Avoin kirje julkisen sanan käyttäjille
Arvoisat median edustajat,
tänään oli HS:ssä mielenkiintoista pohdintaa naisiin kohdistuvasta asenteellisuudesta politiikassa ja mediassa. Teksti liittyi vahvasti myös minuun, niin haluan laajentaa tässä näkökulmaa omalta osaltani.
Kyse ei mielestäni ole pelkästään sukupuolesta, vaan siitä, että meidät ihmiset marginalisoidaan julkisessa sanassa helposti vain jonkin ominaisuuden edustajiksi. En usko, että se kaikilta osin palvelee monipuolista kansalaiskeskustelua.
Olen osallistunut viimeisen noin viiden vuoden ajan yhteiskunnalliseen keskusteluun, siitä kaksi vuotta kansanedustajana. Siitä päivästä lähtien, kun nousin kansanedustajaksi oli jännä huomata, kuinka yön yli redusoiduin murto-osaksi siitä, mitä olen. Asiantuntija-status ja aikaisempi työkokemus katosivat hetkessä; olin nainen, ”nuori” ja toki kokoomuslainen.
Ymmärrän, ettei poliitikkoa kutsuta enää asiantuntija-roolissa keskusteluihin, mutta minua alkoi hämmästyttää se, että minua alettiin kutsua lähes yksinomaan tv- ja muihin keskusteluihin ”nuorten pontevien poliitikkonaisten” kanssa. Eli muun muassa Li Anderssonin kanssa.
Arvostan Anderssonia omassa työssään enkä pidä häntä ”tulevaisuuden tähtenä”, vaan tähtenä omalle aatteelleen tässä ja nyt. Hän on tehnyt määrätietoisesti työtä ja hänessä yhdistyy monta ominaisuutta, joista voin itse olla kateellinen. Meillä on sama oletettu sukupuoli, mutta siihen pitkälti samanlaisuutemme päättyy.
Biologian osalta: olemme molemmat naisia, mutta Andersson on minua noin kuusi vuotta nuorempi. Koulutuksen osalta Andersson on valtiotieteiden kandidaatti ja hän valmistunee lähiaikoina maisteriksi. Itse olen valmistunut diplomi-insinööriksi ja maisteriksi yli 10 vuotta sitten. Andersson on tehnyt ikäänsä nähden pitkän uran politiikassa alkaen puolueensa nuorisojärjestöstä ja kunnallispolitiikassa. Hän on ollut mukana julkaisemassa pari kirjaa.
Minä olin 19-vuotiaana kansanedustajan avustaja, mutta kunnallis- tai nuorisopolitiikkakokemusta minulla ei ole. Olen pyörittänyt pieniä firmoja ja ylioppilaskunnan lehteä, työskennellyt rahoitusalalla asiantuntija- ja johtotehtävissä yhtäjaksoisesti noin kymmenen vuotta ja istun Suomen johtavan riippumattoman ajatuspajan, Liberan, hallituksen ruorissa. Tämän lisäksi olen äiti.
En itse koe, että minulla olisi ollut sukupuolesta haittaa tai hyötyä ennen kuin tulin politiikkaan. Se ei itse asiassa ollut minulle edes mikään kysymys, vaikka olen opiskellut (tietotekniikka) ja työskennellyt (investointipankki, startupit) pääsääntöisesti miesvaltaisilla aloilla. HS puhuu "miesten alueelle" tunkeutumisesta, mutta omalla kohdallani tämä on noussut aiheeksi kyllä nyt vasta politiikan ja julkisuuden myötä.
Esimerkiksi miehillä ja naisilla tuntuu olevan julkisuudessa himpun verran erilaiset käyttäytymisstandardit. Olen itse vakava perusilmeeltäni, joten kuulen päivittäin toiveita siitä, että hymyilisin enemmän. Vastaavasti Alex Stubb monen mielestä hymyilee liikaa.
Olen myös pohtinut, miksi pääsen säännönmukaisesti todistustaakan alle ”liiallisesta oikeistolaisuudesta”, vaikken edes ole suomalaisittain perinteinen oikeistolainen, vaan klassinen liberaali (mm. perustili, sosiaaliturvan vastikkeettomuus ja universaalius, arvoliberaalius, työnantajajärjestöjen kritiikki jne.). Sekin on leima, joka harvoin tuo mitään lisää asiakeskusteluun.
Kuten Ilkka Suominen sanoi, olen kokoomuksessa markkinaliberalismini suhteen pikemmin “valtavirtaa”. Ero on mielestäni pikemmin siinä, miltä osin markkinamekanismi – eli kuluttajista lähtevää kysyntä ja kilpailun aikaansaama hinnanmuodostus – yleensä ymmärretään. Markkinakurin hyödyntäminen ei nimittäin poissulje julkista rahoitusta.
Tai antaako kuivakka ulosantini viestiä jääräpäisyydestä, vaikka olen monipuolisen työuran aikana – ja useissa eri maissa – tottunut tekemään yhteistyötä ja niitä kuuluisia kompromisseja monenlaisten ihmisten ja organisaatioiden kanssa. Olisiko mahdollista, että tässä väitetyssä ”tinkimättömyydessäni” olisi myös hienoista ennakkoluuloista kumpuavaa maustetta mukana?
Jos saisin esittää yhden toiveen teille arvon toimittajat. Älkää tehkö sukupuolesta tai sellaisista joutavista määreistä kuten iästä meille poliitikoille rasitetta. Ei korostetusti mimmi vs. mimmi tai jäärä vs. jäärä -vääntöjä. Se asettaa meidät jo lähtökohtaisesti eri kategorioihin. Muistetaan kaikki kolmikymppiset pää- ja valtiovarainministerit, puheenjohtajat – heitä on lukuisia.
Jos Andersson ja minut niputetaan, koska olemme ”nuoria” naisia, niin miksei minua sitten välillä niputeta jonkun kuusi vuotta vanhemman naisen tai miehen kanssa ”lähes keski-ikäiset” -kategoriaan? Tai vielä virkistävämpää, niputettaisiin jonkin muun ominaisuuden kuin iän ja sukupuolen perusteella? Esimerkiksi ”tässä on kaksi diplomi-insinööriä, jotka keskustelevat tekijänoikeuslainsäädännöstä”. Tai ”kaksi Suuren valiokunnan jäsentä keskustelemassa EKP:n rahapolitiikan vaikutuksista Suomen vakauteen”. Monet toimittajat löytävät tällaisia vastinpareja iästä ja sukupuolesta riippumatta toki jo nyt.
Kun olin 22-vuotiaana analyytikko Nordeassa ja haastattelitte minua markkinatilanteeseen ja korkoennusteisiin liittyen, ette tehneet asiasta sukupuoli- tai ikäkysymystä. Tuskin edes ajattelitte asiaa niin. Siitä on nyt 12 vuotta – mutta edelleen olen ”nuori”.
Nuoruudessa ei tunnu olevan muussa elämässä mitään vikaa, mutta politiikassa se korostaa kahta asiaa: ikään kuin mielipiteillä ei ole niin paljon arvoa (tai ne ovat “ideologisia”, josta ”kulmat on vielä hiomatta”) ja henkilönä on vasta se ”tulevaisuuden” lupaus. Erityisen outoa se on tilanteessa, jossa takana on jo 15 vuotta työuraa.
Kävimme kahden kuukauden sosiaalisen median tilastoja läpi kampanjani ajalta. Tyypillinen Lepomäen kannattaja on 35-44-vuotias mies. Kannattajista 65 % on miehiä, 35 % naisia. Naisfanien keski-ikä on miesfanien keski-ikää korkeampi. Keski-ikä miehillä on 38 ja naisilla 49. Keski-iät ovat kohtuullisen korkeita siihen nähden, että sosiaalisessa mediassa suomalaiskäyttäjien keski-ikä on noin 35 vuotta.
En itse tunnista tässä mitään selvää ikä- tai sukupuolilaatikkoa. En ole tilastojen valossa “uuden sukupolven ärhäkkä esitaistelija”, vaikka toki kannattajien jakauma ulottuu myös nuoriin. Olisiko vain niin, että jos kuljettaa valtavirtaa myötäilevää – eli säilyttävää – viestiä, on automaattisesti enemmän “aikuinen”? Vastaavasti kääntäen.
Kun julkaisimme Ajatuspaja Liberassa vuoden 2013 kesällä työmarkkinajärjestelmää kritisoineen Umpikujassa-raportin, tituleerasi muuan Hesarin toimittaja minua, silloista Liberan tutkimusjohtajaa, kollegoilleen ”vanhojen sikojen juoksulikaksi”.
Jos yrityselämässä ajateltaisiin iän kautta – tai asetettaisiin alusta asti kaiken maailman kiintiöitä – väitän, että kansantaloudella menisi nykyistä vielä paljon, paljon huonommin. Olin itse yhden maailman suurimman investointipankin Director-tason tehtävässä Lontoossa 26-vuotiaana, muttei se ollut silloin mikään kysymys puolin tai toisin. Mielikuva rahoitusalan konservatiivisuudesta on vahvasti liioiteltua suomalaiseen julkiseen keskusteluun verrattuna. Ilkka Paananen perusti Supercellin 32-vuotiaana. Esimerkkejä on tuhansia.
Tämä pätkä aamun Hesarissa on itsetutkiskelussaan timanttia:
"Media ei kuitenkaan pelkästään kuvaa ympäröivää yhteiskuntaa. Se myös rakentaa itse todellisuutta, normittaa ja laittaa poliitikkoja tiettyihin muotteihin. Näin tehdään tietysti jokaisen poliitikon kohdalla, mutta naisten tapauksessa kyse on usein negatiivisesta, arvovaltaa riisuvasta kehystyksestä." Media olemme me!
Yhteistyöterveisin,
Elina
Aikamme on julmaa. Erilaisuutta ja lahjakkuutta pelätään, ne ovat vain potentiaalinen turvallisuusongelma.
Puheenjohtaja Orpon mielestä kokoomuksen pitäisi olla nyt ”suomalaisten näköinen” ja sen pitäisi ”keskustella köyhyydestä.” Mikset tottele? : D
Ilmoita asiaton viesti
Köyhät teillä on aina keskuudessanne! 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Terhi Koulumies käsitteli myös sukupuolirooleja: http://terhikoulumies.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218…
Ilmoita asiaton viesti
Minä kyllä luin tuon kirjoituksen niin, että kysymys oli enemmänkin median harjoittmasta stereotypionnista asia- ja sisältökysymysten kustannuksella. Yksi stereotypiontitapa on nähdä asiat sukupuolirooleina.
Ilmoita asiaton viesti
Toki.
Mutta ehkä median(kin) harrastaman stereotypioinnin vuoksi vain puoluejohtajamiehet itkevät?
Ilmoita asiaton viesti
Vino otos. Potentiaaliseen itkemistilanteeseen joutuneita miehiä on paljon enemmän kuin naisia. Ei tästä ole pitkä aika, kun Ruotsissa vihreiden naisministeri tirautti kyyneleet.
Ilmoita asiaton viesti
Ärghhhhhhh. Minä tulen tosi vihaiseksi tällaisesta kirjoittelusta. Ymmärrän toki, että jutun kirjoittaja on sitä ikäpolvea, että hänet on jo äidinmaidossa opetettu ”taistelemaan oikeudestaan olla kuin mies”, tai mieluummin vähän parempi, että voi taistella samoista paikoista miesten kanssa ja, valitettavasti, karstroida mies naisen tasolle, sillä mies ei ole, ei halua olla, eikä pysty olemaan nainen. Mies ei pysty synnyttämään, mies ei pysty imettämään, eikä mies ole missään suhteessa samanlainen kuin nainen ja kääntäen, nainen ei ole kuin mies.
Saman arvoisia me voimme olla – miehet ja naiset ja tasa-arvoisiakin, mutta me emme ole samanlaisia. Luoja paratkoon, nyt jo miehet ja naiset naivat keskenään, perustavat perheitä keskenään ja ”saavat lapsia keskenään”. Ei hemmetissä, kuka niitä kohta heille synnyttää? Mennäänkö kohta siihen, että lapsetkin tehdään koeputkissa, kun ei enää ole miehiä ja naisia ”sillätavalla” lapsia tekemässä?
Mihin ihmeeseen tämä maailma oikein on menossa?
Minä olen, olen aina ollut ja tulen aina olemaan sitä mieltä, että miehen ja naisen erilaisuus on suuri rikkaus ja se vaan pitäisi hyväksyä ja päin vastoin kuin nyt, sitä pitäisi korostaa entisstään. Kuitenkin ja kaiketikin, miehet arvostavat naisellisuutta ja vastaavasti naiset miehisyyttä – siihen asti, kunnes saadaan joku kiikkiin ja sen jälkeen lösähdetäänkin sitten verkkareihin, kasvatetaan läskit ja aletaan tapella tiskivuoroista ja lastenhoidosta.
Varsinainen tulevaisuuden kuvan hirvitys, mutta näinhän se pitkälle on mennyt, kun naisen pitää olla tasa-arvoinen, eikä se tajua, että se olisi tasa-arvoisempi, jos se pystyisi houkuttamaan miestä kaikin naisellisin pikku keinoin ja saamaan miehen tekemään ”ihan mitä vaan”, kun se sormeaan koukistaisi. Siinä mies voisi vaikka itkeä.
Kaikki kunnia niille naisille, jotka AIVOILLAAN ovat päässeet asmiinsa ja voivat näin turvata myös naisen äänen yhteiskunnassa, mutta se, että sinne mennään vain kiintiönaisina ja pakoteteen miehet kestämään niitä kitiseviä valittajia, jotka sotkevat vain asiat ja vaativat ”kunnioitusta” vain siksi, että ovat naisia – niin voi ei.
Kirjoitin tämän Terhin juttuun, mutta se pätee myös tähän.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan loistava juttu! Ainakin yhtä hyvä kuin Lepomäenkin.
Ei todellakaan naisen tarvitse hövetä olla nainen sen enempää kuin miehen olla mies. On aivan tyhjänpäiväistä pitää esillä koko tätä tasa-arvo keskustelua. Kumpikaan sukupuoli ei pääse itsetaan sinne eikä tänne.
Ilmoita asiaton viesti
Asko, SETAlaiset eivät ole kanssasi samaa mieltä! He kuvittelevat, että sukupuolesta pääsee irti sillä, että keksitään nk. sosiaalisia sukupuolia niiden todellisten sijaan
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Asko. Hyvä, että joku uskaltaa puolustaa vielä näitäkin arvoja.
Ilmoita asiaton viesti
Jos media haluaa, se lokeroi. Usein se tekee lokeroinnin korostaakseen jonkin asian hyvyyttä tai vääryyttä – eli ajaakseen omaa agendaansa. Se on toimituksien vallankäytön veemäinen tapa, josta pitäisi ehdottomasti päästä eroon.
Joskus se tekee sitä ihan ”yleisön pyynnöstä”, eli koska niin yleisö vain suhtautuu asioihin. Se on yleisön, eli median kuluttajien ongelma. On ymmärrettävää, että siihen kysyntään syntyy tarjontaa. Jos se on moraalisesti kestävä tapa toimituksien mielestä, niin sekin on miinusta.
Ilmoita asiaton viesti
En voisi olla enempää samaa mieltä. Missä vaiheessa moraalituomioiden implikoiminen tai suora jakaminen livahti kolumneista ja pääkirjoituksista kaikkeen journalismiin, jäi tarkkaan huomaamatta. Ehkä 90-luvun puolivälin tienoilla. Kulttuuritoimituksissa tämä ilmiö on toki ollut jo pidempään, eli tietyn maailmanselityksen ja -kuvan myyminen ja kaiken subtanssin sen kontekstissa tarkasteleminen. Joka tapauksessa asia tekee aikuiselle ihmiselle pääosasta toimittajien tuotoksista liki sietämätöntä luettavaa. Kuten nyt ajankohtaisesti tämä Orlandon massamurha, jossa sekä substanssia koskeva että älyllinen epärehellisyys alkavat saamaan jo koomisia, säälittäviä muotoja.
Ilmoita asiaton viesti
Journalismi on paradoksi – jokainen journalisti rupeaa journalistiksi muuttaakseen maailmaa, mutta ollakseen hyvä journalisti pitää kyetä olemaan objektiivinen.
Hyviä journalisteja on todella harvassa, merkittävälle osalle journalismi on keino omiin päämääriin.
Ilmoita asiaton viesti
Toimittajien henkilökohtaisten näkemysten lisäksi on vielä mediatalojen näkemykset. Kaikilla suomalaisilla lehdillä on oma poliittinen linjansa, jota heidän talossaan pitää toimittajan noudattaa. Ylen, jonka tietysti pitäisi olla se neutraali uutislähde kaikelle kansalle, objektiivisuus on pilattu jo lähtötelineissä Yle-lailla. Lakihan määrää Ylen esim. ajamaan monikulttuurisuusagendaa, joka tietysti estää Yleä toimimasta objektiivisesti ja rehellisesti sen asian suhteen. Siinä ylitetään raja ja siirrytään journalismista propagandaan, koska journalistinhan tulisi raportoida totuutta siinä missä propagandistin tulee edistää agendaa. Ikävä kyllä suomalainen mediakenttä on todella homogeeninen, sellaista ei näy juuri missään vapaassa maassa. Jos katsotaan vaikka USA:n tai Britannian mediaa, niin siellä on paljon laajempi kirjo erilaisia näkemyksiä ja painopisteitä omaavia medialähteitä. Suomessa ei osata edes suhtautua poikkeaviin näkemyksiin.
Ilmoita asiaton viesti
Mees flikka keittään kaffetta.
Se on edelleenkin vallalla oleva käytäntö paremmissa piireissä.
Ilmoita asiaton viesti
Naisten etuoikeutettu asema kahvinkeittäjinä on vallalla myös huonomissa piireissä. Nuoret naiset tosin osaavat panna jo vastaan; kahvit jäävät keittämättä.
Ilmoita asiaton viesti
Mitäs pahaa kahvinkeittämisessä on. Varsinkin, jo itsekin juo. Vain heikolla itsetunnolla varustettu nainen ottaa siitä nokkiinsa. Nykyisille naisille on vaan opetettu, että kahvinkeittäminen on jotenkin alentavaa ja hehän tietysti sokeasti toteuttvat sitä mantraa, mutta heille on unohtut opettaa, että ystävällisyys ja avuliaisuus vievät joskus paljon pidemmälle. Jos nainen ei ole tasavertainen muuten kuin kieltäytymällä kahvin keitosta, niin huh,huh. Kyllä niiden meriittien pitäisi olla ihan toista luokkaa, jos mielii menestyä miehisessä maailmassa. Ja, valitettavasti, minille naisille olisi tuhannesti viisaampaa pysytellä pois ihmisten jaloista narisemasta. Jos arvostus pitää ansaita lakia muuttamalla ja kaikesta valittamalla, niin heikot ovat eväät.
Ilmoita asiaton viesti
Tasa-arvo voi vaatia kieltäytymästä kahvin keitosta, jos se aina tulee porukan naisten kontolle.
Olkoon sitten niin, että mies pitää minua heikon itsetunnon omaavana, mutta en mielelläni kahvia keittele miehille – paitsi jos vuorot jaetaan tasan. Minä mieluummin odotan, että joku toinen keittää ja tarjoilee ihan yhtä lailla kuin miehetkin mieluummin odottavat.
Kun olin nuori, yleensä se kahvin keittäjä olin kyllä minä, koska halusin olla ystävällinen yms. kiltti ja naisellinen ja hyväksyttävä ja tarpeellinen ja niin edelleen … Nyt olen viisaampi ja tiedän, ettei miesväen yksipuolinen passaaminen kannata.
Jokainen mies voi tarjoutua kahvia keittämään ihan itse. En usko että montaa kiinnostaa, jos joukossa on nainen.
Ilmoita asiaton viesti
Mulla oli taas ihan toisin päin. Minä ansaitsin arvostukseni ihan omilla ansioillani ja minulle oli yleensä aina kahvi valmiina, kun sitä tarvitsin, mutta nyt vanhemmiten olen viisastunut sen verran, että osaan keittää sen myös itse. Olen elänyt ikäni miehisessä maailmassa, veljien, opiskelukavereiden (600 poikaa ja minä), sekä myöhemmin useimmiten miesten kanssa, mutta ei minun ole koskaan tarvinnut vaatia omaa asemaani, saati puolustella mitään. Ja, sitten myöhemmin, kun minunkin alalleni alkoi tulla enemmän naisia, minä häpesin sitä touhua, kun käytettiin sitä naiskorttia ihan törkeästi väärin. Oltiin kyllä vaatimassa samoja oikeuksia(?) kuin miehillä, mutta oltiin myös kieltäytymässä naiseuteen vedoten kaikesta, mikä ei ollutkaan niin kivaa ja mikä perinteisesti oli ollut miesten töitä. Aivan kaksinaamaista peliä. Ja aina vaan pahemmaksi tämä on edelleen mennyt. Nyt jo lailla säädetään naisten paikat ja mitenköhän moni nainen onkaan ns. kiintiönainen ja ihan turhanaikainen ”hänksä” hyvää työporukkaa heikentämässä. Mutta näin kierohan osaa olla vain nainen. Voisin lisätä tähän vielä sen, miten tämä kaikki onkaan vaikuttanut perheiden elämään, avioerojen lisääntymiseen, lasten pahoinvointiin ja moneen, moneen muuhun asiaan.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä asia, Irma Asikainen, että sinulla on omia ansioita. Sinulla on myös hyviä kokemuksia tasa-arvostasi miesten maailmassa, se on myös hyvä asia ja antaa varmasti paljon ymmärrystä tasa-arvosta.
Minulla ei ole näitä kokemuksia. En ole siis yhtä ansioitunut kuin sinä? Olen luuseri?
Olen työskennellyt vain naisvaltaisilla aloilla, koska kasvatus- ja opetustyö ovat minua kiinnostaneet. Opetusalalla palkkaus on tasa-arvoista, mutta usein työtehtävät eivät. Useimmin miehet opettavat niitä aloja, joilla on paremmat edut, esim. tekniikka. Joskus nuorena olin metallipajassakin kyllä, mutten ehkä tarpeeksi pitkään kokeakseni tasa-arvoa sielläkään, vaan päin vastaista, esim. helpompien ja paremmin palkattujen työtehtävien jaossa. – Mutta ehkä siihen vaikutti silloin vähäinen ikäni. Sekin tosin saattoi olla epätasa-arvoinen perustelu.
Mutten ikinä haluaisi kuulla naisen suusta väitettä, että ”näin kierohan osaa olla vain nainen”, sillä kyllä mieskin osaa. Kaikki osaamme kieroilla ja vetkuilla omaan pussiimme. Miksi me naiset itse mollaamme itseämme? Siksi, että naista pitää ja saa mollata?
Ilmoita asiaton viesti
Ehkäpä sinä et näe sitä asiaa niin, koska sanot olleesi naisvaltaisella alalla, mutta minä olen ollut miesvaltaisella alalla(missä naisen pitäsi juuri olla heikoimmillaan)ja kun sinne sitten alkoi soluttautua näitä valikoivasti oikeuksiaan vaativia tipusia, niin huh, huh. Mua suorastaan hävetti niiden puolesta. Osaamisella ja asenteella pääsee pitkälle myös miesvaltaisella alalla, miutta vinkumalla ja nöyristelemällä ei pääse mihinkään. Olin minäkin joskus nuori tyttö ja pieni, hiljainen sellainen, mutta aikani kuuunneltuani sitä tytöttelyä, minä päätin ottaa paikkani – en väkisin, enkä vikisemällä, vaan tekemällä osani siinä missä m iehetkin ja näyttämällä niille ”hallin munat”, jos ne tulivat tytöttelemään.
Ja, mikä vieläkin parempaa, minun ei tarvinnut silti luopua naiseudestani, vaan sain olla vapaasti nainen ja samoilla mestoilla kuin miehetkin. Minut jopa hyväksyttiin ”aamukahviporukkaan” eli tietynlaiseen sisärenkaaseen, johon pääsi vain muutama tarkaan valittu mies ja minä, joten en aallekirjoita noita väiiteitä, vaan oletan, että ne ovat enempikin ihmisten omia valintoja.
Ilmoita asiaton viesti
Komppaan sinua Eeva oikein tosissani. Olen jo 60- vuotias ja paljon elämää nähnyt nainen ja vasta nyt uskallan tosissaan ajatella ja toimia kuten miesten kanssa tasa-arvoinen ihminen.
Ilmoita asiaton viesti
Kun te n yt oikein joukolla valtatte tuota epätasa-arvoanne, niin jatketaanpa ajatuskulkua vielä eteenpäin. Minäpä kysyn, mitä te sillä tasa-arvolla oikein lopulta tarkoitattekaan? Samanarvoisuutta, tasa-arvoisuutta, vai sitä, mihin tämä näyttää aina m enevän, te haluatte olla kuin miehet, ja unohdatte, että te ette oikeasti pysty siihen, monellakaan tapaa. Miehille ei ole suotu kaikki aniitä ”riesoja”, mitä meillä naisilla on. Meille on suotu naiseus, me saamme olla naisia, synnyttää lapsia ja meidän letetaan kasvattavakin niitä, vaikka useimmat naiset haluavat työntääkin ne yhteiskunnan hoteisiin mahdolisimman pian ja vaativat miestä osallistumaan mahdollisimman paljon – varmaan haluaisivat miehen imettävänkin, js miehellä vaan olisi maitoa. Meillä on tästä silsääntymisprosessista johtuen myös kuukautiset, mitä monet naiset osaavat käyttää ja käyttävätkin hiton tehokkaasti hyväkseen, kun ei työ maista. Me naiset siis työnnämme vastuutamme mahdollisimman paljon muille tahoille, ”päästäksemme olemaan kuin miehet”, tasa-arvoisia.Miksi me emme osaa nauttia siitä siunauksesta, mikä meille on annettu, lahjasta olla äiti, rakentaa pesää perheellemm, huolehtia, että lapset saavat turvallisen elinympäristön, oppivat rakastamaan, oppivat hyville tavoille ja kun mies tulee töistä kotiin, jää perheelle aikaa olla yhdessä ja tehdä niitä juttuja, joita perheet haluavat tehdä. Ei, kun naisen pitää rientää olemaan kuinmies.
Mutta onolemassa asia, mik meidät erottaa ja se on tämä geneettinen perimä, me olemme syntyneet naisiksi, eikä se muutu, vaikka me miten yrittäisimme tehdä miehistä naisia, tai päin vstoin. Ja, työelämässäkin se naiseus vaan valitettava usein tulee esiin, vaikka me meiten haluaisimme olla miehiä. Mutta miksi ihmeessä meidän pitäsisi? Opetellaan kunnioittamaan miehiä sellaisina kuin he ovat ja ennetaan heidän olla miehiä ja olllaan itse maisia. Niin helppoa se on. vaatimalla ja väkipakolla mikään ei onnistu, ei edes nainen kykenen olemaan mies, eikä päin vastoin.
Nyt voitaisi taas alkaa kiistellä siitä, miten naisen on pakko osallistua ja miten perhe ei pärjää yhden palkalla ja sekin on totta, mutta ehkä meidän pitäissikin asettaa kysmys niin, että miten tämän yhteiskunnan rakennetta voitaisi muuttaa niin, että imisen perimmäisiä ominaisuuksia ei tarvitsis alkaa muokata, vaan muutettaisi tätä elämisen mallia jokaiselle paljon sopivammaksi.
Onhanolemassa naisia, joista ei ole kotiäidiksi ja menkööt he töihin, muttas soisin silloin, että he osaisivat sopeutua rooliinsa, eivätkä yrittäisi olla mitään muuta kuin sistä, mitä he OIKEASTI ovat. Tasa arvo ei ole sama kuin saman arvoisuus ja se olisi hyvä tiedostaa. Me olemme saman arvoisia miesten kanssa, vaikka emme muuttuisikaan miehiksi.
Nuo äskeiset kommentit osoittavat juuri sen, että ollaan eksytty hiton kauas perimmäsistä kysymyksistä ja haahuillaan jotain sellaista, mitä oikeasti ei ole olemassakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Älä välitä Elina. Jos jotkut toimittajat luulevat, että heidän tehtävänsä on ajatella kansalaisten puolesta, voin todistaa, ettei se onnistu. Jotkut pystyvät vielä muodostamaan käsityksensä asioista ja henkilöistä (poliitikoistakin, jotka siis ovat henkilöitä) ihan itse ja henkilökohtaisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Hieno kirjoitus. Pitää muistaa että puhuttelemasi suomalainen media on ensisijaisesti vallankäyttäjä ja sitten vasta tiedonvälittäjä.
Ilmoita asiaton viesti
Yksi parhaimmista blogeista mies(nais)muistiin tällä alustalla. Lepomäki voisi olla Suomen JFK tuoreine ajatuksineen tässä taaksepäin suuntautuneessa maassa. Pitäisi ravistaa menneisyyden kahleet globaalissa tulevaisuudessa. Täysin oikeutettu krittikki munatonta mediaa kohtaan, toivottavasti Elina jaksaa taistella tuulimyllyjä vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Elina – ihan mielenkiintoista mutta tuo yksi lause vetää maton alta minulta Elina Lepomäen suhteen – Kokoomuksen suhteen olen menettänyt toiveeni jo aiemmin.
Pelkkä iänikuinen systeemin säännöillä menevä poliittinen lässytys ja hiustenhalkominen ei tee Suomesta hyvää maata – oloonkin siinä pieniä vivahteita mukana! Siteeraan blogisi yhtä lausetta –
”Markkinakurin hyödyntäminen ei nimittäin poissulje julkista rahoitusta.”
Onneksi olkoon Elina Lepomäki olet elimellinen osa systeemiä ja Kokoomuksen valtapolitiikan yhtä keskeistä työvälinettä siihen Tekeseineen ja muine kaverisosiaalikapitalismin hirvityksineen.
Elina Lepomäki – minäkin puhun kieliä siinä missä sinä tai Alex Stubb, ja minäkin olen käynyt maailmalla. Kumpikaan teistä ei tiedä tämän maan potentiaalin nostamisesta ja yrittäjyyden ml. startupit oikeasti yhtään mitään. Nyt ei todellakaan puhuta Ilkka Paanasesta. Nyt puhutaan Hirvimäestä ja monesta kaltaisestani – nyt puhutaan pienen mutkan kautta jokaisen suomalaisen hyvinvoinnista.
Tervetuloa Elina tännekin (linkki) jokatapauksessa – mediakeisari Hirvimäki olisi kovin otettu – ja varmasti haastan sinut tuosta lauseesta ihan tappiin. Sinut ja Kokoomuksen – mediasta puheen ollen… ja aikapaljon muustakin mm. juuri niistä startupeista ja niiden todellisesta hyvinvoinnista ja reilusta pelistä omassa isänmaassamme!
http://www.peliittamedia.net/
Ilmoita asiaton viesti
Li Andersson muuten kertoo olevansa samaa mieltä Lepomäen kanssa: https://twitter.com/liandersson/status/74230494981…
Ilmoita asiaton viesti
Olen jo vuosia tuskastellut sitä, miten suuri vaikuttamisen valta medialla on. Yksinään se on sinänsä OK, mutta kun siihen liitetään se miten harvoin kuulee koskaan spekuloitavan sitä, että onkohan kirjoituksen taustalla tai kirjoittajalla joitakin muitakin motiiveja kuin objektiivinen tiedonvälitys. Tai edes kirjoituksen sävyn kyseenalaistamista.
Monesti tuntuu siltä, että media on ihmisten mielestä media, eikä toinen ihminen mielipiteineen ja motiiveineen.
Ilmoita asiaton viesti
Aiheesta aiemmin: http://jhuopainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/199953-…
Ilmoita asiaton viesti
Mitäs, jos tämäkin asia käännetään toisin päin ja mietitään, miten tätä median valtaa voisi hyväksikäyttää positiiviseen suuntaan. Onhan meillä hyviä esimerkkejä siistä, miten sen voi tehdä tyylilläkin. On olemassa iso joukko tyjänpantteja, jotka käyttävät mediaa hyväkseen olematta edes mitään ja silti media suorastaan elättää heitä. En mainitse nimiä, koska en halua kunnianloukkaussytettä, mutta jokainen meistä voisi nimetä heitä useitakin. Jakäytetään näitä vanhoja politiikan konkareita hyvänä esimerkkinä median käytössä – ”Lillan”, ensimmäinen naispuolinen puolustusministerimme (ihan vitsi muuten) ja Riitta Uosukainen, sekä Jutta-tätikin oppi sen läksyn nopeasti, kun ensin käytiin muutamat verkkosukkagatet läpi. Älkää tytöt aina ruikuttako, vaan käyttäkää niitä asita, joita teillä on.
Ilmoita asiaton viesti
Miksei muuten Jutta Urpilaisesta tehty ikä- tai sukupuolikysymystä, vaikka hän oli tismalleen yhtä vanha kuin sinä kun hänet valittiin Valtiovarainministeriksi? Hän ala-asteen opettajana ja demarina oli juuri sellainen nainen, joita media haluaa kiintiönaisiksi miesvaltaisiin tehtäviin. Ei kiintiöpaikoille haluta päteviä naisia.
Ilmoita asiaton viesti
Hänestä tehtiin verkkosukkaobjekti.
Ilmoita asiaton viesti
Tehtiin? Ilman, että Urpilaisella itsellään olisi ollut valinnan varaa?
Ilmoita asiaton viesti
@16. Verkkosukkaobjektiksi hänet kutsuttiin mielestäni vasta silloin, kun hän aloitti vaalien aikaan papukaijamaisen toiston: ”Ihan aluksi haluan kiittää…jne” ja se yltyi vielä enemmän kun hän yritti vakuuttaa, että saatiin vakuutukset/takuutukset Kreikan lainoista, missä vain pieni osa pääsivät lukemaan englantilaisen lakitoimiston muotoilemia nivaskoja ja ilman omaa äidinkieltä.
Ilmoita asiaton viesti
Ihan tietoisesti rakennettu brändi…
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä Urpilaista mediassa markkinoitiin Naisena, verkkosukilla ja ilman.
Ilmoita asiaton viesti
Elina kirjoittaa hyvää pohdiskelua asiasta, joka usein myös itseäni on mietityttänyt. Nainen on olevinan joku toimiala myös yrittäjäjärjestöjen toiminnassa. Minusta enemmän tulee katsoa mitä ihminen sanoo ja tekee, kuin sitä miten hän pissii.
Kiitoksia Elinalle hyvästä kamppailusta tuulimyllyjä vastaan, toivottavasti elämä myös potkii positiivisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Ari Alsio kirjoittaa: ”Minusta enemmän tulee katsoa mitä ihminen sanoo ja tekee, kuin sitä miten hän pissii.”
– Voiko tuon paremmin sanoa paljastamatta vähättelevää käsitystään naisista ja naiseudesta?!
– Ei olisi tullut ainakaan minun mieleeni katsoa naisten ja miesten toiminnan ja arvostuksen eroja tästä näkökulmasta.
– Tämä on juuri se miesten näkökulma tasa-arvokeskusteluun? Se, jota miehet eivät myönnä eivätkä tajua naista objektoivaksi ja halveksivaksi?
Ilmoita asiaton viesti
Näköjään todellakin aina voi käsittää kirjoitetun tekstin omalla tavallaan. Minä naispuolisena kyllä ymmärrän toisella tavalla kuin kommentoija Ari Alsion kirjoituksen. Ei ihme että kansan sanotaan jakautuvan kahtia, kun käsitykset eroavat näinkin suuresti tässäkin kohtaa.
Ilmoita asiaton viesti
Sirpa Abdallah ihmettelee mielipidettäni. Mutta, no joo, minulle ei itselleni ihan ensimmäisenä tule mieleeni puhua tasa-arvon yhteydessä pissimisestä. Mielestäni tällainen kertoo asenteista toista sukupuolta kohtaan, niistä tiedostamattomista käsityksistä ja odotuksista, joita meillä on sekä naisia että miehiä kohtaan.
Nyt on kysymys politiikan ja työn tasa-arvoisesta tekemisestä, ja kun tässä yhteydessä otetaan puheeksi naisten pissimiset, mennään asiasta sivuraiteille ja aletaan käsitellä naista ulkopuolisen katsojan silmin arvioiden – niin kuin naisia katsotaan ja arvioidaan aina. Tätäkö miesten mielissä liikkuu, kun naispoliitikko puhuu? Onhan se tavallaan hauskaakin hieman heittää läppää naisen fysiologiasta?
Vaan eipä mitään, nykyajan naiset alkavat vähitellen omaksua tämän miehisen tyylin, Merja Kyllönen esimerkkinä Timo Soinin tantraseksin puutteesta … Näin keskustelun taso pysyy korkealla. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Allekirjoitan Alsion teksti, eli halveksin naisia. Kannan ristini häpeämättä, koska uskon tuntemieni naisten mielummun tulevan näin halveksituksi, kuin että työnsä tulisi arvioiduksi sukupuolen perusteella.
Mietityttämään jäi vain, halveksinko itseäni jos pissin istualtani?
Ilmoita asiaton viesti
Kerro mihin tulokseen tulit kun olet miettinyt tarpeeksi kauan. 😀
Ilmoita asiaton viesti
Max Stenbäck, naista voi ajatella ihan ihmisenä niin kuin miestäkin. Ei tarvitse katsoa housuihin.
Tästä mielestäni Lepomäki juuri kirjoittaa, kun kertoo ennen poliitikon uraa voineensa ilman sen kummemmin naisena huomiota herättämättä tehdä työnsä arvostusta työstään saaden.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri niin luulin kirjoittaneeni. Itse asiassa luulin Alsionkin kirjoittaneen juuri niin. Ilmeisesti olen täysin sokea patriarkaalisille tavoille kun kuvittelen, että sukupuolen huomiotta jättäminen tarkoittaa – sukupuolen huomiotta jättämistä. Jos tuon vielä ilmaisee osoittamalla että ero sukupuolten välillä on täysin triviaali, tulee siis haveksineeksi naisia. Toivottavasti seuraava sukupolvi ymmärtää, ettei saa sanoa ettei sukupuolella ole väliä, koska silloin halveksii huomaamattaan. Me vanhat jäärät taidamme olla menetettyjä tapauksia.
Ilmoita asiaton viesti
Ja sukupuoli siis on pissimisestä kiinni?
Sori, mutta en minä pahalla. Olkoon sitten niin. Naiset ovat erilaisia koska pissivät eri tavoin. Se on siis ratkaisevan tärkeää.
Minä en itse ajattele naiseuttani pissiasennon kautta – en ole tullut ajatelleeksi, ehkä pitäisi.
Ilmoita asiaton viesti
Sukupuoli määritellään sukupuolielimen perusteella, eli on nimenomaan pissimisestä kiinni.
Ehkä olet viettänyt elämäsi vain vesiklosettien ulottuvilla kun et ole huomannut tällaista eroa sukupuolten välillä.
Ilmoita asiaton viesti
”Sukupuoli määritellään sukupuolielimen perusteella, eli on nimenomaan pissimisestä kiinni.”
– kyllähän se niin määritellään, ehkä nykyään myös enemmän kysytään sukuelinten omaavan omaa kokemusta, mutta tärkein pointti ei liene sukupuoleten tasa-arvokeskustelussa lähteä tältä tasolta – minkä jokainen tietää sanomattakin – miksi se pitää mainita?
Jos puhe olisi alkanut vaikkapa Stubbin tasa-arvokokemuksista, olisiko kelleen tullut mieleen todeta, että pissiköön mies miten pissii, mutta on se silti tasa-arvoinen?
– Sitä paitsi miehillekin sopii paremmin kyykkypissi – on todettu toimivaksi … 🙂
Ilmoita asiaton viesti
”Naiset ovat erilaisia koska pissivät eri tavoin.”
En tiedä kuinka onnistuit kääntämään asian noin. Ymmärsin Alsion tarkoittaneen että sukupuolten ero on merkityksetön henkilön tekemisiä ja sanomisia arvioitaessa.
Ilmoita asiaton viesti
Oppimismielessä haluaisin vielä esittää kysymyksen. Mitä eroa on jättää katsomatta housuihin ja jättää katsomatta miten joku pissii? Toki ymmärrän, että ensiksi mainittu on astetta tungettelevampaa katsomatta jättämistä, mutta miksi se on silti hyväksyttävää ja jälkimmäinen ei?
Ilmoita asiaton viesti
”Mitä eroa on jättää katsomatta housuihin ja jättää katsomatta miten joku pissii?”
Mitä eroa on kuunnella naista ja asiaa, jota hän esittää, kuin kuunnella naista ja katsoa samanaikaisesti hänen ulkonaisia naistuntomerkkejään? Mitä eroa on kuunnella naista verrattuna siihen, että kuuntelee naista ja ajattelee samalla sitä, mitä hänellä on housuissaan?
Tämä on ihan älytön keskustelun aihe. Mutta ok, miehet kuunnelkoot ja ajatelkoot miten osaavat.
Ilmoita asiaton viesti
En välttämättä pidä aihetta älyttömänä, mutta valitettavasti keskustelu meni älyttämäksi. Kyse oli siitä että ollaan ajattelematta mutta käänsit asian jostain syystä vastakkaiseksi.
Miksi oletat että sukupuoli vaikuttaa ajatteluuni? Onneksi et sentään alennu vihjailemaan että miesten kyky ajatella olisi jotenkin heikompi, silloinhan olisi aika mahdotonta esittää olevansa tasa-arvoisen kohtelun puolestapuhuja.
Ilmoita asiaton viesti
En alenna miehiä sanomalla että ovathan he tasa-arvoisia naisten kanssa huolimatta siitä miten pissivät 🙂
– ehkä otan tämän käyttöön ensi kerralla itsekin, jos se on niin hyvä argumentti, kuin tässä alan pian käsittää
– hymyä 🙂 – ymmärrän kyllä että te miehet täällä puolustatte tasa-arvoa –
Ilmoita asiaton viesti
Niin kauan kun keskusteluissa tulee te miehet -argumentteja, en näe suurtakaan toivoa itse tavoitteen, sukupuolineutraalin lähestymisen, saavuttamiselle. Itseäni ei kovin paljoa häiritse tulla vähennetyksi vain mieskollektiivin edustajaksi, toivottavasti ei myöskään Aria, Sirpaa, Kaijaa ja Margaretaa.
Kieroutuneella tavalla tuo on kuitenkin mahtavaa, koska se vapauttaa minut argumentoinnin vaivalta. Riittää että lukijat lukevat kommenttisi – ajatuksella. Sukupuolifokuksesi kommenttieni tulkinnassa edistää osaltaan ongelman ymmärtämistä. Juuri tästä ongelmastahan Lepomäki kirjoitti, miten julkisuudessa sanoma peittyy puhujan sukupuolen varjoon. Alsion kielikuva ei koskenut naisten pissimistä, vaikka sen sanoikin mies, vaan sukupuolierojen merkityksettömyyttä. Hyvät ihmiset, ei näin kiitos!
Ilmoita asiaton viesti
Täytyy tässä tulla joukkoon mukaan ja lähinnä ihmetellä miten tämä vanha sanonta sukupuolien eroista ei ole kantautunut koskaan sinun korviisi…tosin pilke silmäkulmassa. Ei kukaan todellakaan ajattele tässä paikassa housuja, vaan puhtaasti sukupuolta:)
Ilmoita asiaton viesti
Kaija Kelhu kirjoittaa ”Ei kukaan todellakaan ajattele tässä paikassa housuja, vaan puhtaasti sukupuolta:)” Eikö todella?
– joten siis voin ottaa vihdoin minäkin opikseni, kun niin moni tätä minulle nyt korostaa, ja todeta, että minäkin pidän miehiä tasa-arvoisina naisten kanssa huolimatta siitä, miten miehet pissivät ja mitä heillä on housuissaan.
Olemme tasa-arvoisia pissimmepä miten vaan ja sukuelimistämme riippumatta. Mies ei ole naista huonompi, vaikka mies yleensä pissii seisten.
Tämä antaa selvän pohjan jatkaa tasa-arvon puolesta puhumista.:D
Ilmoita asiaton viesti
Toivottavasti Elina Lepomäki pääsee ministeriksi!
Ilmoita asiaton viesti
Erinomainen kirjoitus!
Ilmoita asiaton viesti
Miksi politiikan huipulle pyrkivä kirjoittaa tällaisista asioista, eikä esim. siitä miten Suomi saadaan nousuun ja miten vienti vetämään ja miten työllisyyttä saadaan nostettua.
Miten lehdistön muovaamat stereotypiat ovat nyt niin tärkeä asia?
Näitä stereotypioita on ollut aina, ei niistä valittamalla eroon pääse.
Jos politikko on tarpeeksi vahva mielipiteissään ja persoonana hän pystyy voittamaan tällaiset stereotypiat ja kävelemään niiden yli.
Valittiko Margaret Thatcher koskaan sitä että media muodostaa hänestä stereotyyppisen kuvan? Ei, en ainakaan usko, ei hänen tarvinnut.
Hän kävi käsiksi oikeisiin asioihin ja teki politiikkaa, eikä höpissyt turhanpäiväisiä.
Ilmoita asiaton viesti
Arto veit sanat näppäimistöltäni – kts edellinen kommenttini Elina Lepomäelle… ja olihan siellä linkki sinullekin;-)
Vastaus siihen mitä kysyit – siksi että Suomi on maa jossa yhteisten asioitten hoitaminen on viihdettä, valtaholismia ja tyhmyyttä koknaisuuden kannalta.
Tällä kertaa ei siis auttaneet Liberatkaan – miksiköhän?
Maalaisjärki auttaa – siksi että notkuvissa pöydissä ei opi tietämään mitä nälkä on. Meillä on hyvin kylläisiä poliitikkoja maa täynnä.
Siinä ei auta ihanat Elinat tai Li Anderssonin otsakiehkurat… ne menevät oikein hyvin siellä kaljuuntuvien keski-ikäisten miesten joukossa.
Oleellinen kysymys on – meneekö vain pahemmaksi – tuleeko sumua silmille vain entistä mediaseksikkäämmässä paketissa?
Ei pääse käsiksi ei niihin oikeisiin ongelmiin – sellaisen kyllä heitin jo Lepomäellekin. Kyllä ne tiedetään mitä ne oikeat ongelmat ovat. Mutta älkää hyvät ihmiset kuvitelko että nykypuolueitten touhun kautta aikuisten hiekkalaatikkoleikki saadaan loppumaan.
Ei todellakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkäpä joskus vaan yksinkertaisesti ärsyttää niin, että keittää yli? Itsekullakin on oikeus avautua silloin tällöin.
Ilmoita asiaton viesti
Politiikassa ei pitäisi olla kyse henkilökohtaisista ärsytyksistä, vaan isommista asioista.
Medialle nyt ei kertakaikkiaan voi mitään,
se on sitä mitä on ja se tulee sellaiseksi millaiseksi päättää tulla.
Median opettaminen tai suitsiminen on Putinilaista politiikkaa.
No, toki MV:n kaltaisille ilmiöille pitäisi tehdä jotain ja minun mielestäni persujen pälätys sosialisessa mediassa ennen hallituskautta lähestyi jo sietokyvyn äärirajaa.
Mutta tuollainen mistä Lepomäki valittaa on ihan tuiki tavallista ja normaalia median käyttäytymistä jonka jokainen politikko joutuu kohtaamaan.
Mutta en minä sitä sano etteikö saisi valittaa.
Ihmettelen vain sitä eikö valtakunnassa ole tärkeämpää puhumisen aihetta.
Ilmoita asiaton viesti
Kansanedustaja Lepomäen ja puoli-diktaattori Putinin mahdollisuuksien rinnastaminen ei oikein toimi. Mutta toki mediaan voi vaikuttaa, mm. sen kuluttajien kautta. Mitä jos Lepomäki olisi pj-ehdokkuuttaan puntaroidessaankin miettinyt ”en minä kuitenkaan voita”? (ei se kuitenkaan kovin todennäköistä ollut).
Kiky on saatu saatu maaliin ja suuri viikonloppu on takana. Kolme uutta puheenjohtajaa kasailee vielä ajatuksiaan puolueittensa uudeksi strategiaksi… eli kyllä juuri nyt hyvin joutaa keskittyä vaikka tähän.
Sitäpaitsi kuten tiedetään, kaikki on turhaa – paitsi tämä somessa pälättäminen. Syyllistyy siihen näemmä joku demarikin.
Ilmoita asiaton viesti
Elina. Ei sinulla mitään hätää ole, kyllä sinussa istuu Kokoomuksen tulevaisuus. Sillä Orpolla on sitten edessään näytön paikka ja jos jotain menee pahasti pieleen, niin sitten olet seuraavana vuorossa.
Kerrankin näen jotain uutta Kokoomuksessa ja se sinä olet.
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoinen!
”Mies paikallaan – Elina”!
Ilmoita asiaton viesti
Elina itse kommentoi twitterissä että tuo slogan oli sitä kuuluisaa teekkarihuumoria, joka naurattaa vain esittäjäänsä.
Ilmoita asiaton viesti
Minua kyllä nauratti – mutta joiltakin voi mennä yöunet sitä miettiessä, missä se miehen paikka on.
Ilmoita asiaton viesti
Media puhuu katolilais – laestadiolais – koti, uskonto ja isänmaa – äänellä. Tämä uusi konservatiivinen virtaus näkyy myös jo tehdyissä, poliittisissa linjauksissa.
Ilmoita asiaton viesti
Oman asemansa tai sijaintinsa löytäminen niin mies-nais -problematiikassa kuin yleensä yhteiskunnallisissa keskusteluissa, peilaaminen tapahtuu aina ajan ilmiöitä myötäillen.
Naiseus tai miehisyys, ovat arvoja, jotka säilyvät.Sen sijaan naisten hyväksytyksi nouseminen merkittäviin johtotehtäviin tarvitsee aina miehiä enemmän aikaa ja pohdintaa. Näin vain on ja se on hyvä vielä toistaiseksi hyväksyä.
Naiseus sinänsä ei ole este, mutta este on kateus. Kateuden hienoa, eteenpäin vievää voimaa, käyttävät sekä naiset että miehet. Kateutta on tarpeetonta piilottaa älyllisyyden verhoon.
Pätevyyden merkitys ei välttämättä ole koulutus tai kokemus. Pätevyyttä vahvistavat useimmiten henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten sosiaalinen kyvykkyys, mentaalin kestävyys ja lopulta myös ulkoinen olemus.
Ilmoita asiaton viesti
Tunnen nuorehkon naisen (45v) joka on kivunnut suuressa yhtiössä tärkeälle johtajanpallille ja hän kokee vieläkin muutaman vuoden jälkeen miesten kyräilyn niskassaan.
Miehille näyttää olevan edelleen kova pala, että joku nainen voi olla heitä pätevämpi tehtävään, joka olisi virkaiän perusteella kuulunut heille. Onneksi muutos on jo hyvässä vauhdissa. Naisen aivot ovat yhtä suuret kuin miehillä, joten elimellisestä ja pysyvästä viasta ei ole kyse:)
Olen suunnattoman iloinen, että nyt Elina Lepomäen kohdalla näyttää olevan toisin. Täälläkin tunnustetaan hänen arvonsa myöskin miesten taholta, mutta naisia on merkittävän vähän mukana? Onneksi Eija-Riitta Korhola oli vahvasti omalla blogillaan Elinan takana. Hatun nostoni toiselle naispoliitikolle.
Minä tässä sovittelen jo opetusministerin postia Elinalle! Sillä hän, jos kuka tietää missä meillä Suomessa on puutteita koulutuksessa ja on vapaa vanhoista sidonnaisuuksista ja politiikkojen tyypillisistä kähminnöistä.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä työ tekijäänsä opettaa ja ennen kuin huomaatkaan on (ellei jo ole?) täysi kähmintä ja kahminta jo käynnissä…
Ilmoita asiaton viesti
Tässä sinulle, ja kaikille muillekin, mielenkiintoinen artikkeli Tiede lehdestä:
Naisen ja miehen aivot eivät muuten ole saman kokoisia: ” Miehen aivot painavat keskimäärin 1 375 ja naisen 1 245 grammaa, ja noin sadan gramman ero säilyy ruumiinpainoonkin suhteutettuna. Naisilla on kuitenkin noin 12 prosenttia enemmän hermosoluja useilla aivokuoren alueilla, mikä selittänee sen, etteivät isommat aivot tuota miehelle älyllistä ylivertaisuutta.”
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/mie…
Ilmoita asiaton viesti
Mutta naisille ulkoisen olemuksen merkitys on politiikassa suhteeton. Oikeastaan, Alexander Stubb on vasta ensimmäinen miespoliitikko, jonka ulkoisen olemuksen arvostelu on saanut saman mittakaavan kuin naisilla, ja luulen että tämän seuraaminen on ollut niin Stubbin kannattajille kuin kollegoille sietämättömän vaikeaa. Lisäksi, Paavo Teittisen sinänsä tervetullut avaus päättyy uhkaukseen: ”Media on usein hylkinyt järjestelmälle vieraita eliöitä. Jää nähtäväksi, mihin suuntaan sen jännitteinen suhde johtaviin naispoliitikkoihin kehittyy.”
Ilmoita asiaton viesti
Media pyrkii politiikan kentällä nostamaan ja myös ampumaan alas omia idoleitaan.
Todellisessa journalismissa pitäisi tällaista toimintaa välttää viimeisaeen asti. Hyviä journalisteja on erittäin harvassa, sillä ollakseen hyvä journalisti, pitää olla myös inhorealisti.
Ilmoita asiaton viesti
Elina hyvä, suurin osa ihmisistä jää älykkyydessä sinulle toiseksi, smoin saavutustesi suhteen ja se ei sovi kaikille, semminkään, kun et tuo itseäsivoimakkaasti esiin, vaan yrität tulla hyväksytyksi pelkästään meriittiesi avulla. Ole särmikkäämp, ole värikkäämpi, ole vähän ärhäkkä, että siut huomataan myös ihmisenä.
Ne,jotka sinut tuntevat henkilökohtaisest, osaavat arvostaa sinua, mutta tarvitset myös ihmisiä, jotka eivät tunne sinua hyvin ja heidän huomionsa sinun täytyy saada olemalla ”hyvä jätkä” – vielä nyt 2010-luvullakin. vähän Riitta Uosukaista kehiin.
Ilmoita asiaton viesti
Lepomäen agenda ei miellytä valtamediaa ja sen taustaryhmiä. Pelkkä hyvä pyrkimys ei näissä taistoissa riitä!
Ilmoita asiaton viesti
Kannattaa tutustua ihmismieleen, niin sen jälkeen on helppoa ymmärtää miksi mm. toimittajat luovat tuollaisia käsityksiä. Ristiriitahan syntyy vaan kahdesta erilaisesta käsityksestä, jotka tuskin kumpikaan vastaavat todellisuutta. Lepomäellä on käsityksensä ja toimittajilla on käsityksensä, jotka eivät vastaa tosiaan. Kummatkin vaan käsitystä, eli ajatusta heidän aivoissaan ja joilla ei ole välttämättä mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Median yksinkertaistava kerrontatapa ja päivittäisen draaman ja vastakkainasettelun tavoittelu johtuu nähdäkseni juuri siitä Lepomäen kuvaamasta ja tavoittelemasta liberalismiaatteesta, jonka mukaan maksavan yleisön (oletettu!) tarve tyydytetään markkinaehtoisesti. Tuon idean mukaisesti: pitäähän median pärjätä verisessä keskinäisessä kilpailussaan maksavan yleisön sieluista (=rahoista). Draama lisää kilpailukykyä, tosiasioista ja laadusta viis.
Nyt kun omat koirat purevat Lepomäkeäkin (viittaan valtamediaan, vaikka vallan vahtikoirasta ei voi ainakaan Suomessa puhua), hänellä olisi tuhannen taalan (!) paikka kasvattaa älykkyytensä lisäksi viisauttakin ja tarkistaa kantojaan suhteessa ”vapauteen”. Selvittää itselleen, mitä vapaus itse asiassa tarkoittaa suhteessa mihinkin. Koska vapaus ei ole absoluutti, vaan aina suhteessa johonkin, sen kaiketi Lepomäkikin ymmärtää.
Tosin hän lienee sitonut kätensä poliittiseen ideologiaan niin pahasti, että se estää viisauden vapaan virtauksen.
Ilmoita asiaton viesti
Aiheellinen blogi. Naisille niin tuttua elämää. Hyvä, että Lepomäkikin poliitikkona tämän ilmiön tunnistaa.
Naispoliitikkojen osaamista ja asemaa yritetään horjuttaa, ilman että horjuttajat itse sitä edes tiedostavat, nostamalla esiin naissukupuoli. Miehet ovat pitäneet valtaa niin kauan, etteivät osaa mieltää naista tasa-arvoiseksi vieläkään, vaikka eivät sitä myönnä. Media käyttää hyväkseen tätä asetelmaa, sillä se myy.
Nuoruuskaan ei ole mikään kohisemisen arvoinen erikoisuus sinällään, vaikka se nykymaailmassa on enemmänkin etu kuin haitta. Politiikassa tarvitaan nuorten tulevaisuuden uskoa ja intoa, mutta ennen kaikkea myös elämänkokemusta ja -viisautta, jota tulee jokaiselle vain iän myötä. Kyllä tämän jokainen nykynuori vanhetessaan itsekin huomaa.
Toivoisin vielä näkeväni sellaisenkin ihmeen, että vanhoja aletaan arvostaa ja ottaa huomioon heidän kokemuksensa – myös poliittisia päätöksiä tehtäessä.
Voisiko media siirtää vaihteeksi katseensa vanhoihin päättäjiin ja työntekijöihin yleensä, ja aloittaa asennemuokkauksen, jolla ihmisen vanhenemista aletaan pitää tavoiteltavana asiana?
Ilmoita asiaton viesti
Julkisen sanan käyttäjät varmasti huomaavat tämän avoimen kirjeen.
Kaikki julkista sanaa hallinnoivat tuskin ottavat kantaa tähän.
Mutta ilmiötä, jota tässä tuot esille ihmisten kategorioiminen, jota
itse sanoisin jokaisen raamittamista johonkin tiettyyn kuppikuntaan
on tavanomaista ja pidän yleistämisenä. Meitä ihmisiä, poliitikkoja, tai muuten päteviä ihmisiä, joihin Elina Lepomäkikin kuuluu, ei julkisissa keskusteluissa pidetä yksilöinä. Ainut paikka, missä ihmistä ei ehkä pidetä massana on työhaastattelu, ja jos sen selvittää hän onkin jo massaa.
Jokainen tietysti haluaa tuoda omia meriittejään toistuvasti esille erottuakseen ja tullakseen esille sellaisena pätevänä ihmisenä, jolla on mahdollisuus menestyä eikä sillä sukupuolella ole väliä, enemmänkin iällä.
Joskus joutuu miettimään voiko kaikkea hetkellisesti mieleen tulevaa, joka voisi hyvinkin sivuta aihetta, tuoda esille. Englannin kuningatar Elisabet II, teräsmummo, on ollut Englannin kuningatar yli 60 vuotta ja täytti vastikään 90 vuotta. Hän on ollut mediassa esillä varmasti useammin kuin moni muu tulee eläessään olemaan. Hänen ei tarvitse elää median ehdoilla, sillä häntä ei valinnut kansa vaan hän valitsi kansan, tosin velvollisuudesta. Ei ole koskaan antanut yhtään yksityistä haastattelua. Itse arvelen, syyksi, että jos antaa yhdelle niitä joutuu antamaan muillekin ja kaikille ei kuitenkaan voi antaa. Mielestäni hyvä perusperiaate, median kanssa pärjää, vaikkei sille eikä sillä eläkään.
Elina halusit lähettää kirjeen yhteistyöhaluisesti, tarkoittiko se yhteistyö julkisen sanan kanssa tehtävää yhteistyötä, jossa luotte säännöt, siitä kuinka sinusta jatkossa kirjoitetaan vai yhteistyötä yleisesti.
Kenen kanssa sinä tekisit yhteistyötä, ovatko kaikki tervetulleita tekemään yhteistyötä kanssasi vai valitsetko päältä ne, jotka edistävät omaa uraasi. Meillä kaikilla ei voi olla sama ajatusmaailma ja siitä huolimatta meidän pitäisi pystyä yhteistyöhön vaikka vaikeimman kautta.
Ilmoita asiaton viesti
Hei Elina – ajattelin ensin soitella sinulle mutta sitten en soitellutkaan kun mietin että sinua viedään ministeriksi jne pelaamista.
Jos sinua kiinnostaa maan asioitten kuntoonlaittaminen uudelta pohjalta ja lisäarvo joka voi tulla vain niiltä jotka kokevat asoita itse niin ole yhteydessä – ajattelen monista asioista samoin kuin sinä ja pidän siitä että sinulla on visio.
Niin on minullakin – ja se on täysin rehellinen siinä ei ole mitään taakkaa mistään puolueesta tai mistään entisestä.
Kun luet blogini niin asetu minun asemaani – ajattele että sinä olisit minä – siksi että meissä käsittääkseni on paljon yhteistä myös.
Millaisen blogin jos olisit asemassani kirjoittaisit – tai mitä itse tekisit?
Nimittäin juuri sinunkaltaisesi ihminen voisi olla asemassani – etenkin jos olisi jättänyt sen puolueenseen liittymisen väliin silloin aikanaan.
http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2184…
Ilmoita asiaton viesti