Miksi emme olisi Pohjolan Saksa?
Yleisradio kertoi tänään, etteivät suomalaiset innostu paikallisesta sopimisesta. Havainto ei sinänsä yllätä; onhan meillä julkisessa keskustelussa onnistuttu vetämään yhtäläisyysmerkit vahvan yleissitovuuden eli jäykkien työehtojen ja ihmisten hyvinvoinnin välille. Totuus on kuitenkin varsin erilainen.
Hyvinvointimme ei ole kovin hääppöistä länsimaisessa vertailussa. Kotitalouksien tulot verojen ja tulonsiirtojen jälkeen jäävät Suomessa (29 374 USD) yli tuhat dollaria vuodessa OECD:n keskiarvon alapuolelle. Elintasossa olemme 15-20 % Ruotsia ja Saksaa jäljessä; kotitalouksien varallisuudesta puhumattakaan. Vastaavaa kattavaa yleissitovuutta kuin meillä ei muualla tunneta. Muissa maissa paikallinen sopiminen on arkipäivää.
World Economic Forumin kansainvälisen kilpailukykyvertailun perusteella Suomen työmarkkinat sijoittuvat tutkitusta 137 maasta sijalle 137, mitä tulee palkanmuodostuksen joustavuuteen. Suomen työmarkkinat ovat siis käytetyn mittariston mukaan maailman jäykimmät. Moni viittaa kintaalla näille tutkimuksille, ja on toki haastavaa asettaa yli sata maata pötköön monimutkaisen työmarkkinasääntelyn osalta. Asian arviointiin ei kuitenkaan tarvita kansainvälisiä järjestöjä kuten WEFiä, OECD:tä tai Euroopan komissiota, jotka tosin kaikki päätyvät samaan lopputulokseen. Arviointiin riittää arkipäivän havainnointi Suomen pysyvästi muita maita korkeammasta rakenteellisesta työttömyydestä.
Suomen työllisyys on pysynyt 90-luvun laman jäljiltä kroonisesti matalana. Nuorten äitien, ikääntyneiden miesten, maahanmuuttajien ja erityisryhmien työttömyys on korkeampaa kuin verrokkimaissamme. Suomen yleinen työttömyysaste on Euroopan korkeimpia heti Välimeren maiden jälkeen. 72 prosentin työllisyysaste saavutettiin viime talvena ensimmäistä kertaa vuositasolla sitten vuoden 1990. Matala työllisyys kertoo menetetyistä mahdollisuuksista. Jokainen ylimääräinen kuukausi pois työelämästä heikentää ihmisen tulotasoa ja pitkäaikaistyöttömyys puolestaan lisää myös perheen lapsien syrjäytymisriskiä.
Miksi emme pyrkisi parempaan? Sellaiseen yhteiskuntaan, jossa ihmisellä taustaan katsomatta olisi mahdollisuus nostaa elintasoaan työllä ja toimeliaisuudella? Voisimme 10 vuoden päästä olla yhteiskunta, jossa on vahva sosiaalinen kierto, joka on kyennyt nostamaan elintasoaan ympäristöä rasittamatta ja jota muualta Euroopasta tullaan ihailemaan!
Ratkaisun avain: joustavat työmarkkinat
Meidän ei pidä tyytyä seiskytlukulaiseen, kolmikantaiseen hartialukkoon työllisyydessä, vaan voisimme ottaa mallia Saksasta. Saksassa tehtiin demarijohtajan Gerhard Schröderin johdolla 2000-luvun alkupuoliskolla merkittävä työelämäuudistus, Hartz-reformi. Uudistaminen ja demarius eivät siis mitenkään poissulje toisiaan, ainakaan muualla maailmassa. Hartz-reformien jälkeen Schröder sai kyllä lähteä, mutta mitä on tapahtunut Euroopan entiselle sairaalle miehelle eli Saksalle?
Saksan työttömyys on tikittänyt 2000-luvun puolivälin jälkeen vuosi vuodelta alaspäin. Vuoden 2005 11 prosentista on tultu kolmeen prosenttiin eli likipitäen täystyöllisyyteen tämän vuoden alussa. Saksan pitkäaikaistyöttömien osuus työvoimasta on vain 1,5 %. Homma toimii. Näin siitä huolimatta, että Saksaan on kohdistunut kaikkina näinä vuosina – ei pelkästään vuonna 2015 – merkittävästi enemmän maahanmuuttoa kuin Suomeen tai muihin Euroopan maihin.
Mikä on Saksan salaisuus? Saksassa tuotiin työehdoista sopiminen työpaikoille, luotiin ihmisille mahdollisuus ottaa pientäkin työtä (minijob) vastaan ja tarvittaessa yhdistää erilaisia tulonlähteitä sosiaaliturvaan. Ajatus oli, että olisi parempi jos useampi ihminen pääsisi työn syrjään kiinni ja osaamisen kertymisen kautta siirtymään paremmin palkattuihin töihin.
Saksassa on myös vuosikymmenten ajan ollut laaja oppisopimuskulttuuri, joka tähtää nuorten ja myös varttuneempien kohdalla ammattipätevyyden hankkimiseen työelämän kautta. Saksassa säädettiin muutama vuosi sitten vähimmäispalkkalaki, joka kuitenkin jättää aukon työssäoppimiselle. Osaajilla palkka lähtee nopeasti kipuamaan ja työpaikka on varma.
Muun muassa Antti Rinne on viitannut Saksan tapauksessa alhaiseen toimeentuloon henkilöillä, jotka yhdistävät työtä ja sosiaaliturvaa. Kriitikoilla jää herkästi huomaamatta, että tällaisten ihmisten vaihtoehto ei useinkaan ole täysipäiväinen hyvin palkattu työ, vaan työttömyys. Työttömänä toimeentulo vasta heikkoa onkin ja vielä ongelmallisempaa on, jos työttömyys muodostuu krooniseksi.
Voidaan toki debatoida siitä, olisiko täysi työttömyys parempi kuin heikko toimeentulo työtä ja sosiaaliturvaa yhdistämällä. Itse liputan jälkimmäisen puolesta siksi, että pienenkin työllisyyden kautta ihmisellä on mahdollisuus kehittää ammattitaitoaan ja mahdollisesti edetä parempiin töihin elinkaarensa aikana. Työ on muutakin kuin pelkkä toimeentulo. Erityisesti maahanmuuttajille se on ainoa väylä integroitumiseen.
Pienituloisilla Suomea paremmat tulot ja mahdollisuudet
Saksan suurin osavaltio Nordrhein-Westfalen on julkaissut kattavan tutkimuksen minijobeista. Minijobeissa työskentelee enemmän naisia kuin miehiä. Neljännes naisista ilmoittaa työskentelevänsä minijobissa perheen ja työn yhteensovittamisen vuoksi, kun miehistä saman vastauksen antoi ainoastaan 6 %. Pääsyy (65 %) minijob-työskentelyyn on kyselyiden mukaan lisäansio. Niissä työskentelevistä henkilöistä kuitenkin lähes joka toinen siirtyy jo muutamien vuosien kuluessa tyypillisiin työsuhteisiin. Työelämän joustavuus ei ole vähentänyt – vaan lisännyt – myös vakituisissa työsuhteissa olevien ihmisten määrää.
Kyselyn mukaan aniharva tekee minijobeja, vaikka tosiasiassa haluaisi toisenlaisen työsuhteen. Ainoastaan kuusi prosenttia ilmoitti toivovansa, että minijob muuntautuisi normaaliksi osa- tai kokoaikaiseksi työsuhteeksi. Toisin kuin suomalaisessa keskustelussa usein annetaan ymmärtää, minijobin tekijät eivät näytä olevan kovin tyytymättömiä tilanteeseensa.
Entä sitten se tuloköyhyys? Saksassa pienituloisten kotitalouksien käytettävissä olevat tulot ovat korkeammat kuin Suomessa. Mediaanipalkka on 1656 euroa kuukaudessa – 52 euroa korkeampi kuin Suomessa. Entä ostovoima? Pienituloisella kotitaloudella merkittävä osa tuloista kohdistuu suoraan välttämättömiin menoihin kuten asumiseen ja elintarvikkeisiin. Ne puolestaan ovat Saksassa huomattavasti Suomea halvempia. Suomessa olisikin entistä enemmän kiinnitettävä huomiota myös arjen kustannustasoon. Liian monella pienituloisella ihmisellä rahat eivät yksinkertaisesti riitä elämiseen.
Entä mahdollisuuksien tasa-arvo? Saksan valtiovarainministeriön selvityksen mukaan sosiaalinen liikkuvuus on pysynyt Saksassa korkealla. Poika, joka syntyy alimpaan tulokymmenykseen kuuluvalle isälle, ei aikuisena päädy ikätovereitaan todennäköisemmin alhaisimpaan tuloluokkaan. Tulokset ovat hyvin vastaavia kuin Suomessa, kuitenkin sillä erolla, että ylimmissä tuloluokissa euromääräinen ansiotaso on Saksassa korkeampi kuin Suomessa. Eli samalla kun sosiaalinen oikeudenmukaisuus on vahvaa, on ihmisillä elämässään tulomahdollisuuksissakin vain taivas rajana. Sellaisessa Suomessa minä haluaisin elää!
Hyvä kirjoitus. Allekirjoitan. Tunnen kohtuullisen hyvin saksalaisen elinkeinoelämän tilan ja kehityksen noin 40 vuoden ajalta. Myös sen vaikean vaikeamman vaiheen 1995….2003, jonka seurauksena oppisopimusjärjestelmä uusittiin ja palkkataso jäädytettiin noin neljäksi vuodeksi. Työttömyys oli vuonna 2002 muistaakseni jotain 11%:n luokkaa. Ja reformin jälkeen kuuden prosentin kieppeissä.
Ilmoita asiaton viesti
”Voidaan toki debatoida siitä, olisiko täysi työttömyys parempi kuin heikko toimeentulo työtä ja sosiaaliturvaa yhdistämällä. Itse liputan jälkimmäisen puolesta siksi, että pienenkin työllisyyden kautta ihmisellä on mahdollisuus kehittää ammattitaitoaan ja mahdollisesti edetä parempiin töihin elinkaarensa aikana.”
Mielellään sitä näkisi, että työmarkkinoista tulisi joustavat. Molemmille osapuolille joustavat. Suomalaiset ovat jäykkiä hyväksymään tai yleensäkään toimimaan jonkun jäykän, byrokraattisen sosiaaliturvatoimiston kanssa. Se on mörkö, jota ei haluta kokea kuin pakosta, jos sittenkään.
” Suomessa olisikin entistä enemmän kiinnitettävä huomiota myös arjen kustannustasoon. Liian monella pienituloisella ihmisellä rahat eivät yksinkertaisesti riitä elämiseen.”
Tästä olen täysin samaa mieltä.
Ilmoita asiaton viesti
Minijobeja ei Suomeen halua kukaan täysjärkinen. Toisaalta järjestelmä on jo pitkälti sinne päin kallistunut ja tuloeroja näkisi mieluummin tasattavan. Yksi asia, mihin ei koskaan puututa, ovat järjettömän suuret elinkustannukset. Niiden halpuuttaminen tekisi pienipalkkaiset työt mielekkäämmiksi, koska käteen jäävään rahaan voisi vaikuttaa tyytymällä vaikkapa vaatimattomaan asumiseen. Suurten elinkustannusten vallitessa minijobien ajaminen on selkeästi hyvätuloisten/-osaisten agenda ja johtaa erittäin karun ja subventoidun palkkaköyhälistön syntymiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Aamu-uutisissa tänään kerrottiin, että enemmistö suomalaisista ei ole valmis joustamaan palkoissa yrityksen huonon kannattavuuden aikana. Perusteena eräskin haastateltava piti sitä, että pitää olla turvallinen tulevaisuuden näkymä, jonka varaan laskea.
Itse en ymmärrä miten esimerkiksi firman konkurssiin ajaminen olisi mukavampi vaihtoehto palkollisille kuin vaikkapa kertaluontoinen lomarahoista luopuminen t.m.s.
Ilmoita asiaton viesti
Kuka työnantaja ryhtyisi ”joustettuja” palkkoja ja työehtoja enää palauttelemaan ja takaisin korottelemaan, kun huomaa työntekijöiden kilpailevan ja taistelevan ”joustoillaan” ja pärstäkertoimillaan työpaikkojensa puolesta?!
Sama pätee, kun lähteneiden ja lopputilin saaneiden työtehtävät ”jaetaan” jäljelle jääneille…ja hiukan ”kirittämillä joustavuuteen” hommat hoituvat pienemmälläkin porukalla!
…Työntekijöiden epäluulo ”paikallista sopimista” kohtaan on useimmassa tapauksessa oikeutettua. -Kysymys on luottamuksen puutteesta työnantajia kohtaan.
Ay-liikkeen ja ammattiliitojen valta halutaan vaihtaa työnantajien yksipuoliseen saneluvaltaan!
Ilmoita asiaton viesti
Siinä vaiheessa kun työnantaja joutuu taistelemaan työvoimasta, tilanne heijastuu palkkoihin joka tapauksessa.
Tuollainen ajatus, ettei palkkojen tarvitse joustaa meni firmalla sitten miten hyvänsä, kielii virkamisemaisesta maailman hahmottamisesta. Jos firmalla ei ole varaa maksaa samoja palkkoja kuin hyvän taloudellisen tilanteen aikana, niin parempi varmasti useimmille työntekijöillekin olisi tietty jousto kuin lappu firman luukulle.
PK-sektori työllistää lukumääräisesti eniten ja ongelmat näyttäytyvät siellä aivan toisenlaisina kuin jossain paperitehtaassa tai suurtelakalla y.m. Ammattiyhdistysliike ei perinteisesti kuitenkaan ole juuri muunlaisia työpaikkoja noteerannutkaan.
Ilmoita asiaton viesti
JK: ”Tuollainen ajatus, ettei palkkojen tarvitse joustaa…”
Periaatteen tasolla: onko työntekijän mielestäsi kannettava työnantajan yrittäjäriski?
Ilmoita asiaton viesti
”Periaatteen tasolla: onko työntekijän mielestäsi kannettava työnantajan yrittäjäriski?”
Onhan se työntekijälle riski sekin jos firma kaatuu.
Se mitä duunari pelkää tässä joustavassa systeemissä on se että työnantajahan voi puhua mitä palturia tahansa yhtiön taloudellisesta tilasta ja puhua sillä perusteella palkat alas. On naivia väittää tai uskoa ettei työnantaja käyttäisi hyväkseen tienata muutamaa lisäpenniä työntekijän kustannuksella, jos tilanne siihen tarjoutuu.
Toki paikallista sopimista tarvitaan jossain määrin, mutta myös yleissitovuutta.
Siihen yleissitovuuteen pitäisi saada sellainen pykälä ettei palkkoja kovin paljon nosteta silloin kun tilanne on sellainen ettei vienti oikein vedä. Palkkoja voisi yleissitovuudessa jopa hieman laskea, jos tilanne menee kovin pahaksi.
En usko siihen että työnantajat pystyisivät mihinkään laajamittaiseen salaliittoon työpaikkojen vähentämiseksi, jotta palkat saadaan alas, mutta joky yksittäinen firma voisi helposti käyttää jotain metkuja palkkojen alentamiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Jos joustot edes suurimmaksi osaksi tapahtuisivat tasavertaisten neuvottelijoiden kesken, hyvässä yhteisymmärryksessä ja oikeudenmukaisesti loppuun saakka, eli vastaavanlaiset joustot toimisivat täysimääräisinä myös toisinpäin-niin menetettyjen palkkojen palautuksen suhteen, eikä ylimääräiset talkoo-ylityötkään jäisi ”ilmaisiksi talkoojoustoksi” vaan ne hyvinä aikoina korvattaisiin täysimääräisinä, joko vastaavana vapaana, tai rahalla.
– Olen edelleen epäilevällä kannalla, että näin olisi ja että näin tapahtuisi läheskään kaikissa yrityksissä ja kaikissa työsuhteissa kuten yli 50% suomalaisista.
Kuvaavaa on että esim. EK on jo vuosia yrittänyt ”tilata” esim. porvarihallituksilta kantasuomalaistakin halpatyövoimaa, joka hakisi leivän jatkeensa ja asumistukensa sitten Kelan luukulta, koska halpuutettu palkka ei elinkustannuksiin riittäisi.
– Näppärää palkkakulujen ”joustoa” ja sosialisointia muiden veronmaksajien piikkiin-eik va?
Ilmoita asiaton viesti
”…firman konkurssiin ajaminen…”
Tämä on juuri niitä poliittisen värin paljastavia näkökulmia 🙂
Työntekijä ajaa palkallaan firman konkurssiin ?!?!
Taloustieteessä tämä tunnetaan kuitenkin ns. ”luovatuho” -ilmiönä, jossa elikelvoton firma tai tuotannonala hiipuu pois.
ps. tämä ”työelämän joustavoittaminen” talouden kasvun lähteenä on pääoman nurkkauksesta huutelua tulonjakotaistelussa. Toisesta nurkkauksesta pitäisi kuulua ”ostovoiman nosto” talouden kasvua ajavana voimana….vaan eipä kuulu kun monetaristinen talouden paradigma on niin syvälle juurrutettu valtavirrassa.
Ilmoita asiaton viesti
Päin vastoin kaikki ovat sanoneet, että lainsäädäntöön tulevat minimiehdot. Se on ay-liittojen vastustuksesta kiinni. Ne eivät halua minimiehtoja.
Mitä hyvää on nykysysteemissä, missä ay-liitoilla on oikeus ajaa yritys konkurssiin? Ei se ainakaan työntekijän etu ole.
Ilmoita asiaton viesti
Edelleen luovatuho.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi emme olisi kuin Saksan uudet osavaltiot.Tehdään 2 tuntia viikossa enemmän töitä ja vastapainoksi saamme 100 euroa viikossa vähemmän käteen kuin samasta työstä vanhojen osavaltioiden puolella.Ns Saksan versio yhteiskuntasopimuksesta.
Huono puoli on korkea tyottömyys, surkea talouskasvu (Berliinin kasvu tosin on Saksan kovinta,yli 3%) ja NoGo-imago, mikä tarkoittaa vaikeuksia asiantuntijoiden rekrytoinnissa.
Ilmoita asiaton viesti
Lisäyksenä kokoomuksen veljespuolueen nykyisen puheenjotajan vielä viime vuonna johtamassa Saarladissa on ainoa -merkkinen bkt kasvu koko Saksassa viime vuodelta.
On aika monta asiaa, miksi meidän ei pidä olla kuin Saksa.Jokainen päätelköön itse seuraavasta pikääkö vai ei.Että oliko Rinne sittenkään väärässä?
https://de.statista.com/statistik/daten/studie/721…
Ilmoita asiaton viesti
Onko Berliinillä No Go -image?
Se lienee suurin Saksan kasvukeskus ja eritoten koulutetun nuorison suosiossa.
Ilmoita asiaton viesti
kS Wikipedia: Neue Bundesländer
Ilmoita asiaton viesti
En nopealla läpivilkaisulla löytänyt tuosta linkistä mitään No Go -alueeseen liittyvää. Kysymykseni heitin osittain myös siksi, että nuorempi tyttäreni opiskeli hiljattain parisen vuotta Berliinissä ja hänen kuvailunsa mukaan se on nimeomaan varsinainen ”innemesta” ja suosittu niin saksalaisen kuin kansainvälisenkin nuorison keskuudessa. Suoranainen muuttovoittomagneetti.
Ilmoita asiaton viesti
Et voinutkaan löytää koska Berliini ei ole uusi osavaltio.
Ilmoita asiaton viesti
Höh, ensinnäkin SINÄ linkkasit työn wikiosoitteen minulle vastaukseksi kysymykseeni. Ja toiseksi, kyllä siinä myös Berliinistä paljon kerrotaan kaikenlaista.
Ilmoita asiaton viesti
Olen täsät asiasta aivan samaa mieltä. Meillä paikallisen sopimisen, oppisopimuskoulutuksen ja yrityselämän vpauttaminen voisi muuttaa koko maan suuntaa radikaalisti.
Kun joku valitaan eduskuntaan, on se mandaatti ”yhteisten asioiden hoitamiseen.”Jokainen kansanedsutaja voisi kautensa alussa kysyä sitä miten teen äänestäjilleni suurimman palveluksen. Yksi parhaista asioista jonka edustaja voi palveluksena tehdä on ja tulee aina olemaan se, miten hän voi nostaa omien äänestäjiensä tulotasoa ja hyvinvointia.
Jos valtionhallinto verottaa liikaa (Mitä se Suomessa tekee) on edustajan kysyttävä: miten voin pienentää tai ainakin pitää verotuksen tason samalla tasolla kuin se nyt on? Tehostetaanko hallintoa, valtion ja kuntien palveluita vai leikataanko pysyvästi erilaisia (turhia) etuuksia. Minusta alkuperäisen SOTE:n ajatus säästöistä on kannatettava jas siihen varmasti löytyy keinoja. HYvä esimerkkejä turhasta rahan kylvämisestä ovat moninaiset yritystuet, etenki korporaatioille (olen yrittäjä ja sitä mieltä, että monesti nämä tuet vääristävät kilpailua), puoluetuki jne.
Paikallinen sopiminen on asia jonka vastustamista en ymmärrä. Aidosti työpaikastaan kiinnostunut ihminen tekee sen minkä voi jotta työpaikka säilyy. AY-liikkeelle se tietysti on hankala paikka ja koska olen ollut tekemisissä sen ylimmän johdon kanssa viime vuosina pariinkin otteeseen, ymmärrän kyllä sen kyvyttömyyden, joka siellä vallitsee uusien asioiden omaksumiseen. (Yritin löytää keinon saada lähettää viestejä vapaista työpaikoista työttömille ammattiliittojen jäsenille liitolle maksettua korvausta vastaan. Se ei käynyt, ”koska porvari hilloaa meidän työttömillä”. Voitte arvata vetikö vastaus hiljaiseksi.)
Suomen ongelma on katsominen peräpeiliin, kyky ja halu muuttua. Meidän yrityseten menestystarinat ovat viime vuosina tulleet juuri sieltä missä ”vanha kaarti” (AY-liike etunenässä) on ollut poissa. Peliala esimerkkinä.
Ai niin. Onhan nykymeno vaurastuttanut sentään joitakuita ”vanhasta kaartistakin”; minäkiun haluaisin nauttia AY-pomon eduista. Aika moni heistä kyllä näyttää myös nauttineen. Sen verran monta pulskaa poikaa terävästä päästä löytyy.
Ilmoita asiaton viesti
Keskustelu paikallisen sopimisen edistämisestä junnaa paikallaan ja molempien osapuolien pitäisi pyrkiä murtamaan jatkuva vastakkainasettelu, sillä vikaa on sekä työnantaja- että työntekijäjärjestöjen asenteissa. Usein tuntuu että tavallinen työnantaja ja työntekijä varsinkin PK-yrityksissä ovat paljon lähempänä toisiaan samassa veneessä, kun taas järjestöt riehuvat eri veneissä mätkien toisiaan airoilla. Yritystoiminnan kannattavuus ja kasvu on Suomen menestyksen avaintekijä – meidän on löydettävä keinot yhteisen sävelen löytämiseksi, jotta Suomella on mahdollisuudet menestyä globaalissa kilpailussa.
Mielestäni kuitenkaan ei voida ottaa vain palasia vaikkapa Ruotsin tai Saksan mallista vaan paikallinen sopiminen tulee toteuttaan yhdessä myötämääräämisoikeuden ja henkilöstön edustuksen kanssa.
Mielestäni ratkaisun avain löytyisi hyväksymällä lähtökohdaksi Ruotsin malli, jossa toteutuu mahdollisuus laajempaan paikalliseen sopimiseen yhdistettynä työntekijöiden myötämääräämisoikeuteen ja edustajaan yrityksen hallituksessa. Ruotsissa tämä on toiminut ja saanut aikaan paremman yhteisymmärryksen osapuolten välillä – kaikkien saadessa tiedon yrityksen tilanteesta ja näkymistä voidaan paljon helpommin olla yhtä mieltä tarvittavista muutoksista.
Talouselämässä hallitusammattilainen ja Suomen vaikutusvaltaisemmaksi naiseksi valittu Sanna Suvanto-Harsaae harmitteli taannoin suomalaista kahtiajakoa, joka halvaannuttaa työmarkkinat ja hidastaa talouskasvua. Hänellä on pitkä kokemus Pohjoismaisista yrityksistä ja hän kuvaa Ruotsin tilannetta seuraavasti:
”Ruotsissa yritysten hallituksissa on yleensä myös henkilöstön edustajia. Lähes kaikki ay-liikkeen johtoon edenneet ovat siis jossain vaiheessa toimineet yrityksen hallituksessa ja sisäistäneet bisneksen logiikan. Seurauksena on vähemmän työtaisteluja ja vastakkainasettelua. Kaikki ymmärtävät, että yritysten kannattava kasvu ropisee koko yhteiskunnan laariin.”
”Suomessa tätä systeemiä ei ole. Täällä ajatellaan usein, että kuka riistää ketä. Suomi on kuitenkin vain juuri niin hyvä kuin suomalaiset yritykset ovat.”
Viisaita sanoja paljon nähneeltä ja suomalaisittain poikkeuksellisesti kuluttajamarkkinoilla menestyneen ammattilaisen näkökulmasta.
Tuhannen taalan kysymys onkin miten pattitilanne aukaistaan. Sen ratkaiseminen saattaisi pitää sisällään avaimet Suomen kääntämiseksi yhä paremmin kasvu-uralle. Suomi tarvitsee rohkeutta ja kykyä tehdä merkittäviä muutoksia.
Tässä korostuu kuitenkin muutoksen vaikeus. Ruotsissa on näin tehty jo pitkään ja se on osa nykyistä toimintakulttuuria, mutta Suomessa tämä tulisi uutena ja koskaan muutos ei synny kivutta ja ongelmitta.
Todennäköisesti työnantajajärjestöt näkevät uhkana sen, että ay-liikkeen edustajia tulisi yritysten hallitukseen ja mitä siitä seuraisi. Kun tämä ei ole nykyinen toimintamalli, niin väistämättä oppimista yrityksen ja erehdyksen kautta tulisi. Itse haluaisin nähdä tässä ratkaisuja siten, että automaattisesti kyse ei olisi luottamusmiehestä ja pienempiin yrityksiin löytyy myös ratkaisut.
Ilman molemminpuolisia myönnytyksiä ja kykyä asettua myös toisen osapuolen asemaan ei päästä eteenpäin. Mielestäni hallituksen Sipilän hallituksen yksipuoliset päätökset ovat myös ennemmin kärjistäneet tilannetta entisestään kuin auttaneet kohti ratkaisuja.
2010-luku on monissa yrityksissä ollut kulukuurien ja vähennysten aikaa. Monien yrityksien kannattavuus onkin parantunut, mutta tutkimukset ovat osoittaneet Suomen merkittäväksi ongelmaksi yritysten kasvun vähäisyyden – moni TOP500-yritys on verraten hyvin kannattava, muttei juurikaan kasva. Ei usakalleta investoida varsinkaan tuotekehitykseen ja ollaan pysähtyneessä tilassa.
Mielestäni sekä yritysten johdolla että työntekijöillä on haasteena kääntää ajatukset ja toiminta jälleen luomaan kasvua pitkien säästökuurien ja nykytoiminnan rationalisoinnin jälkeen. Tämä muutos ei ole helppo ja vaatii muutosta sekä johdon että työntekijöiden ajatusmaailmassa ja asenteissa.
Muutos on tärkeä, jotta pärjäämme 2020-luvulla yhä kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa, mutta miten se saadaan aikaan? En valitettavasti tiedä ja olen turhautunut katsoessani kuinka kaivaudutaan molemmissa leireissä omiin poteroihin. Jollain keinolla tämän asian pitäisi nytkähtää eteenpäin ja osapuolten välinen luottamus pitäisi saada nousuun – jatkuva kyräily ja vastakkainasettelu tekee vain hallaa Suomelle.
Ilmoita asiaton viesti
Sinä sitä et näe lainkaan omituisena sitä, että palkkasummat kasvoivat nopeasti samaan aikaan, kun vienti romahti ja BKT:n kasvu halvaantui vuosikymmeneksi. Samalla työttömyys lisääntyi rajusti julkinen ja yksityinen velkaantuminen paisui n. 100 miljardia euroa ilman talouskasvua.
No mitäpä siitä.
Hemmetin hyvä ja toimiva työmarkkinasysteemi, eikö niin ?
Tästä Suomen ainutlaatuisesta kolmikannasta ja yleissitovuudesta täytyy pitää kiinni kynsin ja hampain – kävi miten kävi – tuloksista riippumatta.
PS. Standard & Poor’s totesi viikko takaperin, että näkymät Suomen luottoluokituksen osin ovat mitä ovat väestön vanhetessa ja rakenneuudiststen ollen vielä täysin tekemättä työmarkkinoilla ja julkisten palveluiden osin.
Alijäämät eivät ole ikuisia maailman korkeimmin julkisin menoin.
Ilmoita asiaton viesti
Nähtävästi vastustat lähtökohtaisesti täällä kaikkea mitä sanon, sillä nyt tuntuu ettet edes lukenut kommenttiani, johon näin vastasit.
Toteat: ”Sinä sitä et näe lainkaan omituisena sitä, että..”
Toteat sen tällä kertaa asiasta, josta en edes mitään kommentoinut.
Kommenttini myös pyrki hakemaan ratkaisua asialle eikä edes ollut paikallisen sopimisen vastainen. Tavoitteena on lisätä paikallista sopimusta kuhan henkilöstön vaikuutus, edustus ja tiedonsaanti varmistetaan esim Ruotsin tapaan.
Sitten kommentoit: ”Tästä Suomen ainutlaatuisesta kolmikannasta ja yleissitovuudesta täytyy pitää kiinni kynsin ja hampain – kävi miten kävi – tuloksista riippumatta.”
En oikein ymmärrä näitä kommenttejasi, kun ne eivät tunnu edes liittyvän kirjoittamaani. Riittää näemmä vastustuksesi triggeröijäksi se, että kunhan minä kirjoitan jotain. Erikoista.
Ilmoita asiaton viesti
Liittyy hyvinkin kirjoituksiisi sokeassa uskossasi patavanhaan ay-änkyröintiin kontra hyvinvointi ja verot a ’ la demarit globalisoituvassa maailmassa.
Onko tuottanut tulosta tämä sinun esittämäsi sopankeitto viime vuosikymmenen aikana, muuta kuin velkavastuita tuleville ”veronmaksajille” ?
Suomesta on tullut vientiriippuvaisesta maasta tuonti-velkariippuvainen maa kauppataseenkin alijäämin vain muutaman vuoden aikana.
Syitä voit kesyä EU:n komissiolta, ulkopulolisilta kansantaloustietäjiltä tai luottoluokittajilta.
Aivan varmasti Rinteen ja SAK:n astuessa verovapain mainosrahoin pellekansan ruoriin meillä tapahtuu talousihme vailla vertaistaan Kreikan suuntaan
Ilmoita asiaton viesti
Lauri ”vastarannan” Kiiski!
Minun on nyt kyllä kompattava Nikoa! Sinulla lienee jonkinlainen patologisen negatiivinen suhtautuminen vasemmistoon ja ay-liikkeeseen.
Olen aika vakuuttunut seuraavasta:
Mikäli suomalainen työnantaja olisi valmis siihen, että henkilöstöllä olisi oma edustajansa yrityksen hallinnossa sekä mahdollisuus laajempaan ja ennakoivaan tiedonsaantiin yrityksen taloudellisesta tilanteesta ja tulevaisuuden kaavailuista, meillä olisi kohtuullisen helppo siirtyä paikalliseen sopimiseen.
Elämässä kun monet asiat perustuvat vastavuoroisuuteen ja keskinäiseen luottamukseen.
Mutta tämä paikallinen sopiminen näyttää kyllä kovin vaikealta näinä pentikäisten, romakkaniemien ja kiiskien aikakaudella!
Ilmoita asiaton viesti
Olisiko se ay-liikkeen edustustus yritysten hallituksissa yritysten omien työntekijöiden edustusta, vai keskitettyä SAK:n edustusta ?
Minkä kokoisiin yrityksiin SAK:n edustusta viime kädessä lopulta vaaditaankaan ?
Paikallista sopimusta käytetään yleisesti maailmalla kaikkialla. Kolmikanta,tupot ja yleissitovuudet ovat vain suomalaisten ikioma keksintö ja jokainen voi tarkastella sitä, mitä Sari Sairaanhoitaja – paketin jälkeen 2007 maassa on tapahtunut.
Vienti on romahtanut ja talouskasvu on ollut jäässä ainoana maana koko EU:ssa. Ikävä kyllä, tämä vain on fakta.
Tässähän olisi nyt mukava lukea se virallinen Kaistakorven kannattama ehdotus tai esitys, mitä juurikin Suomen SAK on ehdottamassa asiaan ja miten se poikkeaisi Ruotsin ja Saksan käytännöistä ?
Itse olen ymmärtänyt, että ongelmia on tässä Suomen ay-liikkeen esityksessä ollut äänestyspäätännän ja omistuksen legimiteettien suhteen.
Ilmoita asiaton viesti
Puhut kyllä asiaa ja arvostan työnantajana pyrkimystäsi löytää kompromissi. Pidän paikallista sopimista tärkeänä, mutta ymmärrän sen olevan kaksisuuntainen tie. Näin käsittääkseni Saksassakin toimittiin. Olen aika varma siitä, että palkat joustavat tarvittaessa molempiin suuntiin yrityksen tilanteen muuttuessa – ainakin pk-yrityksissä.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä tässä nyt työelämässä ollut puolet elosta, niin palkkajoustolle olisi tosiaan tarvetta, sillä ei voi olla niin, että joustava ja määräaikainen suhdannetyövoima on samaan aikaan sitä halvinta työvoimaa.
Enpä ole kuullut avauksia työnantajien suunnalta, että totta kai määräaikaisuudesta ja joutavuudesta maksettaisiin enemmän.
Vantaalla oli hyvä esimerkki, jossa väliaikaisia sijaisia koetettiin houkutella paremmalla palkalla. Sitten älähti vakituinen henkilökunta liittoineen, ettei ole reilua. Vaikka sitähän se juuri olisi ollut.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005644392.html
Systeemissämme vakiopaikka maksaa ja turvaa parhaiten, ja jos et tuossa asemassa ole olet kakkoskorin väkeä. Määräaikaisuudesta ja joustavuudesta tulisi saada kompensaatio.
Toki sekin on silmiinpistävää, että sitten kun on liikkuva ja joustava työvoima niin sitten puuttuukin se uskollisuus ja vaihdetaan työmaata noin vain… kiittämätöntä…
Kiitos ja kunnioitus toimii vain molempiin suuntiin.
Ilmoita asiaton viesti
Saksa kyseisessä tutkimuksessa on samassa kategoriassa sijalla 114. Ykkösenä Hong Kong ja kakkosena Viro.
Miksi siis verrata Saksaan? Verrataan vaikka Itävaltaan joka on sijalla 136…
Lisäksi kyseinen tutkimus antaa Suomelle useitakin ykkösijoja, eli ei kaikki ihan pielessä voi olla.
Ilmoita asiaton viesti
Elina hyvä..onko totuus erillainen tässä maassa?
Ilmoita asiaton viesti
Sopimusraamit tuovat ennustettavuutta myös yrityksille. Mitä palkkoihin tulee, mikään ei estä paikallista sopimista TES perustana, aina on mahdollista maksaa tuon minimin yli.
Niko Kaistakorpi kirjoitti seikkaperäisen kommentin. Ruotsin esimerkki on aika pragmaattinen ja jos se toimii Suomessakin, miksipä ei otettaisi käyttöön. Vaan onko suomalaisille työnantajille vaikeaa työntekijöiden myötämääräämisoikeus ja nykyistä tasa-arvoisempi työelämä?
Ilmoita asiaton viesti
Työn hinta määräytyy markkinoilla. Työehtosopimuksen mukainen palkkataso on hintakilpailun vuoksi maksimi. Palkkataso ylittää työehtosopimuksen vain, jos työvoimasta tulee pula ja normaalin palkkatason ylittävä hinta kannattaa työnantajan maksaa. Jos bisnes ei korkeammalla palkkatasolla kannata, bisnes lakkaa ja työpaikka myös. Ay:n aate on, että parempi ihmisen kokonaan työttömänä on olla, kuin vähän pienemmällä palkalla.
Antti Rinne vaalimainoksessaan voisikin julistaa, että ”kyllähän palkatta on elettävä.”
Ilmoita asiaton viesti
Ihminen voi puhua faktaa, ideologiaa tai näiden kahden sekoitetta. Sinä, Heikki, puhut lähinnä ideologiaa. Työehtosopimuksen mukainen palkka on työehtosopimuksen ja työnantajien vuoksi minimi – maksamaton palkkakin kun käy voittomarginaalista. Jos työn teettäminen ei kannata, työn ei pidä tulla teetetyksi eikä tehdyksi – yritystuet vievät sinun ja minun verovarojamme eivätkä ne kannattamatonta kannattavaksi tee.
HA: ”Ay:n aate on, että parempi ihmisen kokonaan työttömänä on olla, kuin vähän pienemmällä palkalla.”
Tämä siis on sinun aatteesi ay-liikkeen aatteesta. Aatteeseesi toisen aatteesta sinulla on oikeus. Tosiasiat sitten erikseen.
HA: ”Antti Rinne vaalimainoksessaan voisikin julistaa, että ”kyllähän palkatta on elettävä.””
Kuka tahansa voisi julistaa mitä tahansa. Vaan takaisin tosiasioihin: SDP:n TV-mainoksessa puhutaan palkalla elämisestä. Sijapääte -lla/-llä merkitsee muuta kuin pääte -tta/-ttä.
Ilmoita asiaton viesti
Hienoa Elina, minäkin ihmettelin ylen aamu-uutisointia. Jos 39% kansalaisista kannattaa paikallisen sopimisen laajentamista, annetaan heidän sopia. Muut voivat sitten pitäytyä yleissitovissa TES -sopimusehdoissa. Kaikki siis saavat sen, mitä haluavat.
Miksi muuten eri alojen työehtosopimuksissa on erilainen minimipalkka ? Jos palkalla pitäisi elää, kuten jotkut sanovat, mikä näistä eri minimipalkoista on se, jolla pitää elää ?
Ilmoita asiaton viesti
Mika!
Noin juuri. Hajota ja hallitse.
Todistit juuri, että Sinun kaltaisten yksisilmäisten työnantajamyönteisten takia tarvitsemme yleissitovuuden ja valtakunnalliset työehtosopimukset.
Ilmoita asiaton viesti
Jotenkin minusta tuntuu, että Matillakin on aika yksisilmäinen näkökulma asioihin. Tervetuloa vaan joukkoon 🙂
Osaako Matti vastata esittämääni kysymykseen ?
Ilmoita asiaton viesti
Lepomäki ihmetteli Ylen tentissä, että missä maailmassa nuo paikalliseen sopimiseen nihkeästi suhtautuvat elävät.
Minäpä vastaan: tässä ihan todellisessa maailmassa.
Lepomäki ja kokoomus luottavat siihen että työnantajat vapaaehtoisesti herättäisivät työntekijöittensä kuottamuksen ja markkinat hoitaisivat loput.
Missäköhän pumpulimaailmassa Lepomäki oikein elää? Jossain kahisevan keskellä kaiketi, kun ei näe työelämän todellisuudesta siivuakaan.
Eikö kokoomus näe vai eikö se halua nähdä – vai näkeekö sittenkin – että työntekijät ovat työnantajan palveluksessa tullakseen toimeen ja pystyäkseen elättämään itsensä ja perheensä? Eivät ensisijaisesti tuottaakseen työnantajalleen mahdollisimman paljon voittoa.
Ilmoita asiaton viesti
Onko Saksan talouden nousu ja työttömyyden lasku Hartz-reformien ansiota, vai ei? Yksi näkökulma aiheeseen: https://uralehti.fi/blogit/hartz-paketti-ei-pelast…
Ilmoita asiaton viesti
Tiistain vaalitentissä oli yksi puheenvuoro, joka jäi mieleen siksi, että kukaan muu ei siitä puhunut tai maininnut kuin Katri Kulmuni. Asiayhteyttä en muista. Yhteistoiminta laki remonttiin, koska se on irtisanomiset mahdollistava laki: Siitä sait Katri ainoat pisteesi.
Ilmoita asiaton viesti
Eilisillan vaalitentissä (aihe: työpaikat) Katri, Elina ja KD:n Tomi puhuivat lähes koko ajan asiaa.
SDP:n Skinnarin ainoa lääke työllisyyden nousuun näyttää olevan luottamus (ja verotus). Tuleva hallitus ihan oikeasti huolestuttaa.
Ilmoita asiaton viesti
Täytynee tarkentaa. Kokonaisaihe oli työpaikat, jossa käsiteltiin eri teemoja tähän liittyen, kuten paikallinen sopiminen, tarveharinta ja niin edelleen. Ruotaslaisten Nylanderilla samoin kuin Elolla oli jokaiseen teemaan sama vastaus muunneltuna.
Oikeastaan keskustelusta erottautuivat selvimmin edukseen Arhinmäki sekä Lepomäki ja Ohisalo, joissakin teemoissa.
Ilmoita asiaton viesti
Yksi mahdollisuus voisi olla kokeilu, jossa haetaan halukkaita työyhteisöjä (yrityksiä) paikalliseen sopimiseen koeajaksi tietenkin kohtuullisin rajoituksin. Itse työntekijöiltä vaadittaisiin hyväksyntä suunnilleen 9/10 kannattaa kokeilua silloin ok. 1/10 ns änkyrä damagecontrol. Samantapainen kokeilu kuin perustulossa oli.
Jos se insertin Javasko pääsisi kokeiluun, tarveharkinta veks ja hankkikoon hitsarit vaikka huitsin Nevadasta. Luokkahitsari ei tarvitse suomenkielentaitoa työtä tehdessään, konepiirustuksista löytyy vaadittava informaatio. Vuoden kokeilu, mieluimmin 2 vuoden, jos ei olla tyytyväisiä niin paluu menneisyyteen tai lappu luukulle.
Eilen ihmettelin vaalikeskustelussa Lepomäen sietokykyä yrittäessään vääntää rautalangasta joko kuuroille tai muuten rajoitteilisille idiooteille. Jopa Skinnari, jota jonkin verran diggasdin osoittautui AY-änkyräksi menneestä maaolmasta.
ps Olet oikeassa Elina, ei ne asu tässä maailmassa vaan jossakin eteerisessä toisessa rinnakkaistodellisuudessa.
Ilmoita asiaton viesti
Veikko kirjoitti: ”Eilen ihmettelin vaalikeskustelussa Lepomäen sietokykyä yrittäessään vääntää rautalangasta joko kuuroille tai muuten rajoitteilisille idiooteille”.
Tein saman havainnon. Elina on pätevä ja perustelee hyvin (kuten Katrikin). Elina onkin kunniaksi kokoomukselle (puolue, josta en pidä). Sen sijaan SDP aikoo verottaa nuo uudetkin työpaikat pois, Timo Harakan nerokkaan vero-ohjelman avulla…
Ilmoita asiaton viesti
Paikallistakin sopimista on ollut. Kuopiossa Power Flute ( Savon Sellu ) tarjosi työntekijöille mahdollisuutta siirtyä 3-vuorosta 12 tuntiseen 2-vuorotyöhön vastoin Paperiliiton kovaa painostusta. Työntekijät hyväksyivät työnantajan tarjouksen vastoin ay-liikkeen kuria ja ovat olleet päätökseen tyytyväisiä pitkine työvuoroineen,pitkine vapaineen ja olemassa olevine työpaikkoineen.
Toisena vaihtoehtona oli tuolloin koko tehtaan alasajo kannattamattomana ja kilometritehdas kaikelle sen työvoimalle.
Ilmoita asiaton viesti
Lepomäki ja kokoomus eivät elä tässä maailmassa, he elävät isojen yritysten kainalossa.
Joskus kannattaisi rikkoa niitä rajoja ja tutustua, millaista se mukava paikallinen sopiminen on 5-15 henkilön yrityksissä.
Ruotsin malli on erittäin kannatettava, mutta se ei ole sopinut työantajapuolelle.
Ilmoita asiaton viesti
Jos ei halua sopia, firman työntekijät pitävät entisen palkkansa. Niin yksinkertaista sen luulisi olevan. Laki on tässä se perälauta.
Ritala voisi itse vastata miten ay-liike palvelee pienellä palkalla kitkuttavia. Virossa minimipalkat nousevat 10% joka vuosi. Se tarkoittaa sitä, että 5 e./h. minimipalkka on noussut 13 e./h. 10 vuodessa.
Koska et kuitenkaan vastaa, vastaan puolestasi. Ay hyväksyy nollatuntisopparit, 9 euron tukityöt, silppuhommat, ym., ihan vain siksi, että haluaa pitää kiinni yleissitovuudesta eli määräysvallastaan päättää ihan jokaisen palkasta.
Ilmoita asiaton viesti
Erikoisia lukuja tarjoat Virosta, kun uutinen viime joulukuulta kertoo:
”Viron yleisradion uutisen mukaan maan hallitus hyväksyi eilen torstaina minimipalkan nostamisen 500 eurosta 540 euroon. Uusi kansallinen minimipalkka tulee voimaa 1. tammikuuta 2019.”
”Samalla minimituntipalkka nousee 2,97 eurosta 3,21 euroon. Uusi minimipalkka sovittiin jo syyskuussa Viron ammattiliiton ja Viron työnantajien liiton tekemällä sopimuksella.”
”Viron vero- ja tullihallituksen tilastojen mukaan yhteensä 25 500 kokopäiväistä työntekijää sai 500 euroa palkkaa. Se on 5,3 prosenttia kaikista kokoaikaisista työntekijöistä Virossa.”
https://www.tallinna24.ee/artikkeli/728957-virossa…
Joten aika kaukana ollaan mainitsemistasi summista.
Ilmoita asiaton viesti
Sinun mainitsemasi luvut ovat yhtä syvältä kuin kaukaakin. Viron keskipalkka on 1400 e./kk. Kymmenessä vuodessa keskituntipalkka (2008: 7,46 -> 2018: 11,6) on noussut 55 %.
Kun tarkastellaan Viron 10 vuoden takaista minimipalkkaa ja sen kehitystä p.a., minimipalkka on noussut 10 % / vuosi 200 eurosta 540 euroon.
Kysymys on siitä, että Suomessa palkat laskevat, kiitos ay:n. Virossa palkat nousevat, kiitos vapaan hinnoittelun, minkä seurauksena työpaikat lisääntyvät vähenemisen sijaan ja paheneva työvoimapula nostaa matalimpia palkkoja.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt maali vaihtuu, äsken puhuit minimipalkasta luvuilla:
”Se tarkoittaa sitä, että 5 e./h. minimipalkka on noussut 13 e./h. 10 vuodessa.”
Ei 5 euroa tunnissa ole minimipalkka eikä se ole noussut 13:sta euroon.
Yhtäkkiä käännät sen keskipalkaksi.
Tässä sitten kerrot: ”Suomessa palkat laskevat, kiitos ay:n.”
Tämäkään ei pidä paikkaansa. Keskipalkka on käytännössä noussut koko 2000-luvun, kiky aiheutti pientä tasaantumista.
Viimeisen kertoma keskipalkasta on vuoden 2018 kolmannelta neljännekseltä, josta kerrotaan:
”Tilastokeskus julkisti maanantaina myös uusimmat luvut palkansaajien keskiansioista. Kaikkien palkansaajien keskiansio oli syyskuun lopussa 3470 euroa, kun se vuosi sitten oli 3 398 euroa. Vuodessa keskiansio kasvoi siis 72 euroa.”
Latelet asioita faktoina vaikka ne eivät pidä alkuunkaan paikkaansa. Se vasta on syvältä ja kaukaa.
Ilmoita asiaton viesti
SAK ei ole esittänyt tietääkseni Ruotsin mallia Suomeen, vaan ”laajennettua Ruotsin mallia”, jolla on aivan varmasti perustuslaillisiakin ristiriitoja omistusoikeuteen liittyen.
Yritykisillä on tuskin mitään sitä vastaan, että päätännässä on mukana työntekijöiden edustus kuultavana ilman äänestysoikeutta, mutta päätösvalta ja millainen päätösvalta äänestysoikeuksineen on yritysomistuksen kannalta suotavaa ja laillista lainsäädännön mukaan on sitten eri adia.
Toki ay-liike haluaisi varmasti itselleen kaiken tavan vasemmiston tapaan 51 % kaikkien yhtiöiden päätösvallasta äänestyksiin ilman omaa omistajuutta.
Ritalalla on nyt oiva tilaisuus esitellä se Ruotsin malli ja SAK:n malli ja vertailla niitä keskenään ?
Ilmoita asiaton viesti
Eilen oli ensimmäinen tentti, jonka katsoin kokonaan. Lepomäki ja Kulmuni suorastaan hämmästyttivät selväkielisyydellään ja varsin rauhallisella analyyttisellä otteella. Suomella on sittenkin vielä toivoa jos heidän laisiaan tulee politiikkaan lisää. Ei ole ihme että Kulmuni peittosi Väyrysen muutama vuosi sitten Lapin piirissä. Arhinmäellä oli sama levy päällä, minkä hän lienee saanut armolahjana syntymässään. Tavio haparoi ja oli ”ulkona” puolet ajasta. Perussuomalailla ei kyllä ole kuin Halla-aho, joka pystyy estradilla tasapäiseen (ja jopa muita parempaan) keskusteluun. Sinisten Elo oli pirteällä päällä huolimatta tulevasta tappiosta. Haastoi onnistuneesti vanhoja konkareita. Toimittajat selvisivät hyvin.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, Elo oli hyvässä vedossa ja ”rokotti” mukavasti, vaikka/koska on pommivarma tippuja.
Ilmoita asiaton viesti
Elinalle pari lainausta!
Heikki Kauppi: (TEK:n entinen toiminnanjohtaja)
”Luulen tietäväni, mihin tutkimukseen hän viittaa, koska se on ainoa tiedossa olevani, josta voi ajatella vetävänsä tuollaisen johtopäätöksen. Kyseinen tutkimus on IMF:n vuosittain julkaisema maailman maiden kilpailukykyvertailu, mutta siinä ei tarkastella työmarkkinoiden jäykkyyttä kokonaisuutena, vaan tuo sijoitus koskee palkkojen jäykkyyttä. Palkkojen jäykkyyttä ei myöskään mitata tutkimuksessa millään empiirisellä mittarilla, vaan yritysjohtajien haastattelulla.
Tulos kertoo siis sen, että kysyttäessä palkkojen jäykkyydestä suomalaiset yritysjohtajat pitävät suomalaista palkkausta jäykempänä kuin muiden maiden yritysjohtajat omien maidensa palkkausta. Kyseessä on siis mielipide, ei fakta. Kansantalouden kilpailukyvyn kannalta ainakaan tuolla tavalla mitattu palkkojen jäykkyys ei näyttäisi edes olevan kovin tärkeää. Samaisen selvityksen mukaan Ruotsi ja Saksa, joita pidetään kilpailukykyisinä ja menestyvinä kansantalouksina, ovat palkkajäykkyydessä samoilla lukemilla Suomen kanssa.”
Riku Salokannel: (Suomen Ekonomit, työmarkkinajohtaja)
”World Economic Forumin kilpailukykyraportin mukaan Suomi on palkanmuodostuksessa 140 maasta viimeinen, mutta mittari ei taida kuitenkaan olla kovin relevantti ainakaan siitä päätellen, että mm. keskeiset kilpailijamaamme Saksa ja Ruotsi ovat tällä mittarilla sijoilla 132 ja 133.
Palkanmuodostuksen joustavuuskin on toki viime vuosina edennyt, sillä viimeisimmät työehtosopimusratkaisut toivat mm. yleiskorotuksen suhteen selkeästi lisää mahdollisuuksia ajamiimme paikallisiin sopimusratkaisuihin.”
Asiat näyttävät aina sellaisilta, miltä kantilta ja millä tavoitteella niitä katsoo!
Ilmoita asiaton viesti
Kourin vaisi olla parempi tutustua vaikka luottoluokittajien rapsoihin Suomen talouden laadusta. Jätin viimeset sanomatta kohteliaisuus syistä.
Kerro nyt minkä teollusuusmaan talous on ollut miinuksella BKT:n suhteen vuosikymmenen ajan ja mitkä olivatkaan seuraukset ?
Suomi elää ay-johtoisesti edelleen kivikauden aikoja ja vieläpä verovapaasti asuntokeinotteluin.
Missä muussa maassa moinen veronmaksajien hyväksikäyttö muka yleishyödyllisyyksineen olisi edes mahdollista ?
Ilmoita asiaton viesti
Eikös ne ole tasolla AA+, eikä yksikään luokittaja tehnyt niihin vuoden alkupuolella muutoksia.
Mikä sinua nyt niin huolettaa?
Ilmoita asiaton viesti
Huolettaa luottoluokittajien sanamuodot.
Kouria ei huolta mikään talouskasvun ollen nollassa jo vuosikymmenen ajan alijäämin.
Vasemmiston johtvako talousneroko tämä Kouri on ?
Ilmoita asiaton viesti
Talouskasvu ollen nollassa jo vuosikymmenen? Sehän on jo kasvanut ja Suomen Pankin ennuste kertoo:
”Suomen talouskasvu jatkuu laaja-alaisena. Vahva kansainvälinen kysyntä, parantunut kustannuskilpailukyky, kotitalouksien tulojen kasvu ja suotuisat rahoitusolot tukevat kasvua ennustevuosina. BKT:n kasvuennusteet vuosille 2018–2020 ovat 2,9 %, 2,2 %, ja 1,7 %. Lähivuosina hidastuva kasvu heijastaa pitkän aikavälin vaimeita kasvunäkymiä. Inflaatio pysyy yhden prosentin tuntumassa vuosina 2018–2019 ja kiihtyy 1 ½ prosenttiin vuonna 2020.”
”Suomen talous on kasvanut yhtäjaksoisesti jo kolme vuotta. Suomi siirtyy vuonna 2018 noususuhdanteesta korkeasuhdanteeseen, jossa talouden resurssit ovat tavanomaista tehokkaammassa käytössä. Tuotanto kasvaa potentiaaliaan nopeammin, ja tuotantokuilu on umpeutunut”
https://www.eurojatalous.fi/fi/2018/3/suomen-talou…
Esität aivan paikkansapitämättömiä väittämiä.
Ilmoita asiaton viesti