Suomen talousnäkymät yhä hauraammat Ukrainan kriisin myötä

Tilastokeskus julkaisi maanantaina viime vuoden kasvuluvut. BKT laski vuoden 2013 aikana 1,4 prosenttia ja viimeisellä neljänneksellä 0,6 % vuoden takaisesta. Luvut ovat surkeita. Tilastokeskuksen laskema kuukausitason työpäiväkorjattu kokonaistuotanto supistui joulukuussa 1,9 prosenttia edellisvuodesta. Viime vuonna oli ainoastaan kaksi kuukautta, jolloin kokonaistuotanto aavistuksen kasvoi. Joulukuun luku on hälyttävä monesta syystä. Ensinnäkin, trendi on ollut syyskuulta kuukausi kuukaudelta vuositasolla alaspäin, ja jo vertailuvuoden (2012) joulukuun lukema oli alhainen – silloin oli laskua kertynyt edellisvuodesta 2,6 %.

Valtiovarainministeriö ennustaa tämän vuoden kasvuksi 0,8 %. Luku on erittäin epävarmalla pohjalla eikä sen tueksi ole saatavilla vielä edes tammikuun lukuja. Ennustehorisonttia sotkee käsillä oleva maailmanpolitiikan kriisi, joka keskipitkällä tähtäimellä ei voi vaikuttaa kuin kielteisesti Suomen talouteen. Tietämättä mitä Venäjän sisällä, rajoilla ja rajanaapureissa lähipäivinä ja -kuukausina tapahtuu, maailmanpoliittinen epävarmuus tuo väistämättä epävakautta markkinoille. Suomen talous kärsii kriisistä todennäköisesti varsin suorasti, erityisesti reaalitalouden kautta, mitä koitan seuraavassa eritellä.

Suomen talous kärsii heikosta ruplasta

Suomen viennistä noin 10 prosenttia kohdistuu Venäjälle (5,4 miljardia euroa), ja pääosa siitä on teollista vientiä kuten kemiallisia aineita ja tuotteita (20%) sekä teollisuuden koneita ja laitteita (18%). Venäjältä Suomeen tuonnin osuus on puolestaan noin 20 % (10,5 miljardia euroa), ja se koostuu lähes pelkästään energiasta ja raaka-aineista kuten öljystä (69 %).

Ruplan arvo on pysynyt tällä viikolla odotuksiin nähden suhteellisen vakaana (laskua pari prosenttia) – johtuen Venäjän tukiostoista ja keskuspankin maanantaisesta koronnostosta. Kriisin pitkittyessä sen arvo kuitenkin jatkanee heikkenemistään. Äkkiseltään voisi päätellä, että ruplan arvon alentumisen nettovaikutus Suomelle olisi positiivinen, sillä Venäjältä tuodaan lähes kaksi kertaa enemmän kuin sinne viedään.

Todennäköisesti niin ei ole, sillä Venäjältä tuonti (eli raaka-aineet) hinnoitellaan järjestään dollareissa, jolloin ruplan heikkeneminen ei alenna tuotteiden hintaa suomalaisen vastapuolen vinkkelistä. Päinvastoin, konflikteissa yleensä energian hinta nousee suhteessa muihin hyödykkeisiin jo siksi, ettei perushyödykkeiden kysyntä taitu kovin nopeasti. Toisekseen, Venäjän tapauksessa raaka-aineiden hintaa nostaa se ilmeinen tosiasia, että Venäjä on merkittävä energian ja raaka-aineiden viejä. Saatavuuden ei edes tarvitse heiketä, kun hinnat nousevat sillä preemiolla, jonka markkinat laskevat saatavuusongelmien mahdollisuudeksi.

Maakaasun yleisiä hintapaineita hellittää tällä hetkellä leuto keli ja eurooppalaisten varastojen korkea varmuustaso (riittäisi 45 päivälle). Maakaasun saatavuuden rajoittaminen Eurooppaan ei ole taloudellisesti houkutteleva vaihtoehto vientiriippuvaiselle Venäjälle, mutta halutessaan se saa paljon ongelmia aikaan kääntäessään kaasuhanoja kiinni. Siitä kärsivät ennen muuta itäisen Keski-Euroopan maat Itävaltaa myöden. Suurin vaikutus saatavuuden rajoittamisella olisi talven lämmityskautta kohti. Eurooppalainen teollisuus on myös suoraan hyvin maakaasuriippuvainen, joten saatavuusshokki sysäisi heiveröisen talouskasvun nopeasti pakkaselle.

Suomen vienti Venäjälle on hajautunut sadoille yrityksille, joilla toimialasta riippuen on kirjava sopimuskäytäntö. Kuluttajatuotteiden kysyntä (joita viennistä tosin on vain pieni osa) kärsii euromääräisesti jos rupla heikkenee, mutta valmistuksessa osa sopimuksista tehdään muissa valuutoissa kuin ruplassa, esimerkiksi euroissa tai dollareissa. Venäläisen ostovoiman heikkeneminen kuitenkin supistaa myös tätä kauppaa, jos kriisi jää päälle. Erityisesti teollisuuden pitkät projektit ja niiden tilaukset kärsivät epävarmuudesta; silloin kaupantekoa siirretään ja/tai maksuaikataulu neuvotellaan uusiksi.

Sama pätee myös muihin talouksiin: jos maailmantalous ajautuu kriisiin, Suomen vienti supistuu myös muun kuin suoran Venäjän-kaupan osalta – erityisesti jos ja kun euro pysynee suhteessa vahvana. Suomen viennistä vain vajaa kolmannes suuntautuu euromaihin. Suomen talous kärsii myös kotimaassa tapahtuvan kysynnän osalta, jos venäläisturistien määrä vähenee tai euromääräinen ostovoima heikkenee. Venäläisturistien tuoman vientiin rinnastettavan matkailutulon arvo on Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan kahden miljardin euron luokkaa.

Ukrainan pitkittyvä kriisi lisää kasvumarkkinoiden riskiä

Venäjän talous ei ensisijaisesti kärsi kriisistä vientinsä kautta, vaan sisämarkkinoiden ongelmien vuoksi. Talousvaikeuksissa talsivassa maassa ei ohjauskoron nosto 1,5 prosenttiyksiköllä helpota tilannetta. Talouskasvu jäi viime vuonna 1,3 prosenttiin, samalla kun maakaasun vienti on laskenut trendinomaisesti vuodesta 2010. Kiristyvä rahapolitiikka heikentää kotimaisia sijoituksia, ja Ukrainan kriisitilanne heikentää ulkomaista sijoituskysyntää. Venäjän viime aikojen “rakenneuudistukset” ovat keskittyneet yritysten ulosliputtamisen estämiseen ja suitsimaan varakkaiden venäläisten pyrkimyksiä siirtää rahojaan ulkomaille, sen sijaan että maassa olisi keskitytty ratkaisemaan syitä, joiden vuoksi luottamus maan talouteen on heikkoa.

Ruplan heikkeneminen ei auta taloutta, sillä Venäjän jalostusasteeltaan alhaiseen ja raaka-ainevetoiseen vientikysyntään ruplan arvo vaikuttaa vain nimeksi. Myös venäläisillä pankeilla on kasvavia vaikeuksia pääomapaon ja luottotappioiden vuoksi, joita on odotettavissa muun muassa Ukrainasta.

Venäjää ei silti uhkaa akuutti maksutasekriisi, vaikka ulkomaat sille asettaisivatkin sanktioita. 500 miljardin dollarin valuuttareservi antaa useita kuukausia aikaa toimia rauhassa, eikä Venäjän valtiolla ole merkittävää velkaa (12 % / BKT) myöskään suureellisten olympialaisten jäljiltä. Öljyn hinnan nousu (tai pysyminen nykytasoilla; romahdus on epätodennäköistä) pitää huolen siitä, että julkisen talouden hoitamiseen riittää rahaa (erityisesti jos/kun rupla heikkenee).

Ukrainalla puolestaan valtionvelkaa on ulkona noin 65 miljardin dollarin arvosta (40% BKT:sta).  Merkittävä osa Ukrainan valtionvelasta on venäläisissä käsissä (30 miljardia, eli noin puolet). Venäjän lainahanat, erityisesti “kaverihinnoin”, ovat kuitenkin nyt toistaiseksi visusti kiinni. Jos Ukraina joutuu (/pääsee) velkakärjestelyyn EU:n IMF:n avittamana, Venäjä joutuu todennäköisesti kirjaamaan alas osan saatavistaan.

Viimeksi joulukuussa Ukraina laski liikkeelle 3 miljardin dollarin arvoisen kahden vuoden joukkovelkakirjalainan, jota oli määrä kasvattaa alkuvuonna 2 miljardilla (osana Venäjän lupaamaa 15 miljardin dollarin lainapakettia). Eurobond-luonteestaan huolimatta velkakirja oli räätälöity suoraan Venäjälle, sillä yksikään markkinaehtoinen sijoittaja ei olisi ostanut kyseistä arvopaperia viiden prosentin korolla (Ukrainan luottoluokitus Caa1 on roskalainaluokassa pahnan pohjalla, ja jo viime vuoden lopulla sen velkakirjojen korko oli lähes 20 prosentissa). Velkakirjan ehdoissa on myös muita hauskoja yksityiskohtia (FT:n Alphaville), jotka palautuvat Venäjän ja Janukovitshin hallituksen väliseen kahdenkeskiseen ehtojen sopimiseen.

Ukrainan velkajärjestely todennäköisesti heikentää myös muiden kehittyvien maiden velan kysyntää, joka on muutenkin ollut kriisiherkkää viime aikoina. Nykytilanteesta käsin katsottuna Ukraina joutunee pitkäksi aikaa ulkopuolisen velka-avun piiriin, sillä talous ei päässe toipumaan ennen kuin poliittinen tilanne maassa stabiloituu, ja toisaalta ennen kuin IMF:n ja EU:n lainapaketeissaankin edellyttämät rakenteelliset muutokset saadaan tehtyä. Ukrainan heikkous peilaa lähimaihin kuten Puolaan (yksi suurimmista kauppakumppaneista) myös reaalitalouden kautta.

Ukraina liittyy pitkään listaan maita, joissa tilanne on julkisen talouden osalta yhtäläisen surkea: muun muassa Kreikka, Egypti (rahoitetaan tällä hetkellä arabiöljyrahoilla), Pakistan ja Syyria.  Lisäksi useilla kehittyvillä mailla on haasteita jälleenrahoituksensa kanssa, ja ne ovat matkalla kohti konkurssia ja/tai pysyvää tukipakettirahoitusta, kuten Bosnia-Herzegovina (myös levottomuuksien siivittämänä), Turkki ja Serbia. Näistä jälkimmäinen on alkuvuonna neuvotellut 3 miljardin euron suuruisen lainapaketinArabiemiraattien kanssa. Yksittäisen maan vaatimat velkajärjestelyt eivät vielä polta sijoittajien näppejä, mutta johtavat helposti “tartuntaan” useiden riskisempien omaisuusluokkien osalta. Sen vaikutukset näkyvät nopeasti myös kehittyneissä maissa – ensisijaisesti viennin heikentymisen mutta myös rahoitusmarkkinoiden epävakauden kautta: erityisesti esimerkiksi niissä euroalueen maissa, joiden velkaa on jo muutenkin vaikea saada kaupaksi muille kuin oman maan pankeille tai keskuspankille.

Suomen talouden ennustehorisontti lyhenee

Suomen valtionvelan asemaan markkinamyllerrys ei todennäköisesti vaikuta lyhyellä tähtäimellä ainakaan kielteisesti, vaikka Suomi kuuluukin harvalukuiseen AAA-kerhoon lähinnä enää eläkerahastojen ylijäämänsä vuoksi. Rahoitusmarkkinoiden heikkeneminen vaikuttaakin Suomeen ensisijaisesti euromaiden yhteisvastuun myötä.

Vaikeudet vyöryvät Suomeen kuitenkin pikemmin reaalitalouden kautta: on merkittävästi todennäköisempää, että talouskasvu yllättää tänä vuonna VM:n ennusteesta (+0,8 %) alas- kuin ylöspäin. Se tietää paikallaan pysyvää tai jopa edelleen supistuvaa jakajaa (BKT) ja toisaalta paisuvaa osoittajaa niissä luvuissa, jotka ohjaavat asemaamme muun muassa Euroopan Unionin rahaliitossa finanssipoliittisen sopimuksen osalta: alijäämä per BKT ja valtionvelka per BKT.

Julkisen sektorin alijäämä on kahdeksan miljardin luokkaa, eikä se supistu itsestään, kun BKT ja siten verotulot eivät ainakaan kasva. Hallitus on viime aikoina puhunut kolmen miljardin “sopeutustarpeesta”, mikä tuntuu alhaiselta jo toteutuneisiin lukuihin ja valtiovarainministeriön (9 miljardia) sekä EU:n komission (11 miljardia) arvioimaan krooniseen kestävyysvajeeseen nähden. Suunnitelmat olisi päivitettävä kasvavan epävarmuuden aikaan, jossa nyt tahtomattamme joudumme elämään. Talousennusteisiin ei voi tukeutua sen vertaa kuin tähän asti, vaan päätöksiä olisi käsillä olevassa kehysriihessä tehtävä sen pohjalta mitä jo tiedämme.

—

http://lepomäki.net/