Seuraavan eduskunnan tulee edistää meidän vammaisten oikeuksia!

Kuva: Mira-Veera Auer

Me vammaiset olemme maailman suurin vähemmistö. Kuntaliitto arvioi meitä olevan Suomessa ainakin 750 000. Vammaisuus on vain yksi ominaisuutemme. Olemme yksilöitä ja aktiivisia toimijoita, emmekä hoidon kohteita. Meidän on voitava päättää itse asioistamme. Arkeemme vaikuttavat samat asiat kuin muidenkin. Käytämme kaikkia yhteiskunnan palveluita. Kaikille päätöksenteon tasoille tarvitaan vammojen ja sairauksien kokemusasiantuntijoita.

Julkisten toimijoiden tulee toiminnallaan hälventää vammoihin ja sairauksiin liittyviä asenteita ja ennakkoluuloja. On myös puututtava määrätietoisesti siihen, että meitä vammaisia syrjitään muita useammin. Joudumme myös muita useammin väkivallan, häirinnän, seksuaaliseen hyväksikäytön tai muun epäinhimilliseen kohtelun kohteeksi. Tulee siis puuttua siihen, että meitä syrjitään sekä koskemattomuuden suojaamme loukataan muita useammin. Tulee puuttua siihen, että vammaisella naisella tai tytöllä on 2–10 kertaa suurempi riski joutua lähisuhdeväkivallan tai seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi kuin muilla naisilla ja tytöillä. Etenkin kehitys- tai puhevammaisella naisella tai tytöllä on suuri riski joutua lähisuhdeväkivallan tai hyväksikäytön uhriksi.

Julkisten toimijoiden tulee seurata ja edistää YK:n vammaissopimuksen toteutumista käytännössä. Vaikka YK:n vammaissopimus on osa Suomen lakia, ei se täysin toteudu meidän suomalaisten vammaisten arjessa. YK:n vammaissopimuksen mukaan vammaisella ihmisellä on oltava oikeus päättää itse missä, miten ja kenen kanssa hän asuu. Lisäksi hänellä on oltava muihin nähden yhtäläinen mahdollisuus käyttää palveluita, opiskella, käydä töissä, harrastaa sekä osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnallisesti.

Valtion tulee lisätä resursseja meidän vammaisten asioihin liittyvään tutkimustyöhön. Päättäjien ja virkamisten pitää voida tehdä tietoon perustuvia päätöksiä myös meidän vammaisten asioissa.

Uusi vammaispalvelulaki tulee voimaan lokakuussa 2023. Uusi laki ei kuitenkaan ratkaise kaikkia meidän vammaisten arjessa olevia ongelmia, eikä se turvaa kaikkia oikeuksiamme. YK:n vammaispalvelulaki ei toteudu täysimääräisesti arjessamme uuden lain voimaantulon jälkeenkään. Eduskunnan on tärkeää seurata sitä, miten uusi vammaispalvelulaki vaikuttaa meidän vammaisten arkeen. Tarvittaessa on syytä tehdä vammaispalvelulakiin korjauksia.

Valtion on tärkeää turvata vammaispalveluiden resurssit. Valtion tulee myöntää hyvinvointialueille lisää rahaa ja korvamerkitä osa siitä vammaispalveluihin. Vammaispalveluihin tarvitaan lisää rahaa, sillä uusi vammaispalvelulaki tuo lain piiriin uusia ihmisiä ja tarjoaa uusia palveluita. Myös palvelupäätösten päivittäminen vastaamaan uutta lakia vie resursseja. On myös niin, että vammaispalveluihin aiemmin käytetty liian vähän rahaa. Jokainen vammainen ei ole saanut mitä tarvitsee ja paljon tapauksia on viety oikeuteen. Niin ei saisi olla.

Meidän vammaisten ei pidä enää joutua jatkuvasti taistelemaan saadaksemme tarvitsemamme avun ja tuen. Parannettavaa on etenkin kuntoutus-, asumis-, kuljetus-, apuväline- ja tulkkauspalveluissa, palveluohjauksessa ja -neuvonnassa sekä tuetussa päätöksenteossa. Tarvitsemme asiantuntevia palveluneuvojia ja -ohjaajia sekä selkokielistä tietoa palveluista ja niiden hakutavoista. Meidän vammaisten tarvitsemien palveluiden ja tukien ongelmat tulee kartoittaa ja korjata.

Yksi suuri haaste arjessamme on pienituloisuus. Sosiaaliturvaa sekä pieniä eläkkeitä on korotettava. Valtaosa meistä vammaisista elää takuueläkkeen varassa, joka on 922,42 euroa kuukaudessa. Meidän vammaistenkin on voitava olla mahdollista toimia yrittäjänä, työntekijänä, päättäjänä tai virkamiehenä. On helpotettava työkyvyttömyyseläkeläisten työssäkäyntiä. Pitää siirtyä inhimillisen toimeentulon takaavaan vastikkeettomaan perustuloon. Se helpottaisi monen vammaisen ihmisen arkea ja työssäkäyntiä tai opiskelua.

Tällä hetkellä vain 15–20 prosenttia meistä vammaisista käy töissä, kun valtaväestössä työllisyysaste on yli 70. Tulee puuttua meidän vammaisten syrjintään työnhaussa, työelämässä ja opiskelussa. Tarvitaan asennemuutos. Emme me kaikki vammaiset ole osatyökykyisiä. Julkisten toimijoiden on syytä tukea meidän vammaisten ja osatyökykyisten työllistymistä palkkatyöhön tai yrittäjäksi sekä palkata meitä itsekin.

On kartoitettava ja korjattava työtoiminnan ja työhönvalmennuksen ongelmat. Työtoimintaan osallistumisesta ei pidä joutua maksamaan. Tarvitsemme lisää työhönvalmentajia.

Ensi vaalikaudella on toteutettava oppimisen tuen kokonaisuudistus. Vammaisen lapsen tai nuoren on voitava käydä lähikouluaan tai -päiväkotiaan. Jokaisella oppilaalla tulee olla oikeus saada opinnoissaan tarvitsemansa tuki. Kouluissa ja oppilaitoksissa tarvitaan opettajien lisäksi erityisopettajia, kuraattoreita, psykologeja, koulunkäynninohjaajia ja -avustajia sekä tuki-, pienryhmä- ja erityisopetusta. Opetusryhmien on oltava riittävän pieniä. Inkluusio, eli erityistä oppimisen tukea tarvitsevan opettaminen yleisopetuksen ryhmässä, ei saa olla säästökeino. Se tarvitsee riittävät resurssit onnistuakseen.

Suomeen on perustettava vammaisasiavaltuutetun virka ja toimisto. Vammaisasiavaltuutetun tulee olla meidän vammaisten asioita ajava puolueeton taho. Yhdenvertaisuusvaltuutettu ei ehdi kaikkiin asioihin puuttua. Eduskunnan tulee ensi kaudella käynnistää monialainen yhteiskunnan esteettömyyttä ja saavutettavuutta edistävä hanke.

Julkisten toimijoiden on syytä kehittää toimintansa esteettömyyttä ja saavutettavuutta, palkata esteettömyys- ja vammaiskoordinaattorit sekä ottaa käyttöön yhdenvertaisuus- ja vammaisvaikutusten arviointi sekä etsivä vammaistyö.

Julkisten tahojen on myös syytä tehdä tiivistä yhteistyötä vammais- ja potilasjärjestöjen kanssa sekä tukea niitä taloudellisesti. Kunnallisille vammaisneuvostoille on myönnettävä läsnäolo- ja puheoikeus kuntien luottamustoimielimissä. Alueellisille vammaisneuvostoille pitää myöntää läsnäolo- ja puheoikeus hyvinvointialueiden luottamustoimielimissä.

On lopetettava ikäsyrjintä vammaisten ihmisten tarvitsemissa palveluissa. Vammaisuus ei katoa, kun ihminen täyttää 65 vuotta. 65 vuotta täyttänyttä vammaista ihmistä ei saa siirtää vanhuspalveluiden piiriin. Iäkkäällä vammaisellakin on oikeus saada vammaispalveluita ja kuntoutusta.

Eduskuntavaaleissa 2.4.2023 äänestäminen kannattaa. Se on mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Meidän vammaisten asiat eivät tule esille, jollemme me vammaiset ole itse mukana tekemässä päätöksiä. Äänestäkäämme siis meidän vammaisten asioita ajavia ehdokkaita. Olen yksi sellainen ehdokas. Ajan kaikkien vammaryhmien asioita.

Kirjoittaja, Elina Nykyri, on Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas Uudeltamaalta. Hän on muun muassa alue- ja kuntavaravaltuutettu, järjestö- ja vammaisaktivisti ja Invalidiliiton valtuuston jäsen

#Vammaisuus, #Vammaiset, #Ihmisoikeudet, #Yhdenvertaisuus, #TasaArvo, #Elina2023, #Eduskuntavaalit, #Vasemmisto, #Vasemmistoliitto, #Uusimaa