Miten kunta voi tukea yksinhuoltajaperheitä?

Lähes joka neljäs lapsiperhe on Suomessa yhden vanhemman perhe. 

Lähes joka neljäs lapsiperhe oli vuoden 2020 lopussa yhden vanhemman perhe Tilastokeskuksen perhetilaston mukaan yhden vanhemman perheitä oli vuonna 2020 yhteensä 186 692 (24 % lapsiperheistä). Perheitä, joissa oli äiti ja lapsia oli yhteensä 152 417 (20 % lapsiperheistä). Perheitä, joissa on isä lapsia, oli yhteensä 34 275 (4 % kaikista lapsiperheistä ja noin 14 % yhdrn vanhemman perheistä). Valtaosa yhden vanhemman perheistä on siis edelleen perheitä, joissa on äiti ja yksi tai useampi lapsi. Kuitenkin perheet, joissa on isä ja lapsia, ovat jatkuvasti yleistymään päin. Lue lisää osoitteesta https://www.stat.fi/til/perh/2020/perh_2020_2021-05-28_tie_001_fi.html.

Vantaalla joka neljäs (26 %) lapsiperhe oli vuoden 2019 lopussa yksinhuoltajaperhe.

Yhden vanhemman perheitä oli Vantaalla vuoden 2019 lopussa yhteensä 9723. Kaiken kaikkiaan perheitä oli Vantaalla vuoden 2019 lopussa yhteensä 61 791 (ml. pariskunnat). Lue lisää: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/hs-joka-kolmas-perhe-helsingissa-pyorii-yhden-vanhemman-voimin/1902084#gs.3n3juu, https://www.vantaa.fi/hallinto_ja_talous/tietoa_vantaasta/tilastot_ja_tutkimukset/vaesto_ja_ennuste jah ttps://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/151877_Vantaan_vaesto_2019-2020.pdf.

Yksinhuoltajuuden taustalla olevia syitä 

Kansan Uutiset kirjoittaa: ”Ihmiskunnan varhaisemmassa historiassa yksinhuoltajuuden pääsyy oli toisen vanhemman kuolema sairauden, sodan, synnytyksen tai onnettomuuden seurauksena. Jopa joka kolmas lapsi oli puoliorpo. Nykyisin yksinhuoltajuutta selittävät sosiaalis-kulttuuriset tekijät, tärkeimpinä avioero, erilleen muuttaminen tai puolison hylkääminen.” Osa lapsista syntyy yhden vanhemman perheeseen esim. spermanluovutuksen tai adoption kautta. Yhden vanhemman perheitä siis syntyy paitsi vanhempien eron, puolison hylkäämisen ja vanhemman kuoleman takia, myös siksi, että lapsen vanhemmat tai toinen vanhemmista ovat jo alun perinkin niin haluneet. Lue lisää: https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3622619-yksinhuoltajuus-yha-yleisempaa-maailmassa.

Koronapandemia on iskenyt kipeästi yksinhuoltajaperheisiin.

Koronapandemia on vaikeuttanut entisestään yksinhuoltajien työ- ja kotielämän yhdistämistä. Se oli jo ennen koronaa vaikeaa. Koronarajoitukset sekä taloushuolet ovat koetelleet ja rajoitukset uuvuttaneet. Helsinkiläisistä yksinhuoltajista joka kolmas on kokenut korona-aikana hyvinvointinsa heikentyneen. Yksinhuoltajat eivät ole koronan takia voineet turvatua läheistensä ja sukulaistensa apuun. Etenkään lapsen isovanhemmilta ei ole voinut entisessä määrin pyytää apua, koska yksinhuoltajat ovet halunneet suojella heitä. Ovathan monet lasten isovanhemmat ikäihmisiä. Erityisen kovalla ovat olleet ne yhden vanhemman perheet, joissa yhdellä tai useammalla lapsella on erityisen tuen tarve. Yksinhuoltajaperheistä monet ovat pienituloisia, ja koronapandemia on entisestään hankaloittanut yksinhuoltajien taloudellista tilannetta. Paljon on työntekijöitä irtisanottu ja lomautettu. Korona on myös vaikeuttanut lapsen ja hänen etävanhempansa tapaamisia sekä vuoroviikkovanhemmuuden toteutumista. Tämä kaikki selviää Mannerheimin Lastensuojeluliiton selvityksestä. Lue lisää osoitteesta https://vslj.fi/korona-arki-yksinhuoltajaperheet/.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton elvityksessä todetaan aiheellisesti: ”Yksinhuoltajien uupumisen ja mahdollisten lastensuojelullisten toimenpiteiden ehkäisemiseksi kuntien on tärkeä tarjota varhaiskasvatusta ja kotipalvelua sitä tarvitseville yksinhuoltajille arjen haasteista selviytymisen helpottamiseksi. Kotipalvelun ja varhaiskasvatuksen saatavuus ei vain mahdollista äitien työssäkäyntiä, vaan tarjoaa myös lapselle turvallisen ja hänen kehitystään ja hyvinvointiaan tukevan hoitoympäristön, jos vanhemmat alkavat väsyä. Yksin ei tarvitse jaksaa enempää kuin mihin kykenee. Perheet tarvitsevat myös tukea, ohjausta ja neuvontaa tapaamisasioista sopimiseen ja yhteisvanhemmuuden toteuttamiseen uusissa ja muuttuvissa olosuhteissa. Tässä myös järjestöjen tarjoama tuki on merkittävä. ” Olen tämän kanssa sama mieltä.

Mitä kunta voi tehdä yksinhuoltajien tukemiseksi?

Tukea vanhemmuuteen

On ensisijaista, että kunta tukee kaikkia lapsiperheitä. Yksinhuoltajaperheeet saattavat kuitenkin tarvita kunnalta enemmän tukea kuin muut lapsiperheet. Kaikissa päiväkodeissa pitäisi olla psykologeja ja kuraattoreita tukemassa lapsia ja heidän vanhempiaan.

Yhden vanhemman perheet mukaan päätöksentekoon. ”Ei mitään meistä ilman meitä.” 

Kunnan on syytä osallistaa yhden vanhemman perheet päätöksentekoon. Kunnan tulee säännöllisesti selvittää se, mitä yksinhuoltajat kunnalta toivovat. Yksinhuoltajat itse tietävät parhaiten, millaista tukea ja apua he tarvitsevat.

Tulee tarjota käytännön apua ja tukea yksinhuoltajaperheille. Yksinhuoltajuuden pitäisi olla riittävä syy päästä kotipalvelun piiriin. Kunnan tulisi tarjota kotipalvelun apua automaattisesti yksinhuoltajille. Yksinhuoltajilla on oltava oikeus omaan aikaan. Ei saa olla niin, että he ovat 24 tuntia vuorokaudessa kiinni palkkatyössä ja lastenhoidossa. Siihen uupuu, eikä se ole lapsen etu. Kaikessa pitää edetä lapsen etu edellä. Kaikki yksinhuoltajat eivät saa tukea läheisiltään. Kunnan tulisi siis tarjota yhden vanhemman perheille lapsenhoitoapua automaattisesti esim. kotipalvelun muodossa.

Kunnan olisi tärkeää kaikin keinoin auttaa yksinhuoltajia työllistymään päivätyöhön. Kunnan tulisi myös tukea vuorotyön tekemistä. Vuoropäiväkoteja pitäisi olla nykyistä enemmän.

Kunnan pitäisi järjestää tarvittaessa lapselle tai nuorelle koulukyyti molempien vanhempien luota, ei vain siitä osoitteesta, joka on lapsen tai nuoren virallinen osoite. Tästä olen aiemminkin kirjoittanut.

Kunnan olisi tärkeää panostaa lastensuojeluun, perheneuvoloihin, koulujen oppilashuoltoon ja muuhun lapsien sekä nuorten ja heidän vanhempiensa tukemiseen. Lastensuojelun ongelmat tulee Vantaalla kartoittaa ja korjata. Lastensuojeluun tarvitaan lisää henkilökuntaa. Myös palkkausta ja työoloja tulee parantaa. On tärkeää panostaa ennaltaehkäisevään toimitaan. Ongelmiin pitää puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Lyhyesti sanottuna:  kunnan on tärkeää tarjota yhden vanhemman perheelle käytännön tukea ja apua esim. lastenhoidon muodossa. Yksinhuoltajallakin pitää olla mahdollisuus omaan aikaan. Hänen on voitava käydä töissä ja harrastaa jotain.

Kunnan lastenvalvojien ja perheneuvoloiden tulisi auttaa myös etävanhempia kantamaan vastuuta lapsistaan. Vanhemmasta vieraannuttamiseen tai lapsen hylkäämiseen tulee kunnan lastenvalvojalla olla keinoja puuttua välittömästi. On tärkeää tehdä selväksi etävanhemmalle kuinka tärkeitä hän on lapselleen ja tämän kehitykselle. On rohkaistava etävanhempaa tapaamaan lastaan esim. järjestämällä paikka näille tapaamisille.

Lapsiperheiden järjestöjen ja kunnan välinen yhteistyö on tärkeää. Ne on otettava mukaan, kun kunnassa kehitetään lapsiperheiden palveluita.

Yksinhuoltajankin on voitava hoitaa kunnallista luottamustoimea. Kunnan tulee järjestää kunnallista luottamustoimi hoitavien lasten hoito kunnan valtuuston, lautakuntien ja kunnanhallituksen kokousten aikana.

On tärkeää kuunnella lapsia ja nuoria heitä itseään koskevissa asioissa. Olen sitoutunut olemaan lasten ja nuorten puolella oleva päättäjä. 

Pitää kysyä suoraan lapsilta ja nuorilta, iän mukaisella tasolla, sitä mitä he toivovat. On tärkeää tehdä lapsivaikutusten arviointi kaikissa lapsia ja nuoria koskevissa asioissa. Sen tekoon tulee osallistaa yhden vanhemman perheiden lapset ja nuoret. Kunnan on myös syytä kartoittaa yksinhuoltajien ja heidän lastensa hyvinvointi säännöllisesti.

Lapsille ja nuorille on oltava tarjolla edullisia mahdollisuuksia harrastaa liikuntaa, taiteita ja kulttuuria.

Olisi hienoa, jos Suomeen tulisi harrastustakuu. Olisi hyvä ottaa mallia Islannista. Harrastustakuu tarkoittaisi sitä, että lapsella tai nuorella on oikeus yhteen valitsemaansa koulupäivän yhteydessä järjestettävään maksuttomaan harrastukseen. Hyvä, että pääkaupunkiseudun kunnat kehittävät harrastamisen Suomen mallia parhaillaan. On tärkeää, että myös pienituloisen yksinhuoltajan lapsi voi harrastaa ja osallistua esim. kesäleireille.

Olen ollut yksinhuoltajan lapsi.

Elin koko lapsuuden ja nuoruuden kaksin äitini kanssa. Olin onnellinen.. Äitini kasvatti minut hyvin. Välillä oli rahasta tiukkaa, mutta äiti kävi kokopäivätyössä js pärjäsimme. Isääni kaipasin kyllä. Tapasin häntä vain muutaman kerran vuodessa. Äidilläni oli muutama ystävä tukenaan. Nuo ystävät auttoivat välillä hoidossani. Joskus oli myös palkattuja lastenvahteja. Tykkäsin lastenvahdeista. Oli hyvä, että äitini tajusi oman ajan tärkeyden ja järjesti sitä itselleen. Tätini hoisi minua koulujen loma-aikoina. Siitäkin oli iso apua. Hätätapauksessa, kun äiti sairastui, kunta järjesti kodinhoitajan apuun. Niin pitäisi olla edelleen.

Jokainen perhe on erilainen.

Yhden lapsen perheet ovat kahden vanhemman perhettä haavoittuvammassa asemassa, mutta jokaisen yhden lapsen perheen tuen ja avun tarve on yksilöllinen. On tärkeää, että lapsellan tai nuorella on turvalliset ja hyvät kasvuolosuhteet, eli hän sitten millaisessa perheessä tahansa.

Lisää tietoa

Vantaa, lapsiperheiden sosiaalipalvelut: https://www.vantaa.fi/hallinto_ja_talous/osallistu_ja_vaikuta/asioi_verkossa/terveys-_ja_sosiaalipalvelut/perheille.
Vantaa, lapsiperheiden kotipalvelu:
https://www.vantaa.fi/terveys-_ja_sosiaalipalvelut/lapsiperheiden_palvelut/lapsiperheiden_kotipalvelu.