Tuloerot, demarit ja tytäryhtiötalous

Olin hiljan vaalipaneelissa,
jossa oli tarkoitus puhua Suomen kansainvälisestä kilpailukyvystä. Keskustelu
kuitenkin tarrautui alustajan, Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkijan Heikki
Taimion
, esittelemiin käsityksiin tuloeroista. Taimion mukaan tuloeroilla
pystyi – suuresti liioittelematta – selittämään kaikkea kurimusta maailmassa.
Hänen mukaansa kehitys Suomessa oli menossa väärään suuntaan, ja ehdokkaat hymistelivät
mukana.

Ehdotin
leikilläni että kannustaisimme korkeimmin ansaitsevaa kymmenystä siirtymään
Suomen ulkopuolelle. Tämän voisimme tehdä nostamalla veroprogression tarpeeksi
jyrkäksi, niin ansio- kuin pääomatulojen osalta. Jos kerran tilastollinen
merkitsevyys epäonnen ja tuloerojen suhteen piti paikkaansa, niin olisimme siirtäneet
kansallisen onnellisuutemme kerralla toiseen sfääriin.

Ei mennyt
kauan kun demariedustaja parkaisi: ”Se nyt ei olisi kovin reilua!”
Epäselväksi jäi, tarkoittiko hän noita maasta poispotkittuja vai niitä, jotka
tänne jäisivät.

Tuloerot eivät
kasvaneet kymmeneen vuoteen

Demarileiristä
parkaistiin tällä viikolla myös välikysymyksen muodossa. Vaikken itse kovin
huolissani tuloeroista olekaan, niin hieman olen huolissani siitä, mitä
tilastoja SDP:llä on välikysymyksensä tueksi esittää. Onko taustalla OECD:n
viimeisin raportti
(huhtikuu 2010)?

Ensinnäkin,
raportti kertoo tuloerojen olevan Suomessa maailman alhaisimpia – edelleen –
vaikka heidän tarkastelemallaan aikavälillä 1995-2005 tuloerot olivatkin
nousussa (ei ihme, kun lähdetään syvästä lamasta ja päädytään vauraaseen 2000-luvun
puoliväliin). OECD ei ole tuoreinta dataa Suomesta käyttänyt, mikä on sääli,
sillä sen pohjalta tulos olisi toinen.

Vuosina
1995-2009 reaalitulot kasvoivat
 Suomen
suurituloisimmassa kymmenyksessä 66% ja pienituloisimmassa 14%. Kaikki rikastuivat,
mutta hyvätuloiset rikastuivat muita enemmän, minkä seurauksena tuloerot
kasvoivat. Suhteellinen köyhyys oli Suomessa alimmillaan 1990-luvun alussa
laman aikaan, jolloin ihmiset olivat vähätuloisempia kuin vuosiin.

Viimeisen
kymmenen vuoden aikana
tuloerot eivät kuitenkaan tällä mittarilla ole kasvaneet. Parhaiten
ansaitsevan tulokymmenyksen tulo-osuus on vaihdellut voimakkaasti mutta pysynyt
keskimäärin samana
. Samalla kotitalouksien käytettävissä olevat keskimääräiset
tulot ovat kasvaneet 26%.
Kansakuntamme on vaurastunut merkittävästi.

Tuloeroissa
itsessään ei ole mitään tavoittelemista, mutta ikävä kyllä elämässä on vähän
tavoittelemista, jos tuloeroja ei sallita. Tämä koskee myös pääomatuloja.
Vaurastuessaan kansakunta kerryttää pääomia ja lisää taloudellista
itsenäisyyttään. Jos meillä kohta väestön vanhetessa on vähemmän työvoimaa,
niin olisi sitten edes pääomia ja vähemmän julkista sektoria. Voimme sitten kaikki
halutessamme alkaa harrastaa degrowth-kerhoja. Muuten elämme nopeasti tytäryhtiötaloudessa,
josta kaikki omistus on siirtynyt ulkomaille.

On tärkeä
havaita, mitä tuloerojen takana on. Jos tuloerot johtuvat taloudellisista tai
poliittisista väärinkäytöksistä, niin silloin maassa on yhteiskunnan kannalta
vakavia ongelmia, joista tuloerot ovat vain yksi ilmentymä. Jos taas tuloerot
johtuvat vapaudesta yrittää ja onnistua – kuten meillä Suomessa – niin tuloerojen
karsiminen tarkoittaa kannustimien karsimista. Terveessä kilpailussa syntyvät
tuloerot näyttäisivät pitkällä aikavälillä kasvattavan kaikkien taloudellista hyvinvointia.

Kansa
kannattaa progressiota – ja tasaveroa

Populistin
viittaa en tälläkään puheenvuorolla saa ylleni, sillä kansa vastustaa tuloeroja
mittauksien mukaan kiivaasti. Siinä mielessä demarienkin välikysymys uponnee
kuin veitsi voihin. En tosin tiedä millä logiikalla kansa aina milloin mitäkin
vastustaa. Kelan
vuonna 2007 tekemässä selvityksessä
76% kansalaisista oli täysin tai
jokseenkin samaa mieltä väitteestä ”Tuloerot ovat Suomessa liian
suuret”.  Samassa kyselyssä
kuitenkin sama määrä, 76% prosenttia vastanneista, oli jokseenkin tai täysin
samaa mieltä siitä että ”Suomessa verotus on liian kireää”.

Pragmaattisesti
oli 65% valmiita nostamaan suurituloisten verotusta. Jos tämän yhdistää
edeltävään toiveeseen, niin vaatimuksen on pakko olla progression merkittävä
jyrkentäminen. Häkellyttävää kyllä, 40% ilmoitti kuitenkin olevansa täysin tai
jokseenkin tasaveron kannalla: ”Suomessa tulisi ottaa käyttöön ns.
tasavero, jolloin jonkin tulorajan ylittävää tuloa verotettaisiin samalla
veroprosentilla ja rajan alle jäävästä tulosta ei maksettaisi veroa.”

SDP on välikysymyksessä
huolissaan ansiotuloiksi kuuluvien tulojen puliveivaamisesta pääomatuloiksi.
Näen tähänkin omituisuuteen vain yhden järkevän vastauksen: sama
tasaveroprosentti ulotetaan myös ansiotuloihin. Näin saadaan verotus kerralla
yksinkertaiseksi ja oikeudenmukaiseksi. Vain nettopalkkaeroilla on väliä.

Ja lopuksi, OECD:huhtikuinen raportti suosittelee myös että Suomen runsaista ja vastikkeettomista
työttömyysetuuksista luovutaan. Miksei SDP puutu tähän? Näköjään ulkomailtakin
tuleviin neuvoihin suhtaudutaan valikoivasti.

 

http://elinalepomaki.fi

 

elina-valtonen
Kokoomus Helsinki

Kansanedustaja (2014-) ja kokoomuksen varapuheenjohtaja. Ulkoasiainvaliokunnan jäsen ja Euroopan neuvoston varajäsen. Entinen koodari, työskennellyt 10 vuotta rahoitusalalla, asunut neljässä eri maassa. Tietotekniikan diplomi-insinööri ja kauppatieteiden maisteri kansantaloustieteestä. Ihmisoikeudet, kansalaisyhteiskunta ja kansainvälinen yhteistyö!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu