Perustili vaatii kärsivällisyyttä

Ilta-Sanomien pääkirjoituksessa kritisoidaan Liberan perustili-mallia tämän päivän lehdessä sen perusteella ettei sen kaikkia vaikutuksia ja kustannuksia ole laskettu. Tämä ei ole uutinen, sillä perustilin julkaisutilaisuudessa käynnistettiin joukkoistukseen perustuva simulaatio-kampanja, jonka tarkoituksena on kannustaa kaikkia asiasta kiinnostuneita kansalaisia laskemaan mallin vaikutuksia auki niin yksityiseen kuin julkiseen talouteen.

On selvää, että vaikka mallista tehtäisiin koko Suomen kansantalouden kattava nykyaikainen mikrosimulaatiomalli, merkittävä osa tuloksista perustuisi arvioon mallin dynaamisista vaikutuksista, eli siihen kuinka moni ryhtyisi perustilimaailmassa tekemään enemmän töitä, kuinka moni nostaisi työnteon päälle tukea, kuka jättäytyisi elelemään vain 400 euron perustulolla, kuinka moni siirtäisi perustilille rahaa säästöön, kuinka paljon kulloisestakin palkastaan jne. Näiden käyttäytymisten arvioinnin tueksi voi hakea paljon tietoa akateemisesta ja osin empiirisestäkin aineistosta, mutta se ei poista tosiasiaa, että mallin kokonaisvaikutuksen laskenta perustuisi pitkälti erilaisiin olettamiin.

Ei kuitenkaan pidä paikkaansa, etteikö Libera olisi tehnyt jo hyvinkin monipuolisia laskelmia mallin taustalla. Kaikki ehdotetut ohjearvot on laskettu summittain siten, ettei vaikutus nykyiseen verokertymään tai henkilökohtaiseen talouteen ole lähtötilanteessa merkittävä. Se vähentää mallin käyttöönoton riskiä ja madaltaa sen käyttöönottokynnystä. Toisin kuin esimerkiksi monet perustulomallit, perustilimalli ei edellytä muutoksia verojärjestelmään. Silti kyseessä on ensisijaisesti konseptin esittely, kuten Paul Lillrank kirjoittaa.

Jos perustili otetaan käyttöön pitkän siirtymäajan puitteissa, eli ikäluokka kerrallaan, niin sen vuosittainen kustannus nostojen osalta on korkeintaan 288 miljoonaa euroa (eli noin puoli prosenttia valtion budjetista); ja sekin edellyttäisi, että koko 60 000 ihmisen ikäluokka olisi sen piirissä ja lähtisi saman tien nostamaan maksimaalisen tuen tililtä eli 400 euroa kuussa (4800 euroa vuodessa). Samalla merkittävä osa muista tuista, muun muassa opintorahasta, korvautuisi suoraan. Eli nettovaikutus budjettiin olisi varovaisestikin arvioiden paljon alhaisempi, jopa lähellä nollaa, jo ilman oletuksia mallin dynaamisista vaikutuksista.

Toisin kuin mediassa on viime päivinä otsikoitu, tässä vielä selvyydeksi:

• Tilin alkupääoma 20 000 euroa on laskennallinen: sitä ei siirretä valtion kassasta saman tien tilille eli sillä ei ole kertavaikutusta valtion budjettiin. Se voisi olla 10 000 euroa tai 30 000 euroa ilman että mallin logiikassa tai toimivuudessa muuttuisi paljon mikään.
• Sitä ei voi nostaa kerralla ulos, vaan korkeintaan 400 euron kuukausierissä mikä vastaa suunnilleen nykyistä opintorahaa.
• Jos tilin alkupääoma on tallella ja sinne on säästänyt omia varoja, tililtä voi nostaa omat rahat pois vaikka samantien.
• Perustilin keskeinen vaikutus on, että se tekee työnteosta kannattavaa kaikissa tuloluokissa. Malli nousee tai kaatuu sen varassa, lisääkö tai pienentääkö se ihmisten kynnystä hakeutua töihin, kun tuen ja työnteon yhdistäminen on vihdoin mahdollista, ja ihmisten omaan harkintaan luotetaan nykyistä enemmän.

Perustilimalli perustuu keskeisesti ihmisen elinkaaren aikana tekemiin taloudellisiin ja toimeentulollisiin ratkaisuihin. Siksi on järkevää ottaa se käyttöön elinkaaren alussa, nuorille ikäluokille tai jopa vain aina 18-vuotias ikäluokka kerrallaan. Tällöin mallin käyttöönotto aiheuttaa mahdollisimman vähän yllätyksiä julkiseen talouteen, sillä sen parametreja on helppo optimoida matkan varrella.

Me olemme kärsivällisiä – nykyistä järjestelmää ei pelasteta kerralla, mutta parinkin vuosikymmenen siirtymäaika kohti kestävämpiä rakenteita saisi ainakin minut näkemään valoa tunnelin päässä.

—

Ilta-Sanomien jutussa oli myös asiavirhe: ”Tilinsä tyhjentäneet olisivat tarveharkintaisten tukien varassa.” Tämä ei pidä paikkaansa, vaan perustililtä pystyy nostamaan rahaa myös alkupääoman huppenemisen jälkeen, korkeintaan 400 euroa kuussa. Silloin tili käyttäytyy ensisijaisesti kuin perustulo. Jos tilille ei kerry lainkaan pientäkään tulovirtaa, eli henkilö ei käy töissä lainkaan, silloin 400 euron kuukausituki ei luonnollisesti riitä elämiseen ja hän on muiden syyperusteisten ja tarveharkintaisten tukien varassa. Ja samalla nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän "holhouksen" alla – sen sijaan että olisi sitä jo samana päivänä kun tarvitsee esim. väliaikaista tukea, kuten nykyisin. Perustiliä rasitetaan aina ensin ennen kuin muita tukia voi nostaa.

Paul Lillrankin kirjoitus “Perustili – laskentaa seuraa”

—

http://lepomäki.net/