Kuka sanoisi heureka?

Eilisestä Heureka-päivän sisällöstä jäi ainakin näin ulkopuoliselle
laiha saldo, mutta tahattomasti se herätti kyllä yhden sun toisenkin ajatuksen.
Jäin pohtimaan pääministerin avajaissanoja: 
”kaikki
ovat syyllisiä taloustilanteeseen”
.  Niinpä. Tasapuolisesti suomalaiselle kaikkea,
myös syyllisyyttä. Viesti on sama kuin valtiovarainministeri Urpilaisella: rakenneuudistukset
kirpaisevat jokaista suomalaista
.

Tottakai suomalaiset ovat kansakuntana samassa veneessä. Juju
on kuitenkin tässä: jotkut matkustajista
osaavat tarvittaessa uida ja toiset eivät. Toisilla on pelastusliivit, toisilla ei. Jokseenkin
reitillään pysyvässä veneessä pitäisi jonkun olla kippari, toisen navigaattori
ja kolmannen tarjoilla matkustajille kahvia. Jos niin
sanotun hyvinvointivaltiomme puitteissa eri toimijoilla ei olisi niin suuria
erivapauksia tai toisaalta vastaavasti rajoitteita kaikelle toiminnalle, niin
puhe jokaisen omasta vastuusta olisi paljon ymmärrettävämpää.

Ollaan konkreettisia. Paikalla olleet työmarkkinajärjestöt
nauttivat merkittäviä erivapauksia. On selvä, että palkansaajat ja työnantajat voivat
järjestäytyä, mutta miksi näiden päätöksillä sidotaan sellaisiakin jotka eivät
halua tai käytännössä voi järjestäytyä, kuten työttömiä ja toisaalta pieniä
yrityksiä? Tavarantoimittajat eivät lain mukaan saa kartellisoitua mutta
työmarkkinaosapuolet voivat; joidenkin kerhojen jäsenmaksut ovat verovapaita,
toisten eivät. Suomi kutsuu itseään demokratiaksi, mutta käytännössä
kansantalouden suurimmasta varallisuus- ja vastuuerästä – eli eläkkeistä – päätetään
täysin eduskunnan ohi.

Kyllä nyt on niin, että olemme omalta osaltamme paljosta
vastuussa, mutta olisi myös rehellistä sanoa, että nykyjärjestelmässä toiset
ovat enemmän vastuussa kuin toiset. Toisilla on paljon enemmän mahdollisuuksia
kääntää veneen suuntaa kuin toisilla. Toki moni äänestää jaloillaan – siihen
meillä kaikilla on vielä melko rajoittamaton oikeus. Mielestäni yksittäisen
kansalaisen vastuusta voidaan kuitenkin alkaa älykkäästi puhua vasta sitten,
kun julkisen vallan harjoittamaa sääntelyä ja varojen uudelleen ohjausta (sekä
kansalaisten nimissä velkaantumista) aletaan tehdä merkittävästi nykyistä
vähemmän. Ihmiset pelaavat pääsääntöisesti heille annettujen pelisääntöjen
mukaan.

Heurekassa edustettiin, markkinoilla toimitaan

Joitain kommentoijia vaivasi salissa ”naisten
puute”, mutta mielestäni oli päinvastoin virkistävää että kerrankin
saatiin julkissektorivetoinen symposiumi aikaan ilman hame- tai
housukiintiöitä. Tässä skipataan kiintiöt -ajattelussa oltaisiin kuitenkin
voitu mennä vielä paljon pidemmälle.

Edustuksellinen demokratia ei ole koskaan kansa
pienoiskoossa, vaan äänekkäimpien eturyhmien, lobbareiden ja puolueiden
sekalainen kokonaisuus. Siksi en lähdekään vaatimaan paikalle jotain sieltä
puuttunutta eturyhmää  kuten nyt vaikkapa
itsestäänselvästi kuluttajia ja veronmaksajia, jotka lopulta kaiken maksavat – lompakoissaan
tai nahoissaan. Pelkästään sen tosiasian edessä että paikalla oli niin ”hallituksen
kuin oppositionkin edustajia”
en vielä shampanjapulloja avaisi. Jos paikalla
on jokaisesta asiakokonaisuudesta puolesta ja vastaan -näkemys, kuten pitkälti
Heurekassa tai missä tahansa laajassa koalitiohallituksessa, päädytään
tilanteeseen jossa yhteistuumin ei tehdä mitään. Eläköön konsensus!

Kuuluttaisinkin lähinnä myöntymistä sille tosiasialle, että paras
edustus ihmisille toteutuu päivittäin ruokakaupassa, vientiyrityksen
myyntitiimissä ja työhönottohaastattelussa. Joko vapaaehtoinen kauppa syntyy
tai sitten sitä ei synny. Ja mitä vähemmän sitä sotketaan valtion,
korporaatioiden tai muiden enemmän tai vähemmän kansanvallasta vieraantuneiden
organisaatioiden toimesta, sen parempi. Jos minua joku syyttää anarkistisesta
laissez faire -ajattelusta, niin sanonpa vaan, että vapaiden markkinoiden ja
nykytilanteen välissä on 42
hyllymetriä säädöksiä
. Siinä voi karsia useamman hyllyn ilman että ollaan
vielä pelottavasti täysin omillamme.

Ei senttiäkään kestävyysvajeesta

Heureka-seminaarin kutsulistassa ei siis sinällään ollut
mitään vikaa. Hyvä että asioista puhutaan. Ansiokkaasta median toiminnasta
huolimatta työryhmien työskentelyn tuloksista ei kuitenkaan saanut mitään
kuvaa. Osallistujien puheet olivat pitkälti yllätyksettömiä kiitos-puheita,
”heti muuttaisin tämän”-ratkaisupuheenvuorojen sijaan.
Perheyrittäjien Matti Vanhanen kommentoi mielestäni parhaiten:
”tämänpäiväisillä esityksillä ei karsita kestävyysvajeesta
senttiäkään”. Joko porukalla jäi rohkeus kotiin tai sitten unohdettiin tasapuolisuuden
hakemisen nimissä miettiä kuka sitä vastuuta oikein kantaa.

Olen ollut huolissani pitkään ja olen sitä edelleen.
Heureka-seminaari ei tuota huolta lieventänyt. Itäinen naapuri on tarjonnut
toistaiseksi parhaan esimerkin siitä, miten kollektiivinen ajattelu
”kaikki ovat vastuussa” johtaa siihen ettei lopulta kukaan vastaa
mistään – jos ihmisille ei kuitenkaan aidosti anneta vastuuta. Siinä eivät
paljon etujärjestöjen toisilleen suomat selkääntaputtelut tai väkinäinen ”Korpilammen
henki” auta.

Ps. Kun aloitin 10 vuotta sitten työskentelyn rahoitusmarkkinoilla, meille
nuorille kirkasotsille sanottiin ”jos kukaan erehtyy menemään kuuntelemaan
Suomen Pankin tiedotustilaisuutta (elettiin siis toki jo pitkälti euroaikaa),
niin voi samantien hankkia itselleen parempaa tekemistä talon
ulkopuolelta”. Tuo kommentti muistui mieleen kun katsoin
Heureka-seminaarin alustajia. Erkki Liikasessa ei ole politiikan monilahjakkuutena
mitään vikaa, mutta totuus on se, että eurojärjestelmään kuuluvalla paikallisella
keskuspankilla ei ole ihan samanlaista virkaa kuin omalla keskuspankilla oli 1990-luvun
lamaa ratkoessa. Eikä välttämättä ihan sitä dynamiikkaa,  riippumattomuudesta puhumattakaan, mitä
innovatiiviset ratkaisut nykytilanteessa edellyttäisivät.

elina-valtonen
Kokoomus Helsinki

Kansanedustaja (2014-) ja kokoomuksen varapuheenjohtaja. Ulkoasiainvaliokunnan jäsen ja Euroopan neuvoston varajäsen. Entinen koodari, työskennellyt 10 vuotta rahoitusalalla, asunut neljässä eri maassa. Tietotekniikan diplomi-insinööri ja kauppatieteiden maisteri kansantaloustieteestä. Ihmisoikeudet, kansalaisyhteiskunta ja kansainvälinen yhteistyö!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu