Suomen tulevaisuus on paikallisesta sopimisesta kiinni
Tilastokeskus julkaisi aamulla kolmannen neljänneksen tiedot bruttokansantuotteesta. Vuodesta 2015 uhkaa tulla neljäs perättäinen supistuvan BKT:n vuosi, siitä huolimatta, että alkuvuoden lukemia korjattiin tarkennettujen tietojen valossa ylöspäin. Euroalueen tasolla pitelemme kasvussa perää. Tuotantoa veti alaspäin teollisuus ja erityisesti sähkö- ja elektroniikkateollisuus, jonka volyymi oli liki 20 prosenttia alemmalla tasolla kuin vuotta aiemmin. Myös investoinnit jatkoivat laskuaan, siinä missä yksityiset kulutusmenot nousivat.
Todellisuus on siis räikeässä ristiriidassa sen julkisen keskustelun kanssa, joka keskittyy korostamaan kotimaista ostovoimaa ja vähättelemään Suomen kustannuskilpailukyvyn merkitystä. Lähtökohta on toki ok, jos ajatuksen esittäjä on tyytyväinen nykyistä huomattavasti alempaan elintasoon – mitä ulkomaankaupan reilu vähentyminen tarkoittaisi.
Olen itsekin huolissani kotimaisesta ostovoimasta, joka on kaikissa tuloluokissa teollisuusmaiden häntäpäässä, mutta keinot sen nostamiseen lähtevät päinvastaisesta suunnasta kuin mitä vasemmisto (SDP, Vasemmistoliitto, Vihreät) ja palkansaajaliike tarjoavat vastaukseksi. Ero on tämä: jos halutaan nostaa kansantalouden elintasoa ja ostovoimaa, ei riitä, että keskitytään vain nykyisten työllisten ehtojen puolustamiseen.
Alkuviikosta rauennut postin kiista on tästä osaoptimoinnista kouriintuntuva esimerkki. Ratkaisun mukaan työntekijöiden palkkoja ei leikata eikä työaikaehtoihin puututa. Työnantaja saa laajempia mahdollisuuksia ulkopuolisen työvoiman käyttöön ja yrityskohtaiset muutosturvamääräykset poistuvat. Tämä johtaa siihen, että Posti todennäköisesti vähentää väkeä ja korvaa sitä joustavammalla vuokratyövoimalla. Eli ne postilaiset, jotka saavat pitää työpaikkansa, jatkavat samoin ehdoin kuin tähän asti, samalla kun irtisanottavat menettävät koko työsuhteensa.
Kotimaista kysyntää ei voi keinotekoisesti kannatella
Yleisesti toistuva väite on, ettei palkkoja voida laskea koska se supistaa kotimaista kysyntää. Jotta näin voi väittää, täytyy tehdä oletus siitä, että toimeliaisuus säilyy vakiona. Tuo oletus on kuitenkin paitsi erittäin vahva, myös väärä, sillä kysynnän ja tarjonnan laista seuraa, että mitä enemmän hinta laskee, sitä enemmän kysyntä nousee. Eli suomeksi sanottuna: jos palkat laskevat, lisääntyy yritysten tarjoaminen työpaikkojen määrä. Se pätee yhtälailla kotimaassa kuin rajat ylittävässä kaupassa. Kokonaan eri asia on, kannattaako yksittäisen henkilön siltikään tarttua työtarjoukseen. Toisten kannattaa, toisten ei; siihen vaikuttaa monta tekijää, muun muassa sosiaaliturva ja ne kuuluisat kannustinloukut. Työllisyys kuitenkin lisääntyy – ainoastaan lisäyksen suuruudesta voidaan debatoida.
Nykyisessä järjestelmässä yritysten on käytännössä mahdoton tarjota yleissitovista työehtosopimuksista poikkeavaa palkkaa – edes määräaikaisesti. Työehtosopimuksissa olevat paikallisen sopimisen mahdollisuudet ovat erittäin rajallisia (eivät muun muassa koske vähimmäispalkkaa ja palkankorotuksia) ja nekin vähät koskevat vain järjestäytyneitä yrityksiä. Tämä on sikäli jännää, että Suomen 93 000 työnantajayrityksestä ainoastaan 16 000 on järjestäytyneitä.
Yksilöiden ja yritysten väliset tuottavuuserot ovat suurempia kuin toimialojen väliset tuottavuuserot. Järjenvastaisesti Suomessa kuitenkin vielä vuonna 2015 tehdään toimialoille yleissitovat työehdot, joista on äärimmäisen vaikea joustaa yritys- ja yksilötasolla.
En usko, että kukaan haluaa suomalaisille pysyvästi alempaa palkkaa. Hallituksen vilpitön tarkoitus on luoda mahdollisuuksia työllistää myös nykyisten työehtojen alle. Pitkällä aikavälillä tuottavuuden paremmin huomioiva palkkamalli johtaa myös korkeampiin palkkoihin. Työllisyys jo itsessään parantaa tuottavuutta suhteessa toimettomuuteen. Odotus korkeammasta palkasta toimii myös kannustimena tehdä työnsä hyvin.
Työttömyys ja näköalattomuus
Mielestäni tavoitteen tulisi olla, että jokainen voi itseään sitovasti tehdä päätöksen solmiako työsuhteen ja neuvotteleeko itselleen lain puitteissa työehdot vai antaako tehtävän (osin tai kokonaan) ammattiliiton hoidettavaksi. Kaikkien työntekijöiden ja työnantajien on oltava samalla viivalla ilman erioikeuksia lain edessä. Mistään sen monimutkaisemmasta ei ole kyse.
Mikään yritys ei voi kestävästi maksaa korkeampaa palkkaa kuin mihin sillä on varaa. Hienosti voidaan sanoa, ettei yritys voi pitkällä aikavälillä maksaa työntekijän tuottavuutta ylittävää palkkaa. Eli jos vaadin korkeampaa palkkaa kuin mitä minulle voi kannattavasti maksaa, jään työttömäksi. Työttömyys puolestaan on keskeinen köyhyyttä aiheuttava tekijä. Paitsi että työttömyys leikkaa ostovoimaa lyhyellä aikavälillä, se tekee niin myös pitkällä aikavälillä. Toimeton henkilö ei pääse kehittämään osaamistaan ja siten palkkatasoaan, millä on vaikutusta koko elinkaaren aikana saavutettavaan tulotasoon. Työttömyys on luonnollisesti valitettavaa myös monista muista, sosiaalisista ja henkilökohtaisista, syistä.
Työmarkkinoiden joustavoittaminen tarkoittaa sitä, että työehdoista voi sopia siellä, missä työolosuhteetkin tunnetaan. Tämä on kaikissa maailman maissa, myös Pohjoismaissa, valittu linja. Ei kannata lotkauttaa korvia pelottelulle siitä, että paikallisen sopimisen oloissa työntekijää riistettäisiin. Uudet työpaikat ovat viime vuosina syntyneet pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, joka yhä harvemmin on paikkakunnan ainoa työllistäjä. Mitä korkeampi työllisyys, sitä paremmin jokainen voi kilpailuttaa itselleen parempia työehtoja niin nykyisellä kuin muillakin työnantajilla. Jos sosiaaliturva ei ole riistoa, niin ei ole myöskään heikoin työtarjous: kenenkään ei ole pakko ottaa työtä vastaan.
Työehtojen kehitys ei ole vuosiin ollut ammattiyhdistysliikkeen ansiota; parin viime vuosikymmenen kehitys kertoo päinvastaisesta. Korkea järjestäytymisaste ja yleissitovuus – suomalaisia erikoisuuksia molemmat – ovat ainoastaan johtaneet siihen, että palkkojen hajonta on kansainvälisessä vertailussa alhaista. Vahvasti kärjistäen voidaan sanoa, että Suomessa ”kaikille” maksetaan keskipalkkaa (erityisesti verojen jälkeen). Sellaiset henkilöt, joiden tuottavuus ei keskipalkkaan yllä, jäävät herkästi tai pysyvästi vaille työtä. Korkeampien tuloerojen ja paikallisen sopimisen maissa palkkahajonta on suurempi, työllisyys parempi ja ihmisillä on realistinen mahdollisuus tavoitella tulevaisuudessa parempaa elintasoa.
Lisäys klo 15:15 Ville Niinistö ilmoittaa Twitterissä Vihreiden kannattavan paikallista sopimista. Hienoa!
Mitä varten BKT pitäisi koko ajan kasvaa?
Kenen kanssa kilpaillaan? Millä aloilla? Ketkä häviävät suomalaisille yrityksille jos palkkakustannuksia lasketaan muutama prosentti?
Ilmoita asiaton viesti
BKT:n kasvun tai inflaation pitää olla positiiviset, jotta tämä kuuluisa koronkorkokaava voisi toimia. Koronkoron kaava antaa muutoin nolla – tai negatiivista tulosta ja johtaa irtisanomisiin sekä työttömyyteen.
Inflaatio on tärkeä. Sen pitäisi olla jotain positiivista, noin 2%. Deflaatiotilanteessa velat jäävät velallisilla käsiin, sekä myös kulutus laskee, koska on edullista pitää omaisuutta käteisenä. Velan suhteellinen osuus tuloihin nähden kasvaa!
Paradoksi:
Jos palkkakustannuksia lasketaan, BKT laskee. Jos julkisella sektorilla irtisanotaan työntekijöitä, BKT laskee.
Parempi vaihtoehto:
Pyritään pitämään BKT vakiona pidempään, ”Odotellaan” muita euromaita, kunnes niiden BKT:t ovat kasvaneet sille tasolle, että suomalaiset tuotteet menevät taas kaupaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Talousjärjestelmä joka perustuu jatkuvaan kasvuun ja sitä tasoittavaan ajottaisiin lamakausiin on tuhoisa.
Rahan käyttö on tullut hirveän kalliiksi.
Ilmoita asiaton viesti
BKT:n kasvu osoittaa kyseisen kansantalouden elinvoimaa. Kasvava lapsi on hyvä esimerkki. Yhteiskunta jonka ikärakenne on nuori, on yleensä olosuhteista riippuen elinvoimainen. Vanhentuva yhteiskunta menettää koko ajan elinvoimaansa, silloin olisi hyväksyttävä myös tietty elintason ja toimeliaisuuden lasku.
Se mitä BKT:een sisältyy onkin vähän mutkikkaampi. Kylmässä pohjolassa asuvan kansan BKT on korkeampi kuin etelän mailla lämmityskustannuksista ym. johtuen. Siksi olen usein ihmetellyt kun vertaillaan tilastoissa eri maiden velkojen %-osuutta BKT:n määrään. Antaako se oikean kuvan?
Ilmoita asiaton viesti
Tietääkö kukaan mitä BKT mitta? Rahan määrällä tuskin on paljonkaan tekemistä elinvoimaisuuden kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
BKT:ta mitataan euroissa.
BKT ei mittaa työn määrää, vaan työn tuottamaa/kuluttamaa rahamäärää.
Siis:
– jos laskuttaisit samasta työmäärästä vähemmän euroja, BKT laskisi,
– jos tekisit enemmän työtä samalla hinnalla BKT ei kasvaisi,
– BKT ei mittaa työn laatua; jos et tekisi mitään, mutta palkka juoksisi: osuus BKT:hen on palkkakustanuksesi,
– vapaaehtoistyö, kotityö tai palkaton työ: osuudet BKT:hen ovat 0€.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bruttokansantuote
Ilmoita asiaton viesti
Rahamääriä mittaa, mutta ei sentään pelkkiä palkkoja.
Ilmoita asiaton viesti
Bruttokansantulo (BKTL = GNI, Gross National Income) kuvaa maan tuotannosta saamia tuloja. Ero BKT:een on se, että bruttokansantuloa laskettaessa huomioidaan mukaan myös ulkomailta saadut ja sinne maksetut ensitulot eli
bruttokansantuote + ulkomailta saadut ensitulot – ulkomaille maksetut ensitulot = bruttokansantulo.
Ilmoita asiaton viesti
Valtio (poliitikot) haluaa BKT:n kasvavan, jotta verotulot kasvaisivat.
Ilmoita asiaton viesti
”Valtio (poliitikot) haluaa BKT:n kasvavan, jotta verotulot kasvaisivat.”
Olen melkoisen varma ettei Sipilän tavoittelemilla leikauksilla ja säästöillä (austerity) saada BKT kasvamaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ajattele Jarmo vaikka seuraavaa analogiaa, sillä voit päästä jujusta kiinni: kasvimaalla huonojen kipuajien ja rikkaruohojen kitkeminen vauhdittaa alkushokin jälkeen jäljelle jääneiden kasvua.
Rakenteiltaan sairaahkossa yhteiskunnassa sairaiden rakenteiden ja turhien kulujen leikkaus saa hetkellisen BKT:n ja verotulojen pienentymisen jälkeen talouden piristymään.
Ilmoita asiaton viesti
Kansantalous ei ole mikään orgaaninen ilmiö, joten vertaukset kasvimaahan ja
sairauksiin vievät vain harhaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärtääköhän Margareta nyt aivan varmasti käyttämäni sanan ’analogia’ sisällön?
Kirjoittelustasi ja ilmeisesti näppäriksi kuvittelemistasi kysymyksistä käy ilmi hyvin myös se sinänsä inhimillinen piirre, että kun jotain asiaa vain ei haluta sisäistää, on minkäänlainen selittäminen aivan turhaa.
Ilmoita asiaton viesti
Sitähän juuri väitin, että tässä kasvimaavertauksessa ei ole kyse analogiasta koska verratut ilmiöt eivät lainalaisuuksiltaan ole yhdenmukaisiaisia vaan olennaisesti erilaisia.
Ilmoita asiaton viesti
”Rakenteiltaan sairaahkossa yhteiskunnassa sairaiden rakenteiden ja turhien kulujen leikkaus saa hetkellisen BKT:n ja verotulojen pienentymisen jälkeen talouden piristymään.”
Mihin logiikkasi perustuu? Tuolla päättelyllä Kreikan pitäisi olla Euroopan talousveruri.
Ilmoita asiaton viesti
Olen Jarmo useissa yhteyksissä selostanut sinulle eri näkökohtia. Koska sinunkin kohdallasi tuntuvat ne kaikuvan kuuroille korville ja ainoastaan jatkat valuuttaprobleeman esillä pitämistä, ajattelin nyt kokeilla käyttää kasvimaa-analogiaa josko auttaisi.
Tuohon Kreikka-viittaukseesi sen verran, että mitä syvemmät rakenteelliset, korruptio- ym. ongelmat, sitä kauemmin korjaustoimenpiteiden suorittamisen jälkeen menee kansantalouden toipua niistä ja ”järjestäytyä” uudelleen. Kreikassa lisäksi uudistusten toteuttaminen on vielä kesken, joten ihan talousveturia Euroopalle emme siitä voi vielä odottaa. Kunhan nyt ensiksi toipuisi kannattelemaan itseään.
Ilmoita asiaton viesti
”Tuohon Kreikka-viittaukseesi sen verran, että mitä syvemmät rakenteelliset, korruptio- ym. ongelmat, sitä kauemmin korjaustoimenpiteiden suorittamisen jälkeen menee kansantalouden toipua niistä ja ”järjestäytyä” uudelleen”
Onko Sipilän hallitus yrittänyt poistaa Suomesta näitä rakenteellisia ongelmia? Korruptiota ja hyväveliverkostoja, julkisten varojen kuppausta ja hyväksikäyttöä. Veronkiertoa joka on laillista verosuunnittelun nimissä ylikansallisille yhtiöille. Ei Sipilä ole tehhyt näille rakenteellisille ongelmille mitään.
Mikäli työtekijöiden palkat ovat rakenteellisia ongelmia niin nämä on aika hyvin poistettu niin Kreikasta kuin Suomestakin, monet ovat työttöminä ja yhtä moni saa toimeentulotukea ja asumistukea pienen palkkansa lisäksi.
Ilmoita asiaton viesti
Sitä minäkin ihmettelin, että Sipilä pitää palkan määrä jonain rakenteena.
Ilmoita asiaton viesti
Näin minäkin sen ymmärrän. Samalla poistuu osa harhasta jonka orjallinen BKT:n seuraaminen, ymmärtämättä sen takana olevia vääristymiä. Velalla ylläpidetty julkinen talous näyttää mukavampia lukuja BKT:ssä, mutta joskus seinä tulee vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Paikallinen sopiminen tarkoittaisi palkkojen alentamista, niin ymmärsin kirjoituksestasi ja Suomen Yrittäjien Jussi Järventauksen puheista eilisessä A-talkissa. Se ei tule onnistumaan. Hallitus kaatuu ennen kuin sellainen uudistus menee läpi.
Kun julkinen sektori on rahavaikeuksissa, on uudistus aloitettava sieltä. Ja yläpäästä, ei suorittavasta portaasta. Koko julkiselle sektorille 5.000 euron palkkakatto, valtionyhtiöt mukaan lukien. Se parantaisi johtamisen laatua ja säästäisi pian miljardeja, kun julkisen sektorin tehtävät ja keinot selkiytyisivät. Virkamiehen leipä on pitkä, mutta kapea.
Ilmoita asiaton viesti
Paikalliset sopimukset ovat jo nyt arkipäivää ja trendi on kasvava, haluaisivat liitot sitä tai eivät.
Ison laman aikoihin julkisella puolella lomautettiin läpi linjan. Huvittavinta oli se, että monessa virastossa keski- tai ylimmän johdon poissaoloa ei edes huomattu. Aidosti eräs suorittavan portaan työntekijä luuli esimiehensä olevan seminaarissa tai muissa tärkeissä tehtävissä vaikka oli pakkolomalla….
”Jostain” syystä tätä jippoa ei ole edes otettu harkittavaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Järventaus sanoi nimenomaan että heidän kyselun mukaan, palkat nousisivat jos pientä joustoa sallitaan nyt vaikeassa tilanteessa. Ei yritykset ole niin tyhmiä että eivät maksaisi kykyjensä mukaan hyville työntekijöille. Nyt kun sopijana ovat isot liitot, ne sovitut ehdot jotka jopa olisivatkin mahdollisia suurissa yhtiöissä, syövät monta kertaa pienempien toimijoiden kannattavuutta todella pahasti.
Julkisen sektorin osalta olen kommentoijan kanssa samaa mieltä ja ne 5-vuoden irtisanomisajat välittömästi poistettava.
Postin tilanne osoittaa hyvin kuinka ”solidaarisia” ovat ammattiliitot työttömäksi joutuvien kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Moni varmaan vapaaehtoisesti valitsisi työttömyyden mielummin kun palkan pudottaminen ansiosidonnaisen päivärahan tasolle.
Ilmoita asiaton viesti
Näin varmaan on ja se kertoo jotakin.
Ilmoita asiaton viesti
Hallitus ei määrittele, missä työehdoista sovitaan. EK päätti, ettei se enää tee tupoja. Tämä tarkoittaa suoraan sitä, että työehdot tullaan päättämään yrityksissä paikallisesti.
Miksi luulet, että julkisten työpaikkojen palkkakatto parantaisi johtamisen laatua?
Ihmettelen myös logiikkaasi: leikataan julkisten toimihenkilöiden palkoista. Omastasi et ole valmis leikkaamaan. Ennemmin kaataisit hallituksen.
Julkiselle puolelle on tulossa melkoinen heikennys, kun loma-aika rajataan yksityistä vastaavaksi palkkaa nostamatta.
Ilmoita asiaton viesti
Miten tällainen julkisen puolen heikennys lisää kilpailukykyä?
Ilmoita asiaton viesti
Ne rahat revitään yksityisen puolen yrityksiltä jotka joutuvat nostamaan hintoja selvitäkseen kasvavasta maksutaakasta. Julkiset menot ovat kasvaneet joka vuosi, ja ehkä hallituksen toimilla saadaan 1 tai 2 vuotta jolloin menot eivät kasva.
Ilmoita asiaton viesti
Julkisen puolen menotkin kasvattavat BKT:tä
Ilmoita asiaton viesti
Verotus on pois yksityiseltä sektorilta ja ylijäämäinen valtio laskee kierrossa olevan rahan määrää. Alijäämäinen valtio taas pumppaa lisää rahaa kiertoon, joka menee joko yksityiselle tai ulkomaansektorille. Ulkomaansektorin ollessa positiivinen, on melko selvää että julkisen sektorin alijäämä tarkoittaa yksityisen sektorin ylijäämää.
Julkisen kulutuksen supistamisen vaikutusta yksityiseen sektoriin ja kansantalouteen arvioidaan kerroinvaikutuksella, josta puolestaan kyetään esittämään pääasiassa vain hyvin heikkoja arvioita. Eurokriisin jälkeen IMF joutui nolona toteamaan että he arvioivat kerroinvaikutukset koomisen paljon alakanttiin. Nyt arvioita kerroinvaikutuksista on arvioitu uusien empiiristen kokemusten valossa uusiksi, ja ne vaihtelevat yleensä 1,5:n ja kahden välillä. Jokainen julkisesta kulutuksesta leikattu euro siis heikentää BKT:tä puolestatoista eurosta kahteen euroon, joka luonnollisesti tarkoittaa että julkisen sektorin koko ja velkaantuminen suhteutettuna BKT:hen tulevat todennäköisesti kasvamaan jos julkista sektoria leikataan. Kuten sanottua, tuokin kuitenkin perustuu vain heikkoon ja hämärään olettamukseen, kuten suurin osa taloustieteestä.
Julkisen puolen supistamisessa on kyse paljon enemmän tulonjaon uudelleenjärjestämisestä(pääoman eduksi), sekä tietysti devalvaatiosta. Yksityinen sektori tulee kerroinvaikutusten kautta välittömästi kärsimään mahdollisesti jopa enemmän kuin julkinen sektori. Pitkällä aikavälillä on jotain hyötyä oletettu saatavan, mutta siitäkin tuntuu olevan saatavilla vain heikkoja oletuksia ja päätöntä spekulaatiota.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on hyvä kysymys. Ehkäpä tuottavuus kasvaa, kun lomailevat vähemmän?
Ilmoita asiaton viesti
Ai, vienninko?
Ilmoita asiaton viesti
Antakaa nyt joku logiikka.. tahdotaan lisätä paikallista sopimusta ja samaan aikaan hallitus päättää sörkkiä työmarkkinoita?
Eli tämähän menee niin,että liitot pois ja paikallinen sopimus voimaan kaikkialla..ja jos paikallinen sopiminen meneekin epämieluisasti elinkeinoelämän kannalta,niin hallitus leikkaa jälleen liian suuria etuja.
Hyvältä vaikuttaa teidän toimintanne.
Ilmoita asiaton viesti
Elina, tulisiko paikalliseen sopimiseen liittää mielestäsi työntekijöiden mahdollisuus päästä yrityksen hallintoon mukaan samaan tapaan kuin Ruotsissa? Tämä on saattanut siellä lisätä työntekijöiden ja työnantajien välistä luottamusta, kun yrityksen asioista on mahdollista päättää yhdessä.
Suomessa tämä luottamus on ainakin etujärjestötasolla yleisesti ottaen surkea ja yhteiskunnasamme on muutenkin yhteen hiileen puhaltaminen vähäisempää kuin läntisessä naapurissamme. Meillä on meno hyvin lakkoherkkää, kuten ex-valtakunnansovittelija Juhani Salonius toi hiljattain esille.
Ruotsissa työntekijöiden asema on jopa niin hyvä, ettei siellä lähellekään aina edes viitsitä ottaa vastaan yrityksen hallituspaikkoja. Ehkä se jo riittää yhteishenkeä luomaan, että siihen on mahdollisuus. Ja taloushan rullaa siellä ihan eri malliin kuin meillä.
Tässä Kauppalehden juttua tuosta hallitusaiheesta: http://www.kauppalehti.fi/uutiset/tyontekijat-yrit…
Ilmoita asiaton viesti
Mikä on ”yhteinen hiili”?
Ilmoita asiaton viesti
Yhteinen hiili konkretisoituu tässä sketsissä alkaen kohdasta 1:30. Sen jälkeen esiintyy sitten myös se toinen hiili. 🙂
https://www.youtube.com/watch?v=5_CihkE-L-E
Ilmoita asiaton viesti
Harvinaisen hyvä sketsi!
Ilmoita asiaton viesti
Yhteinen hiili on se, että sinä, duunari omistat oman työpaikkasi. Elikkä olet mukana yrityksen sisäisessä U-osakkuudessa.
Koko yrityksen henkilöstö on lunastanut U-osakkeensa asemaansa vastaavalla hinnalla.
U-osakkailla on edustaja yrityksen hallinnossa.
On järjestelmä, jossa kaikki voittavat.
Ilmoita asiaton viesti
Minusta tuo olisi erinomainen uudistus. Äänioikeutta ei ehkä pitäisi lailla pakottaa, mutta puhe-, tiedonsaanti- ja läsnäolo-oikeus johtoryhmän ja hallituksen osalta olisi varmaankin hyvä juttu. Työntekijöillä tulisi mielestäni olla oikeus tietää millaiseen firmaan he ovat sitoutuneet. Ja aivan varmasti ruohonjuuritason näkemykset olisivat eduksi myös päätöksiä tehtäessä.
Ilmoita asiaton viesti
Tupla
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä, paikallinen sopiminen edellyttää hyvää luottamusta ja nykyistä parempaa vuoropuhelua sekä tiedonvaihtoa puolin ja toisin. Paikallinen sopiminen todennäköisesti johtaa myös parempaan johtamiseen ja me-henkeen työpaikalla. Sen sijaan ylhäältä käsin ei tulisi lyödä lukkoon sitä, missä muodossa tuo hallintoedustus tulisi olla. Hallitustehtävä tuo osakeyhtiölain mukaan myös merkittävän taloudellisen vastuun. Pienissä yhtiöissä hallinto taas on usein erittäin epämuodollista – työntekijöiden edustuksen tulisi päästä mukaan ilman suurempaa byrokratiaa.
Ilmoita asiaton viesti
Mikäli halutaan saada aikaiseksi työmarkkinoiden uudistus, niin on unohdettava mitä tämän päivän ekonomiahistoria ja vanhat lait määrittävät.
Ilmoita asiaton viesti
Olin 10 vuotta ruotsalisen firman palveusessa.Työntekijöiden edustus hallitusessa on selv rajoite edunvalvonnalle
Hallitustyöskentely tekee henkilöstön edustajista työnantajien edustajia a heitä alkaa sitoa hallituksen jäsenten velvollisuudet esim infoa ei voikaan enää jakaa kuten ennen
Niinpä Ruosissa ei haluta tällaisia rajoituksia työntekijöidne edustajille.Ei hallituspaikasta ole hyötyä sopimusneuvotteluihin
Niinpä sopimusneuvottelijat ovat eri ihmisiä kuin hallitusedustajat
Saksan malli on tässä suhteesa parempi, siellä työntekijöiden edustus keskitetään työneuvostoihin , ne käsittelevät henkilöstöasioita ja sopimusneuvotteluja.
Neuvostossa on useita työntekijöiden edustajia joten työnantaja ei voi painostaa eikä lahjoa niin helposi kuin Suomessa voi tehdä yksinäiselle luottarille
Ja niin Saksassa kuin Ruotsissa laki antaa työntekijöille pparemman neuvotteluaseman. Kummasskain maassa työntekijöillä on veto-oikeus työnantajan päätöksiin joten työnantajan on aidosti neuvoteltava ratkaisu
Suomessa työnantajalla on vain kuulemisvelvoite, ja sen jälken työnantaja voi tehdä päätöksen työntekijöiden mielipiteistä välittämättä.
Saksan ja Ruotsin malli ei toimi yhtään enempää luottamuksen varassa vaan lain turvin, joka antaa työntekijöille tasavertaisemman neuvotteluaseman kuin Suomessa
Ilmoita asiaton viesti
Pitkän koukeronsa jälkeen Pekka Heliste sai kuin saikin puserrettua lävitse ajatuksen, että työntekijöiden edustus yritysten hallituksissa olisi haitaksi heille itselleen.
Vähintäänkin tumman harmaa kermanvalkoiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Siinä olen kuitenkin Pekan kanssa samaa mieltä, että kirjataan työntekijöiden oikeudet (siinä missä velvollisuudetkin) yhdessä tuumin suoraan lakiin. Sen jälkeen voisi lakko-oikeudenkin turhana instrumenttina poistaa, kun laki olisi turvana.
Ilmoita asiaton viesti
Luuletko, että Elina edes lukee näitä kommenttejä? Voisivat antaa ajattelemisen aihetta.
Ilmoita asiaton viesti
”kenenkään ei ole pakko ottaa työtä vastaan”!
Missä kuplassa Elina Lepomäki oikein elää?
Ilmoita asiaton viesti
Kommentoisjn tähän niin, ettei Suomessa ole pakko lähteä töihin esimerkiksi pohjoisesta ja idästä etelään tai länsirannikolle, vaikka siellä olisi tälläkin hetkellä kuinka paljon tehdas- tai rakennustöitä. Tämän liikkeen jumittaa viimeistään se, että asunnon myynti muuttotappioalueella on vaikeaa ja hinta voi olla olematon. Muuttovoittoalueilla taas asuminen on kallista ja neliöitä saa selvästi vähemmän.
Niinpä esimerkiksi pääkaupunkiseudulla riittää töitä ihan kohtuullisella palkalla EU:n itäosien maista tuleville henkilöille. He saattavat tyytyä melko alhaiseenkin asumistasoon, jos asiaa katsoo keskiluokkaisen suomalaisen perspektiivistä.
Ilmoita asiaton viesti
Tällä Tampereella on paljon työttömiä rakennusmiehiä mutta rakennustyömailla ei juuri suomea kuule. Huonokuntoisen asunnon omistaja voi tienata yleiseen vuokratasoon verrattuna moninkertaisesti kun ahtaa sen täyteen muualta tulleita työntekijöitä.
Kerrostaloasunnon saa monesta muuttotappiokaupungista alle 10000€
Varmaan palkka on kohtuullinen jos ei tarvitse edes veroja maksaa. Työntekijöitä voidaan kierrettä niin että alittavat veronmaksurajan, miten monta kuukautta olikaan, neljä? . Esim. Lemminkäisellä on sopivasti tytäryhtiö Virossa.
Onko mielekästä jatkuvasti myllertää kasvukeskuksia epäviihtyisiksi luksusslummeiksi ja jättää vanhukset ja syystä tai toisesta muuttokyvyttömät
odottamaan vapaavalinteisia sotepalveluita. Sinnekö sitten yksityiset palvelut rientävät?
Mitä ihanoittava on jatkuvassa kasvussa? Minä arvostan maiseman pysyvyyttä.
Ilmoita asiaton viesti
Rakennusalan työllisistä on 10-34 % ulkomaalaisia alueesta riippuen:
https://www.rakennusteollisuus.fi/Tietoa-alasta/Ta…
Määrä on noussut paljon laman aikana. Ansiotaso ei ole alalla laskenut. Lähinnä tason nousu on pysähtynyt.
Ilmoita asiaton viesti
Rakennusalalla on kymmentuhatta työtöntä.
Ilmoita asiaton viesti
Yksitään Uudelamaall on 100000 työtöntä, joten ei työntekijää Utsjoelta tarvitse hakea.
Kainuuta on aina pidetty valtavn työttömyyden alueena, mutta työttömiä on n 5500
Sen verran työttömiä löytyy jo Kontulasta
Kokemuksinei mukaan yhteen pienipalkkaiseen asikaspalvelijan paikkaan (1500-1700 euroa /kk) tuli 400-800 hakemusta. Siis Helsingissä.
Nuo puheet kannustinloukuista ovat puhdasta paskaa, olen rekrytoinut ihmisiä kymmeniä vuosia ja hyvin harvoin on vastaan tullut ihminen, joka ei ole lähtenyt töihin tukien vuoksi .
Huusko ja kumppanit pitävät työtöntä koiran kaltaisena otuksena, joka ei ajattele tulevaisuutta seuravaa suupalaa kauemmaksi
Työttömät ovat kuitenkin aivan samanlaisia ihmisiä kuin esim opikelijat.
Js opiskelija toimisi kuin Huuskon Mustanaamiotyötön niin kenenkään ei kannattaisi opiskella vaan mennä suoraan töihin.Menettäähän opiskelija opiskeluaikana tuloja n 30000-100000 euroa.Mutta opiskelija ajattelee koko työuran tloja ja hyvällä tutkinnolla uran tulot ovatt satojatuhansia euroja suuremmat kuin jos tekee koko työuran hanttihommia .
Työtön ajattelee aivan samoin kuin opiskelijakin eli vaikka alussa häviääkin niin palkka nousee harjaantumisen ja oppimisen mukaan ja kokemus mahdollistaa siirtymisen paremmin palkattuihin töihin.
Ei kukaan asikaspalveluun palkkaama henkiö ole ollut 10 vuoden kuluttua 1500 euron aloittelijapalkalla ja harva enää edes asiakaspalvelussakaan.
Huuskon ja Lepomäen jutut vain osoittavat kuinka elämästä vieraantunutta Suomen oikeistolainen elitti on.
Tietysti ikeitakin kannustinloukkuja on esim ylivelkaantuminen ja ulosotto ajavat ulos yhteiskunnasta, mutta eipä sitä ole haluttu esittää kannustinloukkuna.Edunsaajina kun ovat Huuskon ja Lepomäen sidosryhmät
Ilmoita asiaton viesti
Vastaus #5
Leippä, leippä. Mun vattan huuta leippä. Sitä varten ja sirkushuvit päälle.
Ilmoita asiaton viesti
”Yleisesti toistuva väite on, ettei palkkoja voida laskea koska se supistaa kotimaista kysyntää. Jotta näin voi väittää, täytyy tehdä oletus siitä, että toimeliaisuus säilyy vakiona. Tuo oletus on kuitenkin paitsi erittäin vahva, myös väärä, sillä kysynnän ja tarjonnan laista seuraa, että mitä enemmän hinta laskee, sitä enemmän kysyntä nousee. Eli suomeksi sanottuna: jos palkat laskevat, lisääntyy yritysten tarjoaminen työpaikkojen määrä.”
Oletetaan, että palkat sivukuluineen laskevat 10%. Oletetaan lisäksi, että yrittäjä voi nyt laskea hintaa tuon saman 10% minkään muun muuttumatta (esim. voittoprosentin). Tilanteesta seuraa, että yrittäjän on myytävä tuotteita enemmän saadakseen edes entisen voiton verran kasaan. Työntekijöiden on puolestaan tehtävä enemmän töitä, jotta yritys saavuttaa entisen kasan voittoja. Jos nuo lisätyöt tehdään ylitöinä, niin yrittäjän pitää myydä vieläkin enemmän. Tästä seuraa, että myynnin on noustava todella reippaasti, jotta uusia työntekijäitä on järkevä palkata.
Työntekijä voi kasvattaa ansioitaan tekemällä ylitöitä (esimerkki yllä), mutta yrittäjän on siis löydettävä uusia kuluttajia lisääntyneen tuotoksen ostajiksi. Kotimaista kilpailuetua muihin alan toimijoihin ei synny, mikäli muuallakin lasketaan palkkoja. Mikäli sitten kyseiset uudet tuotteet saadaan vietyä muihin maihin, niin yleensä vientikulut ovat kotimaan kuluja suuremmat, joten taas pitää myydä enemmän. Kotimarkkinoilla kulutusta saattaa toki siirtyä ulkomaisesta tuotteesta kotimaiseen, mutta varmaahan se ei ole.
Entisenä yrittäjänä minä toivoisin muutosta niin, että oman yritykseni palkat joustaisivat alaspäin, mutta ei kilpailijoiden. Vientisektorin palkkoja leikattaisiin niin, että hintakilpailukyky paranisi ja vaihtotase saataisiin reilusti ylijäämäiseksi. Julkinen sektori kuluttaisi alijäämäisesti, jolloin yksityinen sektori voisi vaurastua. Muiden verotusta nostettaisiin niin, että lisääntyneet velkakulut tulisi siten hoidettua. Tämä loppu oli sarkasmia, vai oliko?
Ilmoita asiaton viesti
Mitä tulee kotimaiseen ostovoimaan ja Suomen kilpailukykyyn, yksi asia yleensä unohdetaan – alentuneiden kustannusten vaikutus lopputuotteiden hintaan eli kotimaisen ostovoiman reaalinen, todellinen paraneminen.
Esim. jos minun ei tarvitse maksaa sunnuntaityöstä kaksinkertaista palkkaa voin myydä tuotteeni sunnuntaina reilusti alemmalla hinnalla. Tämä pätee erityisesti esim. ravintola-alalla.
Joku voi tietysti sanoa, etten kuitenkaan alentaisi hintojani vaan pitäisin kasvaneet tuotot omana voittonani. Tietysti sitä yrittäisin, mutta silloin astuu peliin markkinatalouden kauneus eli k i l p a i l u. Joku muu – vaikkapa alalle rynnivä uusi yrittäjä – varmasti alentaa hinnat ja pakoittaa minutkin siihen. Seuraus – kuluttajien reaalisen ostovoiman kasvaminen.
Aikaisempaan aikaan verrattuna se, mikä ei enää valitettavasti toimi yhtä hyvin alentuvien tuotantokustannusten myötä, on tuonnin korvaaminen kotimaisella tuotannolla. Ennen kilpailtiin vaikkapa ruotsalaisen paidanvalmistajan kanssa, jolloin tuotanto siirtyi nopeasti Pohjanlahden puolelta toiselle. Nyt vertailu on aasialaiseen valmistajaan, jolle ei mahda mitään. Mutta tässäkään ei pidä unohtaa tilannetta, jossa suomalainen, ruotsalainen ja espanjalainen valmistaja kilpailee konetoimituksesta Kiinaan – kustannuksilla on konkreettinen vaikutus tarjouskilpailun voittajan valintaan.
Ilmoita asiaton viesti
Minusta sitten taas keskustelussa jää huomioimatta täysin kuluttajien velanmaksukyky.Se ohittaa kaikki dynaamiset pointit minkä varaan laskit kulutuskysynnän,koska siinä ei ole mitään dynamiikkaa.Tosin ymmärrän tämän..nythän on tarkoitus tehdä varallisuuden siirto perinpohjin ja saada suuret massat vuokralle asumaan. Sittenhän kaikki onkin hyvin.
Ilmoita asiaton viesti
Täysin riippumatta kuluttajan velanmaksukyvyssä tapahtuvista muutoksista hänen ostamien lopputuotteiden hinnan lasku a i n a parantaa hänen reaalista ostovoimaa. Eli eurolla saa enemmän, ostipa sen sitten palkkapäivänä tai velaksi.
Mitä sitten tulee velanmaksukykyyn niin olen suurin piirtein samaa mieltä. Sarkastisesti voisi kuitenkin todeta, että tämähän ei ole ongelma – sen paremmin velattomille kuin velkaisillekaan kuluttajille, yrityksille tai valtioille – niin kauan kuin EKPn Super Marion setelikoneet syytävät uutta velkaa vanhan päälle…
Ilmoita asiaton viesti
Juu,mutta Super Marion setelikone ei tule velallisille tarjolle vaan pankeille jotka eivät ilmeisestikään Suomessa ainakaan ole innokkaita rahoittamaan yritysten investointeja.
Asuntolainoitukseenkin on tullut omavaraisuussääntöjä jotka on hieman hankala toteuttaa palkkojen laskun yhteydessä,koska eihän vuokria olla laskemassa.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä tulee velallisillekin tarjolle – nimelliskorot huitelevat lähellä nollaa. Mikä auttaa kummasti kun maksaa nimellispalkasta asuntolainaa tai luottokorttivelan korkoja (korttivelan lyhentämiseen nimellispalkalla ei tietenkään ole varaa).
Oikeassa maailmassahan puolet velallisista – kuluttajat, yritykset, valtiot – olisivat jo konkurssissa. Sekin päivä vielä koittaa, valitettavasti.
Ilmoita asiaton viesti
Todellisuus ei noudata ekonomistien kysynnän ja tarjonnan lakeja. Tai muitakaan olettamuksia.
Ilmoita asiaton viesti
Lepomäen mukaanhan työ on kuin juustoa. Kun juusto halpenee, sen kysyntä kasvaa. En olisi tästä niinkään varma. Sillä, kuinka paljon juustoa kukin haluaa syödä, on kyllä muitakin määrittäviä tekijöitä, kuin hinta. Olisikin kiinnostavaa tietää, kuinka paljon juuston kulutus on kasvanut vaikkapa viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana, jolloin juuston hinta on selvästi laskenut.
Ilmoita asiaton viesti
Onpa melko hurjaa kasvua!
http://www.maitojaterveys.fi/www/fi/maitotietoa/ma…
Ilmoita asiaton viesti
Juuston kulutus on kasvanut – etten sanoisi suorastaan räjähtänyt 2009-2014 noin 30 prosenttia, 19 kilosta 25 kiloon per kansalainen!
http://www.maitojaterveys.fi/www/fi/maitotietoa/ma…
Ilmoita asiaton viesti
Onhan tuossa kuviossa nouseva käyrä koko kuvion kuvaamalta ajalta. Onko juuston hinta siis koko ajan laskenut? Mitähän se on 50-luvulla mahtanutkaan maksaa?
Ilmoita asiaton viesti
Kerro sinä, kun kerran yritit väittää ettei laskevalla hinnalla ole vaikutusta kulutukseen ja oletuksesi tuli harvinaisen selvästi virheelliseksi osoitetuksi. Erityisesti viimeisen viiden vuoden osalta, jolloin sinun mukaasi hinta on laskenut. Tällöinhän muutenkin nouseva kulutustrendi on saanut aivan uuden kulmakertoimen, se on suorastaan räjähtänyt.
Ilmoita asiaton viesti
Että voitaisiin tehdä päätelmä ”kun juuston hinta laskee, sen kulutus kasvaa”, pitäisi olla käyrät sekä hinnasta, että kulutuksesta. Jos yhteys löytyy, pitäisi vielä tutkia, onko yhteys tilastollisesti merkitsevä. Vaikka olisikin, pitäisi muilla tilastoilla ja järkeenkäyvällä selityksellä sulkea pois muut vaikuttavat tekijät, jotka voivat aiheuttaa sekä hinnan laskun, että kulutuksen nousun. Jos tämä onnistuisi, pitäisi voida todistaa kausaliteetti, eli se, johtuuko kulutuksen kasvu hinnan laskusta vai hinnan lasku kysynnän noususta.
Eivätkä siltikään ihmiset olisi juustoa. Näiden eron ymmärtääksesi voit kääntyä vaikkapa Wikipedian puoleen. Sieltä löytyy myös tuon kausaliteetin määritelmä.
Ilmoita asiaton viesti
Katos, tilastotieteen peruskurssi näköjään suoritettu. Onnittelen.
Se olit sinä Päivi Tyni, joka totesit juuston hinnan laskeneen viimeisen viiden vuoden aikana, mutta epäilit kulutuksen kasvua.
Usko huviksesi, että hinnalla ja kulutuksella on käänteinen suhde.
Jos et usko, niin suorita taloustieteen peruskurssi, mene kauppaan alennusmyyntien aikaan tai katso itseäsi peilistä.
Ilmoita asiaton viesti
On suoritettuna vähän enemmänkin, kuin tilastotieteen peruskurssi. Olen kymmenisen vuotta työskennellyt tutkijana tehden nimenomaan tilastollista tutkimusta.
Luuletko, että juuston hintaa alentamalla voidaan loputtomasti lisätä sen kysyntää? Käypä syömässä kilo juustoa ja mieti uudelleen.
Ilmoita asiaton viesti
Eipä uskoisi noista kommenteista…mutta ehkä se kertookin tutkimuksen yleisestä tasosta nykyään. Ei millään henkilökohtaisesti. Tietenkään.
Syötä ensin sata grammaa juustoa väestön parhaimmin ansaitsevalle kymmenykselle, sitten laske sen hintaa ja syötä se keskiluokalle. Jos vielä juustolasta kapasiteettia riittää tämänkin jälkeen, laajenna ja tehosta tuotanto, jonka jälkeen lasket vieläkin hintaa ja syötät sen pienituloiselle enemmistölle.
Ja katso – ihme tapahtui!
Itse en syönyt kiloa, en edes sataa grammaa juustoa. Tein sitä vaan enemmän ja laskin hintaa niin, että muillakin kuin parhaiten ansaitsevilla on siihen varaa. Ja kas kummaa, kysyntä kasvaa ja kasvaa.
Eikä olla vielä edes aloitettu Kiinan markkinoiden valloitusta. (Mikä onkin sivunmennen sanottuna hankalampi juttu kun aasialaisilla on laktoosi-intoleranssi syntymävaivana.)
Ilmoita asiaton viesti
Loputtomastiko sinun juustola voi laskea hintoja? Tosiaankin ihme!
Ilmoita asiaton viesti
Kuvailet melko hyvin modernin taloustieteen ongelmia esittämällä kausaalisuhteen selvittämiseksi menoa taloustieteen peruskurssille, jossa kyllä todetaan tuollaisen kausaalisuhteen olemassaolo. Se vain tehdään joko yksittäisillä esimerkeillä(joka on yleistävän väitteen tapauksessa väärin), tai 1800-lukulaisella järkeilyllä ihmiskäytöksestä. Kritiikkisi Tynin juustototeamukseen on pätevää, mutta syvimmiltään Tyni on kuitenkin argumentissaan nähdäkseni oikeassa. Useissa tapauksissa noin tietysti on(kuten ei-reilunkaupan kahvissa ja juustossa, kuten esittelit), mutta mitään universaalia väitettä siitä ei saa. Yleistävänkin väitteen perusteleminen vaatisi melkoisen määrän dataa taakseen.
Toinen suuri ongelma on oletuksesi loputtomasta ulkomaansektorin kysynnästä. Kiina on muiden mukana rajoittamassa kysyntäänsä devalvoinnin avulla heti kun heidän talouskasvunsa on alkanut hiipua – ironisesti johtuen muiden aloittamasta devalvaatioon tähtäävästä politiikasta. Jos ja kun kaikki devalvoivat yht’aikaisesti, on täysi mahdottomuus että ulkomaansektorin kysyntä kokonaisuutena kasvaisi, saati sitten olisi loputon. Kilpajuoksu pohjalle ei lopu ellei kokonaiskuvan kehityssuuntaa muuteta.
Myös olettamuksesi kilpailun autuuttavasta vaikutuksesta näyttäisi olevan virheellinen. Suomessa on poliittisten päätösten avulla ajettu toistakymmentä vuotta veroja alas ja yritysten voittopotentiaalia ylös, jonka seurauksena pääoman osuus tulonjaosta on miltei tuplaantunut, osingot moninkertaistuneet, pääoman tuotto kasvanut huimasti ja jopa varallisuus keskittynyt pelottavaa tahtia, mutta investoinnit laahanneet kaukana perässä. Työttömyys on vain kasvanut ja palkkojen suhde tuottavuuteen heikentynyt verrattuna aikaan ennen 90-luvun lamaa. Jos tosiaankin jokainen yritysten voittoihin uponnut pennonen olisi kilpailun avulla saatu hinnanalennuksiin tai edes palkankorotuksiin(työmarkkinakilpailu), olisi Suomen talous tällä hetkellä todennäköisesti ihan eri mallilla.
Ilmoita asiaton viesti
Voi …kele sentään. Ei siinä tutkintoja tarvita.
Kun on nälkä, niin syö. Jos saa tarpeekseen, hyvä niin. Jos syö liikaa, niin tulee ähky ja lihoo. Erittäin paha juttu. Jos syö vähemmän, kuin suosi-tellaan, niin tulee ikuinen nälkä ja luun/ lihan suhde vääristyy.
Jos on varallisuutta riittoisasti, niin viisas ihminen syö sopivasti määrällisesti, mutta ehkä parempaa ja maistuvampaa laatua. Pienellä kertoimella myös varallisuusrajoitteinenkin viisastelee valintoineen. Ekonoomilla ei ole siihen sanansijaa.
Jos vetää kilon juustoa, on seurauksena kova vatsa, eli poisto ei toimi. Oikein paha ja tyhmä teko. Sanoo kokenut.
Ilmoita asiaton viesti
Juuston kulutus korreloi viinin kulutuksen nousuun. Viinin hinta ei ole laskenut.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä tuohon nyt viitsisi sanoa, kun se tulee henkilöltä joka ylempänä (kommentti 12) toteaa:
”Todellisuus ei noudata ekonomistien kysynnän ja tarjonnan lakeja. Tai muitakaan olettamuksia.”
No sanonpa, että ’jep,jep’.
Vakavasti, Margareta Blåfeld – yllä mainitsemassani mielessä hinnan ja kysynnän välinen korrelaatio on niiden välinen suhde yhden tuotteen tapauksessa. Eli miten kahvin kysyntä muuttuu jos sen (kahvin) hinta muuttuu. Tämä on talouden aapisesta.
Sitten on tietysti supplementti- ja komplementtihyödykkeitä, mutta se onkin jo vähintään Sokoksen kolmannen tai Stokkan toka kerroksen juttuja. Palataan tähän, jahka olette löytäneet ovesta sisään…
Ilmoita asiaton viesti
Kahvin kysyntä Suomessa taitaa olla melko vakio hinnasta riippumatta.
Ilmoita asiaton viesti
Joku tuolla akateemisessa maailmassa väittää toisin:
”Lineaarinen regressiomalli taas pohjautuu vahvemmin funktionaalisiin tekijöihin, ja sen perusteella voidaan päätellä että Reilun kaupan kahvin kysyntä on hintajoustamatonta (-0,50), kun taas tavallisen kahvin ja Utz-sertifioidun kahvin kysyntä on joustavaa”.
On ”joustavaa” eli reagoi hintaan.
http://epub.lib.aalto.fi/en/ethesis/pdf/12181/hse_…
Ilmoita asiaton viesti
Minä tarkoitinkin kokonaiskysyntää. Toki moni köyhä siirtyy halvempaan laatuun hinnan kahvin hinnan noustessa.
Ilmoita asiaton viesti
Muiden kuin ”tavallisen” kahvin kysyntä Suomessa on marginaalista.
Eli ”tavallisen” kahvin kysyntä käytännössä määrittelee kahvin kokonaiskysynnän Suomessa. Joka (määrä) siis reagoi hintaan. Ja epäilemättä hinnasta riippuen tapahtuu muutoksia kysynnän sisällä laadusta toiseen. Pääasiassa arabicasta robustoon tai päin vastoin.
Suomessahan juodaan pää-asiassa parempilaatuista arabicaa, mutta sen hinnanlasku suhteessa (tuotannon kasvusta johtuen erityisesti esim. Vietnamissa) robustoon on johtanut arabica-kahvien kysynnän nousuun laajemminkin maailmassa.
Ilmoita asiaton viesti
”Tavallista” kahvia on monen hintaista.
Ilmoita asiaton viesti
Totta, mutta ne kaikki todellakin ovat ”tavallista” kahvia. Suomessa lähinnä arabicaa, joka maailmanlaajuisesti pidetään ns. parempana kahvina.
Siinä missä Suomessa kahvitellaan Kulta Katriinalla, Prsidentillä tai joltain niiden väliltä, niin ulkopuolelta katsottuna ne ovat kaikki kuitenkin ns. parempia kahveja.
Karkeasti ottaen on murukahvit (robustaa), porokahvit (pääosin robustaa, osin – mutta Suomessa pääosin – arabicaa) sekä hifitelykahvit, oli ne sitten yhden vuorenrinteen, tilan, fair trade tms. kahveja. Maailmalla, esim. USAssa ja Englannissa valtaosa juodusta kahvista on murukahvia, joka sentään suomalaisessa katsannossa on lähinnä vitsi.
Niin tai näin, ”tavallisen kahvin” kysyntä paikallisessa Prismassa reagoi siihen jos vitosella saa kaksi, kolmesta paketista puhumattakaan. Ei tietenkään ihan samalla tavalla kuin vielä 70-luvulla, jolloin kahvi oli varsinainen sisäänheittotuote ( koska sen kysynnän hintajousto oli erittäin korkea), mutta kuitenkin.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt olikin kyse suomalaisten kahvinkulutuksesta. Kahvi toimii edelleen sisäänheittotuotteena, mutta jos jotkut ostavatkin tarjouskahvia se tuskin vaikuttaa paljokaan heidän kahvinkulutukseensa. Totta kai vähävaraiset ihmiset pyrkivät ostamaan kahvinsa kun halvemmalla saa.
Tuotteiden hinnan merkitys vaihtelee olennaisesti tuloryhmästä riippuen.
Ilmoita asiaton viesti
Sinähän voit arvioida ihan itse. Maran mukana ravintola-alalla palkkojen osuus on n 30 % lopputuotteen hinnasta
Kun kahvikuppi maksaa 3 euroa niin siinä on palkkoja 1 euron edestä.Jos palkkoja alennetaan 5 centtiä eli 5 % niin kahvikupin hinta alenee 5 centtiä
Ryntäätkö ostamaan useamman kupin kahvia ?
Ilmoita asiaton viesti
Jaaha. Mun kokemuksen mukaan korrelointitarvetta on ulostuslääkkeillä.
Ilmoita asiaton viesti
Siinä taitaa jo olla kyseessä jonkinmoinen kausaliteetti.
Tarkoitin, että niin juuston kun viininkin kulutuksen lisääntyminen johtuu pikemminkin trendistä kuin hinnasta.
Ilmoita asiaton viesti
Juuston kulutus on kasvanut, eniten on kasvanut kalliiden juustojen kulutus.
Ilmoita asiaton viesti
Just noin. Se on laatu, joka ohjaa, eikä määrä. Edellyttää tietenkin, ettei laadun hinnalla ole räävitöntä eroa vähäisemmäm laadun suhteen.
Ilmoita asiaton viesti
Ero saattaa hyvinkin olla kymmenkertainen.
Ilmoita asiaton viesti
Olet Elina oikeassa siiinä että vaikkapa Postin kiistassa kyse on osaoptimoinnista. Mutta kun kaikkien tiedossa on että Postin työpaikat vähentyvät radikaalisti digitalisoitumisen, automatisoinnin ja pidemmällä tähtäimellä kuljetusten automatisoinnin myötä on pohjimmiltaan yhdentekevää lasketaanko palkkoja vai ei. Samaan tapaan palkkojen laskeminen nollaan ei olisi pelastanut pankkivirkailijoita töiden vähentymiseltä 1990-2000 -luvuilla.
Sama problematiikka tulee esille pian myös kaupan alalla ja kuljetusalalla. Ihmistyövoima ei voi kilpailla automatisointia vastaan.
Ilmoita asiaton viesti