Tuomioja ei osaa laskea

Erkki Tuomioja (sd.) toteaa tänään blogissaan ettei ”pankinomistajana
luottaisi johtajaan, joka lähtee tosissaan esittämään toimintojensa siirtelyä
0,1 prosentin veroeron vuoksi”. Lausunto on huolestuttava, sillä se
paljastaa ettei ulkoministeri joko osaa laskea tai tiedä miten esitetty rahoitusmarkkinavero
toimii. Pankinomistajia hän ei myöskään taida tuntea.

Rahoitusmarkkinavero on alustavan esityksen mukaan 0,1
prosenttia arvopaperin arvosta. Se ei kuulosta paljolta mutta käytännössä se haittaa
minkä tahansa rahoituslaitoksen tulosta merkittävästi ja kahta kautta:

1. Markkinatodellisuus. Kilpailu on likvideissä
arvopapereissa niin kovaa, että kaupankäynnin marginaali
saattaa olla prosentin sadasosia, jos sitäkään. Toisin sanoen, jos kauppaan
lähtee 0,1 prosentin verran muiden toimijoiden takaa, niin diilin voi monessa
tapauksessa katsoa hävityksi samantien. Näinpä siis kaupankäynnin volyymi
laskee väistämättä niillä toimijoilla, joiden liiketoimintaa
rahoitusmarkkinavero koskee.

2. Veropohja. Rahoitusmarkkinavero lasketaan
kaupankäynnin arvosta eli volyymistä, ei pankin tai muun yrityksen tuloksesta.
Jos rahoituspalveluita tarjoava yritys nykyisin pyörittää asiakkailleen
vaikkapa miljardin edestä kauppaa, niin 0,1 prosenttia siitä on miljoona euroa.
Miljoona euroa veroja menee siis kertakaupoista.

En tunne esimerkiksi Pohjola-konsernin vuosittaisen
kaupankäynnin volyymiä mutta se voi olla helposti usean-kertainen suhteessa
taseen loppusummaan, joka viime vuonna oli 42 miljardia euroa. Oletetaan että
rahoitusmarkkinaveron alainen arvopaperikaupankäynti olisi siis vuosittain 100
miljardia euroa. 0,1 prosenttia tästä on 100 miljoonaa euroa. Jos tällainen
määrä veroja ei vielä kuulosta kamalalta, niin suhteutetaanpa: Pohjola-konsernin
koko viime vuoden tulos ennen veroja käyvin arvoin oli 78 miljoonaa euroa.
Karhisen pitäisi siis jäädä tänne tekemään tappiota, jotta demarit saisivat miljoonansa.

Myös Tuomiojan odottamasta Suomen 570 miljoonan
verokertymästä asian voi laskea. Pohjola on ainoa merkittävä suomalainen
rahoituslaitos, joten sen rasituksen voi tästä spekulatiivisesta summasta
laskea olevan melko suuri. Esimerkiksi 10 prosenttia tarkoittaisi 57 miljoonan
lovea pankin tulokseen – olettaen ettei pankki siirtäisi veroa asiakkaidensa
maksettavaksi…

Lopuksi.

Rahoitusmarkkinavero on epäonninen ratkaisu, sillä se ei
pysty toteuttamaan tavoitteitaan jotka ovat ”markkinaliikkeiden
vakauttaminen” ja toisaalta verojen keruu siinä mittakaavassa kuin
nykyisin kaupankäyntivolyymein yritetään laskea. Transaktiovero tosiasiassa
lisää markkinoiden epävakautta pienentämälllä likviditeettiä ja keskittämällä
pääomia. Niiltäkin osin kuin bisnestä tänne ylipäänsä vielä jää. Aikaisempi
kirjoitukseni
aiheesta valaisee aihetta laajemmin.

elina-valtonen
Kokoomus Helsinki

Kansanedustaja (2014-) ja kokoomuksen varapuheenjohtaja. Ulkoasiainvaliokunnan jäsen ja Euroopan neuvoston varajäsen. Entinen koodari, työskennellyt 10 vuotta rahoitusalalla, asunut neljässä eri maassa. Tietotekniikan diplomi-insinööri ja kauppatieteiden maisteri kansantaloustieteestä. Ihmisoikeudet, kansalaisyhteiskunta ja kansainvälinen yhteistyö!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu