Taseen ulkopuolinen elvytys on ennätyskorkealla
Suomen takauskanta on kasvanut viime vuosina hälyttävästi ja on selvää, että myös luottovastuutapahtumia on lähivuosina odotettavissa. Suomessa olisi nyt tartuttava määrätietoisesti julkisen talouden kokonaisvastuiden tarkasteluun ja ennakoivaan riskienhallintaan. Tämä on myös koko eduskunnan asia.
Julkisen talouden kokoa voi mitata niillä resursseilla, joita se hallinnoi. Esimerkiksi verot eivät ole hyvä mittari, sillä verojen alentaminen ei vielä itsessään vähennä julkisen vallan alla olevien asioiden määrää. Julkista menotaloutta voidaan rahoittaa myös muulla kuin veronkannolla, esimerkiksi asiakasmaksuilla, sakoilla ja erilaisilla rahoitusinstrumenteilla kuten velalla.
Myös inflaatio on yksi rahoituskeino. Inflaatiota ei kuitenkaan voida järjestelmällisesti käyttää rahoitusmuotona silloin, kun rahapolitiikka ei ole oman keskuspankin käsissä. Silloin tämän päivän velka on yhä selvemmin huomisen veronkantoa. Suoran menotalouden lisäksi julkinen talous voi kasvaa myös erilaisten takausvastuiden kautta. Ne eivät yleensä näy suoraan julkisyhteisöjen taseessa.
Kansantalouden tilinpidon julkisyhteisöt-sektori antaa vajavaisen kuvan julkisen vallan kokonaisvastuista. Valtion taloudelliset vastuut voivat muodostua hajautetusti valtion talousarviotalouden, valtion rahastojen, liikelaitosten, kuntien, julkisomisteisten yhtiöiden tai rahoitusmarkkinoiden piirissä. Valtion ja kuntien alla on osin tai kokonaan julkisomisteisia osakeyhtiöitä, jotka eivät tilinpidossa näy. Omistaja kantaa vastuun silloin kun yhtiön toiminta on tappiollista.
Suomessa julkisyhteisöihin luetaan sosiaaliturvarahastot kuten työeläkesektori. Eläkerahastoilla ei voi lyhentää valtion velkaa; eläkevelkaa kylläkin. Julkisuudessa toistuu väite, että Suomen julkisen sektorin tase on erinomaisessa kunnossa. Silloin lähes säännönmukaisesti huomioidaan työeläkerahastojen osalta ainoastaan varat, 180 miljardia euroa.
Vastuut huomioiden johtopäätös muuttuu radikaalisti. Työeläkevastuiden loppusumma on varovaisestikin laskien yli 500 miljardia euroa. Matala korkoympäristö heikentää eläkevarojen tuotto-odotusta ja kasvattaa eläkevastuiden nykyarvoa. Julkistalouden tarkastelussa olisikin hyödyllistä pitää sosiaaliturvasektori kokonaan erillään valtion ja kuntien taloudesta.
Velan kasvulla mitattuna ovat valtio, kunnat ja työttömyysvakuutusrahasto elvyttäneet vuodesta 2009 70 miljardilla eurolla. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että valtion taseen ulkopuoliset vastuut ovat samassa ajassa lisääntyneet lähes saman verran. Käytän lähteenä VM:n koontiaineistoa, jossa mukana TEM:n, OM:n ja Valtiokonttorin aineistot. Katsaus valtion taloudellisiin vastuisiin ja riskeihin 2016
Julkisyhteisöihin ei lueta pääomasijoitus-, laina- ja takaustoiminnassa mukana olevia Teollisuussijoitusta ja Finnveraa, vaikka molemmat ovat valtion omistuksessa. Julkinen valta vastaa suoraan Finnveran toiminnan tappiollisesta tuloksesta sen jälkeen, kun Finnveran kotimaan tai viennin rahaston varat eivät riitä.
Yksin Finnvera-takaukset ovat lisääntyneet vuodesta 2010 vuoden 2016 alkuun 15 miljardilla eurolla eli yli 100 %. Valtion asuntorahaston takaukset ovat myös kaksinkertaistuneet 13,6 miljardiin euroon (2015).
Kansainvälisille rahoituslaitoksille vaadittaessa maksettavien pääomavastuiden määrä on moninkertaistunut EU:n talouskriisin hoidon myötä. Pääomavastuut ovat neljän vuoden aikana kolminkertaistuneet 17,2 miljardiin euroon.
Vuodesta 2007 valtion yhteenlaskettujen takausten nimellisarvo on yli nelinkertaistunut 54 miljardiin euroon, neljännekseen BKT:sta. Kun lukuun lisätään valtion pääomavastuut, on takausten loppusumma yli 70 miljardia euroa. Luku on lähellä valtion ja kuntien yhteenlaskettua vuosibudjettia.
Valtion vastuiden kasvu on ollut huimaa Suomen talouden heikkoon kantokykyyn nähden. Taseen ulkopuolisen elvytyksen roima kasvu ei ole näkyvästi piristänyt reaalitaloutta. Kääntäen voidaan todeta, että Suomen talouden viimeaikaiset ilon pilkahdukset nojaavat pitkälti velka- ja takausvetoiseen elvytykseen kotimarkkinoilla. Samalla kuitenkin veronmaksajien kantama taloudellinen riski on lisääntynyt suoraan paisuneen takauskannan myötä.
Kansainvälisesti tarkasteltuna Suomen takaukset ovat korkealla tasolla. Eurostatin aineiston mukaan Suomen julkisen talouden takaukset suhteessa kokonaistuotantoon ovat EU-maista kolmanneksi korkeimmat. Julkisten takausten osuus Suomessa on kohtuullisen vertailukelpoisella aineistolla 25 % BKT:sta, kun se on EU:ssa keskimäärin 10 % tasolla.
Jo riskienhallintanäkökulmasta olisi valtion pidättäydyttävä nostamasta takauskantaa päätösperäisesti lähivuosina. Suomen pankin ja EVM:n osalta kädet ovat sidotut, mutta erityisesti yritys- ja asuntoluottojen takausten osalta on pyrittävä varovaisuuteen.
Valtion kokonaisvastuita koskeva raportointi tulisi keskittää yhteen paikkaan säännöllisen ja kattavan kokonaiskuvan saamiseksi. Talousarvion ulkopuolinen asuntorahasto olisi sisällytettävä budjettitalouteen, jotta sitä koskeva päätöksenteko siirtyisi eduskunnan aktiiviseen harkintaan. Vähintään sen talous tulisi liittää kehysjärjestelmän piiriin. Tätä on ehdottanut myös VM:n vetämä työryhmä vuonna 2015.
—
Tämä kirjoitus perustuu 16.1.2016 Helsingin Sanomille lähettämääni Vieraskynä-tekstiin, joka ei silloin mahtunut lehteen. Luvut päivitetty.
Muokkaus 9.3.2017: Ensimmäinen kappale "Eilen julkaistussa Tilastokeskuksen takausaineistossa pistää silmään reilun 500 miljoonan euron takausvastuutapahtuma eli luottotappio vuoden lopulta." poistettu, koska kyseessä oli Tilastokeskuksen julkaisema bruttoluku takaustappioista eikä todellinen tappio.
– Minä en valitettavasti voi enempää kommentoida, koska seuraavaksi, jos kommentoisin lisää, niin kertoisin sen, mitä minä en saa kertoa.
Mutta voin sanoa, että tässä nyt tarvittaisiin kipeästi sitä vene- ja prätkäveroa.
Ilmoita asiaton viesti
Lopulta tässä käy niin että joku käy kaikki tilikirjat läpi ja toteaa Suomen olevan pystyssä kaksi kertaa bkt:n verran. Sitten loppuu velkaelvytys.
Jos tämä ”uusliberaali kurjistuspolitiikka” on onnistunut elvyttämään velaksi sata miljardia vuosikymmenessä niin haluaisin kyllä tosiaan kuulla että mitä se vasemmistolainen ”elvytyslinja” olisi ollut ihan lukuina.
Ilmoita asiaton viesti
Vasemmistolaisen elvytyspolitiikan lopputulema taitaisi olla suurinpiirtein sama, mutta matkan varrella kaikilla olisi ollut vähän kivempaa. Nyt hallitus kehuu 1% BKT kasvua, joka on saatu aikaan samoin menetelmin kuin Arhinmäki taannoin esitteli – lisää vuokra-asuntoja sijoittajille ja kauppakeskuksia.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen Target2 saamisetkin on kivassa kasvussa!:
https://www.suomenpankki.fi/fi/Tilastot/rahalaitos…
Klikkaa auki kohta 9.4. Saamiset pomppasi joulukuusta tammikuuhun 43mrd => 60 mrd.
Eli tämä on siis sitä rahaa, jota Suomi vippaa EKP:n kautta lähinnä Italialle ja Espanjalle niiden liikepankkien asiakkaiden euromaksusiirtoja varten.
Ilmoita asiaton viesti
Katsoinkin luvut väärin po.:
joulukuusta helmikuuhun 22 mrd => 60 mrd.
Kyse on siis pääomapaosta GIPS-maista Suomeen.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo luottotappiolukema ei itse asiassa tainnut olla kuitenkaan ihan koko totuus, koska se oli seurausta yhdestä suuresta tapahtumasta, jonka Finnvera osaltaan saa korvattua suurimmalta osin.
Iltalehden uutinen asiasta https://goo.gl/k9fBFk
Ilmoita asiaton viesti
Huonolta näyttää Suomen tulevaisuus, kun hallitus toisensa jälkeen sortuu populistisiin temppuihin, joilla ikävät päätökset saadaan siirrettyä jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Sipilän porvarihallitukseltakin näyttävät eväät loppuvan sitä mukaan, kun hallitusohjelman tavoitteita pitäisi panna toimeen.
Pitääkö kokoomuksen vuosi toisensa jälkeen olla jopa vastuuministerin ominaisuudessa toteuttamassa näin ei-kokoomuslaista taloudenpitoa. Elina Lepomäen kaltaista talousasiantuntijaa olisi todella kaivattu tämänkin hallituksen valtiovarainministerin salkkua hoitamaan.
Ilmoita asiaton viesti
Oman valuutan ja rahapolitiikan ym. sijaan euroon hirttäytyneellä Suomella on vain oma velkapolitiikka. Velan suunta on jyrkkä ja ylös. Kattoa ei ole eikä näy.
Ilmoita asiaton viesti
Koko Suomi tekee nyt EKA:t.
Todella myöhään tulee herätys, vaikka olen aiheesta jo vuosia kirjoittanut.
Ilmoita asiaton viesti
Suomihan tekee rahaa ja me tienataan tällä.Sanoi PM -09
Kreikan tuista.
ME ollaan tienattu myös Talvivaarasta,Ilmanostosta Saksasta,Lannoitetehtaan myynnistä Norjalle ym.
Joko joku taho on hyötynyt noistakin enemmän kuin veronmaksajat.
Tai sitten kansanedustajat ja ministerit ei ole ajanut asioita maan ja kansan parhaaksi.Eli taito ei ole riittänyt.
Ilmoita asiaton viesti
Erittäin kannatettava ehdotus. Otetaan esimerkki USAsta. Siellä valtion vastuiksi lasketaan hyvin yleisesti vain valtionvelka, joka on lähes 20.000 miljardia taalaa. Lähes yhtä paljon euroissa nykyään.
Totuus on kuitenkin se, että on vaivatta löydettävissä lähes yhtä suuri määrä USAn valtion ja julkishallinnon maksuvastuita, joita ei mitenkään tuoda esille julkisuudessa, kun puhutaan maan velkaantumisesta ja taloudellisista sitoumuksista.
Nämä vastuut ovat siis jo lähes 500.000€ per nelihenkinen perhe. Tälle summalle ei ole nyt mitään katetta vaan raha luotava työllä ajanmittaan ja maksettava veroina. Lisäksi perheiden yksityiset lainat. Niille on sentään jotain vastikkeena kuten ostetut asunnot, autot ja veneet sekä lasten saama ja usein velaksi ostettu yliopistokoulutus, joka muutettavissa rahaksi.
Ilmoita asiaton viesti
#9
Noinko se on?
USA voi maksaa velkansa vaikka heti. Setelikoneet käyntiin ja rekat liikkeelle.
Toinen asia olisi dollarin kurssi ja maailman talous sen jälkeen.
Ilmoita asiaton viesti
On rauhoittavaa ja lohdullista, että nuori nainen kirjoittaa asiaa eikä huuda ja remmellä, mitä sylki suuhun tuo, kuten useat poliitikot tekevät – esim. Antti Rinne, Ville Niinistö, Li Andersson.
Ilmoita asiaton viesti
Hienosti laitettu Taisto, en voi enempää olla samaa mieltä Lepomäestä.
Ilmoita asiaton viesti
taisto vanhapelto
Valitettavasti totuuden puhujalla ei ole tulevaisuutta tässä maassa.
Antti Rinne, Ville Niinistö, Li Andersson ja moni muu torjuu totuuden kansan edessä ja heidät palkitaan ministerisalkuilla.
Päivä jolloin Li Andersson, Emma Kari ja Antti Lindtman ovat ministereitä pääministeri Antti Rinteen hallituksessa on pääsylippu IMF:n ohjaukseen.
”Jos markkinat ovat oikeassa, suomalaisten elintaso romahtaa”
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/nordean-paaanaly…
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Elina jälleen kerran!
Mistä ajankohdasta ja kenen toimesta Suomen velkaannuttaminen alkoi?
Viikko sitten (2. maaliskuuta) ilmestyi Karjalan Kuvalehti
”Tekikö Koivisto valtiopetoksen ns. Koiviston konklaavissa?”
Niiden kansanedustajien, jotka eivät olleet Ahon hallituksen aikaan eduskunnassa, on aiheellista tutustua Suomen vaiettuun ja salattuun lähihistoriaan, jotta voisi ymmärtää, mistä tämän päivän vaikeudet johtuvat.
Artikkeli kertoo, että ns. 1990-luvun pankkikriisi ja Koiviston konklaavi kuuluivat laajempaan kokonaisuuteen: Suomen perustuslain ETA-/EY-mukauttamiseen laman avulla. Vallan kolmijaosta tuli ns. kuollut kirjain.
Artikkelissa on viittaus kotisivulleni, josta haastattelun tieto pääosin on peräisin.
11-sivuinen artikkeli artikkeli on Karjalan Kuvalehden kotisivulla http://karjalankuvalehti.fi/images2/pankkikriisi_k…
Terveisin
Jorma Jaakkola
Ilmoita asiaton viesti
http://www.iltalehti.fi/politiikka/201702122200069…
Ilmoita asiaton viesti
Olli Ainola Marja-Liisan linkittämässä Iltalehden uutisessa:
”Sitkeä myytti väittää, että Suomen EY-jäsenhakemuksen jättämisen päätti presidentti Mauno Koivisto. Avatessaan valtiopäivät 7. helmikuuta 1992 Koivisto sanoi koruttomasti, että Suomi hakee jäsenyyttä.
Tasavallan presidentillä oli asiassa päätösvalta. Koivisto kuitenkin arkaili. Niin isossa asiassa hän ei uskaltanut ottaa yksin vastuuta. Hän vaati, että päähallituspuolue Keskustan on hyväksyttävä hakemus.”
Ei Koivisto arkaillut, vaan halusi nimenomaan pysyä sivussa. Ohjeet Koivisto antoi pääministeri Aholle jo 20.12.1991. Koivisto itse kertoo muistelmissaan ”Historian tekijät Kaksi kautta II”, sivulta 534 alkaen:
”Toinen peruslähtökohta minulla on ollut pyrkiä kaikin keinoin välttämään sitä, ettei tasavallan presidentin asema ja päätöksenteko tulisi tarpeettomasti esille.
Asiaa pitäisi kaikin tavoin pyrkiä hoitamaan parlamentaarisesti sillä tavalla, että hallitus asiaa käsittelee. Tietysti on hyvä, että minäkin olen tietoinen, mitä tapahtuu. Jos näyttäisi siltä, että tapahtuisi jotakin, joka minusta olisi vähemmän perusteltua, niin sitten minä sanoisin.”
Oletko Marja-Liisa lukenut ko sitaatin kotisivultani http://jormajaakkola.fi ?
Ilmoita asiaton viesti
Elina Lepomäelle sekä Marja-liisa Kalkelalle ja muille US:n puheenvuoron lukijoille tiedoksi
Olli Ainola ei tiedä taustoja Iltalehden uutisessa kertoessaan:
”Sitkeä myytti väittää, että Suomen EY-jäsenhakemuksen jättämisen päätti presidentti Mauno Koivisto. Avatessaan valtiopäivät 7. helmikuuta 1992 Koivisto sanoi koruttomasti, että Suomi hakee jäsenyyttä.
Tasavallan presidentillä oli asiassa päätösvalta. Koivisto kuitenkin arkaili. Niin isossa asiassa hän ei uskaltanut ottaa yksin vastuuta. Hän vaati, että päähallituspuolue Keskustan on hyväksyttävä hakemus.”
Olli Ainolalla ei ilmeisesti ole hallussaan salaiseksi määrättyä hallituksen iltakoulun pöytäkirjaa 27.2.1992. Ei minullakaan ole sitä kokonaisuudessaan, vaikka olen niitä useamman kerran pyytänyt.
Jäsenyyshakemuksen jättämisen taustojen salaamisen vuoksi arkistonhoitaja ei halunnut lähettää minulle epäämispäätöstä, josta olisin voinut valittaa Korkeinpaan hallinto-oikeuteen.
Lopulta sain pöytäkirjaotteen, josta oli joitakin sivuja jätetty kopioimatta osittain salaisina. Sain kuitenkin pöytäkirjan liitteenä olleen Ulkoministeriön salaisen muistion (UM:n kauppapoliittisen osaston Antti Satulin SALAINEN muistio N:o 202 27.2.1992) ja muutamien ministerien vastalauseet jäsenyyshakemukseen.
Vielä:
Pyysin valtioneuvoston arkistosta jäsenyyshakemukseen liittyviä asiakirjoja siksi, että komissio vastasi Suomen jäsenyyshakemukseen mainiten päiväyksen 27.2.1992.
Minulla on hallituksen iltakoulun pöytäkirjat helmikuulta 1992. Vasta 27.2.1992 on mielenkiintoinen, jäsenyyshakemus tulee esityslistan ulkopuolelta.
Ilmoita asiaton viesti
SALAISEN EY-SELVITYKSEN TAUSTAA
UM:n länsitoimiston päällikkönä toiminut Alpo Rusi kertoo kirjassaan ”Mariankadun puolelta” (s. 60), että heinäkuussa 1991 oli Kesärannassa esillä oli EY-jäsenyyden etuja ja haittoja koskevan selvityksen käynnistäminen. Silloin sovittiin, että Ahtisaarta esitetään työryhmän vetäjäksi.
Rusi kertoo sivulla 60:
”Elokuun lopulla, kun Moskovan kaappaus oli jo ohi, istuimme Kesärannassa luonnosteluporukassa, jossa pääministerin lisäksi olivat tämän kirjoittaja, myöhemmin MTK:n johtoon noussut Esa Härmälä ja Seppo Härkönen. Välillä paikalla kävi apulaisosastopäällikkö Jaakko Laajava.”
Sivulla 62 Rusi kirjoittaa:
”Lokakuussa Ahtisaari piiskasi EY-selvitystyöryhmää jo tulokseen. Päiväkirjani mukaan 10.10. oli EY-valmistelijoille kerrottu Brysselistä, että komission resurssit huomioon ottaen on viimeinen turvallinen ajankohta hakea jäsenyyttä helmikuu 1992. Samalla komissiosta viestitettiin suoremmin:
– Mitä ihmettä te odotatte. Jäätte Ruotsin ja Itävallan kelkasta.
Ahtisaaren vetämässä kokouksessa 14.10. sovittiin, että EY-selvitys tulee saada hallitukselle tammikuussa. Alivaltiosihteeri Sundbäck sanoi tässä istunnossa, että jäsenanomuksen takaraja on huhtikuu. Muut olivat samoilla linjoilla. Ministeri Salolainen tapasi presidentin 25.10. ja ilmoitti, että hän alkaa ajaa jäsenyyttä maksimaalisesti. Koivisto ei asettunut vastustavalle kannalle .
Nyt oli tietä avattu lisää jäsenyysvalmisteluille.”
Julkisuudelta jäi pimentoon, että jo ETA-sopimus toi EY-säädöstön koskemaan myös Suomea poislukien Maastrichtin sopimuksen (tulevan liittovaltiokehityksen) ja maatalouden CAP-tukijärjestelmän, johon kuului tuottajahintojen äkkiromahdutus.
Ovela veto Koivistolta!
Marja-Liisa Kalkelalle:
Väyrysen nimeä ei näy missään. Salolainen oli sanonut, että EY:ssä on kysymys kaupasta, joten hän ulkomaankauppaministerinä toimii pääneuvottelijana. Jo Holkerin hallituksessa Salolaisen titteli oli eurooppa-ministeri.
Presidentti Koivisto määräsi ulkopolitiikasta eli yhdentymispolitiikasta.
Ilmoita asiaton viesti
Milloin Suomen velkaanuttaminen alkoi?
Iiro Viinanen kertoo kirjassaan ”Vaaran vuodet”, 2014, sivulla 26, että keskuspankkirahoitus oli vaihtoehtona:
Viinanen keskuspankkirahoituksesta ”Vaaran vuodet” s. 26:
”Budjettipäällikkö Raimo Sailas oli puolestaan saanut presidentti Koivistolta tehtäväkseen laatia muistion siltä varalta, että valtio ajautuisi likviditeettikriisiin. Raportin laati silloinen budjettineuvos Hannu Mäkinen. Tunnelma oli tietysti sama kuin Suomen Pankissa muutaman sadan metrin päässä. Olimme veitsen terällä ja tilanne saattoi kriisiytyä lopullisesti hyvin nopeasti.
Kuivakkaan juridinen Toiminta valtion likviditeettikriisissä –raportti oli päivätty 8.10.1992. Siinä kerrottiin parillakymmenellä sivulla toimet, joihin valtion pitää ryhtyä, jos valtion maksukyky keskeytyy. Näin syvällä oltiin siis jo tuolloin, mutta ennusmerkkejä ei vain haluttu ymmärtää.
Valmiuslain ja muiden poikkeustoimien perusteet käytiin läpi.
Jopa setelirahoituksen, eli valtion käytössä olevan rahan määrän, lisääminen selvitettiin. Se olisikin ollut moniin muihin, lainsäädännöllisesti hankalampiin toimiin verrattuna yksinkertaisempi, sillä ”perustuslain suojaa tällä yksinoikeudella ei ilmeisesti ole, joten setelirahoituksesta voitaisiin säätää myös tavallisella lailla”, Mäkinen arveli.”
Ulkopolitiikasta määränneenä presidentti Koivisto tietenkin informoi Suomen Pankkia, koska tiesi, että keskuspankkirahoituksen kielto oli tulossa EMU:n toinen vaiheessa 1.1.1994 alkaen.
Oltiin siis menossa EMU:uun, syvälle EU:n ytimeen.
Sinne oli mentävä vahvalla markalla, markka ei saisi vajota kellutuksessa valuuttaputken alapuolelle.
On huomattava myös, että rahalakiesitys tuli eduskuntakeskusteluun heti ETA-lain (27.10.1992) hyväksymisen jälkeen.
Rahalain merkitystä ei tuolloin ymmärtänyt yksikään kansanedustaja. Kysymys oli Suomen markan ulkoisen arvon päätösvallan luovuttamisesta maan rajojen ulkopuolelle etukäteen lokakuussa 1996 tehtävää ERM-kytköstä varten.
Suomen valtion velkaannuttamiselle maan rajojen ulkopuolelle ei ollut merkitystä, koska haluttiin Euroopan ”ytimiin”.
Hinta oli silloin – ja on nytkin kova, kuten Elina Lepomäen kirjoituksesta käy ilmi.
Ilmoita asiaton viesti
Miljoonista puhuminen on toki tärkeää, mutta vielä tärkeämpää olisi puhua miljardeista.
Meillä on nimittäin täysin selvittämättä vielä tämän vuosituhannen suurin ongelma, joka liittyy Suomen takausvastuisiinkin. Kyse on Välimeren maiden velkakriisistä.
Tietoomme on annettu, että erityisesti Kreikka on ottanut lainaa ja koko muu Eurooppa on joutunut syntynyttä ongelmaa paikkaamaan omilla rahoillaan.
Velka ei kuitenkaan ole ongelma niin kauan, kun velkapääoma on tallella. Toisin sanoen Kreikan ottama velka ei olisi ongelma, jos rahat olisivat tallella ja maksettavissa takaisin. Nyt vaan on käynyt niin, että Kreikka on velkapääomansa hukannut johonkin saamatta vastaavan rahan arvosta vastiketta. Tästä on syntynyt ongelma.
Pyytäisinkin Lepomäkeä selvittämään tai vähintäänkin kysymään, mihin Kreikan vuosituhannen vaihteessa lainaksi ottama pääoma on joutunut. Kyse on niin suuresta summasta, että se ei voi hävitä jälkiä jättämättä. Pääoma on jossakin, mutta missä. Tätä erittäin suurta – satojen miljardien suuruista – asiaa ei kukaan toistaiseksi ole viitsinyt selvittää.
Jos tämä jää selvittämättä, se antaa mahdollisuuden saman vastuuttoman toiminnan uusimiseen myöhemmin.
Ilmoita asiaton viesti
Rahat ovat menneet lyhennyksinä velkojapankeille ja pääomapakona ties minne esim. target2 järjestelmän kautta turvallisiin euromaihin kuten Suomeen ja Saksaan.
http://sdw.ecb.europa.eu/browseChart.do?node=bbn4859
—
Kreikka on pankrotti. On aivan turha kuvitella mitään muuta.
Sama koskee myös Italiaa.
Ilmoita asiaton viesti
Lyhennyksiä velkojapankeille tarvitaan vain mikäli on lyhennettävää.
Edelleen on vastausta vailla se keskeisin ydinkysymys siitä, mihin alkuperäisen lainan pääoma on päätynyt. Pääoma, jonka lyhentämiseen tarvittiin suomalaistenkin rahoja.
Sehän on hyvin tiedossa, että kreikkalaiset ottivat saksalaisista ja ranskalaisista pankeista lainansa. Tätä eivät sitten pystyneet maksamaan, koska VELKAPÄÄOMA oli hukattu. Kyse on rahamäärästä, joka ei huku noin vain. Se on pitänyt tarkoituksellisesti hukata. Minne raha on hukattu, on nyt se oleellinen vailla vastausta oleva kysymys.
Ilmoita asiaton viesti