Yksinhuoltajaperheet on huomioitava päätöksenteossa!

Eduskuntavaaleissa päätetään myös yksinhuoltajaperheiden palveluista!

Hyvää yksinhuoltajien päivää 21.3.2023!

Hyvinvointi kuuluu kaikille, myös yksinhuoltajille ja yhden vanhemman perheille! Yksinhuoltajaperheet ja monilapsiset perheet tulee huomioida, kun julkiset toimijat suunnittelevat ja toteuttavat palveluitaan.

Lapsiperheiden kotipalveluita on vahvistettava.

Yksinhuoltajaperheiden ja monilapsisten perheiden tukea on lisättävä. Yksinhuoltajien työllistymistä päivätyöhön sekä lastenhoidon ja työelämän yhdistämistä on tuettava entistä tehokkaammin. Lapsiperheiden kotipalveluiden tulisi olla maksuttomia koko maassa. Tämä vaatii lakimuutoksen.

Joka kolmas suomalainen lapsiperhe on yhden vanhemman perhe.

Vuoden 2020 lopussa oli Tilastokeskuksen perhetilaston mukaan Suomessa 13 % perheistä yhden vanhemman perheitä. Vuoden 2020 lopussa joka kolmas (noin 34 %) lapsiperhe oli yhden vanhemman perhe. Kaiken kaikkiaan vuoden 2020 lopussa oli lapsiperheitä yhteensä 556 052 ja yhden vanhemman perheitä yhteensä 186 692 (noin 34 % lapsiperheistä). Perheitä, joissa oli äiti ja lapsia oli yhteensä 152 460 (noin 27 % kaikista lapsiperheistä). Perheitä, joissa on isä ja lapsia, oli vuoden 2020 lopussa yhteensä 32 616 (noin 6 % kaikista lapsiperheistä). Noin 82 % prosenttia yhden vanhemman perheistä oli perheitä, joissa on äiti ja lapsia ja noin 18 % yhden vanhemman perheistä oli perheitä, joissa oli isä ja lapsia.

Valtaosa yhden vanhemman perheistä on siis edelleen perheitä, joissa on äiti ja yksi tai useampi lapsi. Kuitenkin perheet, joissa on isä ja lapsia, ovat jatkuvasti yleistymään päin. Lue lisää osoitteesta https://www.stat.fi/til/perh/2020/perh_2020_2021-05-28_tie_001_fi.html.

Vantaalla oli vuoden 2020 lopussa lähes joka kolmas (29 %) lapsiperhe yksinhuoltajaperhe. Kaikista perheistä 15,8 % oli yhden vanhemman perheitä. Yhden vanhemman perheitä oli Vantaalla vuoden 2020 lopussa yhteensä 9822. Lapsiperheitä oli Vantaalla vuoden 2020 lopussa yhteensä 33 495. Vantaalla yhden vanhemman perheissä vanhempi oli yleensä äiti (85 %).

Lue lisää: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/hs-joka-kolmas-perhe-helsingissa-pyorii-yhden-vanhemman-voimin/1902084#gs.mqavim, https://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/158051_Vantaan_vaesto_2020-2021.pdf21 ja https://www.vantaa.fi/hallinto_ja_talous/tietoa_vantaasta/tilastot_ja_tutkimukset/vaesto_ja_ennuste.

Yksinhuoltajuuden taustalla olevia syitä on runsaasti.

Kansan Uutiset kirjoittaa: ”Ihmiskunnan varhaisemmassa historiassa yksinhuoltajuuden pääsyy oli toisen vanhemman kuolema sairauden, sodan, synnytyksen tai onnettomuuden seurauksena. Jopa joka kolmas lapsi oli puoliorpo. Nykyisin yksinhuoltajuutta selittävät sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät, tärkeimpinä avioero, erilleen muuttaminen tai puolison hylkääminen.” Osa lapsista syntyy yhden vanhemman perheeseen esimerkiksi spermanluovutuksen tai adoption kautta.

Yhden vanhemman perheitä siis syntyy paitsi vanhempien eron, puolison hylkäämisen ja vanhemman kuoleman takia, myös siksi, että lapsen vanhemmat tai toinen vanhemmista ovat jo alun perinkin niin halunneet. Lue lisää: https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3622619-yksinhuoltajuus-yha-yleisempaa-maailmassa.

Koronapandemia on iski, kipeästi yksinhuoltajaperheisiin.

Koronapandemia iski rajusti ennestään haavoittuvassa asemassa oleviin väestöryhmiin, kuten yksinhuoltajaperheisiin. Koronarajoitukset sekä taloushuolet ovat koetelleet ja rajoitukset uuvuttaneet yksinhuoltajia. Monet yksinhuoltajat ovat menettäneet koronan vuoksi työnsä tai tulleet lomautetuiksi ainakin osaksi aikaa. Koronapandemia on vaikeuttanut entisestään yksinhuoltajien työ- ja kotielämän yhdistämistä. Se oli heille jo ennen koronaa vaikeaa.

Etävanhemmat eivät ole ehkä voineet tavata lapsiaan, eikä yksinhuoltajan pelko saada itselleen tai lapsille koronatartunta helpota tilannetta. Lapsen isovanhempia ei ole voinut välttämättä pyytää hoitoavuksi, koska isovanhemmat usein kuuluvat koronan riskiryhmään. Lisäksi lasten harrastustoiminnan rajoittaminen on lisännyt ennestään yksinhuoltajien lasten syrjäytymisvaaraa.

Helsinkiläisistä yksinhuoltajista joka kolmas on kokenut korona-aikana hyvinvointinsa heikentyneen. Yksinhuoltajat eivät ole koronan takia voineet turvautua läheistensä ja sukulaistensa apuun. Etenkään lapsen isovanhemmilta ei ole voinut entisessä määrin pyytää apua, koska yksinhuoltajat ovet halunneet suojella heitä. Ovathan monet lasten isovanhemmat ikäihmisiä. Erityisen kovalla ovat olleet ne yhden vanhemman perheet, joissa yhdellä tai useammalla lapsella on erityisen tuen tarve. Yksinhuoltajaperheistä monet ovat pienituloisia, ja koronapandemia on entisestään hankaloittanut yksinhuoltajien taloudellista tilannetta. Paljon on työntekijöitä irtisanottu ja lomautettu. Korona on myös vaikeuttanut lapsen ja hänen etävanhempansa tapaamisia sekä vuoroviikkovanhemmuuden toteutumista. Tämä kaikki selviää Mannerheimin Lastensuojeluliiton selvityksestä. Lue lisää osoitteesta https://vslj.fi/korona-arki-yksinhuoltajaperheet/.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton selvityksessä todetaan: ”Yksinhuoltajien uupumisen ja mahdollisten lastensuojelullisten toimenpiteiden ehkäisemiseksi kuntien on tärkeä tarjota varhaiskasvatusta ja (hyvinvointialueiden, oma lisäys) kotipalvelua sitä tarvitseville yksinhuoltajille arjen haasteista selviytymisen helpottamiseksi. Kotipalvelun ja varhaiskasvatuksen saatavuus ei vain mahdollista äitien työssäkäyntiä, vaan tarjoaa myös lapselle turvallisen ja hänen kehitystään ja hyvinvointiaan tukevan hoitoympäristön, jos vanhemmat alkavat väsyä. Yksin ei tarvitse jaksaa enempää kuin mihin kykenee. Perheet tarvitsevat myös tukea, ohjausta ja neuvontaa tapaamisasioista sopimiseen ja yhteisvanhemmuuden toteuttamiseen uusissa ja muuttuvissa olosuhteissa. Tässä myös järjestöjen tarjoama tuki on merkittävä. ” Olen tämän kanssa samaa mieltä.

Lapset ja nuoret ovat tulevaisuus. Heihin panostaminen kannattaa aina.

Valtion, kuntien ja hyvinvointialueiden on tärkeää panostaa lasten ja nuorten sekä heidän vanhempiensa tukemiseen, kuten lastensuojeluun, neuvoloihin, oppilashuoltoon ja mielenterveys- ja päihdepalveluihin.

Varhaiskasvatus- sekä sote-alan työntekijöiden palkkausta, työoloja ja työehtoja tulee parantaa.

On puututtava määrätietoisesti varhaiskasvatuksessa sekä sote-palveluissa vallitsevaan työvoimapulaan. On lisättävä alan koulutusmääriä ja parannettava alan veto- ja pitovoimaa. Alan palkkausta sekä työoloja ja -ehtoja pitää myös parantaa. Tarvitaan lisäksi maahanmuuttoa. Työvoimapulan puuttuminen ei tietenkään ole helppoa. Tarvitaan monet keinot käyttöön.

Valtion pitää ohjata lisää raha hyvinvointialueille. Hyvinvointialueiden toiminta tulee turvata.

Lastensuojelun ongelmat tulee kartoittaa ja korjata.

Lastensuojeluun tarvitaan lisää henkilökuntaa. Vantaalla ja Keravalla lastensuojelu on ollut jo pitkään ylikuormittunut. Lastensuojelun jonot tulee purkaa. On aivan laiton tila, ertä apua joutuu odottamaan kauan.

Lastensuojelussa tällä hetkellä monessa paikassa työskentelee liian vähän henkilökuntaa ja laissa säädettyjä käsittelyaikoja ei ole aina pystytty noudattamaan. Koronapandemia on tuonut tilanteeseen vielä lisää haastetta.

Hyvointialueiden onkin syytä:

  • palkata lastensuojeluun lisää henkilökuntaa ja parantaa alan työntekijöiden palkkaus ja työoloja -ehtoja sekä lisätä työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia työhönsä,
  • rajata sosiaalityöntekijän asiakasmäärä 25 lapseen työntekijää kohti.
  • valvoa entistä paremmin yksityisten lastensuojelulaitosten ja nuorisokotien toimintaa. Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen olisi myös hyvä perustaa oma lastensuojelulaitos tai nuorisokoti.
  • suunnata enemmän resursseja lasten ja perheiden hyvinvoinnin tukemiseen ja ongelmien ennaltaehkäisyyn.
  • tukea perheiden jaksamista jo varhaisessa vaiheessa. Etenkin yksinhuoltajaperheissä voi vanhemman jaksaminen välillä olla kovilla, ja siksi perhe voi tarvita kotipalveluiden apua arkeen.
  • panostaa laadukkaaseen varhaiskasvatukseen sekä kouluihin ja neuvoloihin.

Lastensuojelun ongelmiin puuttuminen ei tietenkään ole yksinkertaista, mutta näihin toimiin ryhtyminen on alku.

On tärkeää, että hyvinvointialueet ja kunnat panostavat ennaltaehkäisevään toimitaan.

Ongelmiin pitää puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Mitä enemmän ongelmia saadaan estettyä syntymistä, sitä vähemmän esimerkiksi lastensuojelulla on asiakkaita. Ja mikä tärkeintä, lapset ja nuoret voivat sitä paremmin mitä enemmän heidän hyvinvointiinsa panostetaan. Jos perheen tuen tarve johtuu lapsen tai hänen vanhempansa vammasta tai sairaudesta, perhe tarvitsee ensisijaisesti vammaispalvelulain mukaisia palveluita.

Hyvinvointialueiden, valtion ja kuntien sekä lapset kuntien sekä muiden lapsiperheiden kanssa työtä tekevien on syytä tehdä tiivistä yhteistyötä keskenään.

Hyvinvointialueiden, valtion ja kuntien on tärkeää tehdä tiivistä yhteistyötä järjestöjen, päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten kanssa. Edellä mainitut tahot on otettava mukaan, kun kunnissa ja hyvinvointialueilla kehitetään lapsiperheiden palveluita.

On tärkeää, että valtio, hyvinvointialueet ja kunnat hyödyntävät sosiaali- ja terveysalan järjestöjen asiantuntemusta sekä tukevat järjestöjen toimintaa.

Valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien on turvattava järjestöjen toimintaedellytykset ja tuettava niiden toimintaa. Se on sekä inhimillisesti että taloudellisesti kannattavaa. Hyvinvointialueet ja kunnat voivat esimerkiksi antaa järjestöjen kokoontua tiloissaan maksutta ja myöntää järjestöille avustuksia.

On tärkeää kuunnella lapsia ja nuoria sekä heidän vanhempiaan heitä itseään koskevissa asioissa. Olen sitoutunut olemaan lasten ja nuorten puolella oleva päättäjä. 

Kannattaa kysyä suoraan lapselta tai nuorelta itseltään, hänen ikänsä ja kehitystasonsa huomioiden, mitä hän päättäjiltä toivoo. Valtiollisten sekä kunta- ja aluepäättäjien sekä -virkamiesten on tärkeää arvioida päätöstensä vaikutukset lasten ja nuorten hyvinvointiin. Valtion, kuntien, hyvinvointialueiden sekä muiden julkisten toimijoiden on syytä käyttää lapsivaikutusten arviointia. On myös perustettava lapsiparlamentteja kuntiin ja hyvinvointialueille.

Lapsivaikutusten arviointi on tehtävä yhdessä lasten ja heidän vanhempiensa kanssa. Etenkin vähemmistöt, esimerkiksi yksinhuoltajat ja yksinhuoltajaperheiden lapset ja nuoret on tärkeää osalistaa lapsivaikutusten arviointiin.

Mitä julkiset toimijat voivat tehdä yksinhuoltajien ja heidän lastensa tukemiseksi?

Yksinhuoltajat tarvitsevat käytännön apua ja tukea arkeensa. Hyvinvointialueiden tulisi tarjota yksinhuoltajille lastenhoitoapua. 

Yksinhuoltajallakin on oltava oikeus omaan aikaan. Ei saa olla niin, että hän on 24 tuntia vuorokaudessa kiinni palkkatyössä ja lastenhoidossa. Siihen uupuu, eikä se ole lapsen etu.

Etenkin kokopäivätöissä käyvät tai opiskelevat yksinhuoltajat tarvitsisivat enemmän käytännön apua. Yksinhuoltajankin on voitava elättää perheensä ja käydä töissä tai opiskella.

Hyvinvointialueiden olisi syytä tarjota yhden vanhemman perheille nykyistä enemmän käytännön apua ja tukea, esimerkiksi kotipalveluita ja lastenhoitoa. Hyvinvointialueiden on syytä turvata yksinhuoltajien lasten hoito lähivanhemman vanhemmuuden tueksi sekä hänen uupumisensa ehkäisemiseksi ja elatuskyvyn turvaamiseksi. Kaikessa pitää edetä lapsen etu edellä. Lastenhoitoapu olisi hyvä nähdä ennaltaehkäisevänä tukitoimena. Lastenhoitoavun pitäisi olla matalalla kynnyksellä saatavilla yksinhuoltajaperheille.

Nykyisellään ei ole helppoa saada lastenhoitoapua, ei edes silloin kun yksinhuoltajan lapsi tai hänen lähivanhempansa on sairaana. Kaikilla yksinhuoltajilla ei ole tukiverkostoa, eivätkä kaikki saa tukea läheisiltään.

Vanhemmuutta on tuettava!

On ensisijaista, että valtio, hyvinvointialueet ja kunnat tukevat kaikkia lapsiperheitä. Yksinhuoltajat ja heidän lapsensa ovat kuitenkin erityisen haavoittuvassa asemassa. Yksinhuoltajaperhe saattaa kuitenkin tarvita yhteiskunnalta enemmän apua ja tukea kuin muut lapsiperheet. Hyvinvointialueiden pitäisi palkata kaikkiin päiväkoteihin psykologeja ja kuraattoreja tukemaan lapsia ja heidän vanhempiaan.

Etävanhemmat tarvitsisivat yhteiskunnalta nykyistä enemmän tukea vanhemmuuteensa.

Parisuhde voi päättyä, mutta vanhemmuus ei pääty koskaan. Hyvinvointialueiden on tärkeää tukea vanhempia ja heidän lapsiaan erotilanteissa. Hyvinvointialueille siirtyneiden lastenvalvojien ja perheneuvoloiden tulisi auttaa etävanhempia kantamaan vastuuta lapsistaan. Ammattilaisen on tärkeää tehdä selväksi etävanhemmalle, kuinka tärkeä hän on lapselleen ja tämän kehitykselle.

Ammattilaisten on myös syytä rohkaista etävanhempia tapaamaan lapsiaan. Hyvinvointialueet voivat esimerkiksi järjestää etävanhemmalle ja hänen lapselleen tapaamispaikan. Tässä pitää tietysti miettiä lapsen etua. Joskus voi olla lapsen etu, ettei hän tapaa toista vanhempaansa. Tuollaiset tapaukset ovat kuitenkin harvinaisia.

Yhden vanhemman perheet mukaan päätöksentekoon. ”Ei mitään ilman yksinhuoltajaperheitä.” 

Valtion, kuntien ja hyvinvointialueiden on syytä osalistaa yhden vanhemman perheet päätöksentekoon. Valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien tulee säännöllisesti selvittää se, millaista apua ja tukea yksinhuoltajat toivovat niiltä. Yksinhuoltajat ja heidän lapsensa itse tietävät parhaiten, millaista tukea ja apua he tarvitsevat.

Kuntien ja hyvinvointialueiden on tärkeää kaikin keinoin auttaa yksinhuoltajia opiskelemaan tai työllistymään päivätyöhön.

Vanhemmasta vieraannuttamista tai lapsen hylkäämistä ei pidä hyväksyä.

Hyvinvointialueille siirtyneiden lastenvalvojien ja neuvoloiden tulisi auttaa myös etävanhempia kantamaan vastuuta lapsistaan. Hyvinvointialueiden lastenvalvojilla on oltava aikaa ja keinoja puuttua välittömästi vanhemmasta vieraannuttamiseen tai lapsen hylkäämiseen.

Hyvinvointialueen on syytä kartoittaa säännöllisesti, miten alueen yksinhuoltajaperheet voivat.

Yksinhuoltajien ja heidän lastensa terveys ja hyvinvointi on syytä tarkistaa säännöllisesti muun muassa neuvolassa, koulu- tai opiskelijaterveydenhuollossa tai terveysasemalla.

Olen itse yksinhuoltajan lapsi.

Olen yksinhuoltajan lapsi ja yksinhuoltajien ja heidän lastensa asiat ovat minulle tärkeitä. Äiti kasvatti minut täysin yksin. Olin onnellinen. Äitini kasvatti minut hyvin. Välillä oli rahasta tiukkaa, mutta äiti kävi kokopäivätyössä ja pärjäsimme. Isääni kaipasin kyllä. Tapasin häntä vain muutaman kerran vuodessa. Äidilläni oli onneksi muutama ystävä tukenaan. Nuo ystävät auttoivat välillä hoidossani. Joskus oli myös palkattuja lastenvahteja. Tykkäsin lastenvahdeista. Oli hyvä, että äitini tajusi oman ajan tärkeyden ja järjesti sitä itselleen. Tätini hoiti minua koulujen loma-aikoina. Siitäkin oli iso apua. Hätätapauksessa, kun äiti sairastui, kunta järjesti kodinhoitajan apuun. Niin pitäisi olla edelleen.

Jokainen perhe on erilainen.

Yhden lapsen perheet ovat kahden vanhemman perhettä haavoittuvammassa asemassa, mutta jokaisen yhden lapsen perheen tuen ja avun tarve on yksilöllinen. Jokaisella lapsella ja nuorella on oltava turvalliset ja hyvät kasvuolosuhteet, eli hän sitten millaisessa perheessä tahansa.

Yksinhuoltajankin on voitava hoitaa valtakunnallista, alueellista tai kunnallista luottamustointa.

Valtion, kunnan tai hyvinvointialueen onkin järjestettävä tai korvattava yhden vanhemman perheiden lasten hoito vanhemman luottamustoimen hoitamisen ajaksi. Hyvinvointialueen on esimerkiksi syytä järjestää aluevaltuuston kokousten ajaksi aluevaltuuston jäsenten lapsien lastenhoito.

Lupaan ajaa lasten, nuorten ja heidän perheidensä etua, mikäli minut valitaan eduskuntaan! 

Olen sitoutunut ajamaan lasten, nuorten ja heidän perheidensä etua päätöksenteossa. Ajan etenkin yhden vanhemman perheiden ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien lapsiperheiden etua. On tärkeää kuunnella lasta ja nuorta häntä itseään koskevissa asioissa, iän ja psyykkisen kehityksen edellyttämällä tavalla. Kaikessa päätöksenteossa on edettävä lasten ja nuorten etu edellä.

Tehdään yhdessä Suomesta lapsiystävällinen maa!

Lisää tietoa ja lähteitä

#Lapset, #Nuoret, #Lapsiperheet, #Yksinhuoltajat, #Vasemmisto, #Aluevaalit, #Sotevaalit, #286, #Elina2022, #Lastensuojelu, #VantaaJaKerava, #YhdenVanhemmanPerheet

Elina Nykyri
Vasemmistoliitto Vantaa

KUNTA- ja ALUEVARAVALTUUTETTU, PUOLUEVALTUUSTON JÄSEN, UUDENMAAN VAS. VPJ (In English below).
Hyvinvointi kuuluu kaikille! Olen 47-vuotias vantaalainen kunta- ja aluevaravaltuutettu sekä haavoittuvassa asemassa olevien asialla oleva vasemmistolainen vammaisaktivisti. Olen Vasemmiston ryhmän 2. varavaltuutettu Vantaalta ja Vantaan ja Keravan hyvinvointialueelta. Olen myös mukana puolueemme päätöksenteossa kaikilla tasoilla, aina paikallistasolta aina valtakunnalliselle tasolle asti. Olen Vasemmiston puoluevaltuuston jäsen, Uudenmaan vasemmiston varapuheenjohtaja, Invalidiliiton liittovaltuuston jäsen, Heta-liiton valtuuston varajäsen, Länsi-Vantaan Vas. pj sekä Vas. vammaispoliittisen työryhmän pj. Olen myös Vantaan vas. hallituksen jäsen. Lisäksi olen Vantaan kaupunkikulttuurin ja hyvinvoinnin lautakunnan jäsen sekä Vantaan ja Keravan lähidemokratia- ja osallisuuslautakunnan jäsen. Asun Kaivokselassa. Olen iloinen, ahkera ja määrätietoinen haavoittuvassa asemassa olevien puolustaja. Minulla on omakohtaista kokemusta köyhän, tutkijan, eläkeläisen, omaishoitajan ja vammaisen ihmisen elämästä. Olen elänyt sekä vammattoman että vammaisen ihmisen elämää. Minun arvojani ovat yhdenvertaisuus, tasa-arvo, solidaarisuus, demokratia, inkluusio, itsemääräämisoikeus, esteettömyys, saavutettavuus, ympäristönsuojelu ja uskonnonvapaus. Kaikki ovat yhtä arvokkaita - ilman poikkeusta! Hyvinvointi kuuluu kaikille! Rakennetaan yhdessä yhdenvertainen, tasa-arvoinen ja esteetön Suomi, jossa kaikilla, myös heikko-osaisimmillakin on hyvä olla, ja kaikkien ihmisoikeuksia kunnioitetaan.

WELLFARE belongs go all - deputy member in Vantaa municipal council and depyty member in Vantaa and Kerava wellfare area council

I am a 47 years old resident of Kaivoksela, Vantaa. My positions of trust: deputy member in Vantaa municipal council, deputy member in Vantaa nad Kerava wellfare are council, Left Alliance (vas.), Left Alliance party council member, Chair of vas. disability working group and vas. Länsi-Vantaa, Vice-Chair of Left Alliance Uusimaa, Vantaa vas. executive committee, member in Cultural services Board Vantaa, HETA council deputy member and Invalidiliitto council member. I am a happy, hard-working, tenacious, qualified and skillful defender of the most vulnerable. I have personal experience of being poor, disabled, and a pensioner. I have known closely the daily life of being chronically ill and the hard work of a caregiver. I’m a statistician by training and have vast expertise in disability services. For more than 20 years, I have been active in various patient organizations. I am deeply involved in party decision-making from the local to the national level. My non-negotiable values are equity, equality, solidarity, democracy, inclusion, right to self-determination, sustainability and religious freedom. Let’s build a Finland where even the weakest do well. A Finland for all. Translation: Salla Sariola and Kazu Ahmed. #Vantaa, #vakehyva, #VantaaKerava, #Kerava, #Elina2025, #Vasemmisto, #LeftAlliance, #vasemmistoliitto, #vasemmisto, #kuntavaalit2025, #aluevaalit2025

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu