Suomesta Euroopan unilukkari
Finanssikriisi ei ole mennyt ohi, finanssikriisi on tässä ja nyt. Euroopassa on otettu maksukykyyn nähden liikaa velkaa, niin valtioiden, yritysten kuin kotitalouksien toimesta. On lopetettava amerikkalaisten asuntolainaajien syyttäminen. Heillä oli oma velkakuplansa, ja se puhkesi pari vuotta aikaisemmin. Viimeisten vuosikymmenten aikana suhdanteet ovat vaihdelleet Yhdysvaltain (kuluttajan) johdolla – ei mitään uutta auringon alla.
Asioiden välinen korrelaatio ei merkitse syy-seuraus-suhdetta. Jos Jenkeissä otettiin liikaa velkaa niin osattiin sama tehdä meilläkin. Yhteneväisyys piilee lepsussa keskuspankkipolitiikassa: liiallisessa ja siten väkisinkin liian halvassa rahassa jo vuosien ajan. Näihin talkoisiin osallistuivat sekä Yhdysvaltain Fed, Euroopan keskuspankki kuin myös monet muut kansalliset keskuspankit.
Ennen varsinaisen kriisin puhkeamista Kreikan lainoittajista yli puolet oli eurooppalaisia eläke- ja sijoitusrahastoja. Kreikan velkakuplaa rakennettiin siis pankkien lisäksi ensisijaisesti yksityishenkilöiden rahoilla. Olisikin paitsi virkistävää, myös loogista, kuulla perättävän eläkesäästäjien ja heidän salkunhoitajiensa sijoittajavastuuta.
Markkinat unilukkarina
Liikepankkien syyttäminen on välimiesten välisten suhteiden perkaamista. Pankkeja syyttäessä on hyvä muistaa että lopulta nekin ovat keskuspankkipolitiikan sekä kansainvälisen pankkisääntelyn armoilla. Kuka on sen järjestelmän takana joka salli kaikkien tarpeeksi hyvin luottoluokiteltujen (viime vuosiin asti käytännössä kaikkien) eurovaltioiden velan käyttämisen vakuutena keskuspankissa?
Peli olisi poliitikkojen toimesta voitu viheltää poikki jo vuosia sitten, kelpuuttamalla keskuspankkiluoton vakuudeksi esimerkiksi vain eurokriteerejä noudattavien jäsenvaltioiden lainaa luottoluokituksesta riippumatta. Pankkien suurimmat lainaushalut olisivat jääneet siihen. On hyvä muistaa, että nimenomaan EU-virkamiehet ja poliitikot ovat luoneet yhteisen rahajärjestelmämme pelisäännöt ja luovat käynnissä olevan keskustelun perusteella vastakin.
Ei sen vuoksi, että tässä olisi haettava syyllisiä koska se ei vie meitä yhtään eteenpäin. Vaan sen vuoksi, että oppisimme virheistämme tulevaisuutta varten. Ei markkinatalous ole kriisin syypää: jos eläisimme vapaassa markkinataloudessa eikä rahaa voisi printata ilmasta, emme nyt sosialisoisi ylivelkaantuneiden markkinaosapuolien velkoja, eivätkä maat sen puoleen olisi päässeet ylivelkaantumaan. Sijoittajien hermo olisi pettänyt jo huomattavasti aikaisemmin kuin monen eurosokean byrokraatin.
Koko Kreikan "kriisi" alkoi varsinaisesti vasta loppuvuonna 2009 kun markkinat alkoivat väläytellä punaista valoa maan talouspolitiikalle: Kreikan lainapapereiden jälkimarkkinahinnat laskivat nopeasti (eli Kreikan korot ja CDS:t nousivat). Näyttäkää minulle se virkamies tai poliitikko, joka tuota ennen oli huolissaan Kreikan talouden tilasta ja vaati maalta toimia talouden vakauttamiseksi.
Markkinarahaa vasta vuosien päästä
Olen huolissani Euroopan valtioiden nopeasta velkaantumisesta sekä tällä hetkellä käytössä olevasta pelastuskeinovalikoimasta. Portugali on nyt tilassa, jossa se päätyy pian kansainvälisten pelastusrahastojen asiakkaaksi. Lisävelat kansainväliseltä valuuttarahastolta IMF:ltä ja Euroopan vakausahastolta nostaisivat Portugalin velan suhteessa kansantuotteeseen huimalla 47 prosenttiyksiköllä 135 prosenttiin.
Säästöohjelmilla saavutetaan tuloksia vasta vuosien päästä, joten Portugali on väliaikaisen rahaston lisäksi myös takuuvarma pysyvän rahaston asiakas. Espanjan talous on hyvin riippuvainen naapurista: Portugali on Espanjan kolmanneksi tärkein vientimaa ja espanjalaisilla pankeilla on 60 miljardin saatavat Portugalista. Portugalin koko kansantalouden velkataakka (mukaan lukien kotitaloudet, pankit ja yritykset) on nyt yli 300 prosenttia BKT:sta. Se on enemmän kuin Kreikalla, mutta vähemmän kuin Irlannilla ja Espanjalla.
Näillä velkaluvuilla ei vapailta markkinoilta käytännössä ole mahdollista lainata. Markkinaehtoista lainarahan saantia haittaa muutaman vuoden päästä paradoksaalisesti sekin väline, joka nyt on pelastuskeino eli Euroopan pysyvä vakausmekanismi EVM. EVM toimisi parhaiten jos sitä ei koskaan pitäisi ottaa käyttöön – eli se onnistuisi "rauhoittamaan markkinat". Se näyttää kuitenkin epätodennäköiseltä.
EVM:n myöntämät velat ovat etuoikeusjärjesteyksessä heti IMF:n jälkeen. Eli jos valtio kykenee joskus jotain maksamaan, niin se maksaa ensin IMF:lle, sitten EU:lle ja lopuksi vasta kaikille muille (aikaisemmille) rahoittajille.Tämä kuulostaa impivaaralaisesta pelastajasta varmasti ensihätään hienolta, mutta tuo järjestys on kaksiteräinen miekka: jos vuonna 2015 Portugali yrittäisi lainata pääomamarkkinoilta, niin kenen luulette haluavan antaa uutta rahaa maalle jonka velka/BKT on yli 130 prosenttia ja jonka velkomisjärjestys on äsken mainittu? Kyseinen velkomisjärjestys myös laskee väistämättä Portugalin ulkoista luottoluokitusta, mikä ei lisää sijoittajien kiinnostusta.
Paluu markkinatalouteen
Kyseessä on noidankehä, sillä ainoa tapa eurooppalaisille "pelastajille" on saada rahansa joskus takaisin on käytännössä se, että nyt pelastettavat valtiot kykenevät jonain päivänä rahoittamaan itsensä itsenäisesti. Tie markkinatalouteen näyttää sumuiselta.
Kellään ei ole eikä voi olla selkeää näkemystä siitä, milloin ja miten EVM:stä päästään eroon. Jos ja kun EVM:n yksi tehtävä on siirtää osa vastuista alkuperäisille sijoittajille, niin nyt olisi mielestäni kysyttävä miksei näin tehdä saman tien? Nyt odotamme muutaman vuoden, siirrämme velat toisiin taseisiin ja siten kauemmas sieltä missä vastuu tulisi kantaa. Ja lopuksi keskuspankki tulee ja inflatoi meidät ulos kriisistä – nykyisten nettosäästäjien kustannuksella.
Eurooppa kaipaisi vapaata kauppaa ja markkinaehtoista rahoitusta – eikä pelastuspaketteja jotka eivät lopulta tee muuta kuin syvennä moraalikatoa.
—
Aikaisempi kirjoitukseni aiheesta: Euroalueella vitsit vähissä
”EVM:n myöntämät velat ovat etuoikeusjärjesteyksessä heti IMF:n jälkeen. Eli jos valtio kykenee joskus jotain maksamaan, niin se maksaa ensin IMF:lle, sitten EU:lle ja lopuksi vasta kaikille muille (aikaisemmille) rahoittajille”
Miten tähän tilanteeseen päästään, jos vanhat velkojat eivät anna asiaan suostumustaan? Jos olisin sellaisen pankin edustaja, jonka saatavien yli näin käveltäisiin, riitauttaisin tämän varmasti. Eli käsitelläänkö tätä etuoikeusjärjestystä sitten seuraavat 10-vuotta eri oikeusistuimissa? Vai miten asia saadaan hoidettua?
Voisitko rahoitusalan ammattilaisena vähän valaista asian tätä puolta?
Ilmoita asiaton viesti
Periaatteessa etuoikeusjärjestelmä tulee voimaan pysyvän vakausmekanismin, EVMmän voimaantulon myötä 2013 koskien siitä eteenpäin liikkeellelaskettuja lainoja.
Käytännössä etuoikeus tulee koskemaan myös aiemmin – siis nyt – liikkeellelaskettuja lainoja. Ja tämä on se ongelma.
Koska kuka eläkesijoittaja tai pankki rahoittaisi nyt Kreikkaa, kun ilmeisenä vaarana on, että viimeistään vuoden 2013 jälkeen tapahtuvissa velkajärjestelyssä kaikki saatavat joutuisivat uudelleenjärjestelyn kohteeksi. Tarkoittaen mittavia pääomatappioita sijoittajalle.
Niinpä vaaravyöhykkeessä olevien maiden – Kreikka, Portugali, Irlanti – on käytännössä mahdotonta saada nyt rahoitusta markkinoilta.
Juridisesti asia ei ole ongelma, vaan normaali käytäntö valtioita koskevissa velkajärjestelyissä.
Ilmoita asiaton viesti
Kysäisin asiasta koska muistelen, että Kreikan lainoituksen kohdalla asiasta oli jotain vääntöä.
Oliskohan joku (Heinäluoma?) eduskuntakeskusteluissa nostanut esille sen, että Suomen antamalle lainalle pitäisi saada etuoikeus mahdollisessa velkajärjestelytilanteessa. Tämä sitten torpattiin sillä, että Kreikan vanhemmissa velkapapereissa olisi ollut joku tämän järjestelyn kieltävä lauseke.
Ilmoita asiaton viesti
”Periaatteessa etuoikeusjärjestelmä tulee voimaan pysyvän vakausmekanismin, EVMmän voimaantulon myötä 2013 koskien siitä eteenpäin liikkeellelaskettuja lainoja.”
Ja tässä vaiheessa siis vuonna 2013 on nämä kaikki roskalainat EKP:n halussa, joten se siitä rahoittajien riskeistä.
Ilmoita asiaton viesti
Ja ne, mitkä eivät ole EKPn hallussa, ovat meidän veronmaksajien takaamina pankkien kuitattavissa riihikuivaan käteiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi valtiot eivät ota rahan luomista omaan hallintaansa? Miksi yksityisten pankkien haltuun on annettu noin tärkeä asia kuin raha.
Nyt kun kaikki käyttämämme raha (150 valtiota samassa liemessä) joudutaan hattu kourassa lainaamaan pankista ja vieläpä korkoa vastaan ei liene ihme että likipitäen kaikki valtiot ovat korviaan myöten veloissa, samoin kuin ihmiset, kunnat ja yksityiset yritykset. Avaruudestako se raha meille lainataan? Ehei, vaan pankista, ja korkoa vastaan.
Moni on varmaan pelannut Monopoli-peliä. Siinä saadan alkupääomaa rutkasti, sekä joka kierroksella lisää kierrosrahan muodossa. Tämän nykyisen rahajärjestelmän mukaisessa Monopolissa alussa otettaisiin alkupääoma velkana, ja joka kierroksella suoritettaisiin lainanlyhennys pankille. Olisipa v”tumainen peli, koko ajan vähenisi raha kierrossa jollei otettaisi lisää lainaa… tässä nykymenon pahin vika.
Ilmoita asiaton viesti
”Liikepankkien syyttäminen on välimiesten välisten suhteiden perkaamista. Pankkeja syyttäessä on hyvä muistaa että lopulta nekin ovat keskuspankkipolitiikan sekä kansainvälisen pankkisääntelyn armoilla.”
Mielenkiintoista tässä on kuitenkin se, että liikepankeilla on melko paljon vaikutusvaltaa kyseiseen sääntelyyn. Pankkialahan luo pitkälti itse omat sääntönsä, jotka se vain käy hyväksyttämässä valtioilla. Nyt on taas nähty, mihin rahoitusmarkkinoiden sääntelyn vähentäminen on johtanut.
Alan yhä enenevissä määrin kannattaa talousdemokratiaa. Yksityiset pankit ovat kaikin tavoin epäonnistuneet tehtävässään, ja on täysin järjetöntä, että valtiot ovat ajautumassa pankkien ja ylikansallisten rahastojen valvontaan. Rahoitusjärjestelmän tehtävä on palvella kansaa, ei niin että kansan ja valtioiden tehtävä olisi palvella pankkeja.
Ilmoita asiaton viesti
Erinomainen kommentti ja samaa mieltä, nyt tarvitaan vain rohkeutta nostaa talousdemokratian ajatukset keskusteluun.
Ilmoita asiaton viesti
Euroopan keskuspankki on valtajärjestelmän luomus. Jotta sen olemassaolo ylipäätään olisi mahdollista, pitää ensimmäinen kumarrus olla valtajärjestelmään päin.
Tästä syystä on ylipäätään mahdotonta, että poliittisesti luotu keskuspankki olisi edes olemassa, ellei se 100% luota omistajiinsa. Eli käytännössä hyväksy valtioiden velkakirjoja vakuudeksi täydestä arvostaan silmät kiinni, mitään kyselemättä
Pankin ei pidä missään olosuhteissa hyväksyä vakuudeksi omistajansa lupausta takaisinmaksusta.
Valtioiden pitää ottaa tarvitsemansa lainat aina ulkomailta, euroalueen ulkopuolelta. Tällaisessa tapauksessa valtion maksukyvyttömyys kaataisi ulkomaisia pankkeja, lisäisi euroalueen kilpailukykyä ja kasvua, ja loppupelissä olisi hyödyksi euroalueelle.
Myös lainan myöntäjät tietävät tämän.
Ilmoita asiaton viesti
Piia-Noora Kauppihan toimi EU-parlamentissa innokkaana sääntelyn purkajana ja sai siitä palkinnoksi viran Finanssialan keskusliitosta. Tiistaina hän kannatti voimakkaasti pankkien pelastamista veronmaksajien rahoilla YLE:n Aamu-tv:ssä.
http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubR…
Ilmoita asiaton viesti
”Pankkeja syyttäessä on hyvä muistaa että lopulta nekin ovat keskuspankkipolitiikan sekä kansainvälisen pankkisääntelyn armoilla.”
”Armoilla” on kyllä melkoisen humoristinen sanavalinta.
Ilmoita asiaton viesti
Erinomainen kirjoitus.
Mutta oletko todella sitä mieltä, että Kreikan (ja Portugalin) velkasaneeraus pitäisi tehdä samoin tein?
Ilmoita asiaton viesti
Mitä velkasaneeraus auttaa jos rahajärjestelmä säilyy velkapohjaisena korolla orjuuttavana lainana?
Ilmoita asiaton viesti
Hei Raoul, mielestäni ainoa tie eteenpäin on velkasaneeraus.
Ilmoita asiaton viesti
Maailmantalouden kasvun ollessa vielä niinkin hauras pelkään pahoin, että osan euroalueesta joutuessa velkasaneeraukseen markkinavoimat pyrkisivät dominoteorian mukaisesti työntämään myös Espanjan ja Italian yli laidan. Ja silloin olisi todella piru irti. Me molemmat tiedämme, miten hyeenalauma toimii haistaessaan veren. Varsinkin silloin, kun edellinen ruho on jo onnistuneen hyökkäyksen jäljiltä kylmennyt.
Kuten olen mm. Huuskon blogissa kirjoittanut, itse uskon että ajanpeluu kannattaisi, sillä positiivisessa skenaariossa maailmantalouden jatkaessa kasvuaan ja säästötoimenpiteiden purressa ainakin Portugalin lainansaanti markkinoilta voisi hyvinkin onnistua kahden vuoden päästä. Kreikasta en tosin ole niinkään varma.
Ohessa oma aiempi blogini aiheesta:
http://raokon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/66712-portu…
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus. Itse olen kääntynyt tässä viime aikoina varsin pessimistiseksi tuon Portugalinkin pärjäämisen suhteen (ja yritän perustella myös tässä kirjoituksessani miksi pidän epätodennäköisenä sitä, että Pt pääsisi muutamankaan vuoden päästä vielä omin kyvyin markkinoille).
Jaan huolesi tuon ketjureaktion suhteen. Se on väistämätöntä. Jos Pt ajautuu maksukyvyttömyyteen niin Espanja seuraa nopeasti perässä: paikalliset pankit ovat vaikeuksissa jo asuntomarkkinan romahduksen vuoksi ja niillä on erittäin paljon portugalilaista velkaa.
Ei tässä helppoja ratkaisuja ole mutta itse en usko että ajan ostamisella on oikeastaan muuta tekoa kuin että EKP ehtii printata enemmän rahaa. Sekin on ok, mutta pitäisin velat silti alkuperäisissä taskuissa enkä siirtäisi niitä sieltä muualle. Moraalikadon vuoksi.
Ilmoita asiaton viesti
Ainoa tie eteenpäin on mielestäsi velkasaneeraus. Et ole varmaankaan mielipiteinesi yksin, varsinkaan pankkipiireissä ; )
Valtion konkurssi tai velkasaneeraus edellyttäisi sitovaa lainsäädäntöä sen periaatteista. EU voisi saada sellaisen teoriassa aikaan muutamassa vuodessa. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää, ettei Bryssel kykene tällaista eturistiriitaa yksin ratkaisemaan. EU:n jäsenvaltiot esiintyvät sekä velkojina että velallisina.
Kansainväliset rahoitusjärjestelyt ja mainitsemasi etuoikeusjärjestykset pyörivät ehkä jollain tavoin Yhdysvaltojen lain ja oikeusistuimien varassa, mutta ei sitä tai muutakaan säännöstöä voi siitä huolimatta noin vain eurooppalaisen valtion oikeuksiin ja velvollisuuksiin soveltaa. Esimerkiksi Kreikan hallitus ei varmasti hyväksyisi sitä, että Kreikan valtion omaisuuden arvoista tai työntekijöiden palkoista päättäisi sitovasti joukko ulkomaisia juristeja. Kreikan hallitus on demokraattisesti valittu, IMF tai edes EU:n keskushallinto ei sitä ole.
Ainoa tie on yhden tai useamman pankin päästäminen konkurssiin. Velallisvaltiot ilmoittavat velkojilleen, kuinka paljon maksetaan ja kuinka paljon ei. Sitten katsotaan kuka kaatuu ja kuka ei. Pankkilobbarit pelottelevat lamalla ja muilla kauheuksilla, niin tekisin minäkin ; ) Vain niin päästään markkinatalouteen ja EU:n hallinnon demokratisointiin.
Ilmoita asiaton viesti
Jounilta erinomainen kommentti, täyttä asiaa !
Ilmoita asiaton viesti