Kreikka… Taas.

Jos sinulla on tonni velkaa, se on sinun ongelmasi, jos sata tonnia, se on pankin ongelma. Vanha sanonta, paljon viisautta.

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF julkaisi tällä viikolla katsauksensa Kreikan taloudesta. Kreikalla on käynnissä 2015 kesällä alkanut tukiohjelma, joka on pyörinyt EKP:n ja euromaiden rahoilla. IMF ei ole toistaiseksi lähtenyt mukaan, vaikka sitä on euromaiden (erityisesti Saksan) toimesta pidetty ehtona sille, että ohjelmaa jatketaan vuoden 2018 kesään saakka. Tänään IMF ja euroryhmä kertoivat muodostaneensa Kreikalle yhteisen vaatimuslistan merkittävistä näkemyseroista huolimatta. Seuraava euroryhmän kokous on 20.2.

Rahoitusohjelman ja EU:n edellyttämää 3,5 prosentin perusylijäämää suhteessa ­bruttokansantuotteeseen ei ole IMF:n mielestä mahdollista saavuttaa lähivuosina. IMF:n mielestä realistisempi ylijäämäsuhde olisi 1,5 prosenttia. IMF on pitkään puhunut Kreikan velkojen reilun leikkaamisen puolesta, sillä se pitää Kreikan velkatasoa (noin 176 % / BKT) kestämättömänä. Silloin rahasto ei omien sääntöjensä mukaan saa lähteä mukaan pelastusoperaatioon.

IMF on tosin rikkonut sääntöjään vastaan ennenkin. Valuuttarahastolla on paljon omia paineita, minkä paljastaa viime kesänä julkaistu raportti valuuttarahaston toiminnasta eurokriisissä. Raportti pohjaa riippumattoman asiantuntijaryhmän arvioon. Kauppalehden toimittaja Samkina kirjoitti kesällä raportin antavan toivoa siitä, että asiat tehtäisiin tulevaisuudessa “fiksummin”. Toiveeseen on helppo yhtyä, joskin raportti valitettavasti osoittaa, ettei monikaan käsitellyistä laiminlyönneistä johtunut siitä, etteikö olisi tiedetty paremmin, vaan siitä, että tehtiin silti. Politiikkaa se on instituutiopolitiikkakin.

IMF:llä on identiteettikriisi

Raportti kertoo IMF:n siirtäneen syrjään valuuttarahaston palveluksessa olleita henkilöitä, jotka olivat alunperin varoittaneet euron ongelmista tai suhtautuivat siihen varauksellisesti. Euroalueen vaihtotaseiden eriytymiseltä suljettiin pitkään silmät, koska euroalue olisi “jotain muuta”. Finanssikriisi osoitti toisin.

Euromaiden kriisiin valuuttarahasto lähti lähtökohtaisesti eri kulmasta kuin sillä on tapana. Euromailta ei esimerkiksi edellytetty velkajärjestelyä ennen ohjelman aloittamista. Ulkoinen devalvaatio eli oman valuutan kellutus ei ollut keinovalikoimassa. IMF ei ollut ohjaksissa, vaan käveli tilanteeseen, kun komissio ja EKP olivat jo paaluttaneet pelastuspaketin rungon. Yleensä IMF pääsee jo muutamassa vuodessa pelastusoperaatioistaan ulos (ja kohdemaa jaloilleen!), mutta Kreikan osalta sillä on pian seitsemän vuotta täynnä. 

Saksa tai muut euromaat eivät aio hyväksyä velkojen pääoman leikkaamista, vaikka maksuaikojen pidennysten ja korkohelpotusten kautta Kreikan velkoja onkin helpotettu jo moneen kertaan. Yksikään toinen maa maailmassa ei ole koskaan saanut yhtä suurta velkahelpotusta. Suora pääoman leikkaus näyttäisi rumalta äänestäjien silmissä, erityisesti näin lähellä vaaleja. Alankomaiden vaalit ovat maaliskuussa ja Saksan liittopäivävaalit syyskuussa. Samasta syystä Saksan Schäublen uhkaukset Grexitistä eivät juuri nyt ole uskottavia.

Entä jos tällä kertaa IMF ei taipuisikaan? Yhdysvallat on IMF:n suurin rahoittaja (reilu kuudesosa), ja suurvallan uusi presidentti on kertonut vuosia ennen valintaansa kantansa euroalueen ongelmiin: Kreikan tulisi jättää euro. Samaa on sanonut myös USA:n todennäköinen uusi EU-lähettiläs Ted Malloch. Ilmeisesti ensimmäistä kertaa IMF:n hallituksen kokouksessa oli tällä viikolla paikalla myös edustaja Trumpin hallinnosta. (En tosin ole pystynyt vahvistamaan tietoa.)

Euromaat toki jatkavat ohjelmaa ilman IMF:ääkin, päinvastaisista vakuutteluista huolimatta. Kreikka tarvitsee uuden erän rahoitusta heinäkuussa. En usko, että ohjelman olemassaoloon tai sen ehtoihin palataan ainakaan ennen Saksan vaaleja.

Grexitiä vai neuvottelutaktiikkaa?

Viime viikkoina muutama Kreikan hallituspuolueen kansanedustaja on puhunut avoimesti euroeron mahdollisuudesta. Se saattaa olla myös neuvottelutaktiikkaa luotottajiin päin. Valtion lainakorot ovat nousseet taas kahdeksan prosentin “kipurajan” tuntumaan, ja luottojohdannaiset hinnoittelevat lähes 50 % todennäköisyyttä maksukyvyttömyydelle.

Tänä aamuna luottoluokittaja Moody’s spekuloi ennenaikaisia vaaleja, mikäli IMF:n mukaantulo edellyttää uusia reformeja, joihin nykyhallitus ei olisi halukas taipumaan. Viime kädessä kyse on kreikkalaisten päätöksestä. Kreikka tarvitsee rakenneuudistuksia, vaikka se lähtisikin eurosta – ja mahdollisesti nykyistäkin rajumpaa talouskuuria, jotta se pääsisi suvereenisti takaisin markkinoille ja rahoittamaan julkiset menonsa.

Rakenneuudistukset eivät ole mitään salatiedettä, jonka tuntee vaan IMF, vaan perusasioita, jotka kreikkalaiset poliitikot voivat halutessaan viedä maaliin. Uudistusten hyväksyttävyyden kannalta on oleellisesti eri asia tuleeko aloite omilta kansanedustajilta vai joltain ulkopuoliselta taholta, kuten troikalta.

Kirjoituksen alkuun viitaten, Kreikan ongelmat ovat jo kauan sitten siirtyneet sen velkojilta kansainvälisille instituutioille. Sen tietää pääministeri Tsipras, joka on kaksi vuotta onnistuneesti vältellyt velkojien vaatimuksia. Itse en ole huolissani Kreikan valtiosta, vaan pikemmin itse kreikkalaisista.

Maan työttömyysaste on jämähtänyt 20 prosentin väärälle puolelle, ja nuorisotyöttömyys on yhä yli 40 %. Merkittävä osa väestöstä elää selvässä köyhyydessä. Harmaa talous rehottaa, mikä on sinällään kertomus siitä, kuinka maa on siirtynyt (tai palannut) ikään kuin rinnakaisvaluuttaan. Kreikassa oleskelee tuhansittain turvapaikanhakijoita kelvottomissa olosuhteissa. Maan veroviranomaisen mukaan viime vuonna kreikkalaisilta jäi maksamatta lähes 14 miljardin euron edestä veroja. Lähes puolet Kreikan verovelvollisista ovat velkaa verottajalle.

Minkälaisen tulevaisuuden tämä lupaa? Pattitilanne lisää epävarmuutta ja poliittisten ääriliikkeiden suosiota niin Kreikassa kuin muuallakin. Päätös on Kreikan, mutta euroeliitti tekee väärin, jos se siivoaa euroeron mahdollisuuden jälleen pois pöydältä – eikä ala hissukseen valmistella sitä ja samalla uusia EU-jäsenyysehtoja. Puhun nyt Saksan vaalien jälkeisestä ajasta, kesästä 2018. EU:n on myös autettava Kreikan humanitaarisen katastrofin purkamisessa.