Velkakriisiä for dummies

Velkakriisistä keskusteltaessa kommentit menevät usein pankkiirien toilailujen päivittelyyn. Kuitenkin olemme itse hyvää kyytiä matkalla kohti omaa velkakriisiä eikä sillä ole pankkien kanssa paljon tekemistä. Tilanteen vakavuutta ei ole ymmärretty, mikä näkyy tämän päivän Helsingin Sanomien artikkelissa ”Ekonomistit tyrmäävät talouspolitiikan”. Se listaa puolueiden keinot kestävyysvajeen paikkaamiseksi.

Toisin kuin jotkut ministeritkin väittävät, Euroopan velkakriisi ei johdu Yhdysvaltain velkakriisistä. Yhdysvalloissa eletään velaksi ja meillä eletään velaksi. Siinä yhtäläisyydet. Kreikan ja Portugalin ongelmat ovat seurausta siitä että poliitikot ovat jakaneet velkarahaa milloin mihinkin hyödylliseen tai hyödyttömään tarkoitukseen niin sanotun hyvinvointivaltion nimissä. Myös yksityinen sektori on velkaantunut roimasti ennen kaikkea löysän rahapolitiikan vuoksi.

On pelottava havaita että me olemme Suomessa etenemässä kriisimaiden viitoittamalla tiellä. Valtionvelka kasvaa valtiovarainministeriön arvion mukaan vuosittain yli kahdeksalla miljardilla eurolla paitsi tänä vuonna, myös vuosittain koko ensi vaalikauden ajan. Näin siitä huolimatta että kasvuennuste on positiivinen. Mitä jos ensi vaalikauteen sattuu uusi taantuma? 16 prosenttia kaikesta valtion jakamasta rahasta rahoitetaan velalla jo nyt. Tästä huolimatta puoluejohtajat eivät suostu nimeämään leikkauskohteita. 

Myös kotitaloudet velkaantuvat meillä kovaa tahtia. Kymmenessä vuodessa on kotitalouksien velkaantumisaste noussut noin 70 prosentista noin 115 prosenttiin. Kasvu jatkuu ja miksipä ei jatkuisi kun keskuspankin ohjauskorko on reaalisesti alle nolla.

Euroopan velkakriisin ratkaisuun on kaksi vaihtoehtoa. Joko ylivelkaantuneiden maiden velat siirretään yhteisvastuullisesti katettaviksi ja jälleen kerran luvataan että tästä eteenpäin eletään suu sakkiä myöten. Näin tosin jo tehtiin euroaluetta luotaessa sopimalla Maastrichtin kriteereistä, joita juuri kukaan ei kuitenkaan noudattanut.  Ongelmamaiden velkataakka on toisaalta jo nyt niin suuri, ettei kaksi tai kolmekaan vaalikautta riitä palauttamaan tilannetta omaan hallintaan.

Toinen vaihtoehto on päästää ylivelkaantuneet maat velkasaneeraukseen. Antaa markkinatalouden hoitaa. Tässä vaihtoehdossa on varauduttava muutamien pankkien kaatumiseen, eläke- ja sijoitusrahastojen tappiohin ja todennäköisesti myös reaalitalouden ongelmiin. Tarkkaa vaikutusten ketjua on mahdoton arvioida. Kannatan tätä ratkaisua siksi, että meidän täytyy selkeästi oppia kantapään kautta mihin on varaa ja mihin ei. Lisäperusteluita täällä.

Toivottavasti vaalien alla pidetään yllä keskustelua valtiontalouden menojen leikkaamisesta. Ja toivottavasti alamme kuulla jossain vaiheessa järkevän kokoluokan ehdotuksia. Mielellään jo ennen vaaleja. Toivottavasti äänestäjät ymmärtävät vaihtaa eduskuntaan kansanedustajat, jotka kykenevät menoja karsimaan eivätkä esittele lisämenoja, mitättömiä sadan miljoonan leikkauksia tai kuvittele talouskasvun hoitavan ongelman pois. Veronkorotukset ovat leikkauksia talouskasvuun.

 

Oma suuntaa-antava budjettiehdotukseni löytyy täältä: Budjettitalkoot 

(IE:n vanhempien versioiden käyttäjille se löytyy täältä)

elina-valtonen
Kokoomus Helsinki

Kansanedustaja (2014-) ja kokoomuksen varapuheenjohtaja. Ulkoasiainvaliokunnan jäsen ja Euroopan neuvoston varajäsen. Entinen koodari, työskennellyt 10 vuotta rahoitusalalla, asunut neljässä eri maassa. Tietotekniikan diplomi-insinööri ja kauppatieteiden maisteri kansantaloustieteestä. Ihmisoikeudet, kansalaisyhteiskunta ja kansainvälinen yhteistyö!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu