EU jatkaa valitsemallaan tiellä: sensuuria ja yhteisvelkaa
Euroopan parlamentti hyväksyi tällä viikolla päätöslauselman
valtionvelkojen yhdistämisestä. Luit oikein: parlamentti antoi muutenkin
suhteellisen itselliselle komissiolle valtuudet tutkia keinoja eurobondien ja
muiden yhteisvastuuta lisäävien instrumenttien toteuttamiseksi. Kansallisen
velan yhteinen liikkeeseenlasku tai eurooppalaisen kansallisen velan
synnyttäminen vaativat kuitenkin perussopimuksen muuttamista. Moinen saattaa
olla myös ristiriidassa joidenkin maiden perustuslakien kanssa, kuten
esimerkiksi Saksan.
Euroopassa edetään nyt vaivihkaa kohti yhteistä velkaa ja budjettia. Jos
vastuut ovat pian yhteiset niin varmasti on taseen toinenkin puoli. Veronkanto-oikeutta
EU ei sillä nimellä vielä julkisesti havittele, mutta sikäli kuin jäsenmaat yhteistä
tai yhteiseksi päätyvää velkaa omalla taseellaan takaavat, on käytännössä kyse
samasta asiasta. Suomen AAA-luottoluokitus perustuu luokittajien arvioon Suomen
maksukyvystä, joka pohjaa paitsi nykyiseen velkatilanteeseen, niin myös odotettuihin
verotuloihin. Jo nyt on näköpiirissä, että luottoluokittajat kirjaavat
nykyisten vahvojen euromaiden luokituksia alaspäin, kun yhteisvastuu lisääntyy.
En ymmärrä miten ”sama korko kaikille euromaille” on nyt niin
kovin tavoiteltava asia kun tässä on viime aikoina vasta herätty siihen
tosiasiaan että nimenomaan olemattomat korkoerot ja liian halpa laina olivat
2000-luvulla syy siihen että euroalueen periferiamaat ylivelkaantuivat.
Jos eurobondeja aletaan laskea liikkeelle, niin siitä tulee euroalueen
maille de facto rahoitusmuoto. On vaikea kuvitella, että sijoittajat
haluaisivat ostaa esimerkiksi Suomen valtion velkaa suoraan, mieluummin kuin eurobondeja,
joiden likviditeetti ja yhteisvastuu jo itsessään takaavat sijoittajille tietyn
turvan. Etenkin kun Suomen valtio velkaantuu sekä omien toimien että
yhteisvastuun vuoksi niin roimaa vauhtia, että AAA-reittaus on jo nyt kiikun
kaakun. Lainakorkomme nousevat.
Euromaiden omat velkamarkkinat katoavat
Parlamentin päätöslauselman mukaista vaihtoehtoa jossa eurobondeja käytetään
vain osittain tai ”tietyissä tilanteissa” ei ole olemassakaan. Jos
mietitään heikkoja maita, niin ei ole kuviteltavissa tilannetta jossa
sijoittajat ostaisivat näiden maiden velkaa suoraan mikäli yhteisvastuullinen
ja paljon likvidimpi eurobondi-vaihtoehto on olemassa. Toisin sanoen, maiden omat
velkakirjamarkkinat häviäisivät kokonaan.
Jäsenmaiden omaa vastuuta yritetään vastakin korostaa, että eurobondit
menisivät läpi. Yhdeksi eurobondien toteuttamisvaihtoehdoksi esitetäänkin, että
jäsenmaa saisi velkaa eurobondien kautta vain Maastrichtin sopimuksen 60%
velkarajaan saakka. Entä sen yli, velkaantumisasteet kun ovat pääsääntöisesti jo
tuon rajan tuolla puolen? Markkinoiden toiminta näkyy olevan valmisteleville
virkamiehille yhäkin mysteeri.
En pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa sijoittajat lähtevät ostamaan
esimerkiksi Portugalin velkaa kun maan velkaantumisaste on 120% ja puolet velasta
on katettu yhteisvelalla, jonka senioriteetti on korkeampi kuin maan oman
velan. Etenkään viime vuoden Kreikka-velkasaneerauksen jälkeen jolloin
yksityisiltä sijoittajilta
vietiin matto alta. Vähintään tulee korkotaso olemaan niin korkea (väitän
että 10%+), että keskuspankkia huudellaan hätiin jo ennen ensimmäistä emissiota.
Paluu nykytilanteeseen siis – tosin sillä erolla että eurobondit ovat tulleet
jäädäkseen. Ero on merkittävä, sillä toistaiseksi EU on perustellut pelastuspaketteja
ja EKP:n toimia väliaikaisena rahoitusmuotona, jotka auttaisivat heikot
jäsenmaat tolpilleen ja palaamaan jollain aikataululla omillaan rahoitusmarkkinoille.
Tai jos valtioiden omista velkamarkkinoista luovutaan muutenkin, niin ehkä
eurobondimaailmassa ylivelkaantuneiden maiden vanhat velat vain saneerataan
kylmästi pois. Saadaan ”sijoittajat vastuuseen” ja velkataso
näppärästi Maastricht-kriteerin tuntumaan.
EU rajoittaa sijoitustiedon välittämistä
Strasburgin istunto päätti tällä viikolla niin ikään merkittävistä
tiedonvälityksen rajoituksista, mistä ei suomalainen lehdistö pahemmin
älähtänyt. Parlamentin tiedonannon
mukaan ”ilman toimeksiantoa annettavien julkisyhteisöjen luottoluokitusten”
julkistamiskerrat rajoitettaisiin kahteen tai kolmeen vuodessa ja luottoluokituslaitosten
olisi joulukuun lopussa julkistettava tulevan vuoden aikataulu. Lisäksi
luokitukset tulisi julkaista vasta kauppapaikkojen sulkeuduttua ja vähintään
tuntia ennen niiden avautumista.
”Ilman toimeksiantoa annettavien julkisyhteisöjen
luottoluokitukset” viittaavat suoraan valtioihin ja määritelmä kumpuaa
luonnollisesti omien jäsenmaiden suojelutarpeesta. Luottoluokittajien
bisnesmallissa velan liikkeeseenlaskijat tilaavat luokittajilta arvion
velastaan (esim. suuret yritykset), jonka perusteella he voivat markkinoida
velkaansa suurille ostajille kuten eläkeyhtiöille. Valtiot eivät näitä
luottoluokituksia yleensä tilaile, vaan luottoluokittajat ovat arvioineet (myös
velattomien) valtioiden maksukykyä ikään kuin pyytämättä ja yllättäen eli ilman
toimeksiantoa. Koska EU ei (vielä) tohdi kieltää valtioiden luottoluokittamista
tyystin, se tekee nyt merkittäviä rajoituksia luokitusten julkistamiselle.
Mitä tekee luottoluokituksella jota ei voi julkaista silloin kun yleisö sen
tarvitsee, vaan ainoastaan etukäteen tiedettynä päivänä ja markkinoiden ollessa
kiinni? Entä jos tässä välissä tapahtuu jotain merkittävää kuten esimerkiksi että
Ranskan sosialistihallitus kertoo maksukykyongelmistaan? Parempi olisi EU:n
mukaan siis, etteivät luottoluokittajat reagoi ollenkaan. Vaatii varmaankin kaksisuuntaisen
mielialahäiriön ostaaksen tämän argumentin nyt, vaikka juuri mm. Yhdysvaltain
subprime-kriisin yhteydessä ”kaikki” olivat sitä mieltä että
luottoluokittajat reagoivat kriisitilanteeseen hitaasti – olkoonkin että
luokitukset olivat pielessä alun alkaen.
Sensuuria vapaan tiedonvälityksen EU:ssa?
En
itse pidä luottoluokituslaitosten toimintaa aina onnistuneena mutten kaikkivoipaisissa
unissani lähtisi estämään
heidän sanomisiaan. Jos joku haluaa näitä luokittajia uskoa ja heidän
palveluistaan jopa maksaa, niin miten se minulta on pois? EU pelaa tässä kaksilla
korteilla: jos kerran luottoluokitukset ovat niin pahasta, niin miksi Euroopan
keskuspankki kelpuuttaa vakuuksia lähinnä juuri ulkoisten luottoluokitusten
perusteella? Jos jotain, niin tätäkin markkinaa olisi vapautettava ja EU voisi
kantaa oman paksun kortensa kekoon sillä, ettei nojaisi omissa säännöksissään muutaman
rating-jätin arvioihin. Tällaiset systeemivirheet haittaavat
rahoitusmarkkinoiden tehokkuutta, toimivuutta ja itsesäätelyä.
Odotan mielenkiinnolla myös komission määritelmää luottoluokittajasta.
Yhdysvaltalainen rating-jätti S&P sellainen varmaankin on, mutta miten on
laita esim. tänä vuonna mahdollisesti perustettavan Oy E.L. Tietotoimisto Ab:n kanssa
joka haluaa julkistaa oman arvionsa jonkin maan maksukyvystä silloin kun haluaa
ja siten kuin haluaa? Minkälainen seula tähän meinataan laittaa? Sensuurista on
tässä oman vapaan tiedonvälitysideaalini mukaan kyse, oli tuo seula sitten
löyhä tai tiheä.
—
PS. Nähdäkseni loogisena jatkumona EU:n nykyiselle kehityssuunnalle Saksan
keskuspankki kertoi tällä viikolla kotiuttavansa omistamaansa kultaa, jota se
on hajasijoittanut alunperin turvallisuuspoliittisista syistä liittoutuneiden
länsimaiden keskuspankkien holveihin. Kulta ei tosin palaa Saksaan FedExin
seuraavassa kuljetuksessa (vaan pakon sanelemana jopa seitsemän
vuoden aikataulussa), mutta signaali on merkittävä: vai miten itse tulkitset
sen, ettei Saksa jätä EU-naapurimaa-Ranskan holveihin jatkossa unssiakaan,
vaikka nyt siellä on säilössä jopa 11% sakemannien kultakannasta? Silloin kun
korttitalot kaatuvat, muiden ja yhteiset, on (käsinkosketeltava) kulta aina
kultaa.
Tuossa oli monta niin hyvää pointtia, joita en ole itse älynnyt nostaakaan esille, kun tuntuvat jotenkin niin itsestäänselviltä. Tämä euroeliitin puuhailu ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä. Ensin on synkkää, kun lainakorot heijastivat niitä todellisia riskejä. Sitten kun ne runnotaan taas epäterveelle tasolle niin taas on synkkää, kun euron repeäminen estettiin.
Toivon todella, että Yhdysvallat toipuisi nopeasti ja sijoittajat saisivat sieltä reaalista tuottoa niin tämä pelleily täällä velkavuorien kirjanpidossa loppuisi siihen paikkaan.
Euroeliitti on ulalla, kriisimaat ELAlla.
Ilmoita asiaton viesti
Kun tutkailee kaikkia talouden ja etenkin rahatalouden kehitysaskelia viimeiseltä 25 vuodelta (jotka minä joten kuten muistan) on niillä tietty suunta. Niin EMU -järjestelmä kuin tämä EMU-epäonnistumisen korjailu yhteisellä velallakin ovat mielenkiintoisia järjestelyjä tulonjaon kannalta. Kehitys on ollut kokoajan kaikissa käänteissä pääomia suosivaa tai suojelevaa.
Poliittinen eliitti voi ja todennäköisesti onkin täysin ulalla, mutta taloudellinen eliitti ei ehkä sittenkään ole. Koska kehitys on ollut niin ”linjakasta”, eikä satunnaisesti poukkoilevaa kuten ”ulalla olijoilta” voisi olettaa, täytyy jossain olla niitä henkilöitä joilla on valtaa ja halu vaikuttaa rahatalouden kehittymiseen ja kansainvälisiin sopimuksiin.
Ilmoita asiaton viesti
Evans-Pritchard mielestäni eräässä kolumnissaan kiteytti kaiken melko nappiin: Draghi on nyt pelastanut rikkaat, kuka pelastaisi nyt köyhät?
Viitataan kasvaneisiin työttömyyslukuihin, näin esimerkiksi.
Ilmoita asiaton viesti
YLEREALISMIA/IMF: Kreikka tarvitsee lisätukea vv. 2015-2016 viidestä kymmeneen miljardia euroa. PIKASULKU rahanviennille EU:hun!
Ilmoita asiaton viesti
Henri.
Muidenkin kannattaa katsoa alla olevan linkin pätkä, jossa on valaisevia lukuja USA:n tulevasta talouden rakenteellisesta tilanteesta; varauksella suhtautuen, kuten kaikkeen muuhunkin palopuheeseen tietysti.
http://www.staged.com/video?v=Klmb
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos valaisevasta kirjoituksesta. Yllättävää, että kokoomuksessa on tällaisiakin isönmaansa etua ajavia henkilöitä.
Ilmoita asiaton viesti
Elina Lepomäki.Olen Matin kanssa samaa mieltä. Isänmaallista ajattelua nuorelta kokoomukselaiselta. Et kulje huppu silmilläsi, vaan sovellat koulutusta oikein reaalimaailmaan. Et pidä kynttilääsi vakan alla, vaan annat sen tuikkia muillekin. Ihmiset arvostavat yli puoluerajojen pyyteettömyyttäsi ja todellisuudentajuasi. Jatka samaan tyyliin. Tuollaisia tiedonantajia Suomi tarvitsee. Rohkea ja hatun noston arvoinen, superlatiivinen suoritus.
Onnea ja menestystä elämässäsi!
Ilmoita asiaton viesti
Ja tähän on helppo yhtyä. Blogissasi olisi monellekin tämän päivän päättäjälle hyviä vinkkejä. Kiitokset niistä!
Ilmoita asiaton viesti
Kansallisessa Kokoomuksessa on vain vähän akateemisesti päteviä, joiden laskutaito lukiossa olisi ollut aloittavan teknikan ylioppilaan, fuksin, tasoa.
Edes monet ekonomit eivät osaa laskea kuin ehkä kassarahan yhteen, mutta koron fantasioiminen on heille tuonpuoleista teologiaa.
Ilmoita asiaton viesti
Silläkin uhalla, että sitaattini on toistoa; ”me tienataan tällä”.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin! Kyllä Elinakin tienaa muiden kokkarien mukana tällä niissä loppupeleissä!
Ilmoita asiaton viesti
En tarkoittanut sitaatilla Elinaa vaan jotain aivan muuta, sillä ylläoleva kirjoitus kertoo blogin kirjoittajasta tarpeellisen; kuten ko. sitaattikin Kataisen lahjoista Suomen kansalle ja ne voi ymmärtää ainakin kahdella eri tavalla.
Ilmoita asiaton viesti
Kun pankkiiri-sosialismista on siirrytty EU-kommunismiin, tulevat sängyt täysin tarpeettomiksi:
– Kulttuuria luovat makaavat ruusuilla.
– Tuotannollisen työn sankarit lepäävät laakereillaan.
– Työläiset ja talonpojat seisovat rauhan vartiossa.
– Luokkaviholliset eivät nuku.
– Ja muut istuvat.
Vastuunkantaja-Katainen voisi avata klo 20.30 ”uutiset” tällä lupauksella.
Se lisäisi hänen ja EU:n uskottavuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Ja mesi ja hunaja virtaa suoraan suuhun ja kaikilla on sijoitusvaikeuksia!
MUTTA. Sinipunan ja EU:n salailu ja sensuuri johtuvat ”kielipelin ja diskurssin” oppi-isästä Wittgensteinistä:”Mistä ei voi puhua, se pitää salata”. Se on heidän julkisuussakramenttinsa. Vain ”absoluuttisia” faktoja voi rahvaalle tiedoittaa!
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän Elina ola kansalliskokoomuslainen metsänomistaja, joka on periferioiden tuhosta EMU:ssa huolissaan.
Sen sijaan vain asuntoja vuokraavat Helsingin Kokoomuksen ja Helsingin Vihräen liiton jäsenet ovat valtionvelasta, toimeentulotuesta, asuntokuplasta ja vuokratasosta iloissaan, koska se tuottaa heille ”yli obligaatiokoron” juuri siksi, että Helsingin Kokoomus ja Helsingin Vihreät keskittävät ja rahastavat näin yleisen sosialidemokratian valtionvelaksi.
Kokoomuslaisesta kannattaa katsoa, mitä hän omistaa. Näin voi tietää, onko hän Suomen vai EMU:n puolella.
Ilmoita asiaton viesti
MJ: Siinä todistus ennustamisen vaikeudesta ja etenkin tulevaisuuden. Odotusarvoja kuin pörssinoteeraukset. Nyt vielä yli-intoisena ennustaen. Pieleen meni osuma ja pahasti. Tuli vain risuja ja metsäkukkia.
Ilmoita asiaton viesti
Elinalta taas loistava kirjoitus. Kiitos!
Ilmoita asiaton viesti
Erinomaiset arvosanat!
Ilmoita asiaton viesti
Loistava kirjoitus Lepomäeltä.
Katsokaapa myös eilisiltainen Ulkolinja Brysselin Lobbarit. Mielenkiintoista tietoa mm. siitä, kuinka eteni EU:n sisämarkkinoiden avaamisprosessi. Tai siitä, minkälaisen ”riippumattoman” asiantuntijaryhmän Barroso pestasi miettimään ratkaisua finanssikriisistä selviytymiseen.
http://areena.yle.fi/tv/1768957
Ilmoita asiaton viesti
Kokoomus tekee itse oman itsemurhansa levittelemällä kritiiköttämästi tätä valheellista EU-Propagandaa
– Ruuan hinta laskee
– Ei koske meitä
– Kannamme vastuuta
– Hei, me tienataan tällä
– Se on pölhöpopulisti joka muuta väittää
– Kansan tuki Suomen EU-jäsenyydelle on vahva, Suomi pysyy Euroopan Unionissa etuineen ja vastuineen.
Suomen liittyessä EU:hun, kananmunien ja broilerin hinta laski siksi aikaa kunnes suomalainen tuotanto oli tapettu, sitten hinnat vielä nousivat alkuperäisistä!
Nyt sama tehdään sikaloille ja pikku sahoille , kansa maksaa ja jatkaa maanpettureiden äänestämistä!
Maaseudun lahtauksessa on käytössä kaikki mahdolliset ja mielipuolisimmat mediavalheet mitä ajatella saattaa
Täytyy olla todella idiootti jos kannattaa kokoomusta, stubbia tai kataista
http://www.youtube.com/watch?v=2DVb-Lvk4iY
”Katainen puhuu suorassa lähetyksessä niin totta kuin osaa”
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin. En ole koskaan ymmärtänyt Kokoomuksen yli 20% kannatusta. Kyllä siinä on vedätetty montaa hyväuskoista duunaria ja pahasti. Hymy huulilla äänestetään Kokoomusta ja kuvitellaan, että ajavat heidän asiaansa, ihan uskomatonta. Pitäisiköhän jo peruskouluissa alkaa opettamaan hieman puolueiden aatteista jne. niin voitaisiin saada jotain tolkkua tähän.
http://www.icecoldfinland.com
Ilmoita asiaton viesti
Ihmismassojen vähä-älyisyyttä ei voi koskaan liikaa aliarvioida.
Eräs kuuluisa saksalainen valtiomies sanoi:
”Erehtyminen on inhimillistä, jatkuva erehtyminen
taas on EU-pankkiiridemokratiaa”.
Ilmoita asiaton viesti
Nykykokoomus on täysin erilainen Kokoomus kuin mitä se oli Juha Rihtniemen aikaan. Moni tämänkin sivun kommentoijista on tuskin kuullut koko miehestä juuri mitään. Siihen aikaan Kokoomuksen kolme perusperiaatetta olivat koti, uskonto ja isänmaa. Niistä taitaa olla ehkä enää koti jäljellä. Sekin on nykypäivänä monella pankin ”omistuksessa”.
Nykypäivän Kokoomuspolitiikkaa, jossa SDP on vahvasti mukana:
http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2013/01/16/s…
Ilmoita asiaton viesti
Sen takia se kypäräpappi Karin pilapiiroksissa kuvasikin Kokoomusta
Ilmoita asiaton viesti
Kokoomuksesta näyttää pikemminkin tulleen rahavallan, materialismin ja darvinismin ja EU:n puolesta puhumisen ja ahneiston pappi. Maanpuolustuskin on pantu hunningolle talousongelmien lisäksi. Vanhat arvot: koti, isänmaa ja uskonto on heitetty EU:n mukana roskakoriin.
Ilmoita asiaton viesti
Potemkinin kulisseissa eläminen kostautuu ja Siperia opettaa vielä sinipunan Suomimyyjiä.
Ilmoita asiaton viesti
JOhtopäätöskysymys: Onko EU:ssa olo ollut hyvä vai huono sijoitus Suomelle, kokoomukselle, demareille, keskustalle, perussuomalaisille, kristillisille, vasemmistoliitolle, rkp:lle, vihreille tai työnantajapuolen tai työntekijäpuolen ay-liikkeelle ? Arviot! Ketkä hyötyvät ketkä ei?
Pelkistäen, kumpaako enemmän etua vai haittaa Suomelle on ollut EU/EMU-kytköksestä. Mikä on saldo arvioinnista? Onko (-)haittoja enemmän kuin (+)etuja vai (+)etuja enemmän kuin (-)haittoja? Luetelkaa!
Ilmoita asiaton viesti
Onko epärehellisyys nyt siksak-päättäjien muotia mediassa?
Ilmoita asiaton viesti
Elina, kiinnostava kirjoitus. Mutta mikä on rahaliiton tiivistämisen vaihtoehto? Koko liitto päreiksi ja katsotaan sitä sitten, kuten jotkut tuntuvat ajattelevan vai keksitkö finanssimarkkinoita ja politiikkaakin tuntevana henkilönä jonkun rakentavamman ajatuksen?
Ilmoita asiaton viesti
Tiivistämisen vaihtoehto on levittäminen, eli päreiksi kuten jo mainitsit. Meillä on sama euro kun Kreikalla, mutta ei ne ole samassa arvossa edes luottoluokittajien mielestä. Mitä järkeä on lähteä pudottamaan suomen AAA luokitusta eurobondien myötä?
Ilmoita asiaton viesti
Komppaan blogistia. Euron alkuperäiset säännöt olivat paljon järkevämmät. Vaihtoehdon ei tarvitse olla euron hajottaminen, vaan yksinkeraisesti sovittujen pelisääntöjen noudattaminen.
Maat voivat erota eurosta oman tarpeensa mukaan. Myös taloutensa huonosti hoitavat voivat pysyä eurossa. Niillä on vain se ongelma, että oman talouden tervehdyttäminen perinteisellä inflaatio-devalvaatio-kierteellä ei ole mahdollista, koska valuutta on vakaa (jos epävakaita maita ei ole liikaa).
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni taas säännöt eivät olleet alunperinkään järkevät. Esimerkiksi jäsenvaltioiden velkatasoon kiinnitettiin kovasti huomiota, mutta yksityisen sektorin velkatasoon ei ollenkaan. Euro oli jo suunnittelupöydällä susi. Huonoon ideaan kun yhdistetään huono toteutus, ollaan nyt sitten tässä.
Ilmoita asiaton viesti
Hyviä esimerkkejä tuon valtion velkakriteerin ongelmallisuudesta ovat kriisimaat Irlanti ja Espanja. Niissä valtion velka oli kohtuullinen, mutta asuntokuplan kautta pakeilla oli valtavat määrät kelvottomia lainoja. Kun ne pankkikriisin seurauksena kaatuivat valtiolle, valtioiden velkaluvut räjähtivät.
Ilmoita asiaton viesti
Näen eron lähinnä niin, että alkuperäisen euron filosofia oli neutraali yhteinen ja vakaa mittakeppi helpottamaan maiden välistä kauppaa, kun taas tämä uusi malli tähtää liittovaltioon ja vakaimpien maiden vetämiseen mukaan yhteisvastuisiin, joissa yhden maan huijaus menee muiden piikkiin, ja jossa lobbarit voivat hoitaa asiansa suoraan keskuspankin kautta. Alkuperäisissäkin euron säännöissä on varmasti vikoja, mutta nyt ei tähdätä noiden vikojen korjaamiseen, vaan vallan uuteen, keskusvetoisempaan ja pankkiirivetoisempaan järjestelmään.
Omaan valuuttaan verrattuna vanha euro on kai lähinnä valuutan epävakauteen liittyvien riskien eliminoimsta. Samalla tulee tarve pitää menot kurissa, ja tarve tiukentaa kuria tai järjestää sisäinen devalvaatio (ulkoisen devalvaation sijaan) jos kuri pettää tai talous pyörii odotettua huonommin.
Näin nähtynä euro voi olla puhdas parannus oman valuutan malliin verrattuna. Vaikka näköjään riskejäkin on, kuten riski siitä, että joku ryhtyy muuttelemaan sääntöjä ja ohjaamaan rahoja vaikkapa Saksan ja Ranskan pankkien tueksi. Vakaa euro voisi kehittyä myös vakaan maailmanvaluutan suuntaan. Periaatteessa tämä olisi mielestäni hyvä tavoite, vaikka näitä poliitikkojen sekoiluriskejä ja pankkiirien välistävetoriskejä siihenkin varmasti sisältyy.
Poliitikkojen käsiin juoksevia raha-asioita ei pitäisi antaa, vaan ne pitäisi alkuperäisen euron tyyliin pitää neutraaleilla ja riippumattomilla pankkiammattilaisilla. Nyt EKP:sta on valitettavasti tullut poliittinen toimielin, ja voimme olettaa, että jatkossa sen päätökset tulevat olemaan poliittisia (lobbauksia ja vahvimpien maiden intressien mukaisia).
Ilmoita asiaton viesti
Eri mieltä, koska
ns. vanha eurojärjestelmä piti sisällään ne palaset, joilla kriisi syntyi – joten miten se olisi suotava tai parempi? Ongelmia ratkoessa on turha mennä oireita korjaamaan, kun pitäisi keskittyä tautiin.
Ymmärrän kyllä argumentin, että ”jos säännöistä olisi pidetty kiinni” – mutta kun ei pidetty. Eihän niistä nytkään pystytä pitämään, eikä varmasti jatkossakaan. Sisäinen devalvaatio epätasapainotilan korjaajana on erittäin raskas työkalu – tarpeetonta vahinkoa tulee.
Ilmoita asiaton viesti
EU synnytti kriisin, joten se piti sisällään kriisin siemenet. Vanhoista eurosäännöistä en ole yhtä varma.
Kuten ilmeisesti myös itse ajattelet, vanhan euron säännöt olisivat todennäköisesti hyvin rittäneet kriisin ratkaisemiseen. Näin itse säännöt eivät siis aiheuttaneet kriisiä, vaan syy, aloite ja päätökset tulivat muualta (esim. yleisestä vilunkipelistä Kreikan liepeillä, tarpeista puolustaa Saksan ja Ranskan pankkeja ja tarpeesta muodostaa liittovaltio).
Taidamme olla aika pitkälti samoilla linjoilla. Minä vain esitin asian niin, että alkuperäiset euron tavoitteet olivat vielä ihan järkeviä (ja olisivat ehkä jatkossakin, jos niistä pidettäisiin kiinni).
Sisäinen devalvaatio ei ole helppo, erityisesti koska sellaisen tekemiseen ei ole totuttu. Pitää muistaa että myös ulkoinen devalvaato on varsin väkivaltainen toimenpide, joka aiheuttaa paljon spekulaatiota, ja joka palkitsee joitain ja rankaisee toisia. Sisäinen devalvaatio voisi olla hyvin hoidettuna toimivampikin tapa korjata maan taloutta yllättävissä vaikeuksissa (joihin ei tiukalla talouskurillakaan osattu varautua). Yksi (yksinkertaistava) perustyyli olisi antaa valtiolle valtuudet säätää palkkaruuvia niin, että tasan kaikkien palkkaa pudotettaisiin halutun promillemäärän verran (kaikki palkat sidottu valtion säätöruuviin). Tätä ruuvia voisi kättää jatkuvastikin, ja tarvittaessa myös ylöspäin, niin kriisejä ja pakkoryminöitä ei tulisi.
Ilmoita asiaton viesti
Olet mielestäni aivan väärässä. Velat, kuten esim. asuntolainat ovat nominaaliset. Miten käy kotitalouksien, mikäli palkat joustavat ennakoimattomasti ylös ja alas? Sisäinen devalvaatio ei ole toiminut koskaan, missään, enkä ymmärrä, miksi aiheesta joutuu keskustelemaan vielä tällä vuosituhannella.
Toisekseen, vanhat säännöt eivät olisi riittäneet, koska kuten yllä mainitsin, niissä ei puututtu millään tavalla yksityisen sektorin velkoihin – ja kunnon suhdannekipeissä yksityisen sektorin velka muuttuu aina julkisen sektorin velaksi. Kun luottolama iskee, valtion verotulot laskevat ja samalla menot nousevat. Tämä on ihan alkeita, Juho.
Ilmoita asiaton viesti
> Miten käy kotitalouksien, mikäli palkat joustavat ennakoimattomasti ylös ja alas?
Hallitussa (kuvaamani mallisessa) sisäisessä devalvaatiossa palkat liikkuisivat hallitusti ja hitaasti ylös tai alas. Kotitalouksien pitäisi ottaa lainaa ja pankkien pitäisi antaa heille lainaa vain siin paljon kuin mahdollisesti parilla prosentilla vuodessa aleneva palkka antaa myöten. Kaikki siis hallussa. Esimerkikis työttömyys on isompi riski.
> Sisäinen devalvaatio ei ole toiminut koskaan, missään, enkä ymmärrä, miksi aiheesta joutuu keskustelemaan vielä tällä vuosituhannella.
Siksi että haluamme eroon inflaatio-devalvaatio-kierteestä. Mikä olisi parempi ratkaisu?
> vanhat säännöt eivät olisi riittäneet
Mitä olisi tapahtunut, jos euroalue olisi yhtenä miehenä todennut, että Kreikka saa vähän pika-apua ja lisäksi soppatykkejä? Näin kai vanhojen sääntöjen mukaan olisi pitänyt menetellä. Entä mikä olisi ollut vaikutus Suomeen, jos yksityisen sektorin velka olisi muuttunut julkisen sektorin velaksi Kreikassa tai muissa maissa?
(Yksityisen sektorin velkakurin olisi voinut ottaa mukaan maakohtaisiin tavoitteisiin, mutta kai tuo järkeville valtioille on järkevää politiikkaa muutenkin.)
Ilmoita asiaton viesti
Juho, vielä sen verran, että kuvailemasi malli on ajatuksena hyvä, mutta se ei ole oikein Saksaa lukuunottamatta toiminut missään – ja sielläkin se tehtiin pitkän ajan kuluessa palkkojen nollalinjaa käyttämällä, samamanaikaisesti kun muussa Euroopassa palkat nousivat 20-30 prosenttia. Nyt samanlaista tilannetta ei ole, kun kaikki ovat enemmän tai vähemmän kiinni nollalinjoissa: sisäinen devalvaatio tarkoittaisi nykytilanteessa raisumpaa nimellispalkkojen leikkausta.
Ajatus siitä, että muutokset voitaisiin tehdä maltillisesti, ei siis sovellu ainakaan nykytilanteeseen. Lähinnä saataisiin aikaiseksi raisu velkadeflaatio.
Mutta sopisiko tuo sitten johonkin parempaan ajanjaksoon? Mielestäni ei – jos kotitaloudet eivät olisi valmiiksi velkaisia, velkatason sopeuttaminen nimellispalkkojen heilumiseen olisi jotenkin perusteltavissa. Mutta nyt ns. kakka on jo housuissa, ja kotitaloudet velkaisia. Suomessa keskimääräien lukema taitaa olla 111% vuosituloista.
Miksi muuten haluaisimme eroon inflaatio-devalvaatiokierteestä, jos ehdottamasi (jälleen kerran käytännössä epäonnistunut) malli on vielä huonompi vaihtoehto? Idealismi?
Ilmoita asiaton viesti
> ja sielläkin se tehtiin pitkän ajan kuluessa palkkojen nollalinjaa käyttämällä
Niin, ja ehdottamani malli edellyttäisi vielä kykyä myös laskea palkkoja silloin, kun talouden suorituskyky selvästi laskee.
> Nyt samanlaista tilannetta ei ole, kun kaikki ovat enemmän tai vähemmän kiinni nollalinjoissa: sisäinen devalvaatio tarkoittaisi nykytilanteessa raisumpaa nimellispalkkojen leikkausta.
Oletetaan että Euroopan talous on nyt vakaassa laskusuunnassa, koska Kiinan talous vie osan Euroopan aiemmin tekemästä työstä. Tällaisessa tilanteessa palkkojen / kulutustottumusten olisi pakko pudota jossain vaiheessa jollain tavalla. Nimellispalkkojen leikkauksien ei tarvitsisi olla rajuja. Jos ehdottamani sisäinen devalvaatiomalli olisi käytössä, muutospainetta ei pääsisi kertymään, vaan muutokset tehtäisiin pikkuhiljaa, vähän EKP:n korkopäätösten tapaan, prosentin osilla hiljalleen ohjaillen.
> Ajatus siitä, että muutokset voitaisiin tehdä maltillisesti, ei siis sovellu ainakaan nykytilanteeseen.
Pitää paikkansa. Edellytän muutosta ajatustottumuksiin ja käytössä oleviin menetelmiin. Voisi olla järkevää, jos ehdottamaani talouden säätöruuvia käyttäisivät keskuspankkityyliset virkamiehet annettujen ohjeiden mukaan, eivätkä poliitikot. Näin viha ja poliittiset paineet eivät lankeaisi kenenkään päälle, vaiika ruuvia täytyisi hieman kiristää. Eiväthän ihmiset nytkään valita EKP:n korkopäätöksistä, vaikka ne joskus voivatkin olla heille pienen askeleen epäedullisia.
> Lähinnä saataisiin aikaiseksi raisu velkadeflaatio.
En hahmota, miksi noin välttämättä kävisi. Ajattelin enemmän tuollaista EKP:n korkopolitiikan tyylistä hallittya säätöä.
> Mutta sopisiko tuo sitten johonkin parempaan ajanjaksoon?
Ehdotan siis pysyvää hitaasti vaikuttavaa mekanismia, jota ei otettaisi käyttöön huonoina aikoina, vaan joka olisi käytössä koko ajan. Eikä menetelmän tarkoitus olisi ”heiluttaa nimellispalkkoja”, vaan päinvastoin pitää palkat / ostovoima vakaana (toisin kuin esim. inflaatio devalvaatio -malli). Paras olisi jos malli otettaisiin käyttöön vakaampina aikoina kuin nyt, mutta en vastustaisi sen käyttöönottoa nykyisenkään kaltaisessa jo vinoutuneessa tilanteessa.
> Miksi muuten haluaisimme eroon inflaatio-devalvaatiokierteestä, jos ehdottamasi (jälleen kerran käytännössä epäonnistunut) malli on vielä huonompi vaihtoehto? Idealismi?
Tässä kohdassa en tunnista itsessäni idealistia, vaan pragmaatikon. Tosin toive siitä, että poliitikot tekisivät järkeviä päätöksiä voi olla aiheetonta optimismia :-). Ehdotusta voi verrata euron käyttöönottoon. Yksi keskeinen euron tavoite oli vähentää valuuttariskejä ja helpottaa näin taloudenpitoa ja kauppaa euroalueella. Mielestäni tämä osuus euron toiminnasta on aika yksiselitteisesti talouden toimintaa helpottavaa, ja sitä kautta myös sitä tehostavaa. Valuuttariskit on poistettu.
Tasaisen sisäisen devalvaation mallin tavoite on poistaa samalla tavoin devalvaatioriskit. Nehän voivat vaikuttaa paljonkin vientiteollisuuden ja tuonnin tasapainoon, äkkinäisin ja yllättävin liikein, joihin pitää varautua.
Myös palkkojen mahdollien liiallien kasvu on riski yrityksille. Palkkariskien poistuminen voisi helpottaa talouden riskien poistumisen lisäksi vuosittaisia palkkaneuvotteluja, kun niistä poistuisi yksi yhteismaatyylinen ongelma (kaikki haluavat lisää, kun kerran naapurikin aikoo ottaa). Osa talouden etujärjestöistä voisi vastustaakin tällaista sisäisen devalvaation mallia, koska se veisi hieman keskustelunaiheita neuvottelupöydästä. Mutta väitän että näin olisi hyvä (kaikille osapuolille).
Väitän siis, että valtion virkamiesten hoitama palkkaruuvi (ei lisäisi vaan, oikein käytettynä,) poistaisi kansantaloudesta riskialttiita heilahteluja (devalvaatiot, yli- tai alimitoitetut palkkojen muutokset).
P.S. Euroaluehan on liukumassa vakaan euron politiikasta inflaatiomallia kohti setelipainokonehoidon keksimisen myötä. Kun euroon mentiin, yksi keskustelunaihe oli se, sopiiko malli Suomen metsäteollisuudelle, joka oli tottunut devalvaatiopelastuksiin. Vakaassa eurossa ja kasvavassa taloudessa palkkamaltti olisi riittänyt pitämään paketin kasassa. Laskevassa taloudessa pitää keksiä uusia toimintatapoja. Mitä muita malleja meillä on (ei-tilapäisesti) laskevaan talouden hoitoon kuin inflaatio + devalvaatio, inflaatio + kellutus, ja vakaa valuutta + sisäinen devalvaatio? EU:n tähtäimessä on kai nyt lähinnä tuo inflaatio + kellutus -malli. Suomen muusta euroalueesta poikkeavia tarpeita EKP ei voi otta huomioon, joten Suomelle oma palkkaruuvi olisi toimiva kikka, vaikka euroalue käyttäisikin muita malleja.
Ilmoita asiaton viesti
Eli pitääkö nytten mennä sellasia sääntöjä muuttamaan, minkä riskit tiedetään ja osataan ne ennakoida. Eli kun muutamme sääntöjä, niin teemme siitä taas täysin arvamattoman miten se toimii.
Ilmoita asiaton viesti
Elikkä susijahti päättyi hukkareissuun, kun oli valuvikoja ja palomuuritkaan eivät taida riittää estämään EMU-paloa.
Ilmoita asiaton viesti
Hosumalla ei hyvää tule, ei EU:ssakaan. Mokia on jälkikäteen vaikea enää korjata. EU/EMU on pakkopullaorganisaatio. Pakolla vain harva onnistuu.
Ilmoita asiaton viesti
Mikäli euroalue halutaan säilyttää, on mielestäni palattava noudattamaan alkuperäisiä sopimuksia vakavaraisuus- ja maksukykykriteereineen ja non-bailout-klausuuleineen. EKP ei suorittaisi tukiostoja. Eurosta on voitava erota ja sille olisi järkevä luoda valmiit askelmerkit turhan paniikin välttämiseksi. Tämä selkiyttäisi tilanteen markkinoille: jokaista maata katsottaisiin tämän aidon maksukyvyn mukaan eikä bulkkina, yhtenä euromaana, kuten eurotaipaleen alussa. Siitä syntyisi korkoeroja mutta niin pitääkin. Ero eurosta on välttämätön sellaisille maille jotka eivät pysty jäsenyyskriteerejä täyttämään. Euro voi valuuttana jäädä elämään myös sellaisessa tapauksessa jossa kaikki jäsenmaat päättäisivät erota rahaliitosta. Siitä voisi tulla hallinnointivaluutta (korivaluutta) jolloin esim euromääräisiä velkoja ei pitäisi kiireellä siirtää maiden omiin valuuttoihin. Euroopan keskuspankkia ei pitäisi lakkauttaa vaan sen tase jäisi elämään vastuineen ja saatavineen. Sen varsinaiset keskuspankkitehtävät toki lakkaisivat.
Ilmoita asiaton viesti
Poliittisesti ja TARGET2-balanssien puolesta tulee olemaan hankalaa. Ehkä Saksan vaalien jälkeen ollaan valmiita harkitsemaan jotain muutakin kuin kymmenen vuoden deflaatiohölmöilyä.
Suotavaa olisi ainakin, että rahapolitiikkaa ei tehtäisi pelkästään Saksan, vaan koko euroalueen intressejä silmälläpitäen. Käytännössä viittaan EKP:n mandaattiin hintavakaudesta ja työllisyydestä. Omalla luvalla copypastaan tänne mitä aiemmin viikolla eräälle pankille postasin:
We got the first “EUR is too strong” message from Europe. Remember the crisis weeks, when on an almost daily basis someone was talking the prices up (or down)? The European economy is not performing, and the numbers are very clear on that. The recovery in US will not flow to Europe if the EURUSD remains at current levels, but unless the ECB starts printing just like the others, the euro will remain strong – unless the crisis erupts in full mode again. So I think we’re in a Catch-22 situation:
Either you get a serious financial crisis going on again, so that the ECB will have to print for Spain and perhaps others…or we get a serious recession, driving down the EUR against JPY and USD, but not before the recession reignites the financial crisis. It would be so much easier for the ECB to just print now, but… it’s not kosher!
While the Treaty clearly establishes the primary objective of the ECB, it does not give a precise definition of what is meant by price stability. The ECB’s Governing Council has announced a quantitative definition of price stability: ”Price stability is defined as a year-on-year increase in the Harmonised Index of Consumer Prices (HICP) for the euro area of below 2%.”
The Governing Council has also clarified that, in the pursuit of price stability, it aims to maintain inflation rates below, but close to, 2% over the medium term.
Article 2 Of the EU Treaty states that the EU aims to promote ”economic and social progress and a high level of employment and to achieve a balanced and sustainable development.” The Eurosystem contributes to these objectives by maintaining price stability. In addition, in pursuit of price stability, it takes these objectives into account. Should there be any conflict between the objectives, the maintenance of price stability must always be given priority by the ECB.
my point is: the ECB’s mandate is not set in stone. They’ve decided what it is. The Governing Council could at any time vote and announce to target 3% instead of below 2%.
Ilmoita asiaton viesti
En ole talousihmisiä, paitsi oman talouden, ja Elina Lepomäen ajatukset kuulostavat näin talousmaallikon korvissa sekä järkeenkäyviltä että tutuilta. Samankaltaisia ajatuksia muistan lukeneeni homma-foorumin mylly-nimisellä talousasioiden osastolla ja sielläkin ne tuntuivat järkeviltä.
Itse en tosin kirjoita sinne koska kompetenssini ei riitä niin korkealentoiseen argumentointiin ja pelkään vain munaavan itseni.
Mutta lukemalla itseään viisaampia oppii elämässään jotain, kiitos teille viisaammille siitä!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Elina pohditusta vastauksesta. Tämä on vahvaa kieltä: ”Ero eurosta on välttämätön sellaisille maille jotka eivät pysty jäsenyyskriteerejä täyttämään”.
Eli, tilannetta voisi selkiyttää se, että jos ei Kreikka ja kenties jotkut muut holtittomat itse ymmärrä erota eurosta (ja kenties samalla koko EU:sta), ne erotetaan Saksan, Ranskan, Suomen ja muiden asiansa hoitaneiden toimesta?
Ilmoita asiaton viesti
Ei eroteta.
Kts. kommenttini (37&43) alempana.
Ilmoita asiaton viesti
Markku: mielestäni lähtökohdan tulisi olla, että maat eroavat itse jos tilanne niin vaatii. Maiden erottaminen jollain yhteispäätöksellä menee hallinnollisesti hankalaksi. Ja jos EKP ei sekaannu jäsenmaiden lainamarkkinoihin ja pankkijärjestelmä on muutenkin kestävällä pohjalla, niin muilla mailla ei pitäisi olla suurempia insentiivejä erottaa toisia maita rahaliitosta.
Ilmoita asiaton viesti
Huonot oksat saneerataan aina pois menestyvästä organisaatiosta, mutta EU:ssa ne pidetään väkisin, muita maita velkaannuttamalla. Omituista tavoite- ja tulosjohtamispolitiikkaa näin kvartaalitaloudessa.
Ilmoita asiaton viesti
Aina mikä mua ihmetyttää, mikis puolue kantasi on tollane. Sillä tossahan olet juuri noita asioita ajavien mukan.
Toine mikä musta on kumma, kun noi yhteiset velkakirjat avataan, saako Kriekka uutta laina 60% eurobondeina.
Ilmoita asiaton viesti
”On palattava noudattamaan alkuperäisiä EU-sopimuksia”, sanoi jokin aika sitten Korkmankin. Itsekin kannatan tuota ajatusta kuten monet muutkin.
”Miten tulkitsette , ettei Saksa jätä unssiakaan Ranskan holveissa olevista 11 %:n kultavarannoistaan” Yksi syy on se, että Ranskan sosialistinen presidentti Hollande on liittoutunut PIIGS- maiden ja ehkä Kyproksenkin kanssa Merkelin Saksaa vastaan ja aikoo maksattaa PIIGS-maiden velkoja rikkaalla Saksalla.Saksalaiset eivät sitä hyväksy. Huom! EU-komission pomo, Portugalin Barroso on tunnetusti entinen maolainen kommunisti, nykyinen sosialisti. Ajatukset sen mukaisia eli suuntana EUrostoliitto!
Saa nähdä kuinka Ranskalle käy tässä pokerissa? Edellisen Ranskan presidentin oikeistolaisemman S:n aikaan yhteistyö Saksan kanssa oli vielä hedelmällistä.
Ilmoita asiaton viesti
Rahaliiton tiivistämiseen on joillakin mailla intressejä ja joillakin ei. Mitä intressejä suomalaisilla on rahaliiton tiivistämiseen?
Elinan mainiosta kirjoituksesta puuttui joitakin olennaisia näkökulmia. Jos otetaan käyttöön yhteisvastuullinen velka, se tarkoittaa että kaikki ovat samassa suhteessa vastuussa ko. velasta. Nyt Suomen velka on vajaat 50% BKT;sta ja euromaissa keskimäärin vajaat 100% BKT:sta. Jos velat muutetaan yhteisvastuullisiksi, se tarkoittaa muutakin kuin korkojen yhtenäistämistä. Se tarkoittaa, että me olemme suoraan vastuussa myös kriisimaiden veloista ja vastuumme on keskimääräinen euoromaiden velkataso eli vajaat 100% BKT:sta. Sen seurauksena Suomen velkavastuu kasvaisi kerralla 100 miljardia. Pikku juttu?
Ja jotta velkaantumista voitaisiin hallita ja kerätä rahoja velkojen yhteisvastuullisuuden toteuttamiseen, pitää ottaa käyttöön euromaiden väliset tulonsiirrot. Niitä Suomi arvioiden mukaan joutuisi maksamaan 10 miljardia vuodessa. Pikku juttu?
Ilmoita asiaton viesti
Nimen omaan tämän mainitsemasi seikan osalta, tuntuu moni ajattelevan, että ei se noin mene, tarkoittaen, ettei niitä jo otettuja maa kohtaisia velkoja lasketa yhteen tämän yhteisvastuun nimiin, vaan vain ne mahdolliset uudet tulevat bondit. En itse tunne asiaa niin hyvin, etten osaa sanoa, mikä on todellisuus, onko sinulla Olli näkemystä tähän ?
Ilmoita asiaton viesti
Jos yhteisvastuulliset velat otetaan käyttöön, niin tietenkin luottokelvottomat maat ottavat niitä, kun eivät muuta saa. Ja asetetaan millaisia rajoituksia tahansa (vain 60% BKT:sta tms.), ei niitä noudateta, kun tiukka paikka tulee. Onhan se EU:n osalta jo nähty.
Ja sitä mukaa kun kriisimaiden velkoja erääntyy ja ne korvataan yhteisvastuullisilla bondeilla, tuo tilanne tulee. Se ei tule varmaankaan yhtenä tapahtumana vaan muutaman vuoden kuluessa. Siinä mielessä se ei tule ”kerralla”. Mutta päätös tuollaisesta järjestelmästä johtaa lopputulokseen, jossa Suomen velka kaksinkertaistuu.
Selittelyt ”ei kokonaan” tai ”ei heti” ovat vain huijausta ihmisten rauhoittelemiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Näinhän se valitettavasti menee. Itse olen täysin samaa mieltä kanssasi, lähinnä nämä EU uskovaiset hyväksyvät nämä huijaukset.
Ilmoita asiaton viesti
HYväksyessään huijaukset, he itsekin leimautuvat samanlaisiksi. Ja ken kerran keksitään sitä aina epäillaan ja arvaillaan. Siitä tulee itseään toteuttava ennuste tulevaisuudessakin. Ja kun luottamus on kerran mennyt, menetettyä luottamusta on jälkikäteeen vaikea enää saavuttaa uudelleen. Se on sitä arkirealismia esimerkiksi tulevia vaalejakin ajatelleen.
Ilmoita asiaton viesti
> Mitä intressejä suomalaisilla on rahaliiton tiivistämiseen?
Ei mitään. Sen ymmärrän, että joillain poliitikoilla on omia intressejä päästä päättäviin pöytiin.
Ilmoita asiaton viesti
Ainoa järkevä on, ettei tarvitse merkitä Suomen Pankin taseeseen reiluja luottotappioita. Huonompia selityksiä ”Suomi elää viennistä, pelastetaan isien ja äitien työpaikkoja, euro toi rauhan” löytyy kyllä – niitä saa tarvittaessa telkkarista, pääkirjoituksista ja Liisa Jaakonsaaren kolumneista 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Tämä ei ole mainos, vaan pelottava Totuus!!!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aivopesu
Syyllistämällä ja pelottelulla uhri saadaan pitämään kultin kannalta kielteiset ajatukset kurissa. Uhria voidaan myös estää jättämästä ryhmää kertomalla, ettei sen ulkopuolella ole toivoa pelastuksesta.
Jäsen saattaa joutua luovuttamaan omaisuutensa kultille, jolloin pois lähteminen on sekä psyykkisesti että taloudellisesti vaikeaa.
Lauerma, Hannu: Usko, toivo ja huijaus: Rohkaisusta johdattelun kautta psykoterroriin. Helsinki: Duodecim, 2006. ISBN 951-656-201-9.
Ilmoita asiaton viesti
Onneksi suomalaiset ovat historin kokemusten perusteella kriittistä ja kovakorvaista väkeä, ettei kaikki ole helposti aivopestävissä ajan muotivillityksiin, pelotteluihin ja uhkauksiin. Euron/markan rahallakin saa niin monenlaista tutkimusta ja ”asiantuntijalausuntoa”. Tarkoitushakuisesti!
Milloin ”suomettunutta”, milloin ”brysselöitynyttä”! Silti olkaamme jalat maassa olevia suomalaisia, älkäämme luottako vieraan apuun! MIssä on EU:n avoimuus ja läpinäkyvyys?
Ilmoita asiaton viesti
”Etenkin kun Suomen valtio velkaantuu sekä omien toimien että yhteisvastuun vuoksi niin roimaa vauhtia…”
Mitä keinoja ehdottaisit valtion velkaantumisen estämiseksi/vähentämiseksi?
Olisiko työmarkkinasääntelyn purkaminen yksi keino, mitä itse olet siihen liittyen aikaisemmin ehdottanut eli yleissitovuuden purkamista tässä kirjoituksessasi:
http://www.libera.fi/blogi/tyoehtosopimusten-yleis…
Ilmoita asiaton viesti
Valtion menoja on pienennettävä merkittävästi (koskee julkisen sektorin koko tehtäväkenttää). Toki turhan regulaation poistaminenkin auttaa: se tervehdyttää elinkeinoelämää ja lisää toimeliaisuuden kautta hyvinvointia.
Ilmoita asiaton viesti
Suomalaisen äänestäessä kokoomusta asiaa voisi verrata siihen että juutalaiset äänestäisivät natseja.
Ilmoita asiaton viesti
ELI EU/EMUN veronmaksajatko velkavankeusduuniin duuniin tai uuniin uuniinko?
”Arbeit macht frei.”
Ilmoita asiaton viesti
hakusanalla EU Propaganda tuli ainoastaan 35 Miljoonaa osumaa, onkohan joku puhunut joskus puppua EU:sta?
http://kullervokalervonpoika.wordpress.com/
Erittäin hyviä linkkejä niille joille Kataisen ”Vastuunkanto” ja Stubbin ”EU-aamupropaganda YLE:llä” on liikaa
Ilmoita asiaton viesti
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/11
Kannattaa toimia!!!
Ilmoita asiaton viesti
Elina miten näet yksityisten pankkien rahanluontioikeuden ja etenkin sen endogeenisyyden?? Järjestelmähän on hullu. Yksityinen pankki luo rahaa antoluototuksen puitteissa ja hakee sitten vasta vakuudet keskuspankista.
Rahoitusalanammattilaisen mielipide kiinnosta kovasti.
Ilmoita asiaton viesti
Hei Jarmo, luottoekspansio ja sen ratkaisu onkin hieman kompleksimpi ongelmakenttä. Lyhyt vastaus on toki pankkien oman pääoman vaateiden nostaminen ja regulaatio on toki paraikaa menossa siihen suuntaan. Kaikille kiinnostuneille suosittelen tämän opuksen lukemista: http://www.taloudenperusteet.com/kirjoja/raha/
Ilmoita asiaton viesti
AAARGH aina kun itävaltalaisuus vilahtaa eteeni, saan ahdistuskohtauksen. Moderneissa makrotalouden oppikirjoissa näille ajatuksille uhrataan ehkä puoli sivua (tarkistin asian Stiglitzin 1000+ sivuisesta Economics-opuksesta).
Ilmoita asiaton viesti
Huopainen,
Nevalaisen kommentti tuskin viittaa itävaltalaisuuteen. Todennäköisesti paremminkin ”talousdemokraatteihin”. Ja mitä sitten siihen tulee, jaan tunteen…
Mutta toisaalta se, että oppikirjoissa on luotonluonnille ”ehkä puoli sivua” kertookin ehkä jostain muusta. Eli siitä ongelmasta, että edelleenkään missään merkittävässä, parhaillaankin käytössä olevissa talousennuste-malleissa ei ole roolia finassisektorille, eikä tämän sektorin vaikutukselle talouskehitykseen.
Pitäisikö olla? No, viime vuosien kehityksestä päätellen…
Ilmoita asiaton viesti
Viittasin Lepomäen linkkiin, en Nevalaisen kommenttiin. Samaa mieltä itävaltalaisten kanssa siitä, että suhdannevaihteluissa luottolaajentuminen on keskeisessä roolissa, mutta tämähän kääntäen tarkoittaa, että suhdannevaihtelut ovat yksityisestä sektorista kumpuava ongelma. Libertaarit osaavat jotenkin kääntää asian niin, että yksityisen sektorin teot ja mokat olisivat julkisen sektorin vika. Ihan kuin joku olisi pyssyllä uhaten käskenyt Deutsche Bankin Ackermannia luotottamaan Kreikkaa left and right…
Ilmoita asiaton viesti
Joo kyllä, mutta ei siis ”kääntää” vaan todeta, nimittäin keskuspankin joka on nykyisessä järjestelmässä julkinen instituutio. Tarkemmin asian selittää taloustieteilijä Murray N. Rothbard:
”Pankit voivat ekspansoida turvallisesti yhdessä ainoastaan keskuspankin läsnäollessa, joka on pohjimmiltaan valtion pankki nauttien valtion liiketoiminnan monopolista ja etuoikeutetusta asemasta, jonka valtion on asettanut koko pankkijärjestelmälle. Ainoastaan sen jälkeen kun keskuspankit luotiin, pankit pystyivät ekspansoimaan pitempiä ajanjaksoja ja tuttu suhdannevaihtelu ilmaantui nykyaikaiseen maailmaan.”
http://www.taloudenperusteet.com/kirjoja/taloutta/…
Ja myös täällä keskuspankin todellisesta olemuksesta.
Ilmoita asiaton viesti
joo… siellähän noi taas vilisee nuo ajatukset, että kiinteä rahanmäärä ehkäisisi luottoekspansioista johtuvat ylimääräiset ja haitalliset suhdannebuumit… Totta sinällään, mutta alkaa mennä off-topiciksi. Kiinteä rahanmäärä (kultakantakuviot) ovat haitallisia monestakin syystä (miksei rahan määrä voisi joustaa markkinataloudessa vapaasti?), mutta ongelmana on pankkien ja keskuspankin suhde.
Selvä, no bailout-policy, ja tietenkin myös too big to fail-pankkien pilkkominen, ja systeemisten kytkösten vähentäminen pankkien välillä, pankin johto vastaamaan Brasilian malliin töppäilyistään. Ongelma ratkaistu, rahan määrä voi vaihdella, samoin hinnat ja luotonlaajenemissykli loivenisi.
Ilmoita asiaton viesti
Ok, got you. Sori väärinymmärryksestä.
Mutta itävaltalaisuuden (käänteinen) tulkinta niin, että (yksityisektorin osuudesta luotonlaajennuksessa suhdannevaihteluihin liittyen) ”suhdannevaihtelut olisivat yksityisestä sektorista kumpuava ongelma” on virheellinen.
Koska itävaltalaisessa talouskehikossa ei periaatteessa tapahdu luotonlaajennusta pankkijärjestelmään itselleen asettaman vakavaraisuusvaatimusten vuoksi. Jos laskusuhdanteessa pankin vakavaraisuus tästä huolimatta osoittautuisi liian heikoksi, se ajautuisi konkurssiin (huonojen lainapäätöstensä myötä).
Toisin kuin valtavirta-taloustieteen keynesiläisessä suhdannepolitiikassa, jossa keveämmällä rahapolitiikalla (käytännnössä kiihdytetyllä luotonlaajennuksella) ylläpidetään ei-kannattavia talousrakenteita ja toisaalta tehdään kriittistä tarkastelua kestämättömiä julkisia investointeja. Jotka entisestään kiihdyttävän reaalitalouden sopetumistarvetta (suhdannevaihtelua) silloin kun todellisuus iskee.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä nyt kumminkin kannattaisi tutustua näihin artikkeleihin. Täällä asiat on esitetty ”rautalanka-mallilla” ja suomeksi:
http://rahajatalous.wordpress.com/
http://rahajatalous.wordpress.com/2010/11/15/mita-…
http://rahajatalous.wordpress.com/2012/04/17/rahah…
Uusimman artikkelin kertoma paljastaa naivissa yksinkertaisuudessaan rahan luonteen:
http://rahajatalous.wordpress.com/2013/01/14/voisi…
Ilmoita asiaton viesti
Tuosta viimeisestä linkittämästäsi Raha ja talousblogin artikkelista lainauspätkä:
”Innostuksen lisäksi kolikkorahoitus on kerännyt runsaasti vastustusta. Etenkin republikaanit ovat yrittäneet torjua kolikkorahoituksen käyttöä niin toistuvilla lehdistötiedotteilla, yleisellä pelonlietsonnalla kuin lakialoitteillakin. Tässä ei olekaan mitään yllättävää, sillä lakiin kirjattu velkakatto on republikaanien paras neuvotteluvaltti Yhdysvaltain poliittisessa pelissä. Jos Obaman hallinnon ei tarvitsisi enää piitata velkakatosta, minimoituisi myös republikaanien vaikutusvalta.”
Siis ei voi olla totta? Olen jo aika moneen kertaan kritisoinut tuota Raha ja talousblogia ja luullut jo sieltä ”kaiken näkeväni” mutta ei vieläkään eli edelleen se suoltaa uskomattomia näkemyksiä toisin sanoen se yhä kuvittelee kuten talousdemokraatitkin että on olemassa hokkuspokkus- temppuja; taikaseinä, taikasauva ja nyt uusin ”innovaatio”, taikakolikko millä rahaa luodaan ja millä valtio voisi kuluttaa mielin määrin ilman haittavaikutuksia,
ja kun sitten republikaanit (ja varmasti muutkin maalaisjärkeä omaavat) kritisoivat tätä niin se on mukamas ”pelonlietsontaa”?!
Tässä paljon puhuva kuva asiaan liittyen:
https://pbs.twimg.com/media/BALXBqACMAEUf0f.jpg
Ilmoita asiaton viesti
Pelkkä kuva argumentiksi, ei ihan riitä. Mikäli on ymmärrystä kahdenkertaisesta kirjanpidosta, niin aika paha on tätä kolikkorahoitusta kiistää. Samalla metodilla me arvotetaan yritysmaailmaa, toki yhdessä laadittujen sopimusten mukaisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä AnnaLeena olette selvästikin hyvin vakuuttunut oman näkemyksenne oikeellisuudesta. Esittämissäni linkeissä tosiaankin selvitetään hyvin perusteellisesti rahan luonne ja rahatalouden mekanismit ilman myyttejä. Toki jossain voi olla vielä yksinkertaisempikin esitys asiasta, kansantajuisemmin termein.
”Taikakolikosta” sen verran että linkin huomiot eivät ole kirjoittajiensa mielikuvitusta vaan se mitä Yhdysvalloissa tapahtuu. Lakiin kirjatulla velkakatolla republikaanit ovat käyneet kauppaa rikkaiden verohelpotuksista. ”Taikakolikon” pelkkä käytön mahdollisuus ehkäisee tätä kaupankäyntiä / kiristystä.
Raha ja talous -blogissa selvennetään jo asiaa, mutta kertauksena…
Yhdysvaltain liittovaltion velkakirjat ovat hyvin likvidejä, johtuen erittäin suuresta luottamuksesta dollariin. ”Taikakolikon” lunastaminen ”setelidollareiksi” ja niillä tehtävä valtion velkakirjakauppa muuttaa vain likvidit velkakirjat likvidiin rahaan. ”Raha” ei lisäänny markkinoilla ainoastaan muuttaa muotoaan.
Tämän rahatalouden ”mulkkauksen” ainoaksi käytännön merkitykseksi jää se että liittovaltion velka katoaa. Tämä huomio osoittaa selvästi rahan hallinnollisen ja kirjanpidollisen luonteen.
Ps. Valtion velkakirjoilla on tarkoitus vähentää kierrossa olevaa rahaa ja siten kontrolloida yksityistä kulutusta ja inflaatiota. Kontrollilla on kuitenkin vaikutusta käytännössä vain tilanteessa, jossa valtionvelkakirjoilla ei ole likvidejä markkinoita. Yhdysvaltain liittovaltion velkakirjat ovat kuitenkin hyvin likvidejä.
Ilmoita asiaton viesti
Jos valtio luo rajattomasti rahaa, niin siinä on se hyvä puoli että meistä kaikista tulee miljonäärejä tai jopa miljärdöörejä. Kaupassa käyntiä varten tarvitaan pakettiauto, rahaa tarvitaan niin paljon ettei se sovi lompakkoon.
Tätä talousdemokratiaa taidettiin kokeilla saksassa 30-luvulla ja Zimbavessa 2000-luvulla. Olisi tosi mukavaa omistaa miljardin euron seteli.
Ilmoita asiaton viesti
Tero Ilen. EU:ssa tarvitaan kohta kottikärryllinen seteleitä, kun ostetaan litra maitoa. Lapset rakentelevat setelinipuista pyramideja ja kesällä lumilinnan korkuisia rahalinnoja. Pienimpiä seteleitä käytetään WC:ssä.
Näin saattaa käydä nykyisellä bittiavaruuden setelirahoituksen tapaisella virtuaalirahoituksellakin, kun finanssi- ja pankkimafia luo rahaa tyhjästä kuplamaisilla ja katteettomilla ja vakuuksettomilla huijausjohdannaisilla.
Ja se menee kuin häkä eurointoisille sijoittajille. Kauppa käy kun siima , ostajat ovat kuin ongenkoukkuja ja EU:n johdannaisten myyjät kuin lieroja. Se on ajankuva finanssimaailman liiketaloudessa.
Ilmoita asiaton viesti
Taitaa tämä sama uskonto olla vallallaan kokoomuksessa laajemminkin…
Ilmoita asiaton viesti
Elinaa ei voi samastaa tuohon luonnehdintaan! Hän on suoraselkäinen Suomi-neito! EI mikään tuuliviiri ja perästähiihtäjä, vaan itsellinen ajattelija!
Ilmoita asiaton viesti
JR… Tunteiden vallassa kuin metsot soidimella keväisin ja EU/EMU huput vielä silmillä… Ennen kuin karvas totuus iskee realismin kakkosnelosella tajuntaan ja tiedostoon. Hurskastellen sitten kysytään, miksei meitä varoitettu tästä?
Ilmoita asiaton viesti