Syrjintä jättää arven syrjityn sydämeen – esimerkkinä vammaiset ja pitkäaikaissairaat

Me vammaiset ja kroonisesti sairaat toivomme, että meidät nähdään omina itsenämme, omine haaveinemme ja toiveinemme. Me olemme kaikki omanlaisiamme persoonia, yksilöitä. Kukaan ei halua holhoamista, ylisuojelua tai sääliä. Vammaisuuden ja pitkäaikaissairauksien ali, yli ja ohi on voitava nähdä, Kaikki vammat ja sairaudet eivät näy ulospäin.

Suomessa on arviolta 1.9 miljoonaa työikäistä, joilla on jokin pitkäaikaissairaus tai vamma (Tilastokeskus 2011).  Suomessa on noin 200 000 työkyvyttömyyseläkeläistä ja ainakin 500 000 vammaista ihmistä.

Syrjintä jättää arven syrjityn ihmisen sydämeen – ihmistä ei saa syrjiä hänen taustansa vuoksi

Perustuslaki, YK:n vammaisten henkilöiden ihmisoikeussopimus ja yhdenvertaisuuslaki kieltävät ihmisen syrjinnän hänen taustansa takia. Ihmistä ei saa syrjiä hänen terveydentilansa tai vammansa takia. Syrjintää ovat välitön tai välillinen syrjintä, häirintä, kohtuullisten mukautusten epääminen, ohje tai käsky syrjiä tai vastatoimet syrjintään puuttuvaa kohtaan. Kohtuulliset mukautukset ja positiivinen erityiskohtelu eivät ole syrjintää. Rikoslain 11 §:n mukaan syrjinnästä voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Meidän vammaisten ja pitkäaikaissairaiden syrjintä on yksi Suomen suurimmista ihmisoikeusongelmista. Me kohtaamme muiden vähemmistöjen, kuten maahanmuuttajataustaisten henkilöiden, lailla syrjintää, väkivaltaa, halventavaa kohtelua ja väkivaltaa. Myös koskemattomuuden suojan luokkaukset ja turvattomuuden kokemukset ovat meille yleisiä. On kuitenkin myös haasteita, jotka ovat juuri meille vammaisille ja pitkäaikaissairaille ominaisia.

Meidän vammaisten ja kroonisesti sairaiden arjessa kohtaamilla asenteilla, ennakkoluuloilla sekä syrjäyttämisellä/syrjinnällä on suuri vaikutus siihen, kuinka aktiivisesti me osallistumme yhteiskuntaan. Ei suotta sanotakaan, että asennevamma on pahin vamma.

Usein meitä vammaisia ja pitkäaikaissairaita säälitään, vaikka elämämme on useimmiten elämisen arvoista. Joskus ajatellaan, että meidän pitäisi olla koko ajan nöyriä ja kiitollisia kaikesta saamastamme avusta ja tuesta.

Joskus meille vammaisille ja pitkäaikaissairaille puhutaan kuin lapsille, vaikka olisimmekin aikuisia. Joskus jopa meidän oikeutemme elämään kyseenalaistetaan. Myös vapaudenriistoa tapahtuu, etenkin kehitysvammapuolella. Paitsi yksityinen sektori, myös viranomaiset saattavat syrjiä meitä. Myös opiskeluissa, työpaikoilla sekä työnhaussa saatetaan syrjiä meitä.

Meidän vammaisten ja pitkäaikaissairaiden itsemääräämisoikeuden, koskemattomuuden suojan sekä yksityisyyden suojan kunnioittaminen ja yhdenvertaisuuden täysimittainen toteutuminen yhteiskunnassa niin rakenteellisesti kuin asenteissakin on keskeistä.

Vallitseva asenneilmapiiri ja ennakkoluulot ovat paljolti meidän vammaisten ja pitkäaikaissairaiden kohtaamien ongelmien taustalla. Vammaisuuteen kohdistuvat ennakkoluulot eivät olleet vuonna 2018 tehdyn kyselyn perusteella meidän vammaisten mielestä viimeisten kahden vuoden aikana ainakaan vähentyneet. Meihin kohdistuu muita enemmän häirintää, väkivaltaa, epäinhimillistä kohtelua, hyväksikäyttöä ja vapauden riistoa. Meidän koskemattomuuttamme loukataan muita useammin, ja me koemme turvattomuutta muita useammin. Kaikkein yleisintä näyttävät olevan halventavan tai vähättelevän kohtelun kohteeksi joutuminen ja turvattomuuden kokemukset. Joka toinen vammainen ihminen ei tiedä, että hän voi valittaa, jos häntä syrjitään vammansa vuoksi.

Me vammaiset kohtaamme arjessamme joskus holhoavan alentuvaa suhtautumista (englanniksi patronizing)

Holhoavan alentuvaa suhtautumista kohtaavat arjessaan usein paitsi maahanmuuttajat, myös me vammaiset ja kroonisesti sairaat Holhoavan alentuvan asenteen ottava ihminen asettuu toisen ihmisen yläpuolelle. Henkilö ylentää silloin itsensä ja korostaa oletettua moraalista ylemmyyttään. Voi olla esimerkiksi kyse siitä, että puhutaan ihmisen itsensä sijasta mukana olevalle ihmiselle. Voi olla kyse myös ns. kehumalla alistamisesta. Voidaan kiitellä meitä vammaisia sellaisesta mikä on muille ihmisille ihan tavallista arjessa.

Holhoavan alentuvan asenteen ottava määrittelee ns. kunnollisen vammaisen mallin. Kunnollinen vammainen on usein kiltti, nöyrä, ja kiitollinen saamastaan avusta, mutta toisaalta yrittää tehdä mahdollisimman paljon itse. Ei ymmärretä, että me vammaiset voimme käydä töissä tai meillä voi olla perhe.

Usein uskotaan myös, että me vammaiset ja pitkäaikaissairaat saamme yhteiskunnalta kaiken mahdollisen tuen ja avun. Totuus on kuitenkin se, että me olemme usein pienituloisia, ja joudumme monesti taistelemaan saadaksemme tarvitsemamme tuen ja avun.

Tuntemattomista tehdyt oletukset ovat usein ongelmallisia, sillä ne typistävät ihmisen. Meidät oletukset typistävät pelkäksi vamma- tai sairausryhmänsä edustajaksi. Me olemme usein äärimmäisen kyllästyneitä siihen, että tuntemattomat utelevat meiltä asioita. Voi osoittaa arvostavansa ihmistä ilman, että suhtautuu häneen holhoavan alentuvasti.

Vammainen tai pitkäaikaissairas on ennen kaikkea yksilö

Me vammaiset ja pitkäaikaissairaat olemme ennen kaikkea yksilöitä. Olemme ihan kuin ketkä tahansa muut. Vamma ta sairaus ei tee ihmisestä sen erikoisempaa, mutta ei muita huonompaakaan. Ihminen voi koska tahansa vammautua tai sairastua. Kuka tahansa voi koska tahansa joutua osaksi meidän vammaisten ja pitkäaikaissairaiden joukkoa (Tuomas Kuusniemi, mukaillen).

Vammaisten ja pitkäaikaissairaiden kohtaamaan syrjintään on puututtava määrätietoisesti

Tarvitaan määrätietoista vammaisten ja pitkäaikaissairaiden syrjintään kohdistuvaa vaikuttamistyötä sekä asenteita ja ennakkoluuloja muuttavaa työtä. Meidän tulee olla enemmän esillä julkisuudessa. Mitä enemmän meitä nähdään erilaisissa rooleissa, sen parempi.

On tärkeää, että ihminen kohtaa erilaisuutta lapsesta lähtien. Vammoista ja pitkäaikaissairauksista pitäisi puhua päiväkodeissa ja kouluissa. Kuuluisaa sanontaa mukaillen: kun on tavannut yhdenkin vammaisen, ei enää tahdo syrjiä heitä – edes salaa.

On korkea aika, että YK:n vammaisten henkilöiden ihmisoikeussopimus toteutuu käytännössä. Kunnissa pitäisi ottaa käyttöön yhdenvertaisuusvaikutusten arviointi (YVA). Tarvitsemme vammaisasiavaltuutetun Suomeen, koska me vammaiset emme aina saa tarvitsemaansa apua ja tukea. Yhdenvertaisuusvaltuutettu ei ehdi käsitellä kaikkia eri vähemmistöjen asioita. Vammaisasiavaltuutetun pitää olla perehtynyt meidän asioihimme ja ajaa meidän oikeuksiamme.

#vammaisuus, #patronizing, #holhoaminen, #yhdenvertaisuus

Lähteet

www.iltalehti.fi/uutiset/a/20160-73021978464,

www.syrjinta.fi/documents/10181/10834/Yhdenvertaisuusvaltuutetun+vuosikertomus+2018/efb7f5b5-652f-4117-9b70-34458edec08f ,

https://vammaisfoorumi.fi/lausunnot/2019-lausunnot-ja-kannanotot/,

https://vammaisfoorumi.fi/wp-content/uploads/2019/10/RAPORTTI-Vihapuhe-syrjint%C3%A4-ableismi.pdf,

https://buff.ly/2JIS0QX,

savtschenko.pdf (julkari.fi) ja

Osatyökykyiset numeroina | Vates.

Elina Nykyri,

Kuntavaaliehdokas, Vantaa (vas.)

Elina Nykyri
Vasemmistoliitto Vantaa
Ehdolla kuntavaaleissa

(In English later). Hyvinvointi kuuluu kaikille - ehdokkaasi kuntavaaleissa Vantaalla! Olen vantaalainen haavoittuvassa asemassa olevien asialla oleva vasemmistolainen vammaisaktivisti ja kuntavaaliehdokas Vantaalta. Olen mukana puolueemme päätöksenteossa kaikilla tasoilla, aina paikallistasolta aina valtakunnalliselle tasolle asti. Olen Vasemmiston puoluevaltuuston jäsen, Länsi-Vantaan Vas. ja puolueen vammaispoliittisen työryhmän pj. Olen myös Vantaan vas. kunnallistoimikunnan jäsen ja Uudenmaan vas. piirihallituksen jäsen. Lisäksi olen Vantaan sote-lautakunnan varajäsen ja käräjäoikeuden lautamies. Olen 43-vuotias ja asun Kaivokselassa. Olen iloinen, ahkera ja määrätietoinen haavoittuvassa asemassa olevien puolustaja. Minulla on omakohtaista kokemusta köyhän, tutkijan, eläkeläisen, omaishoitajan ja vammaisen ihmisen elämästä. Olen elänyt sekä vammattoman että vammaisen ihmisen elämää. Olen ehdolla Vasemmiston listalla Vantaalla vuoden -21 kuntavaaleissa. Jos haluat mukaan tukijoukkoihin, niin otathan yhteyttä. Yhdessä saamme paljon aikaan! Minun arvojani ovat yhdenvertaisuus, tasa-arvo, solidaarisuus, demokratia, inkluusio, itsemääräämisoikeus, esteettömyys, saavutettavuus, ympäristönsuojelu ja uskonnonvapaus. Kaikki ovat yhtä arvokkaita - ilman poikkeusta! Hyvinvointi kuuluu kaikille! Rakennetaan yhdessä yhdenvertainen, tasa-arvoinen ja esteetön Suomi, jossa kaikilla, myös heikko-osaisimmillakin on hyvä olla, ja kaikkien ihmisoikeuksia kunnioitetaan. WELLFARE belongs go all - your Vantaa candidate for the council elections! I am 43 years old and a resident of Kaivoksela, Vantaa. My positions of trust: Left Alliance (vas.) party council, Chair of vas. disability working group and vas. Länsi-Vantaa, Uusimaa vas. executive committee, Vantaa vas. executive committee, Social and Health Services Board, deputy member, Lay judge and HETA, council deputy member. I am a happy, hard-working, tenacious, qualified and skillful defender of the most vulnerable. I have personal experience of being poor, disabled, and a pensioner. I have known closely the daily life of being chronically ill and the hard work of a caregiver. I’m a statistician by training and have vast expertise in disability services. For more than 20 years, I have been active in various patient organizations. I am deeply involved in party decision-making from the local to the national level. My non-negotiable values are equity, equality, solidarity, democracy, inclusion, right to self-determination, sustainability and religious freedom. Let’s build a Finland where even the weakest do well. A Finland for all. Translation: Salla Sariola and Kazu Ahmed. #Vantaa, #Elina2021, #Vasemmisto, #LeftAlliance, #Kuntavaalit2021, #CouncilElections, #MunicipalElections2021

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu