"Suosi suomalaista" vie ojasta allikkoon

Tässä muutamia ajatuksia protektionismiin liittyen. Ei ole minkäänlaista asiantuntemusta aiheesta joten varmasti on paljon virheitä tässä kommentissa. (Pitää vielä lisätä että kirjoitin aika paljon toteamuksia kommenttiin, mutta ne ovat silti hypoteettisia) Lähtökuopissa olen hieman sympaattinen protektionismin ajatuksen suhteen, kai hieman samaan tapaan kuin Isosaari, erityisesti elintarvikkeiden tiimoilla (liittyy kai jotenkin mielikuvaan Suomalaisesta ruoasta ja siihen liittyvistä työntekijöistä) ja myös EU:n sisältämien hyvin erilaisten valtioiden tilanteiden vuoksi.

Mielestäni pohdiskellessa suhteelliseen etuun perustuvaa vaihdantaa ja tuotannon optimoitumista kysyntä ja tarjonta mekanismin välityksellä on tarpeellista huomioida tuotannontekijöiden uudelleen järjestäytymiset kustannukset ja pitkän ajan trendit.

Venäjän pakotteet ovat hyvin nopeasti tapahtuva muutos, jota markkinatalous ei tuottanut. On yhteiskunnalle kallista jos mahdollisesti väliaikaiseksi jäävien pakotteiden vuoksi pitäisi ajaa alas joku tietty osa kansantaloudesta jos se pitäisi kuitenkin uudelleen pystyttää pakotteiden loputtua. Tällainen väliaikainen vapaaehtoinen kuluttajapatriotismi, joka näennäisesti tuottaa protektionismia muistuttavia vaikutuksia, voi olla pitkällä tähtäimellä edullista, jos sillä tavoin vältetään nopeiden väliaikaisten muutosten tuomat haitat.

Suhteellisen ja absoluuttisen edun merkitystä puntaroidessa on tarpeellista minusta myös pyrkiä hahmottamaan perusteet joista edut ovat lähtöisin. Vaihdanta teorian tasolla kannattaa ainaa, varmaankin erityisesti jos kyseessä on jokin sellainen tuotepari, jotka ovat toistensa korvikkeita, jolloin se hyvinvoinnin mittari johon kumpainenkin vaikuttaa on varmasti noususuhdanteinen. Näidenkin kaupankäynnin muotojen yhteydessä pitää ottaa huomioon kaupankäynnistä aiheutuvat kustannukset ja ne tuotannontekijöiden uudelleen järjestäytymisen kustannukset.

Protektionismin, sisäisen devalvaation ja valuutan kelluttamisen tiettyjä samansisältöisiä vaikutuksia pitäisi myös pyrkiä huomioimaan.

Suomella ei ole enää käytettävissä itsenäistä rahapolitiikkaa, mikä tekee näistä kysymyksistä eriskummallisia. Kelluva valuutta voi tuottaa devalvaation, mutta osittain samat vaikutukset syntyvät myös viennin tukemisesta ja protektionismista, mutta näiden päälle tulevat kulut byrokratiasta, sääntelystä ja molempien epäonnistumisesta, mitkä eivät ole haittoja kelluvan valuutan yhteydessä. Se tosin tarkastellaanko yksityisen sektorin toimintaa vai valtion budjetin yli- tai alijäämäisyyttä on eriasia. En tosin ole varma siitä miten paljon esimerkiksi pidemmän aikavälin vaihtotase selittää kuluttajien pitkäaikaista kysyntää (Ja sitä kautta investointien kannattavuutta).

Mitä taas tulee tähän ihmisten mahdolliseen henkilökohtaiseen kuluttajapatriotismiin, nini vapailla markkinoilla toimivat myös kuluttajien arvot. Ihmiset ottavat huomioon ympäristötekijöitä, poliittisia tekijöitä ja monet kuluttaja valinnat liittyvät elämäntapa valintoihin ja persoonallisuuteen. Halutaan sanoa jotain itsestään tai ilmaista itseään, tai sitä jota edustaa. Pointtina on että tätä ns. patriotismia tapahtuu monessa muussakin muodossa – Se on välttämätöntä, jotta muuten arvotyhjiössä kelluva kysyntä ja tarjonta mekanismi voisi ohjata tuotantoa kohti eettisempiä ratkaisuja.

Ongelmat kysynnän ja tarjonnan suhteen ovat tältä osin hyvin samankaltaisia kuin monien poliittisessa ohjauksessa olevien julkishyödykkeidenkin. Eli ns. ’vapaamatkustajan ongelma’, johon kuuluu henkilökohtaisen solidaarisuuden valinnan ja yhteisen valinnan erotus. Kyseessä on myös vangin ongelman muoto. Ihmiset voivat toivoa että tuotteet valmistetaan työntekijöitä kunnioittaen, mutta silti itse päättävät ostaa sen halvimman tavaran (Tosin halpatyövoimaan liittyvät eettiset kysymyksetkin taitavat olla aika vaikeita, jos heillä ei muutakaan mahdollisuutta ole työllistyä).

Euroopan Unionin yhteydessä yhteisen valuutan lisäksi protektionismiin liittyviä tekijöitä täytyisi tarkastella myös mahdollisen suhdanteiden ja elintason tasoittumisen näkökulmasta. Eli lyhyellä tähtäimellä tietyissä valtioissa voi olla halvempaa valmistaa tiettyjä tuotteita kuin toisissa vaikka kyseessä ei olisi tuotannontekijöihin liittyvä absoluuttinen etu, eli esimerkiksi Suomessa voidaan valmistaa joku tuote tietyllä määrällä reaalitaloudellisia resursseja mutta palkat ovat korkeammat kuin jossain naapurivaltiossa. Tästä seuraa että vaihdanta ja markkinat siirtävät (Tai ainakin saattavat) tuotannon naapurivaltioon, ja tuotanto lakkautetaan Suomesta. Ajan myötä elintason lähennyttyä näissä valtioissa voi käydä niin että palkkataso onkin Suomessa sama kuin kyseisessä naapurimaassa. Mutta kun tässä tilanteessa jo ollaan, onko enää mahdollista aloittaa jo lakkautettua tuotantoa uudestaan, nyt kun se olisi työvoimanyksikkökustannuksien muutoksien vaikutuksesta jälleen kannattavaa?

Protektionismilla on siis negatiivinen vaikutus talouteen. Mutta niin on työttömyydelläkin. Pointtina on että kyse ei ole pelkästään absoluuttisista teoreettisista eduista, jotka aina toteutuvat, vaan myös määrällisistä asioista joiden puntaroiminen ainakin minun mielestäni on vaikeata. Ei ole ilmaista uudelleen kouluttaa työttömäksi jäänyttä väestöä. Se ei välttämättä ole mahdollistakaan. Tuottavampaa työtä ei välttämättä ole tarjolla.

Ihan teoreettisella tasolla olen kyllä täysin samaa mieltä protektionismista, mutta jos nyt käy niin että Venäjä pakotteet raukeavat 3 kuukauden päästä(tai sitten eivät), niin eikös se olisi ihan hyvä juttu jos nykyiset työntekijät eivät olisi siihen mennessä päätyneet kortistoon? Vai onko tämä näkökulma jotenkin virheellinen?