongelmakohdat. Emme voi puuttua ongelmiin, jos emme tiedä mitä ongelmia on olemassa.

Olisi tärkeää laatia Vantaan kaupungille valtuustokausittain vammaispoliittinen ohjelma ja selvittää säännöllisesti sitä, mitä mieltä me vantaalaiset vammaiset ja meidän perheemme olemme kaupungin viestinnästä. Myös meidän hyvinvointiamme pitäisi kartoittaa säännöllisesti.

Laadin viime vuonna epävirallisen kyselyn vantaalaisille vammaisille. Sain 118 vastausta. Valtaosa vastanneista oli tyytymätön kaupungin viestintään ja siinä nähtiin eniten ongelmia. Kehitettävää siis on.

22 Miten kouluympäristöjen saavutettavuutta voitaisiin parantaa kunnassamme?

Koulussa tulee olla terve sisäilma. Se on osa kouluympäristön saavutettavuutta. Monessa vantaalaisessa koulussa on sisäilmaongelmia. Se ei kuulu asiaan. Koulujen sisäilmanongelmat tulee kartoittaa ja korjata. Jos rakennusta ei voi korjata, tulee rakentaa uusi. Ei lapsien, nuorten ja koulujen työntekijöiden pidä joutua kärsimään epäterveellisestä opiskelu- ja työympäristöstä. Koulun käyminen tai koulussa työskentely ei saa sairastuttaa ketään.

On tärkeää, että jokainen oppilas saa koulussa tarvitsemansa tuen opintoihinsa. Yleisopetuksen lisäksi tarvitaan erityis- ja pienopetusta. Kouluissa tulee olla riittävästi työntekijöitä. Tarvitaan riittävästi opettajia, koulunkäynninohjaajia, kouluavustajia, erityisopettajia, kuraattoreita, nuorisotyöntekijöitä ja psykologeja. Ryhmäkokojen tulee olla kohtuullisia. Suuressa ryhmässä on levotonta ja meluisaa, eivätkä kaikki oppilaat saa tarpeeksi huomiota opettajilta. On myös tärkeää välttää avoimien oppimisympäristöjen käyttöä. Avoimen ympäristön on tutkittu haittaavan keskittymistä. Siitä on siis näyttöä.

Kun kouluja remontoidaan tai uudisrakennetaan, on tärkeää kiinnittää huomiota esteettömyyteen. Meidän vammaisten edustajien tulee olla alusta asti mukana suunnittelemassa rakentamista tai remonttia. On myös tärkeää, että rakennuksen esteettömyys testataan ennen kuin se otetaan käyttöön. Ja meidän vammaisten ihmisten itsemme pitää toimia testaajina. Esteettömyys hyödyttää kaikkia, eikä ole kenellekään haitaksi. Jos esteettömyys huomioidaan alusta lähtien, ei esteetön rakentaminen tule esteellistä kalliimmaksi. Itse koulurakennuksen lisäksi on tärkeää kiinnittää huomioita käytettävien opetusmateriaalien- ja välineiden saavutettavuuteen. Vantaan kannattaa satsata saavutettavuuteen. Ilman sitä ei ole yhdenvertaisuutta.

23 Miten vapaa-ajan viettotavoista ja palveluista voitaisiin tehdä kunnassasi nykyistä saavutettavampia? Millaisia ongelmia tai onnistumisia olet havainnut?

Saavutettavuus on todella tärkeää. Ilman sitä ei ole yhdenvertaisuutta. Kun kunnan rakennuksia remontoidaan tai uudisrakennetaan, on tärkeää kiinnittää huomiota esteettömyyteen. Meidän vammaisten edustajien tulee olla alusta asti mukana suunnittelemassa rakentamista tai remonttia. On myös tärkeää, että rakennuksen esteettömyys testataan ennen kuin se otetaan käyttöön. Ja meidän vammaisten ihmisten itsemme pitää toimia testaajina. Esteettömyys hyödyttää kaikkia, eikä ole kenellekään haitaksi. Jos esteettömyys huomioidaan alusta lähtien, ei esteetön rakentaminen tule esteellistä kalliimmaksi. Vantaan kannattaa satsata saavutettavuuteen.

Rakennusten esteettömyyden lisäksi tulee huomioida myös kunnan käyttämän viestinnän saavutettavuus. Siinä on paljon kehitettävää.

Viestinnän tulisi olla saavutettavaa. Muuten eivät kaikki kuntalaiset voi vaikuttaa päätöksentekoon ja saa heitä koskeva tietoja heitä hyödyttävässä muodossa. Saavutettavuus ja esteettömyys ei ole mielipidekysymys, vaan ihmisoikeus.

Vantaan kaupungin viestintä ei ole aina saavutettavaa. Kunnan verkkosivut ovat hankalat käyttää. Tiedottamisessa ja viestinnässä ei aina käytetä selkokieltä Vantaalla. Selkokielen käyttämisestä hyötyisivät meidän vammaisten lisäksi myös vieraskieliset, eli muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvat ihmiset. Vieraskielisten osuus on Vantaalla noin 22 %. Voidaan arvioida, että vähintään joka kymmenes vantaalainen on vammainen. Meitä vammaisia on siis Vantaalla yli 23 000. Voidaankin sanoa, että joka kolmas vantaalainen on vammainen tai vieraskielinen.

Miten sitten viestinnän saavutettavuudessa olevia ongelmia voidaan ratkoa? Vantaa voisi kouluttaa työntekijöitä selkokielen käyttöön. Myös verkkosivujen käytettävyyttä voitaisiin kehittää. Verkkosivujen kehittämiseen on nyt hyvä tilaisuus, kun verkkosivuja ollaan parhaillaan uudistamassa Vantaalla. Olisi hyvä ottaa viestinnän kehittämiseen mukaan meidän vammaisten edustajia sekä meidän vammaisten läheisten edustajia. On myös tärkeää kysyä vammais- ja vanhusneuvostojen sekä paikallisten vammais-, eläkeläis- ja potilasjärjestöjen kantaa. Järjestöt kannattaa ottaa myös mukaan kehittämistyöhön.

Olisi hyvä, että aluksi meiltä vantaalaisilta vammaisilta kysyttäisiin, miten haluaisimme kunnan viestintää kehittää. Mikä toimii ja mikä ei toimi? Ja miksi? Aluksi on kartoitettava ongelmakohdat. Emme voi puuttua ongelmiin, jos emme tiedä mitä ongelmia on olemassa.

Olisi tärkeää laatia Vantaan kaupungille valtuustokausittain vammaispoliittinen ohjelma ja selvittää säännöllisesti sitä, mitä mieltä me vantaalaiset vammaiset ja meidän perheemme olemme kaupungin viestinnästä. Myös meidän hyvinvointiamme pitäisi kartoittaa säännöllisesti.

Laadin viime vuonna epävirallisen kyselyn vantaalaisille vammaisille. Sain 118 vastausta. Valtaosa vastanneista oli tyytymätön kaupungin viestintään ja siinä nähtiin eniten ongelmia. Kehitettävää siis on.

24 Miten kuvaisit vammaisten lasten harrastus- ja osallistumismahdollisuuksia kunnassasi? Miten tilannetta voitaisiin parantaa nykyisestä?

Vammaisten lasten harrastus- ja osallistumismahdollisuudet ovat paljon kiinni heidän vanhempiensa aktiivisuudesta. Lapsella tulee olla käytössään hänen tarvitsemansa apuvälineet sekä mahdollisesti tulkki ja avustaja. Ilman niitä ei vammaisen lapsen harrastaminen ja osallistuminen yhteiskuntaan onnistu. Vammaisten lasten on monessa kunnassa, Vantaallakin, vaikeaa saada avustajaa itselleen, johtuen laissa olevasta voimavararajauksesta. Onkin tärkeää, että kunta myöntää lapselle avustajan harrastuksiin, jos hän sellaista tarvitsee. On myös tärkeää myöntää lapselle hänen harrastuksissaan tarvitsemansa apuvälineet. Lisäksi on tärkeää, että erilaisia kuntien työntekijöille sekä erilaisia harrastustoimintoja vammaisille järjestäville opetetaan vaihtoehtoisten kommunikaatiotapojen käyttöä ja tuettua päätöksentekoa. On tärkeää, että kunnat ja järjestöt viestivät toiminnastaan saavutettavasti ja selkokielisesti.

Uskon kyllä, että paljolti vammaisten lasten harrastus- ja osallistumismahdollisuudet ovat kiinni meillä aikuisilla olevista ennakkoluuloista ja asenteista. Tarvitaan asennemuutos. Jos niin tahdomme, niin kyllä monet vammaiset lapset voivat harrastaa yhdessä vammattomien kanssa samassa ryhmässä.

Kunnan on tärkeää tukea paikallisten yhdistysten, esimerkiksi vammais- ja potilasjärjestöjen työtä. Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus ainakin yhteen maksuttomaan harrastukseen. Pitäisi olla tarjolla enemmän edullisia mahdollisuuksia harrastaa.

#Vammaiset, #Kuntavaalit2021, #Elina2021, #Vantaa,#kohtaamut, #meidänkaikkienkunta, #Kehitysvammaliitto, #KehitysvammaistenTukiliitto, #YKvammaissopimus