Suomi turhan valtionomistuksen jälkeen

Eilinen Suomi
hyvinvoinnin jälkeen
-paneelikeskustelu veti Finlandia-talon täyteen väkeä
nyökkäilemään Ollilan, Wahlroosin ja Siilasmaan johdolla sille miten maamme
nousee uuteen kukoistukseen kasvuyritysten avulla. Nyt olisi korkea aika alkaa
tehdä asialle jotain. Suomalaista pääomaa tai yrittäjyyttä ei tueta sillä että
valtio nostaa veroja, omistaa puolestamme ja monopolisoi toimialoja joilla
vapaa kilpailu olisi kuluttajan etu. Yksityisille yrityksille on avattava
nykyistä paremmin tilaa. Tarvitsemme markkinaehtoisia
rahoituskanavia
, kannustavaa verotusta ja valtion tulisi pidättäytyä oman
pääoman ehtoisesta omistamisesta sellaisissa yhtiöissä joissa sillä ei ole
strategista intressiä. Eikä niitä ole monta.

Osa valtion omistamista yhtiöistä hoitaa valtion
erityistehtäviä ja osassa on pelkkä sijoittajaintressi. Jälkimmäiseen
kategoriaan kuuluu suurimpana Telia Sonera. Tuo omistus muistuttaa siitä, miten
määräävä valtionomistus voi olla yhtiölle riippakivi silloin kun omistus ei ole
strateginen ja se on tarkoitus joskus myydä. Valtiolla ei olisi juuri velkaa jos
Soneran omistuksesta olisi luovuttu 1990-luvun lopussa silloin kun ottajia oli
jonoksi. Täydellistä markkina-ajoitusta ei toki ole kuin spottidiilerin
baaripuheissa. Mutta kykenemättömyys
tehdä päätöksiä
on oma lukunsa.

Sonera-kaupan vesittymisestä 1990-luvun lopulla ei yksin voi
syyttää yhtiön pääomistajaa Suomen valtiota, mutta helpommaksi prosessi ei tullut
kun yhtiön johdon ja hallituksen lisäksi mandaattia piti vääntää myös maan hallituksen
kanssa. Silloinen kauppa- ja teollisuusministeri Erkki Tuomioja (sd.) ei
vasemmistoliiton ja ay-liikkeen tukemana halunnut lähteä Soneraa yksityistämään.
Tätä perusteltiin työpaikkojen säilyttämisellä ja syrjäseutujen palveluista
huolehtimisella.

Umts, pumts ja pari vuotta myöhemmin entinen sankaritarina ”fuusioitiin”
länsinaapuriin. Nyt omistetaan vajaan 14 prosentin siivu ruotsalaisesta puhelinoperaattorista,
joka markkinoilla kulkee nimellä Telia. Valtion omistuksen arvo on kymmenesosa
siitä mikä se oli vuonna 1999, ja Suomessa on jäljellä puolet 1990-luvun
työpaikoista. Siinä olisi 3,5 miljardia euroa, joilla voitaisiin vaikka
pienentää eläkevelkaamme.

Rahapelit pois valtion huomasta

Valtion tulisi säilyttää ainoastaan strategiset omistukset.
Tällaisiksi erityistehtäviä hoitaviksi yhtiöiksi on nykyisin määritelty muun
muassa Veikkaus ja Valtion Rautatiet. Miksi hedelmäpelit ja nettikasino kuuluvat
valtion erityistehtäviin? Monopolin suojin toimivilla yhtiöillä on varaa toimia
tehottomasti. Veikkaus ja Raha-automaattiyhdistys käyttivät vuonna 2009
toimintakuluihin noin 15 prosenttia liikevaihdosta. Vaikka Kansaneläkelaitos ei
sekään kilpaile kenenkään kanssa, niin sen toimintamenot olivat ainoastaan kolme
prosenttia.

Rahapelimonopoleja suojellaan niiden hyviin kohteisiin
jakamien avustusten vuoksi. Ei ole järjellistä syytä korvamerkitä rahapelien
pyörittämisestä kertyviä varoja ”hyvään tarkoitukseen”: kaikki mitä
julkinen sektori tekee ja rahoittaa tulisi olla kansalaisten kannalta hyvää. Rahapelimarkkina
pitäisi avata kilpailulle
, jolloin valtio saisi verokertymää lisensoitujen yritysten
yhteisö- ja arpajaisverosta. Pokerisivut ovat netin nopeiten kasvavaa sisältöä.
Valtio menettää jo nyt tuloja kun suuri osan rahakkaista pokeripeleistä
pelataan ulkomaisilla pelisivuilla. Miksei tuollaista laadukasta sivua saisi pyörittää
joku Suomeen veronsa maksava innovatiivinen ja ketterä yritys jähmeän monopolin
sijaan?

Raideverkko tehokkaaseen käyttöön

EU:ssa vain Suomessa, Irlannissa ja Kreikassa on yksi
rautatieoperaattori. Valtion Rautateiden (VR) kaluston
käyttöaste on vaatimaton
. Rataverkko on mittava kansallinen investointi,
joka olisi syytä hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti jo energia- ja
ympäristösyistä.  Vuonna 2007 kilpailu
aukesi rahtiliikenteen ja kansainvälisen henkilöliikenteen osalta. Kotimaisen
henkilöliikenteen ja Venäjän yhdysliikenteen pyörittämisessä (noin 40
prosenttia kuljetuksista) VR:llä on edelleen yksinoikeus. Muita
markkinapelureita ei ole alalle ilmaantunut erilaisten kilpailun
esteiden
vuoksi.

Liikenne- ja viestintäministeriön asettama työryhmä julkaisi
viime vuonna raportin
joka suosittaa rautateiden henkilöliikenteen kilpailun aloittamista asteittain.
Kuljetussuorite on noussut ja palveluiden hinnat ovat laskeneet maissa, joissa
kilpailu on avautunut tehokkaimmin. Joissakin tapauksissa kaluston laatu on
parantunut. Työryhmän tekemien asiantuntijahaastatteluiden perusteella liikennöintikorvausten
arvioidaan laskevan
10–30 prosenttia kilpailuttamisen seurauksena.

VR:n monopolisuojaa ei tule jatkaa, ja kilpailunesteet
henkilö- ja rahtiliikenteen osalta on poistettava. VR tulisi pilkkoa erillisiksi
yrityksiksi, jolloin yhteiskunnan varoilla kustannettavat kannattamattomat kokonaisuudet
(kuten kaukoliikenteen yhteydet) toimivat irrallaan markkinaehtoisista
liiketoimista.

Tuetaan kotitalouksien omistamista

Pääoma ja dynaaminen elinkeinoelämä antavat suojaa globaalin
talouden ailahduksilta. Omistuksen tulisi olla nykyistä laajemmin
kotitalouksilla: ihmiset katsovat paremmin omien kuin toisten rahojen perään,
eikä valtion tehtävä ole toimia salkunhoitajana. Tähän voidaan kannustaa ennen
muuta sallivammalla verotuksella. Palkkatuloista on jäätävä jotain käteen ja
työtä tekemällä on voitava vaurastua. Yksityisten sijoitusten on voitava
kohdistua nykyistä helpommin myös listaamattomiin yrityksiin.

Olen yksinkertaisen verotuksen ystävä. Suomalaista omistusta
ei tueta sillä että osinko- ja pääomatuloverotusta kiristetään. Pääomat on
helppo siirtää maasta toiseen, etenkin saman valuutta-alueen sisällä.
Kuluttajien etu ei ole sekään jos omistuksen pörssiyrityksissä joutuu jatkossa
kierrättämään yhä laajemmin rahastojen kautta.

Pääomatuloveroa ei tule nostaa: nosto 28:sta 30:iin
aiheuttaa signaalina enemmän haittaa kuin verotuloja  – vain promillen luokkaa koko verokertymästä.
Yhdenkertaisen verotuksen periaate pitäisi myös osingot verovapaina. Tämä ei
ole rikkaiden suosimista, sillä yli 80 prosenttia osinkoa saavista
yksityishenkilöistä saa osinkoa alle tuhat euroa vuodessa.

elina-valtonen
Kokoomus Helsinki

Kansanedustaja (2014-) ja kokoomuksen varapuheenjohtaja. Ulkoasiainvaliokunnan jäsen ja Euroopan neuvoston varajäsen. Entinen koodari, työskennellyt 10 vuotta rahoitusalalla, asunut neljässä eri maassa. Tietotekniikan diplomi-insinööri ja kauppatieteiden maisteri kansantaloustieteestä. Ihmisoikeudet, kansalaisyhteiskunta ja kansainvälinen yhteistyö!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu