Sote: rakennetaan hyvän päälle!

Toiveeni tulevalle hallituskaudelle on: ei edes yritetä tehdä sote-uudistusta, vaan kehitetään nykyisestä kuntapohjaisesta sotesta parempi, ajan ja älyn kanssa!

Sosiaali- ja terveydenhuollon ja maakuntauudistus kaatui eduskunnassa odotetusti. Hyvä niin. Esitetty uudistus ei olisi hillinnyt kustannuksia, eikä se olisi lisännyt tosiasiassa asiakkaiden valinnanvapauttakaan. Neljä vuotta sitten olimme vaalikauden lopussa vastaavassa tilanteessa. Perusnäkemykseni ei ole muuttunut: Sotea kehitetään parhaiten kuntapohjaisesti, nykyjärjestelmän pohjalta ilman koko järjestelmän kertaremonttia. 

Ensinnäkin meidän on luovuttava suunnitelmatalouden aikaisesta ajatuksesta, että maailma – tai edes sosiaali- ja terveyspalvelut – pistettäisiin keskusjohtoisesti kerralla kuntoon. Ei ole olemassa jättiuudistusta, joka siirtäisi meidät kurjuuden ajasta “ennen sote-uudistusta” auvoiseen aikaan “sote-uudistuksen jälkeen”.

Ruotsi toteutti oman sote-uudistuksensa valinnanvapausmalleineen vuonna 2010, mutta sote oli silti iso teema viime syksyn vaaleissa. Hoitojonot ovat pidentyneet Ruotsissa, ja sote-menot ovat kasvaneet nopeammin kuin meillä. Paradoksaalista kyllä, Health Powerhousen tuoreessa tutkimuksessa esitellään Suomea esimerkkinä maasta, jossa hoitojonoja on saatu lyhennettyä. Sellaista kuin täydellinen tai valmis sote-järjestelmä ei maailma tunne.

Sote on prosessi: ihmisten tarpeet muuttuvat, alueet elävät, elintaso kasvaa, lääketiede kehittyy, teknologia ottaa loikkia eteenpäin. Ei lukkiuduta menneeseen tapaan tehdä asioita. Tulevan hallituskauden osalta tämä periaate tarkoittaa, että kehitetään lainsäädäntöä ja johtamista siellä, missä tarve on. Suomen sote-järjestelmä on nykyisellään kansainvälisesti arvioiden kustannustehokas.

Tavoitteena pitää olla sote, joka pitää ihmiset nykyistä paremmin terveinä –  ja saattaa heidät tarvittaessa terveiksi – riippumatta sosioekonomisesta asemasta ja asuinpaikasta. Tarvitsemme soten, joka tarjoaa ihmisille mahdollisimman yksilöllistä hoivaa, silloin kun omat voimat eivät riitä. Sote-ratkaisun on tehtävä tilaa alueiden luontaiselle kehitykselle: kaupungistumiselle, liikkumistapojen muuttumiselle sekä teknologian mahdollistamalle palvelumurrokselle. Tässä oma ajatukseni askelmerkeiksi tuleville vuosille:

1. Hallinto: alhaalta ylöspäin

2. Hoivaa: Palvelusetelilainsäädäntö ja vanhuspalvelulaki

3. Terveyspalveluihin parempi saatavuus

4. Tieto johtamaan asiakaslähtöistä kehitystä

1. Hallinto: Alhaalta ylöspäin

Erikoissairaanhoidossa jokaisen kunnan on oltava mukana kuntayhtymässä. Monella yhteistoiminta-alueella on yhdistetty myös perusterveydenhoito ja sosiaalipalvelut saman katon alle. Lainsäätäjän ei tule lukita hallintorakennetta ennalta, vaan annetaan sen kehittyä spontaanina prosessina alueiden ja ihmisten tarpeista käsin. Suuri osa olemassa olevista yhteistyöalueista jatkaa ja uusia syntyy. Palvelut osin tai kokonaan integroiva yhteistoiminta jatkuu tai tiivistyy siellä, missä sille on eniten tarvetta.

Optimaalinen vastuuväestö vaihtelee palvelun mukaan. Jos ihminen kohtaa jonkin operaation kuten lonkkaleikkauksen kerran elämässään, hän on valmis matkustamaan sitä varten – pääasia että toimenpide toteutetaan ensiluokkaisesti. Sosiaalipalveluissa taas on oltava lähellä; kouluissa, lastensuojelussa ja tukemassa päihdehuollon asiakkaita takaisin normaaliin elämään. Jäykät hallintorakenteet eivät saa estää ihmislähtöistä palveluarkkitehtuuria.

Valtio voi tulevaisuudessa vauhdittaa yhteistoiminta-alueiden syntymistä säätämällä uuden Paras-lain. Nykyisin se velvoittaa kunnat tai yhteistoiminta-alueet järjestämään sote-palvelut riittävällä, vähintään noin 20 000 asukkaan väestöpohjalla. Väestöpohjavaatimusta voidaan nostaa. Myös valtionosuuksien maksuperusteita voi käyttää hyväksi kuntien kannustamiseen laajempaan yhteistoimintaan. Ensisijaisesti pitää kuitenkin nojata kuntien omaan päätöksentekoon ja jättää niille tilaa järjestää palvelut kuntalaisten toivomalla tavalla.

Suomen sote-menoja nostavat lähivuosina sekä erikoissairaanhoito että vanhusten hoiva. Terveysmenot ovat suurimmillaan yli 70-vuotiailla ja nuo kustannukset (sisältäen pitkäaikaishoivan) ovat moninkertaiset suhteessa perusterveisiin työikäisiin ihmisiin. Siksi kaikki hinta-laatu-potentiaali pitää pyrkiä hakemaan näistä palveluista. Euroille on saatava parempaa vastinetta ja se edellyttää myös asiakaslähtöisen kilpailun hyödyntämistä siellä missä mahdollista. Seuraavassa ajatuksia siitä, miten sekä hoiva- että terveyspalveluita voidaan parantaa.

2. Sosiaali- ja hoivapalveluihin palvelusetelit ja henkilökohtaiset budjetit

Helsingin Sanomien keräämien tietojen mukaan lähes kaikille puolueille käy palvelusetelien ja henkilökohtaisen budjetin tuominen lainsäädäntöön. Asiakas ei olisi kunta, vaan hoivapalvelussa oleva ihminen. Hoivapalveluiden arvioinnissa asiakkaat ja heidän lähipiirinsä ovat korvaamattomia asiantuntijoita. Asiakkuus tarkoittaa sitä ratkaisevaa asiaa, että palveluntarjoajan prioriteeteissa ihminen nousisi tärkeimmäksi. Se lisäisi ihmisen ja läheisten vaikutusvaltaa ja siten myös potilasturvaa. Esimerkiksi muistisairasta vanhusta ei tarvitsisi pitää vanhassa kotikunnassaan kaukana läheisistä, vaan hänet voisi palvelusetelin avulla tuoda lähelle lapsia ja lastenlapsia. Heikon hoivapaikan voisi vaihtaa parempaan.

Hallitus käynnisti vielä viimeisinä tekoinaan vanhuspalvelulain kokonaisuudistuksen valmistelun. Hyvä! Työtä pääsee tuleva hallitus soveltamaan vielä kuluvan vuoden aikana. On tärkeää huomata, ettei selvitys- ja uudistustarve koske ainoastaan viime aikoina otsikoissa ollutta ympärivuorokautista hoitoa, vaan yhtä lailla pitkälti aliresurssoitua kotihoitoa ja omaishoitoa. Hoivassa on tehtävä tilaa ihmisten hoitoisuudelle, joka saattaa vaihdella jopa päivittäin. Hoitajien työpäivä ei kuitenkaan saa mennä pelkästään kuntoarviointiin ja lomakkeiden täyttämiseen. Vanhuspalvelulain uudistamisen yhteydessä voitaisiin säätää hoivatakuu, joka tarkoittaisi nykyistä sitovampia määräaikoja ikäihmisille sopivaan hoitopaikkaan pääsyssä.

Paljon palveluita tarvitseville ihmisille voidaan luoda henkilökohtainen budjetti ja sen rinnalle henkilökohtainen palvelujärjestäjä. Se paitsi säästää rahaa, myös auttaa ihmisiä kokonaisvaltaisesti, yksilöllisesti ja tulevaisuudessa entistä ennakoivammin.

3. Terveyspalveluihin parempi saatavuus

Kunnille ja kuntayhtymille on luotava mahdollisuus panostaa ennaltaehkäisyyn ja perustason palveluihin, jotta ihmiset saavat oikea-aikaista hoitoa ja erikoissairaanhoidon kuormalta vältytään. Kannustin on olemassa: erikoissairaanhoito ja jonot tulevat kalliiksi. Terveyskeskuksessa käynnin pitää sujua tulevaisuudessa yhtä vaivattomasti kuin kävisi kampaamossa. Merkittävä osa palveluista on hoidettavissa myös etänä. Perusterveydenhuollon pullonkauloihin saadaan helpotusta suurempien yhteistoiminta-alueiden ja paremman tietojohtamisen kautta.

Monituottajamallilla voi nykylainsäädännön puitteissa hakea tehokkuutta ja laatua palveluihin. Esimerkiksi Espoo on ulkoistanut osan terveyskeskuksistaan. Asiakas on voinut vuonna 2010 voimaan tulleen terveydenhuoltolain puitteissa valita itselleen parhaan terveysaseman. Kilpailu edistää parhaita toimintatapoja: asiakas päättää.

Perusterveydenhuollon jonoja voidaan purkaa myös lisäämällä terveyskeskuslääkäreitä, heidän työaikaansa tai nostamalla Kela-korvauksia. Kelan sairausvakuutuskorvausten pienentäminen on viime vuosina vähentänyt erityisesti pienituloisten mahdollisuutta käyttää yksityislääkäreiden palveluita. Kela-korvausten käyttö yksityisen sairaanhoidon osarahoituksessa on yleistä kaikissa tuloluokissa. Vuosina 2013–2015 koko väestöstä 29 prosenttia kävi vähintään kerran yksityislääkärissä.

Tulevalla kaudella on hyvä selvittää myös kilpailun toteutuminen hoiva- ja terveyspalveluissa ja laatia toimenpidelista, joilla parannetaan asiakkaan asemaa terveyspalvelumarkkinoilla.

Pidemmällä tähtäimellä voisimme luoda kaikille Kelaan terveystilin, joka mahdollistaa yksilökohtaisen integraation, henkilökohtaisen budjetoinnin ja ennen muuta, ennakoivan ja osallistavan vastuun omasta terveydestä. Siihen olisivat liitettävissä myös Kelan korvaamat lääkkeet. Se on keskeistä, kun haetaan kokonaisvaltaista vaikuttavuutta: suomalaisilta jää vuosittain käyttämättä 100 miljoonan euron edestä reseptilääkkeitä.

4. Tieto johtamaan asiakaslähtöistä kehitystä

Maakunta-sotella tavoitellut säästöt oli viime kädessä saavutettavissa lähinnä tietojärjestelmistä ja niiden nykyistä paremmasta soveltamisesta työn johtamisessa ja organisoinnissa. Tämä säästöpotentiaali ei katoa maakunta-soten kaatumisen myötä minnekään. Parannetaan kansallista ”runkoverkkoa” kuten Kanta-palvelua ja palveluväylää, ylläpidetään joustavia rajapintoja ja panostetaan toimiviin tietojärjestelmiin. Kansallinen sosiaali- ja terveystietopohja on tulevaisuudessa avainasemassa. Se on tietovaranto, jota voidaan hyödyntää hoidon ja hallinnon suunnittelussa (esimerkiksi THL:n tietoikkuna).

Manner-Suomen sairaanhoitopiirit, soteyhtymät ja muutama suurempi kaupunki ovat sitoutuneet yhteiseen Una-hankkeeseen, jonka tarkoitus on luoda kansallisen sote-tietojärjestelmäekosysteemin kova ydin. Sitä rakennetaan järjestelmäntoimittajasta riippumattomaksi (hyvä!) ja vaiheittain kehitettäväksi.

Eduskunta hyväksyi juuri niin sanotun toisiolain, lain sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä. Sen myötä sosiaali- ja terveydenhuollossa tallennettuja asiakastietoja voidaan käyttää joustavasti ja turvallisesti erilaisissa laissa sallituissa käyttötarkoituksissa kuten tietojohtamisessa ja kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa.

Jonain päivänä emme puhu enää sote-alueiden tai valtion järjestämisvastuusta, vaan mahdollistamme jokaiselle oman henkilökohtaisen sote-järjestäjän – riippumatta lompakon paksuudesta. Tekoäly mahdollistaa yksilölliset ja ennen kaikkea ennakoivat hoitosuunnitelmat. Mikä parasta, kun automaatio lähitulevaisuudessa valtaa myös palvelut, niiden rajakustannus ja siten hinta laskee. Hoivapalveluissa työskentelevät ihmiset voivat keskittyä rutiinitöiden sijaan siihen, mikä on meille luontaista: olemaan läsnä. Se pelastaa hyvinvointivaltion; ei se, kuinka monta sote-aluetta meillä sinä päivänä Suomessa on.