Myös meillä vammaisilla pitää olla oikeus rakkauteen, perheeseen ja vanhemmuuteen!

Me vammaiset olemme maailman suurin vähemmistö, jonka osaksi kuka tahansa voi koska tahansa päätyä. 

Me vammaiset olemme maailman suurin vähemmistö. Meitä on arviolta 10–15 prosenttia väestöstä. Suomessa meitä on ainakin 750 000. Me olemme kaikk yksilöitä. Me emme tarvitse holhoamista, ylisuojelua tai sääliä. Emme ole hoidon tai hoivan kohteita.

Olemme aktiivisia toimijoita. Toivomme, että meidät nähdään omina itsenämme, omine haaveinemme ja toiveinemme. Vammojen ja sairauksien yli, ali ja ohi on voitava nähdä.

Me vammaiset kohtaamme usein samanlaisia haasteita kuin muut vähemmistöihin kuuluvat, esimerkiksi maahanmuuttajataustaiset henkilöt, romanit ja saamelaiset. On kuitenkin myös olemassa haasteita, jotka ovat juuri meille ominaisia.

Kuka tahansa meistä voi koska tahansa vammautua tai sairastua. Tuomas Kuusniemen sanoja mukaillakseni: ”me vammaiset olemme siitä erikoinen vähemmistö, että kuka tahansa voi koska tahansa tulla osaksi meitä”. Kaikki vammat ja sairaudet eivät ole synnynnäisiä tai näy ulospäin.

Meillä kaikilla, myös vammaisilla, on oltava halutessamme oikeus  muodostaa rakkauteen ja perheeseen.

YK:n vammaisten henkilöiden ihmisoikeussopimus (lyhyesti vammaissopimus) astui Suomessa voimaan 10.6.2016. Sopimus on osa Suomen lakia. Vammaissopimuksessa todetaan, että meillä vammaisilla on oltava oikeus itse päättää miten, missä ja kenen kanssa asumme.

Täysi-ikäisillä vammaisilla on yhdenvertainen oikeus muodostaa parisuhde, solmia avioliitto ja perustaa perhe. Meillä vammaisilla on oltava oikeus valita missä, miten ja kenen tai keiden kanssa asumme.

Vammaissopimuksen 23. artikla kieltää meihin vammaisiin kohdistuvan syrjinnän kaikissa avioliittoon, perheeseen, vanhemmuuteen ja henkilökohtaisiin suhteisiin liittyvissä asioissa.

Parisuhteella ja perheellä on suuri merkitys ihmisen hyvinvoinnille. Ryhmämuotoisesti asuvallakin on oltava halutessaan oikeus rakkaussuhteeseen. Onkin kiinnitettävä huomiota asumisyksiköissä vallitseviin asenteisiin. Ja ennakkoluuloihin sekä yksityisyyden suojaan.

Usein vammainen ei voi asua yhdessä jonkun tai joidenkin kanssa, toudellisten syiden takia – eläkeläisen asumistuen ja kansaneläkkeen myöntämisperusteita pitää muuttaa.

Yhdessä asuminen jonkun tai joidenkin kanssa ei saisi pienentää ihmisen kansaneläkettä. Eläkeläisen asumistuessa pitäisi huomioida se, kuinka monta ihmistä asunnossa asuu. 

Yhdesä asuminen jonkun tai joidenkin kanssa eii saisi heikentää pienituloisen ihmisen toimeentuloa. Kela ei saisi rangaista eläkeläistä yhteen muuttamisesta jonkun tai joidenkin kanssa. Tämä ongelma koskee kaikkia kansaneläkettä tai eläkeläisen asumistukea saavia eläkeläisiä, ei vain meitä vammaisia.

On vastoin vammaissopimusta, ettemme me vammaiset aina kykene taloudellisten syiden vuoksi muodostamaan parisuhdetta tai perustamaan perhettä. On pariskuntia, jotka ovat taloussyiden takia eläneet erillään toisistaan vuosikymmenien ajan. Ihmisellä pitäisi myös olla oikeus asua esimerkiksi kaverinsa kanssa yhdessä.

Eläkeläisen asumistuen myöntämisperusteet ovat erilaiset kuin yleisen asumistuen. Pariskunnan pitäisi Kelan mukaan asua yhtä edullisesti kuin yksin elävän.

Jos eläkeläisen asumistukea saava ihminen muuttaa yhteen jonkun kanssa, menettää hän ison osan hänelle myönnetystä asumistuesta. Yhteen muuttaminen pienentää myös hänen saamaansa kansaneläkettä. Jos kaksi eläkeläistä muuttaa yhteen, tulee heidän muuttaa yhdelle hengelle tarkoitettuun asuntoon, jos he haluavat, etteivät heidän asumismenonsa nouse yhteen muuton vuoksi.

Eläkeläisen asumistuessa ei huomioida sitä, että me vammaiset tarvitsemme usein normaalia suuremman ja esteettömän asunnon. Esteettömästä asunnosta peritään usein isompaa vuokraa kuin esteellisestä.

Eläkeläiset eivät ole pelkästään ikäihmisiä, vaan on myös nuoria eläkkeellä olevia ihmisiä. Kela ei ole huomioinut sitä, että on olemassa eläkeläisiä, joilla on alaikäisiä lapsia. Lapsiperhe tarvitsee suuremman asunnon kuin pariskunta.

Hyvinvointialue voi säästää sillä, että tukee vammaisen ihmisen yhdessä asumista jonkun tai joidenkin kanssa.

Yhteen muuttaminen saattaa vähentää ihmisen kuljetuspalvelumatkojen ja henkilökohtaisen avun tarvetta. Hyvinvointialueiden olisikin sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkevää kannustaa kuntalaisia asumaan yhdessä. Hyvinvointialue voisi myöntää niille asukkaille, jotka saavat eläkeläisen asumistukea tai/ja kansaneläkettä, täydentävää tai ehkäisevää toimeentulotukea kattamaan tulonmenetykset.

On inhimillisesti, taloudellisesti ja ekologisesti järjetöntä, ettei Kela (eli valtio) kannusta eläkeläisiä yhdessä asumiseen. Kimppa-asuminen säästää muun muassa sähköä, vettä ja lämmityskuluja. Ruokaakin menee vähemmän hukkaan. Kelan tulisi muuttaa eläkeläisen asumistuen ja kansaneläkkeen myöntämisperusteita.

Me vammaiset pystymme muiden lailla muodostamaan parisuhteen tai perustamaan perheen. Tarvitsemme muiden lailla lisääntymis-, perheneuvontaa seksuaalikasvatusta.

Meillä vammaisillakin on oikeus muodostaa parisuhde tai perustaa perhe. Joskus jopa vanhempamme ja sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset luulevat, ettemme halua tai pysty muodostamaan parisuhdetta, saatikka perustamaan perhettä. Kuitenkin valtaosa meistä on täysin kykenevä muodostamaan parisuhteen ja perustamaan perheen.

Me vammaiset olemme ihan yhtä hyviä vanhempia kuin muut. Me vain tarvitsemme vähän enemmän tukea vanhemmuuteemme.

Meillä vammaisilla on vammaissopimuksen 23. artiklan mukaan oikeus päättää vapaasti lapsiemme määrästä ja ikäerosta sekä saada ikämme mukaista tietoa, perheneuvontaa, seksuaalikasvatusta sekä lisääntymisneuvontaa. Meille on annettava tarvittavat keinot näiden oikeuksien käyttämiseen.

Me vammaiset tarvitsemme muiden lailla lisääntymis-, perheneuvontaa, seksuaalikasvatusta sekä tietoa olemassa olevista ehkäisykeinoista. Meillä tulee olla yhdenvertainen pääsy perhesuunnitteluun ja ehkäisyn piiriin.

Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunta ei saa syrjiä ketään hänen vammansa tai sairautensa vuoksi. Vammaisuus ei suojele sairauksilta. Me vammaiset voimme muiden lailla saada sukupuolitauteja.

Meillä vammaisilla on oltava oikeus vanhemmuuteen. Me tarvitsemme tukea vanhempina toimimiseen. 

YK:n vammaissopimuksen 23. artikla toteaa, että meillä vammaisilla on oikeus säilyttää hedelmällisyytemme yhdenvertaisesti muiden kanssa. Meillä on yhdenvertainen oikeus perhe-elämään.

Meillä vammaisilla on oikeus saada tukea lastenkasvatusvastuun kantamisessa. Tukea on saatava, jos lapsen vanhemmista toinen tai molemmat ovat vammaisia tai pitkäaikaissairaita. Lapsen hoitoon tulee myöntää henkilökohtaisen avun tunteja. Lapsen päivähoitoon, kouluun tai harrastuksiin viemiseen pitää myöntää kuljetuspalvelumatkoja.

Lasta ei saa erottaa vanhemmistaan pelkän lapsen oman tai hänen toisen tai molempien vanhempiensa vammaisuuden tai sairauden perusteella. Lapsen tai nuoren paikka on vanhempiensa luona.

Lapsen paikka on vanhempiensa luona, riippumatta siitä onko lapsi itse taikka toinen tai molemmat vanhemmista vammaisia tai pitkäaikaissairaita.

Vammaissopimuksen 23. artiklan mukaan lasta ei saa erottaa vanhemmistaan näiden tahdon vastaisesti, jolleivat viranomaiset pidä erottamista lapsen edun mukaisena. Lasta ei saa erottaa vanhemmistaan pelkästään lapsen oman taikka hänen toisen tai molempien vanhempiensa vammaisuuden perusteella.

Kun perheeseen syntyy vammainen lapsi tai joku perheenjäsenistä vammautuu, tarvitsee koko perhe tukea ja apua.

Kun perheeseen syntyy vammainen tai pitkäaikaissairas lapsi tai joku perheenjäsenistä vammautuu tai sairastuu, tarvitsee koko perhe tukea ja apua sopeutuakseen tilanteeseen. Kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskursseja pitäisi tarjota paitsi vammaiselle itselleen myös hänen läheisilleen. Koko perhettä on tuettava.

Tukea tarvitaan sekä juuri vammautumisen tai sairastumisen jälkeen, että myöhemmin, jatkuvasti. Vammautuminen tai sairastuminen on shokki koko perheelle. Silloin tarvitaan vertaistukea, rohkaisua ja oikeaa tietoa.

Vammaisen tai pitkäaikaissairaan lapsen vanhemmat tarvitsevat tukea ja apua. Vammasta tai sairaudesta johtuvaa tuen tarpeeseen tulee vastata ensisijaisesti sosiaalihuolto- tai vammaispalvelulain mukaisilla palveluilla, ei lastensuojelulla.

Vammaisen tai pitkäaikaissairaan lapsen perheelle tulee antaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja laajasti tietoa, palveluja ja tukea. Tukea on saatava ensisijaisesti kotiin, esimerkiksi kotipalveluiden muodossa.

Jos perheen tuen tarve johtuu yhden tai useamman perheenjäsenen vammasta tai sairaudesta, ei tuen tarpeeseen tule vastata lastensuojelun toimenpitein, vaan ensisijaisesti sosiaalihuolto- ja vammaispalvelulain mukaisilla palveluilla.

Me vammaiset olemme yhtä hyviä vanhempia kuin muut. Me vain tarvitsemme apua ja tukea vanhemmuuteemme.

Vaikka lapsi asuisi erillään vanhemmistaan, on vanhemmilla oikeus vaikuttaa lasta koskeviin päätöksiin ja lapsella oikeus tavata vanhempiaan.

Vammaissopimuksen 23. artiklassa todetaan että, jos vammaisen lapsen vanhemmat tai muut lähiomaiset eivät pysty hänestä huolehtimaan, on ensisijaisesti lapsen suvun tai lähiyhteisön huolehdittava hänestä perheenomaisissa olosuhteissa.

Sukulaiset voivat siis halutessaan toimia sijaisvanhempina. Puhutaan perhehoidosta. Heidän pitää käydä siihen erillinen koulutus. Perhe saa sijaisvanhempana toimimisesta korvausta joka päivältä.

Vaikka lapsi painavasta syystä asuisi erillään huoltajistaan, esimerkiksi asumispalveluyksikössä, on huoltajilla silti oikeus saada tietoja lapsestaan. Lapsen huoltajilla on oikeus vaikuttaa kodin ulkopuolella asuvan lapsensa hoitoa ja huolenpitoa koskeviin päätöksiin.

Huoltajan oikeudet ja velvollisuudet ovat voimassa, vaikka lapsi asuisi erillään vanhemmistaan. Vammaisella lapsella on oikeus tavata vanhempiaan, vaikka hän asuisi kodin ulkopuolella, ellei sen todeta vaarantavan hänen kehitystään.

Kirjoittaja on Elina Nykyri, Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas Uudeltamaalta. Hän on kunta-ja aluevaravaltuutettu, järjestö-ja vammaisaktivisti sekä muun muassa puoluevaltuuston jäsen.

#vammaiset, #lapset, #nuoret, #perhe, #Kela, #Asumistuki, #Kansaneläke, #Asumistuki, #Työkyvyttömyyseläke, #Vanhemmuus, #Avioliitto, #parisuhde, #Vasemmistoliitto, #105, #Uusimaa105, #Elina2023,, #Uusimaa, #Vasemmisto

Elina Nykyri
Vasemmistoliitto Vantaa
Ehdolla eduskuntavaaleissa

EDUSKUNTAVAALIEHDOKAS/CANDIDATE IN PARLAMENTAL ELECTIONS
(In English below).
Hyvinvointi kuuluu kaikille! Olen 45-vuotias vantaalainen eduskuntavaaliehdokas sekä haavoittuvassa asemassa olevien asialla oleva vasemmistolainen vammaisaktivisti. Olen Vasemmiston ryhmän 2. varavaltuutettu Vantaalta ja Vantaan ja Keravan hyvinvointialueelta. Olen myös mukana puolueemme päätöksenteossa kaikilla tasoilla, aina paikallistasolta aina valtakunnalliselle tasolle asti. Olen Vasemmiston puoluevaltuuston jäsen, Invalidiliiton liittovaltuuston jäsen, Heta-liiton valtuuston jäsen, Länsi-Vantaan Vas. pj sekä Vas. vammaispoliittisen työryhmän pj. Olen myös Vantaan vas. hallituksen jäsen ja Uudenmaan vas. vpj. Lisäksi olen Vantaan kaupunkikulttuurilautakunnan jäsen ja Vantaan ja Keravan lähidemokratia- ja osallisuuslautakunnan jäsen. Asun Kaivokselassa. Olen iloinen, ahkera ja määrätietoinen haavoittuvassa asemassa olevien puolustaja. Minulla on omakohtaista kokemusta köyhän, tutkijan, eläkeläisen, omaishoitajan ja vammaisen ihmisen elämästä. Olen elänyt sekä vammattoman että vammaisen ihmisen elämää. Minun arvojani ovat yhdenvertaisuus, tasa-arvo, solidaarisuus, demokratia, inkluusio, itsemääräämisoikeus, esteettömyys, saavutettavuus, ympäristönsuojelu ja uskonnonvapaus. Kaikki ovat yhtä arvokkaita - ilman poikkeusta! Hyvinvointi kuuluu kaikille! Rakennetaan yhdessä yhdenvertainen, tasa-arvoinen ja esteetön Suomi, jossa kaikilla, myös heikko-osaisimmillakin on hyvä olla, ja kaikkien ihmisoikeuksia kunnioitetaan.

WELLFARE belongs go all - deputy member in Vantaa municipal council.
I am a 45 years old cadidate in parlamental elections and a resident of Kaivoksela, Vantaa. My positions of trust: deputy member in Vantaa municipal council, Left Alliance (vas.), Left Alliance party council member, Chair of vas. disability working group and vas. Länsi-Vantaa, Vice-Chair of Left Alliance Uusimaa, Vantaa vas. executive committee, member in Cultural services Board Vantaa, HETA council member and Invalidiliitto council member. I am a happy, hard-working, tenacious, qualified and skillful defender of the most vulnerable. I have personal experience of being poor, disabled, and a pensioner. I have known closely the daily life of being chronically ill and the hard work of a caregiver. I’m a statistician by training and have vast expertise in disability services. For more than 20 years, I have been active in various patient organizations. I am deeply involved in party decision-making from the local to the national level. My non-negotiable values are equity, equality, solidarity, democracy, inclusion, right to self-determination, sustainability and religious freedom. Let’s build a Finland where even the weakest do well. A Finland for all. Translation: Salla Sariola and Kazu Ahmed. #Vantaa, #Elina2023, #Vasemmisto, #LeftAlliance

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu