Luottoluokittajien luokaton show
Luottoluokittajien
rooli nykyisen rahoitusjärjestelmän paperiliimana on jäänyt taka-alalle eurokriisissä.
Kuitenkin sekä väliaikainen että pitkäaikainen pelastuspaketti nojaavat rahoitusvälineiden
hyvään luottoluokitukseen. Pelastusrahaston vitsi on, että se saa markkinoilta
halpaa rahaa, jota lainata kriisimaille eteenpäin. Jotta edullisia euroja markkinoilta
liikenee – etenkin halutussa mittakaavassa – on rahaston oman luottokelpoisuuden oltava
nykyisten supra-lainaajien tasoa, parasta AAA-luokkaa. Tähän päästään kun
rahastossa on paitsi tietynkokoinen käteispuskuri myös tarpeeksi takauksia AAA-mailta.
Pelkästään
euromääräisesti katsottuna paketti ei kaatuisi siihen, jos Suomen kokoinen
valtio jäisi hankkeesta ulos (Suomen osuus pysyvästä vakausmekanismista on
vajaa kaksi prosenttia), mutta esimerkiksi Ranskan luottoluokituksen
tipahtaminen tripla-A:sta heikommaksi käytännössä romuttaisi hankkeen tai ainakin
supistaisi merkittävästi rahaston antolainauspotentiaalia. Jos Ranskan
takauksella ei nimittäin enää olisi tarvittavaa arvoa, maan pitäisi myöntää
rahastoon enemmän riihikuivaa käteistä. Sarkozynkin euronälkä todennäköisesti laantuisi siihen. Ranskalle
laskettu osuus paketista on viidennes.
Ranskan
luottoluokituksen pudotusta uumoiltiin jo vuosi sitten samoihin aikoihin kun
Kreikkaa ”pelastettiin” talkoovoimin. Hiljattain siitä on oltu
kummallisen hiljaa, vaikkei maan julkinen talous eikä rahoitusasema ole
sittemmin parantunut. Ja vaikka kaksi viikkoa sitten tapahtui mahdottomista
mahdottomin: S&P uhkasi alentaa Yhdysvaltain luokitusta.
Onko
luottoluokittajat ostettu hiljaisiksi vai mistä tämä implisiittinen solidaarisuus
eurohanketta kohtaan? Ranskan julkinen velka suhteessa kansantuotteeseen on 84
prosenttia ja jatkuvista mielenosoituksista sekä kansan yleisestä työallergiasta
päätellen se on nousujohteinen myös tästä eteenpäin. On hyvinkin mahdollista,
että Ranskan (tai jonkin toisen AAA-maan) luokitus tipahtaa ennen kuin Euroopan
vakausmekanismin on vuonna 2013 määrä aktivoitua.
Luottoluokittajien
uskottavuus lähenee nollaa
Luottoluokittajien kuten Standard & Poor’sin, Moody’sin ja
Fitchin vallan suppenemista povattiin finanssikriisin suurimman myllerryksen
jälkeen. Niin totaalisesti olivat kaikki kolme epäonnistuneet suojelemaan
velkasijoittajia tulevilta tappioilta. Päinvastoin, luottoluokittajilla oli
merkittävä rooli rakennettaessa subprime-kuplaa. Ilman hienoja
luottoluokituksia eri tavoin paketoidulle kuralle eivät pankit olisi saaneet
tuotteita kaupaksi.
Vuosina 2005-2007 merkityistä AAA-luokituksen saaneista vakuudellisista
velkasitoumuksista vain 10 prosentilla oli enää AAA-luokitus vuoden 2009
kesäkuun lopussa. Parhaan luottoluokituksen (AAA / S&P tai Aaa / Moody’s)
sijoitusten konkurssitodennäköisyys on luottoluokittajien omien ilmoitusten
mukaan vuoden sisään noin nolla.
Niin kauan kuin todennäköisyys on nollaa suurempi, on
toki mahdollisuus olemassa. Lehman Brothersin luottoluokitus oli Moodysillä ja S&P:llä
kummallakin A-luokkaa (konkurssitodennäköisyys vuodessa noin 0,01%) samana
päivän aamuna kun pankki ajautui maksukyvyttömyyteen. Moody’s periaatteessa
laukaisi Lehmanin konkurssin alentamalla sen luottoluokituksen kertarysäyksellä
yhdeksällä tasolla 15.9.2008. S&P
taas osoitti kauaskatseisuutensa alentamalla Lehmanin luottoluokituksen
roskasarjaan muutama päivä konkurssin jälkeen.
Vastuunpakoilua
Ranskan valtionlainojen riskilisä on korkeampi kuin
Chilen lainoissa. Tämä kertoo Chilen taloudella menevän suhteellisen hyvin
viime vuotisesta maanjäristyksestä huolimatta ja vastaavasti Ranskan
lisääntyvistä ongelmista. Silti Ranskan luottoluokitus on parempi kuin Chilen –
kuinka ollakaan.
Luottoluokittajat eivät toki aja sijoittajan etua, vaan
omaa etuaan. Niin kauan kun rahoitus tulee velan liikkeeseenlaskijalta, on
luottoluokittajan korva herkistynyt liikkeeseenlaskijan näkemyksille ja
toiveille oman luottokelpoisuutensa suhteen. Luottoluokittajat myös tietävät
roolinsa markkinoiden liikuttajina.
Jokainen tietää mitä tämä tarkoittaa, mutta silti
etenkin valtiolliset institutionaaliset sijoittajat ja muut julkiset toimijat nojaavat
päätöksissään luottoluokituksiin. Yksityiset, pienet ja/tai ketterät luottavat
mieluummin omaan arviointikykyynsä. Näin esim. Pimco, joka on myynyt lyhyeksi
Yhdysvaltain valtionlainoja jo ennen kuin S&P pari viikkoa sitten varoitti mahdollisesta
luottoluokituksen laskusta.
No mutta. Byrokraateilla ei ehkä ole arviointikykyä tai
sitten halua käyttää sitä. Mitä kertoo Euroopan rahoitusjärjestelmästä
politiikka, jossa keskuspankki hyväksyy jäsenmaiden velkaa vakuudeksi, jos sen
luottoluokitus on tarpeeksi hyvä – riippumatta siitä, täyttyvätkö rahaliiton
kriteerit maksimialijäämästä ja velkaantuneisuudesta? Se kertoo totuudesta,
jossa vastuuta pakoillaan viimeiseen saakka ja vieläpä sellaisten tahojen
taakse, joilla tuota vastuuta ei ainakaan tulisi olla. Tällä tiellä
eurolandiassa nyt ollaan.
PS. Vastuunpakoilua on tiedossa lähiaikoina roppakaupalla
lisää, muun muassa jos Kreikka onnistuu neuvottelemaan lainojensa ehdot vaivihkaa
uusiksi. Esimerkkejä tullee riittämään.
PPS. Hieman reilu vuosi sitten Kreikan valtionlainojen
luottoluokitus oli vielä investointiluokkaa
(investment grade). Toivottavasti et ostanut silloin.
Yhtään luottoluokittajaa tai pankkiiria ei ole saatu EU:ssa kaltereiden taakse finanssikriisistä. Onko aloitettu edes yhtään oikeusprosessia? Sen sijaan EU vaati muutama kuukausi sitten Venäjän pankkiirihuijari Hodorkovskin vapauttamista.
Ilmoita asiaton viesti
Olis oikein puhua vaan EU-tuesta.Portugal on niin pieni alue maantieteellisesti, kun kyseessä oikeesti on EU:n koko talousalue.
Sijoittajarosvorötöspankkirikolliset haluavat naamioda tällä kertaa Potugalin piikkiin.
Kreikka-naamio on jo käytetty ja Irlantinaamio.
Hyi Hel————–tti !!
Ilmoita asiaton viesti
Tässä onkin nyt melkoinen dilemma. Kuinka on mahdollista, että puolueesi vt ministeri Kataisen suulla lupaa suomalaisten hyvin hatarasti vakuudellista velkaa maille, joiden luottokelpoisuus on puistokemistin tasolla?
Suurin osa meidänkin kansantuotteestamme perustuu sijoituksilla luotuun mielikuvavarallisuuteen, eikä missään nimessä työn tuottavuuteen.
Meillä ollaan kyllä pääsääntöisesti ahkeria, mutta tuotannollisella työllä saavutettu ostovoima ei riitä mitenkään elintason ylläpitämiseen, kun samalla sijoittajat nostavat keinotekoisesti tuotantotekijöiden arvoa. Velkaista keskiluokkaa alkaa täälläkin tippua kasvulinjan alapuolelle kiihtyvään tahtiin.
Olisiko aika myöntää, että käteen meni tämä ”vapaussota”? Riippuminen löysässä hirressä ei oikein tunnu vapaudelta.
Jos kokoomuslainen ajattelu lähtee siitä, että kaikki varallisuus yksityistetään taloudellisen pakon ajamana, niin sitä nämä tukipaketit totisesti suosivat. Ikävä kyllä, yksityinen sektori on optimoinut voitot, mutta palvelutaso on jopa julkista sektoria surkeampi ja lisäksi ani harvalla on siihen edes varaa.
Vastuullista politiikkaa?
Ilmoita asiaton viesti
On mielestäni epätodennäköistä että nykyisiä ongelmia voitaisiin ratkaista ilman pankkitoiminnan sääntelyn lisäämistä. Elina varmaankin pankkitaustansa puolesta osaisi ehdottaa keinoja, joilla pankit saataisiin tekemään sitä mitä niiden olisi tarkoituskin tehdä, eli tukemaan reaalitaloutta.
Sain taannoin luettua Frédéric Lordonin kirjan aiheesta (http://www.intokustannus.fi/kirja/rahamyllyt_kuriin/), ja siinä esitettiin useita korjausehdotuksia nykyiseen rahoitusjärjestelmään. Sinänsä mielenkiintoista että asiasta ei ole käytännössä lainkaan julkista keskustelua.
Ilmoita asiaton viesti
Taloudenpidon löperyys on valitettavasti tullut jo sisäänrakennettuna eurovyöhykkeelle sen jälkeen kun konvergenssikriteereistä joustettiin ennen kaikkea Italian ja Belgian jättivelkojen kohdalla ja tietenkin se, että Kreikkaa ylipäänsä edes harkittiin mukaan. Ylipäänsä Kreikan pelastaminen oli idiotismia kun julkisuudellekin (kaikille asiaan perhetyneille oli alusta asti selvää) paljastui kuinka härskisti kansantalouden tilinpitoa manipuloitu ja EKP:tä ja muita suoraan viilatty linssiin.
2000-luvun alussa olisi pitänyt eurosta luoda vakaiden talouksien vakaa raha. Silloin tosin siihen eivät olisi päässeet ainakaan Belgia, Italia ja Kreikka. Ranskankin budjettialijäämä kävi paljon yli konvergenssirajan, mutta vain jokusen vuoden ajan. Sama päti Saksaan. Valitettavasti vain eurosta jäivät pois siihen loogisesti tarvitut Britannia, Tanska ja Norja. Eritoten Britanniaa olisi tarvittu vahvan talouden tasapainottajaksi. Heikommatkin maat olisi hyvin voitu ottaa mukaan, mutta cyrrency board -periaatteella eli samalla, millä Viro sitoi krooninsa ensin D-markkaan ja sitten euroon. Ja samalla, millä jo vuosia Kosovan ja Montenegron talous toimii euroilla ja Bosnian omalla mikkihiiri-d-markalla. Eli rahan määrä sidotaan vapaasti vaihdettaviin reserveihin ja sillä hyvä. Näin olisi euroon saatu enemmän maita, mutta euron arvo itse asiassa olisi määräytynyt vain ”kovan ytimen” mukaan, eli Saksa, Suomi, Itävalta, Alankomaat, Luxemburg, Irlanti (ja mieluusti toki edellä mainitut Iso-Britannia, Tanska ja Ruotsi) ja mahdollisesti Espanja ja/tai Portugali. Belgia, Italia ja Kreikka (ja mahdollisesti Espanja/Portugali) olisivat voineet ottaa euron käyttöön mutta vain currency board-periaatteella eli niiden taloudet eivät olisi vaikuttaneet euron kurssiin. Se olisi myös motivoinut niitä panemaan taloutensa ajoissa riittävän hyvään kuntoon eikä kuitenkaan estänyt euron käyttöön ottoa missään maassa. Se olisi toki kiristänyt rahapolitiikkaa huonon talouden maissa ja ehkä ensi vaiheessa lisännyt työttömyyttä, mutta pitkällä tähtäimellä taloudet olisivat tervehtyneet ja ehkä osa jopa tähän mennessä ehtinyt euroon oikeastikin.
Mitä tulee luottoluokituslaitoksiin, ne eivät kerta kaikkiaan toimi jos a) kyseessä on manipulaatio ja b) niillä (kuten melkein aina) on oma intressi luottoluokituksen tiettyyn tasoon.
Nytkin tehtiin perustavaa laatua oleva virhe, kun lähdettiin tukemaan Kreikkaa. Kreikan olisi pitänyt antaa tippua, jo ihan siitä syystä että eivät menneet vain taloudellisesti perseelleen vaan myös valehtelivat siitä. Itse kannattaisin Irlannin ja Portugalin pelastamista jos Kreikka olisi päästetty putoamaan. Nyt on hiukka ambivalentti tunnelma.
Ranskan luottoluokituksesta verrattuna Chileen toteaisin, että paljon on mailla eroakin muussakin kuin talouden absoluuttisessa koossa ja poliittisessa vaikutusvallassa ja se selittää osan luottoluokituserosta – mutta ei kaikkea. Minä en sijoittaisi euroon tai euroalueeseen juuri nyt. Kreikan voisi myydä Kiinalle velkoja vastaan ja Portugalilta hakea etumaksuksi kultareservit vaikka Frankfurtin holveihin (niiden arvo n. 20 miljardia) ja sen jälkeen katsoa miten loppuosa paketista kasataan. Kiina varmasti ostaisi Kreikan velat sopivalla poliittisella diilillä ja kreikkalaisillekin tekisi hyvää saada jakaa maansa muutaman miljoonan yritteliään ja säästäväisen han-kiinalaisen kanssa…
Terminologiaa: myy lyhyeksi – olet ilmeisesti kääntänyt sell short eli shortata trader-slangilla suomeksi. Itse pyrkisin miettimään jonkin toisen termin, myydä lyhyeksi ei ole sinällään ymmärrettävä kuten esim. englannin short-selling. Hyvää ehdotusta tosin minullakaan ei tähän hätään ole.
Ilmoita asiaton viesti
”PS. Vastuunpakoilua on tiedossa lähiaikoina roppakaupalla lisää, muun muassa jos Kreikka onnistuu neuvottelemaan lainojensa ehdot vaivihkaa uusiksi. Esimerkkejä tullee riittämään.”
Taidat olla ihan pihalla, Kreikan osalta on täällä blogissa kirjoitettu näin.
”Esim. Kreikan tapauksessa asia on selvä. Nykyisellä korkotasolla Kreikka ei pysty maksamaan muuta kuin velan korkoja seuraavat kahdeksan vuotta, eli velka ei lyhene lainkaan. Eli noutaja -> velkasaneeraus tulee. Veikkanpa, että suomalaista veronmaksanjan rahaa palaa tässä operaatossa n. 500 miljoonaa euroa. Muistan miten Vanhanen vuosi sitten kehui, että Suomelle tämä on ”hyvä bisnes”.”
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus, joka tarjosi hieman uutta näkökulmaa tähän eipäs/juupas vääntöön, jota vaalien alla ja jälkeen on Suomessa käyty. Noissa luottoluokituslaitoksissa on varmaan mukava olla töissä, kun ei ole mitään vastuuta siitä, mitä sille läppärin ruudulle kirjoittelee ennen Submit-napin painamista…
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus ja hyvä pointti. Olen samaa mieltä siinä, että luottoluokittajien rooli julkisessa keskustelussa on jäänyt pienemmälle painoarvolle.
Oikea ongelmahan tässä on se, että mikä on finanssivalvonnan ja lainsäätäjien kyky ymmärtää rahoitusmarkkinoita? Uskaltaisin väittää, että se ei ole korkea (ja vähenevä mitä lähemmäksi eduskuntaan mennään). Voidaankin aiheellisesti todeta, että vaikka olisi halua valvoa, niin onko kykyä? Olennaisin kysymys on se, että mikä on viranomaisten kannustimet ymmärtää rahoitusmarkkinoita.
Sinänsä yksityiset sijoittajat voivat luottaa luottoluokittajiin, mutta tällöin heidän varmaan pitäisi kantaa riskit siitä? Nyt varmaan moni sijoittaja ymmärtää, että luottoluokitukset eivät ole enää niin äärimmäisen objektiivisia, joten käytetään muita mittareita.
Toisin sanoen, mikä on vaihtoehto?
Itse näkisin positiivisena trendinä sen, että yksityisille toimijoille (lue markkinat) annetaan enemmän tilaa ja luotetaan, että heidän kannustimet ovat loppujen lopuksi tehokkaampia kuin viranomaisten.
Tahtoisin kuitenkin kuulla Lepomäen näkökulman aiheeseen…
Ilmoita asiaton viesti
Joo ei tämäkään asia ratkea kyllä asettamalla lisää viranomaisia, vaan sillä että luottoluokittajien rahoitusmalli pistetään uusiksi vapailla markkinoilla. Jos reittaajien tehtävä on edustaa sijoittajien etua, niin silloin niiden rahoituksen tulisi tulla sijoittajilta. Näin yksinkertaisuudessaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tähän tapaan – ja riittävän pitkään – 10v + ? –
takautuvalla tulosvastuulla .
Ilmoita asiaton viesti
Luottoluokitusten ongelma on, että luottoluikitusta tekevät yritykset, eivät viranomaiset, ja nämä yritykset ovat pääasiassa pankkien, rahoituslaitosten ja pörssioperaattiorien omaistamia.
Lyhesti: Ne eivät ole luotettavia.
Ilmoita asiaton viesti
Sori että olen tylsä, mutta miksi viranomaiset olisivat sen parempia tekemään luottoluokituksia kuin yritykset? Mikä kannustin heillä on tehdä työnsä oikein?
Ilmoita asiaton viesti
Mikä kannustin heillä on tehdä työnsä väärin?
Ilmoita asiaton viesti
Väärin on vähän huono sana, mutta tahtoisin vain ymmärtää miksi virkamies tekisin kaikkensa, että palkka juoksee. Yksityisellä puolella tämän varmaan ymmärtää = jos et tee kaikkesi, niin kilpailija tulee ja vie sinulta toiminnan (yksinkertaistus)
Virkamiehillä palkka juoksee tapahtui mitä tahansa. Tämäkö muka ei yhtään vaikuta siihen, että kuinka hyvin teet työsi.
Ilmoita asiaton viesti
Jos virkamies tekee työnsä väärin ja siis tulos on haluttu ja toivottu, ei todellinen, ja jää kiinni, virkamies saa tuomion ja potkut.
Jos ykstyinen luottoluokituslaitos tekee työnsä väärin ja siis tulos on haluttu ja toivottu, ei todellinen, ja jää kiinni, vastuuhenkilö saa jättimäisen kultaisen kädenpuristuksen ja potkut.
Valkeneeko ero?
Ilmoita asiaton viesti
Vakautamme keinottelun tappioita oikeesti.Talouskeinottelijat ovat siellä EU:ssa vitsaus.
”Aina kun Moody’s tai jokin muu luottoluokituslaitos alentaa Kreikan, Irlannin ja Portugalin luottoluokitusta, se nostaa rutkasti Kreikan, Irlannin ja Portugalin ottamien luottojen korkoa”.
Maksammeko me omalla vakausrahaston osuudella siis KORKOJA ??!!
Ja jos me nyt sitten jenkkilän varassa ollaan luottoluokituksien osalta ,niin selväähän se on ,ettei pelaamisen mahdollisuutta voida sulkea pois.Vaikuttaa enemmänkin todennäköisemmältä.
Makanismi voisi olla siis näin yksinkertainen.
Luottolukitus ylös —>Korot alas —>Jorgokset nostamaan halpaa pelirahaa(tai ketkä tahansa muutkin ökyrötöstelijät)—>Luottoluokitus alas —>VAKAUSRAHASTOLTA RAHAA —>Sama kierros uudelleen, eli luottoluokitus ylös jne.—> ? Ja kun kierros on käyty läpi niin valitaan taasen sopiva Maa(siis joka todellisuudessa on perse auki mutta nostetaan keinotekoisesti luottoluokitusta yklös,jolloin saadaan korot alas jne.)
Kuinka monta kierrosta voidaan mennä,enenkuin peli vihelletään poikki ja kenttä lanataan.Ei kovin montaa.
Näyttää päivänselvää,että me maksammekin keinottelua ja korkoja.
Emme siis todellisuudessa vie Eurooppaan mitään sellaista rahaa mikä loisi ”vakautta”.
Good bye Eurotalous ! Game is over.
Ilmoita asiaton viesti
Sun pohdinnalla ja älyllä Elina toivoisin että vaihtaisit puoluetta tai ainakin lähtisit vetämään nykykokkareista!
Ilmoita asiaton viesti
Persuihin voisit tulla huoleti.Täällä saa olla oma ittes.
Ilmoita asiaton viesti
Elina on suuntautuneisuudessaan juuri oikeassa puolueessa.
Erityisesti kannatin hänen selkeätä mielipidettään tasaprosenttisen ansiotuloverotuksen puolesta.
Tällainen analyysi, jonka hän tänään tänne on pukannut, osoittaa, ettei hänen näkemyksensä asioista perustu mihuinkään mututuntumaan, vaan älykkääseen faktatietojen ymmärrykseen ja analysointiin.
Ilmoita asiaton viesti
Kuvittele Hakkarainen ja Lepomäki samassa puolueessa, niin siinä on aika pitkälti vastaus miksi ei persut. Toinen tietää asioista ja toinen sahaa puuta.
Ilmoita asiaton viesti
Hän yrittää väittää, ettei liikepankkien luototus olisi ollut holtitonta ja kevytmielistä, vaikka se on sitä ollut.
Ja yleisesti ottaen 30-vuotias ei voi olla viisaampi kuin 50-vuotias, vaikka olisi suorittanut mitä tahansa Aalto-yliopisto-opintoja.
Ilmoita asiaton viesti
”Ja yleisesti ottaen 30-vuotias ei voi olla viisaampi kuin 50-vuotias, vaikka olisi suorittanut mitä tahansa Aalto-yliopisto-opintoja.”
Yleisesti ottaen ja keskimäärin, joo.
Mutta et suinkaan ole sitä mieltä, että kaikki 50-vuotiaat ovat viisaampia kuin kaikki 30-vuotiaat?
Ilmoita asiaton viesti
”… Se kertoo totuudesta, jossa vastuuta pakoillaan viimeiseen saakka ja vieläpä sellaisten tahojen taakse, joilla tuota vastuuta ei ainakaan tulisi olla. Tällä tiellä eurolandiassa nyt ollaan.”
Tuo on mielestäni tyypillinen piirre kaikille massiivisille keskitetyille poliittisluonteisille valtarakenteille joilla on valtuudet muiden varojen käyttöön.
Ilmoita asiaton viesti
Enpä usko että Elinarouvan äly ja terävä kynä siitä tylsyisi vaikka osaisi sahatakin.
Taloustohtorit sanoo samaa minkä sahurikin tietää. Kun talous tiukkenee se merkitsee pimeän
talouden paisumista entisestään. Ei sillä korkoja makseta – lyhennyksiä varsinkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Virkamies ei saa potkuja, jos antaa vääriä luokituksia. Virkamies saa potkut, jos antaa matalat luokitukset niille, jotka sen ansaitsevat, mikäli olisi poliittisesti tarkoituksen mukaista antaa korkeat luokitukset.
Valtion luokittajan ei ehkä olisi ollut sopivaa paljastaa Kreikan huonoa luokitusta edes yhtä aikaisin kuin yksityisten.
Luottoluokittajien välinen kilpailu on estetty sääntelyllä. Jopa USA:n arvopaperiviranomainen SEC myönsi itse, että sen harjoittama luokittajien sisäpiirin suosiminen on aiheuttanut nämä ongelmat ja ne sääntelylait pitäisi poistaa.
http://online.wsj.com/article/SB123976320479019717…
Ilmoita asiaton viesti
Entäs jos Portugalikin vain painaa niitä euroja akselit punaisena kuin Irlanti?
http://rahanvalhe.puheenvuoro.uusisuomi.fi/58602-i…
Ilmoita asiaton viesti
Näissä vaaleissa kävi loppujen lopuksi ihan hyvin. Nyt säätytalolla sorvataan hallitusohjelmaa, joka monelta osin on täysin vastoin Lepomäen tavoitteita. Ainoa lohdus hänelle on tietenkin kestävyysvaje ja fantasiat libertaristisista suurleikkauksista.
Tuloksen perusteella suomalaiset eivät kannattaneet Lepomäen käsitystä vapaudesta. Lepomäen lisäksi jäivät Wille Rydman, Henry Heikkinen sekä kymmenen muuta libertaristisinta ehdokasta rannalle. Kukaan tuloerot.fi vetoomuksen allekirjoittajista ei päässyt eduskuntaan ks. http://www.tuloerot.fi/allekirjoittaneet.php
Tuo tuloerotvettomus on sikäli mielenkiintoinen, että sen allekirjoittajat puolustavat eri palkkojen maksamista samasta työstä. Käsittääkseni samasta työstä voidaan niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla maksaa kannustepalkkioita, mutta heidän vetoomuksensa on tulkittavissa vaatimukseksi eritasoisista peruspalkoista samasta työstä.
Kaikkia työsuoritteita ei voi mitata urakassa. Jokainen voi päätellä, kuinka oikeudenmukainen ja reilu peli tästä sukeutuisi hoitoalan työpaikoille, jos kaveri ”pärstäkertoimen” perusteella saisi parempaa pohjapalkkaa (ja kannustaisiko tämä edes heikommin suoriutuvia parempaa ennemmin kuin katkeroittaisi).
Ennen vaaleja pyrin taktisilla kommenteillani torbedoimaan Lepomäen vaalityötä (lue: ideologista sumutusta). Jos pelastin yhdenkin äänen pois Lepomäeltä, katson onnistuneeni.
Ilmoita asiaton viesti
Luin kirjoituksesi vasta nyt vinkin perusteella, kun etsin luottoluokittajia koskevaa tietoa tai blogikirjoituksia. Toivottavasti sinulla on vaihtopenkillä aikaa kirjoittaa lisää luottoluokittajista. Tarkoitan muitakin näkökulmia kuin eurokriisi. Käänsin tämän sivun korsoraattorilla, mutta sisältö on silti melkoista progea. Korsoraattorin lisäksi tulisi jonkun luoda ® persuraattori ©, joka olisi eräänlainen korsoraattorin ja populaattorin yhdistelmä. Siten kirjoituksesi tavoittaisi ehkä laajemman lukijakunnan, josko sillä on mitään merkitystä.
Minua kiinnostaisi yhtä laaja analyysi matkapuhelinvalmistajien luokituksista ja niiden perusteista.
Ilmoita asiaton viesti