Puututaan määrätietoisesti lähisuhdeväkivaltaan

Tänään vietämme kansainvälistä väkivallattomuuden päivää. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla oikeus elää turvassa ilman väkivaltaa tai sen uhkaa.

Lähisuhdeväkivalta ja naisiin kohdistuva väkivalta ovat korona-aikana yleistyneet koko maassa. Se on huolestuttavaa. Ihmiset voivat huonosti. He ovat yksinäisiä, ja heillä on paljon stressiä.

Asian esille ottaminen julkisuudessa on ensimmäinen askel. Ei vaieta enää, vaan puututaan määrätietoisesti väkivaltaan, Lähisuhdeväkivallasta ja sem vastaisen työn tärkeydestä tulee puhua julkisuudessa, myös eduskunnassa.

Vasemmistonaiset kertoo seuraavat järkyttävät tiedot: ”Väestökyselyn mukaan 16–74-vuotiaista suomalaisista 75 prosenttia on kokenut henkistä, fyysistä tai seksuaalista lähisuhdeväkivaltaa ainakin kerran elämässään. Valtaosa uhreista on naisia ja tyypillisesti väkivalta on pitkäkestoista ja toistuvaa.
Tällä hetkellä Suomi ei kykene täyttämään Istanbulin sopimuksen velvoitteita naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi.”

Lähisuhdeväkivalta aiheuttaa tutkimusten mukaan merkittäviä taloudellisia kustannuksia yhteiskunnalle. Se aiheuttaa tietysti myös paljon suurta inhimillistä kärsimystä.

Väkivaltaa ei pidä missään nimessä hyväksyä. Väkivalta ei ole koskaan uhrin syy, eikä se ole koskaan oikeutettua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tekijällekin pidä antaa apua ja tukea.

Väkivallan kierre on tärkeää saada loppumaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Sekä väkivallan uhri että tekijä tarvitsevat apua. Väkivallan uhrin on tärkeää päästä pois väkivaltaisesta elämäntilanteesta. Myös tekijän on saatava apua ja selvitettävä väkivaltaisuuden syyt. Väkivallan kierre on saatava katkaistua

Valtion tulee ohjata enemmän resursseja väkivallan, lähisuhdeväkivallan,  häirinnän, syrjinnän, vihapuheen ja rasismin vastaiseen työhön sekä niiden tutkimiseen. Myös mielenterveys- ja päihdetyöhön, lastensuojeluun, perhetyöhön, neuvoloihin ja nuorisotyöhön tulee panostaa nykyistä enemmän. On tärkeää, että hyvinvointialueilla ja kunnissa olisi nykyistä enemmän matalan kynnyksen paikkoja, joista sekä uhrit että tekijät voisivat saada apua.

Sekä uhri että tekijä tarvitsee usein terapiaa tilanteen käsittelyyn. He myös tarvitsevat paljon muutakin apua sekä tukea. Väkivallan kierre on tärkeää saada loppumaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Uhrin on päästävä pois tilanteesta ja turvaan. Tekijän on opittava uusia tapoja käsitellä negatiivisia tunteita, esim. vihaa ja surua. On myös selvitettävä väkivaltaisuuden syyt.

Järjestöt tekevät arvokasta työtä. Ne tarjoavat paljon tietoa sekä matalan kynnyksen tukea ja apua. Valtion, kuntien ja hyvinvointialueiden onkin tärkeää tukea järjestöjä mm. myöntämällä niille avustuksia. Kuntien pitäisi antaa järjestöille oikeus käyttää niiden tiloja maksutta.

Yhdyn Vasemmistonaisten esittämiin vaatimuksiin. Vasemmistonaiset toteaa muun muassa, että: ”Palveluissa on huomioitava nykyistä paremmin uhrien moninaisuus. Poliiseja on koulutettava tunnistamaan paremmin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja kohtaamaan väkivallan uhreja. Avioliittoon pakottamisen rangaistavuus on varmistettava ja pakkoavioliiton mitätöinti mahdollistettava.”

Naisiin kohdista väkivalta ja lähisuhdeväkivalta on lailla rajattava sovittelun ulkopuolelle. Suomen on myös ryhdyttävä kunnioittamaan Istanbulin sopimusta.

Turvakotipaikkoja olisi syytä olla enemmän. Turvakotien määrän pitäisi olla suositusten mukainen ja niiden olisi myös tärkeää olla esteettömiä ja saavutettavia.

Usein uhri pääsee väkivallasta eroon vain katkaisemalla välit tekijään. Usein väkivallan uhka on jopa suurempi eron jälkeen kuin suhteen aikana. Ammattilaisten pitäisi huomioida tämä. Huoltoväkivalta, eli se, että tekijä on oma lapsi, on usein ikuista. Se loppuu vain katkaisemalla välit lapseen.

Hyvinvointialueiden, valtion ja kuntien on syytä ottaa työssään huomioon ihmisten pahoinvoinnin ja lähisuhdeväkivallan yleistyminen. Valtion pitää ohjata väkivallan vastaiseen työhön resursseja. Myös ilmiön tutkiminen valtion toimesta olisi tärkeää.

Ammattisen pitää uskoa asiakasta, jos hän kertoo tulleensa pahoinpidellyksi tms. Ammattilaisen on tärkeää ottaa esille lähisuhdeväkivallan mahdollisuus asiakkaan kanssa, jos siitä on viitteitä. Uhri ei välttämättä ala puhumaan asiasta itse, mutta hän voi avautua, jos asiasta kysytään.

Jokaisessa päiväkodissa, koulussa ja oppilaitoksessa pitäisi olla kuraattoreita ja psykologeja tukemassa lapsien ja nuorten kasvua sekä lasten ja nuorten vanhempien parisuhdetta ja vanhemmuutta. Ennaltaehkäisevän työn merkitys on suuri.

Kaikilla ihmisillä pitää olla jotain mielekästä tekemistä. On huomioitava työttömät ja eläkeläiset sekä muut työelämän ulkopuolella olevat. Jokaisella asukkaalla pitäisi olla mahdollisuus harrastaa kulttuuria, liikuntaa ja taiteita, oli hänen taloudellinen tilanteensa millainen tahansa.

On vaarallista, jos ihminen eristäytyy kotiinsa, eikä hänellä ole säännöllisiä sosiaalisia kontakteja. Kulttuurin, taiteiden ja liikunnan harrastaminen panostaa ihmisen terveyttä ja hyvinvointia. Niihin panostaminen on sekä inhimillisesti että taloudellisesti kannattavaa. Se on hyvä keino, jolla ennaltaehkäistä syrjäytymistä ja sairastumisia.

Vähemmistöihin kuuluvat ihmiset ovat erityisen alttiita joutumaan väkivallan kohteeksi. Vähemmistöjä ovat esimerkiksi seksuaalivähemmistöt, vammaiset, saamelaiset, romanit, suomenruotsalaiset ja maahanmuuttajataustaiset henkilöt.

Vammaiset naiset ja tytöt ovat erityisessä riskissä joutua lähisuhdeväkivallan uhriksi. Vammaisilla naisilla ja tytöillä on 2-10 kertaa suurempi riski joutua väkivallan tai seksuaalista hyväksikäytön uhriksi verrattuna muihin naisiin ja tyttöihin.

On paljolti vaiettu asia, että pieni osa omaishoitajista ja omaishoidettavista on väkivaltaisia.
Tätä voidaan ennaltaehkäistä mm. tarjoamalla omaishoitoperheille tarpeeksi tukea ja apua. Ei saa käydä niin, että omaishoitaja uupuu taakkansa alle.

Lapselle pitää jo pienestä pitäen opettaa tunteiden käsittelytaitoja. Tässä on varhaiskasvatuksella ja koululla tärkeä rooli. Tunne- ja ihmissuhdetaitojen opetukseen pitäisi panostaa nykyistä enemmän.

On tärkeää, että kunnat ja hyvinvointialueet panostavat etsivään nuorisotyöhön. Pitäisi lisäksi mielestäni ryhtyä tekemään etsivää vanhus- ja vammaistyötä. Etsivän vanhus- ja vammaistyön tarkoitus on löytää ne ikäihmiset ja vammaiset ihmiset, jotka ovat jääneet vaille tarvitsemaansa apua. Etsivän työn avulla on mahdollista
löytää ne nuoret, ikäihmiset ja vammaiset ihmiset, jotka kärsivät lähisuhdeväkivallasta.

On tärkeää, että, jos sote-alan ammattilainen epäilee asiakkaan perheessä esiintyvän lähisuhdeväkivaltaa, hän ottaa asian puheeksi asiakkaan kanssa. Myös heidän, jotka eivät opiskele tai käy töissä, pitäisi päästä säännöllisesti hyvinvointi- ja terveystarkastuksiin terveysasemalle. Tarkoitan mm. vanhempain- ja hoitovapaalla olevia, eläkeläisiä, omaishoitajia sekä työttömiä.

On muistettava, että lähisuhdeväkivalta on mitä suuremmissa määrin tasa-arvokysymys. Usein uhrit ovat lapsia, naisia tai naiseksi itsensä kokevia, mutta on myös tapauksia, joissa tekijä on nainen tai itsensä naiseksi kokeva.

#Elina2023, #Vasemmisto, #Uusimaa, #Eduskuntavaalit

Elina Nykyri
Vasemmistoliitto Vantaa
Ehdolla eduskuntavaaleissa

EDUSKUNTAVAALIEHDOKAS/CANDIDATE IN PARLAMENTAL ELECTIONS
(In English below).
Hyvinvointi kuuluu kaikille! Olen 45-vuotias vantaalainen eduskuntavaaliehdokas sekä haavoittuvassa asemassa olevien asialla oleva vasemmistolainen vammaisaktivisti. Olen Vasemmiston ryhmän 2. varavaltuutettu Vantaalta ja Vantaan ja Keravan hyvinvointialueelta. Olen myös mukana puolueemme päätöksenteossa kaikilla tasoilla, aina paikallistasolta aina valtakunnalliselle tasolle asti. Olen Vasemmiston puoluevaltuuston jäsen, Invalidiliiton liittovaltuuston jäsen, Heta-liiton valtuuston jäsen, Länsi-Vantaan Vas. pj sekä Vas. vammaispoliittisen työryhmän pj. Olen myös Vantaan vas. hallituksen jäsen ja Uudenmaan vas. vpj. Lisäksi olen Vantaan kaupunkikulttuurilautakunnan jäsen ja Vantaan ja Keravan lähidemokratia- ja osallisuuslautakunnan jäsen. Asun Kaivokselassa. Olen iloinen, ahkera ja määrätietoinen haavoittuvassa asemassa olevien puolustaja. Minulla on omakohtaista kokemusta köyhän, tutkijan, eläkeläisen, omaishoitajan ja vammaisen ihmisen elämästä. Olen elänyt sekä vammattoman että vammaisen ihmisen elämää. Minun arvojani ovat yhdenvertaisuus, tasa-arvo, solidaarisuus, demokratia, inkluusio, itsemääräämisoikeus, esteettömyys, saavutettavuus, ympäristönsuojelu ja uskonnonvapaus. Kaikki ovat yhtä arvokkaita - ilman poikkeusta! Hyvinvointi kuuluu kaikille! Rakennetaan yhdessä yhdenvertainen, tasa-arvoinen ja esteetön Suomi, jossa kaikilla, myös heikko-osaisimmillakin on hyvä olla, ja kaikkien ihmisoikeuksia kunnioitetaan.

WELLFARE belongs go all - deputy member in Vantaa municipal council.
I am a 45 years old cadidate in parlamental elections and a resident of Kaivoksela, Vantaa. My positions of trust: deputy member in Vantaa municipal council, Left Alliance (vas.), Left Alliance party council member, Chair of vas. disability working group and vas. Länsi-Vantaa, Vice-Chair of Left Alliance Uusimaa, Vantaa vas. executive committee, member in Cultural services Board Vantaa, HETA council member and Invalidiliitto council member. I am a happy, hard-working, tenacious, qualified and skillful defender of the most vulnerable. I have personal experience of being poor, disabled, and a pensioner. I have known closely the daily life of being chronically ill and the hard work of a caregiver. I’m a statistician by training and have vast expertise in disability services. For more than 20 years, I have been active in various patient organizations. I am deeply involved in party decision-making from the local to the national level. My non-negotiable values are equity, equality, solidarity, democracy, inclusion, right to self-determination, sustainability and religious freedom. Let’s build a Finland where even the weakest do well. A Finland for all. Translation: Salla Sariola and Kazu Ahmed. #Vantaa, #Elina2023, #Vasemmisto, #LeftAlliance

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu